Eli tuossapa se otsikossa jo tuli aika selväksi.. eli mulla on nyt menossa raskausviikko 37 ja olen kärsinyt aikaisemmin paniikkihäiriöstä.. nyt oireet ovat palanneet ja olen jo aika ahdistunut niiden takia. Välillä valvon öitä kun en saa nukuttua, ahistaa ja jännitän tuleeko oireita.. niin se sitten valvottaa. Kovasti olen yrittänyt ittiäni tsempata että jaksan kyllä ja ei tähän oloon kuole.. mutta kun ei sitä koko aikaa jaksa! :'( Toivoisin niiiiin paljon että synnyttäisin pian, saisin tähän vaikka lääkityksen sitten jos ei helpota synnytyksen jälkeen... mutta ajattelinkin nyt kysyä, että miten te joilla sama paniikki riesana, miten olette jaksaneet? Onko mitään turvallista lääkettä mitä vois ottaa vaikka vain tarvittaessa??? Itse ajattelin jotain rauhoittavaa minkä vois ottaa just illalla ku laittaa nukkumaan.. siis jos oikeesti menee siihen että valvoo monta tuntia eikä uni oikeasti tule. Mutta toisaalta en uskalla ottaa mitään nukahtamislääkettä.. mulla on kuitenki kotona 6 vuotias poika.. mitä jos poikani herää yöllä vaikka pahaan uneen ja itkee.. ja äiti ei herää ku on ottanut lääkettä... :ashamed: Mieheni on niin sikeä uninen, etten uskalla luottaa siihen että hän siihen itkuun heräisi.. luulen ainakin niin. Joten en todellakaan tiedä mitä pitäis tehdä?!
Ennen raskautta söin cipralexia, se kyllä auttoi ja elin ihan normaalia elämää. Oireet pysyi lähes kokonaan poissa. Neuvolalääkäri sanoi viime viikolla että raskaushormoonit monilla nostaa oireet pintaan, jos on siihen ollut ennenkin taipumusta ja sanoi myös, että nämä oireet minulla voi myöskin helpottaa tai jopa loppua synnytyksen jälkeen. Tiedä sitten... olis kuitenkin kiva jos saisi edes jotain kättä pidempää tänne kotiin, jota vois ottaa vain tarvittaessa.. tiedän että jaksaisin paljon paremmin, kun tietäisin että apua on lähellä heti jos siltä tuntuu! Tiedän myöskin sen että en varmaan ees uskaltais ottaa sitä lääkettä.. mutta jos oikeesti tulis sellanen olo että en kestä enää... niin en ehkä enää epäröis lääkettä ottaa. Eikö äidinkin pitäisi kuitenki voida hyvin? Silloin on vauvallakin parempi olla... eikö niin?
Löytyykö kohtalotovereita? Toivottavasti viestistä ei tullut liian sekava... lisään vielä, että on minulla myös parempiakin päiviä. Mutta välillä päivät menee oireillessa, tai sitten oireet tulevat vasta illalla.. kun sitä alkaa stressaa nukkumaanmenoa. Oireita mulla siis on ahistava olo, masentaa, näköhäiriöitä (näkee silleen sameasti), epätodellinen olo ja se varmaan osittain johtuu siitä että ku ei näe kunnolla, pulssi nousee ja sydän tykyttää, ahistaa henkeä... kuumia aaltoja.. jne.. kunnon kohtausta ei ole ollut, mutta nuokin jo riittää.. että se yrittää tulla :'(
Haluan vain tästä olosta eroon.. mitään muuta en toivo! Ja tietysti hyvinvoivan vauvan syliini tuhisemaan... :heart:
Ennen raskautta söin cipralexia, se kyllä auttoi ja elin ihan normaalia elämää. Oireet pysyi lähes kokonaan poissa. Neuvolalääkäri sanoi viime viikolla että raskaushormoonit monilla nostaa oireet pintaan, jos on siihen ollut ennenkin taipumusta ja sanoi myös, että nämä oireet minulla voi myöskin helpottaa tai jopa loppua synnytyksen jälkeen. Tiedä sitten... olis kuitenkin kiva jos saisi edes jotain kättä pidempää tänne kotiin, jota vois ottaa vain tarvittaessa.. tiedän että jaksaisin paljon paremmin, kun tietäisin että apua on lähellä heti jos siltä tuntuu! Tiedän myöskin sen että en varmaan ees uskaltais ottaa sitä lääkettä.. mutta jos oikeesti tulis sellanen olo että en kestä enää... niin en ehkä enää epäröis lääkettä ottaa. Eikö äidinkin pitäisi kuitenki voida hyvin? Silloin on vauvallakin parempi olla... eikö niin?
Löytyykö kohtalotovereita? Toivottavasti viestistä ei tullut liian sekava... lisään vielä, että on minulla myös parempiakin päiviä. Mutta välillä päivät menee oireillessa, tai sitten oireet tulevat vasta illalla.. kun sitä alkaa stressaa nukkumaanmenoa. Oireita mulla siis on ahistava olo, masentaa, näköhäiriöitä (näkee silleen sameasti), epätodellinen olo ja se varmaan osittain johtuu siitä että ku ei näe kunnolla, pulssi nousee ja sydän tykyttää, ahistaa henkeä... kuumia aaltoja.. jne.. kunnon kohtausta ei ole ollut, mutta nuokin jo riittää.. että se yrittää tulla :'(
Haluan vain tästä olosta eroon.. mitään muuta en toivo! Ja tietysti hyvinvoivan vauvan syliini tuhisemaan... :heart: