Raskausviikko 37 ja paniikkihäiriö =(

Eli tuossapa se otsikossa jo tuli aika selväksi.. eli mulla on nyt menossa raskausviikko 37 ja olen kärsinyt aikaisemmin paniikkihäiriöstä.. nyt oireet ovat palanneet ja olen jo aika ahdistunut niiden takia. Välillä valvon öitä kun en saa nukuttua, ahistaa ja jännitän tuleeko oireita.. niin se sitten valvottaa. Kovasti olen yrittänyt ittiäni tsempata että jaksan kyllä ja ei tähän oloon kuole.. mutta kun ei sitä koko aikaa jaksa! :'( Toivoisin niiiiin paljon että synnyttäisin pian, saisin tähän vaikka lääkityksen sitten jos ei helpota synnytyksen jälkeen... mutta ajattelinkin nyt kysyä, että miten te joilla sama paniikki riesana, miten olette jaksaneet? Onko mitään turvallista lääkettä mitä vois ottaa vaikka vain tarvittaessa??? Itse ajattelin jotain rauhoittavaa minkä vois ottaa just illalla ku laittaa nukkumaan.. siis jos oikeesti menee siihen että valvoo monta tuntia eikä uni oikeasti tule. Mutta toisaalta en uskalla ottaa mitään nukahtamislääkettä.. mulla on kuitenki kotona 6 vuotias poika.. mitä jos poikani herää yöllä vaikka pahaan uneen ja itkee.. ja äiti ei herää ku on ottanut lääkettä... :ashamed: Mieheni on niin sikeä uninen, etten uskalla luottaa siihen että hän siihen itkuun heräisi.. luulen ainakin niin. Joten en todellakaan tiedä mitä pitäis tehdä?!

Ennen raskautta söin cipralexia, se kyllä auttoi ja elin ihan normaalia elämää. Oireet pysyi lähes kokonaan poissa. Neuvolalääkäri sanoi viime viikolla että raskaushormoonit monilla nostaa oireet pintaan, jos on siihen ollut ennenkin taipumusta ja sanoi myös, että nämä oireet minulla voi myöskin helpottaa tai jopa loppua synnytyksen jälkeen. Tiedä sitten... olis kuitenkin kiva jos saisi edes jotain kättä pidempää tänne kotiin, jota vois ottaa vain tarvittaessa.. tiedän että jaksaisin paljon paremmin, kun tietäisin että apua on lähellä heti jos siltä tuntuu! Tiedän myöskin sen että en varmaan ees uskaltais ottaa sitä lääkettä.. mutta jos oikeesti tulis sellanen olo että en kestä enää... niin en ehkä enää epäröis lääkettä ottaa. Eikö äidinkin pitäisi kuitenki voida hyvin? Silloin on vauvallakin parempi olla... eikö niin?

Löytyykö kohtalotovereita? Toivottavasti viestistä ei tullut liian sekava... lisään vielä, että on minulla myös parempiakin päiviä. Mutta välillä päivät menee oireillessa, tai sitten oireet tulevat vasta illalla.. kun sitä alkaa stressaa nukkumaanmenoa. Oireita mulla siis on ahistava olo, masentaa, näköhäiriöitä (näkee silleen sameasti), epätodellinen olo ja se varmaan osittain johtuu siitä että ku ei näe kunnolla, pulssi nousee ja sydän tykyttää, ahistaa henkeä... kuumia aaltoja.. jne.. kunnon kohtausta ei ole ollut, mutta nuokin jo riittää.. että se yrittää tulla :'(

Haluan vain tästä olosta eroon.. mitään muuta en toivo! Ja tietysti hyvinvoivan vauvan syliini tuhisemaan... :heart:

 

:hug: Kyllä sinä selviät ilman lääkkeitä, kun ajattelet, että ne lääkkeet ei ole hyväksi vauvalle. Itse ainakin pystyin psyykkaamaan itseäni niin.

Paniikkikohtaukset ovat kamalia, mutta todellisuudessa ne tulevat ihan siitä, kun kaikki huolet (todelliset tai kuvitellut) ahdistavat ja siinä ahdistuksessaan ei hengitä oikein. Hengitys muuttuu sellaiseksi pintahengitykseksi ja usein se tukehtumisen tunne tulee siitä, kun alkaa hyperventiloida. Karua tekstiä, tiedän sen. Itse en halunnut uskoa tuota, kun mulle lääkäri sen sanoi. Yritin väittää vastaan, että ihan tosi, kyllä mä hengitän ja nää mun oireet on ihan oikeita, ei mitään keksittyjä. Silloin lääkäri sanoi, että ei hän ollenkaan tarkoittanut, että oireet olisivat keksittyjä. Mutta ne fyysiset oireet ovat lähtöisin mielen puolelta ja siitä, kun en muista hengittää oikein. Seuraavan kerran, kun mulla alkoi tuntua paniikin oireita, ajattelin, että kokeilen lääkärin neuvojen mukaan hengittää oikein syvään ja rauhallisesti. Ajattelin täyttää keuhkot ihan alhaalta asti. Ja aikani hengitin oikein ajatuksen kanssa. Ja oikeasti se auttoi.

En sano, että se kaikilla toimisi, mutta kuulema suurinosa paniikkihäiriöpotilaista hengittää väärin, liian pinnallisesti. Kannattaa ainakin kokeilla, minulle tuosta oli apua.

 

Voimaa ja jaksamista sinulle Ansku-83! :hug: Mä olen vasta raskauden alkumetreillä 7+0 joten en sen paremmin osaa neuvoa, mutta mulla on myös paniikkihäiriö, johon olen syönyt lääkkeitä, ja nyt pelottaa millaista elämä tulee olemaan ilman niitä Olen niin onnellinen raskaudesta, mutta samalla pelottaa paniikkioireet kun ei ole lääkitystä.. Koska sä itse lopetit cipralexin syönnin ja oliko oireita?

 

Kiitos teille molemmille vastauksista! :flower:

Tuo hengittäminen on tosiaan yksi syy miksi mullekin varmasti oireita tulee. Monestikin huomaan etten hengitä rauhallisesti ja syvään.. vaan just sellaista pintahengitystä. Tuo oli kyllä hyvä tietää, kiitos! =) Ja kyllä mä yritän sinnitellä ilman lääkkeitä, haluan vain varalta jotain kotiin kaappiin.. että on sellanen turvallisempi olo.. että on sitten oikeasti jotain mitä ottaa, vaikkei sitä ehkä tuliskaan otettua. Ja mulle nämä oireet on varmasti tulleet kovasta tressistä.. mulla oli vuosi sitten keskenmeno raskausviikolla 20 (kohtukuolema) ja nyt pelottaa tuleva synnytys että selviääkö vauva oikeasti.. ja poikani sairastui kesällä epilepsiaan.. niin on tätä surua ollut riittämiin =( ja tämä syksy.. on niin sateista ja pimeää. Vaikuttaa mielialaan helposti kun muutenkin ahdistaa.

Minä lopetin cipralexin jo ennen ku raskauduin, lääkäri näin neuvoi että parempi lopettaa ennen kun tulee raskaaksi. Kyllä se silloin jännitti lääkkeet lopettaa, kun oli hyvin mennyt pitkän aikaa. Ja ihan hyvin mulla sitten menikin, pientä oireilua saattoi välillä tulla.. mutta ei mitään tällaista mitä nyt. Ja siis minä lopetin ne lääkkeet sillon ennen kun aloin odottamaan sitä edellistä vauvaa... eli onko siitä jo reilusti yli vuosi aikaa, en tarkkaan muista. Ja mulla tosiaan tämänkin raskauden aikana ei alussa ollut juurikaan mitään oireita, vasta nyt loppupuolella oireet tuli takaisin.. oikeastaan just pojan sairastumisen jälkeen.. eli kolmas kuukausi menossa kun kamppailen oireiden kanssa. Tänään varasin lääkäriajan, vasta huomiselle sain ajan.. katsotaan mitä mieltä lääkäri on.. mitä pitäis asialle tehdä. Ja onneksi keskiviikkona on taas aika terapialle.. sekin auttaa kun pääsee juttelemaan.

Pitää jaksaa toivoa että vielä tämä tästä helpottaa!

 

Voi Ansku-83 :hug: Kyllä sinä selviät :hug: Sulla on tosi tärkeä syy siellä, jonka takia sinä selviät. Ei kai mikään ole tärkeämpi kuin oma lapsi? Näin yritin psyykata itseäni silloin, kun mulla meinasi paniikki nostaa päätään odotusaikana. Ja se lähestyvä synnytys tuo varmasti stressiä, mutta uskotko, kyllä ne siellä sairaalassakin ottaa huomioon sun historian. Ihan käytännön vinkkinä, varaa Otrivin-nenäsumute mukaan kassiin, kun lähdet synnyttämään. Mulla meinasi iskeä paniikki synnytyksessä, kun nenä meni tukkoon. Heti helpotti, kun sai kunnolla hengitettyä. Onneksi se kätilö taikoi sen Otrivinin jostain. Mutta jos ja toivottavasti kun, jonain päivänä olen uudelleen samassa tilanteessa, niin mulla on kyllä oma nenäsumute mukana kaiken varalta.
Hyvä, että sulla on se lääkäri ja terapia. Usko pois, kaikki menee hyvin. Luota itseesi ja muista hengitellä. :hug:

 

Toki vauva on nyt tärkein, en tietenkään halua millään lailla ottaa riskiä että vauva saisi lääkkeistä jotain oireita... mutta se että saa kaappiin jotain, niin se jo tuo itselle sen turvallisuuden tunteen. Sillon kun aloin syömään cipralexia, sain myös rauhoittavia joita otin vain tarvittaessa.. ja niitä otin ehkä kaks kertaa.. eli nekin auttoi kun kuljetti taskussa/laukussa mukana. Mulla on taas uneton yö takana.. siksikin tämä käy raskaaksi kun ei saa välillä yhtään nukuttua.. ja päivällä ei oikein ole aikaa nukkua. Voimat yksinkertaisesti meinaa loppua...

Myydäänkö sitä otrivin- nenäsumutetta apteekissa ilman reseptiä? Vai käviskö ihan vaan nasolin? Vois melkein ottaakin nenäsumutteen mukaan synnytykseen.. vaikka yleensä mulle ei ole paniikkia tullut siitä jos nenä on tukossa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, synnytys on kuitenki vähän eri tilanne..

 

Lääkärissä käyty tänään.. ei lääkäri oikein uskaltanut kirjoittaa mitään rauhoittavaa taikka unilääkettä.. liikaa riskejä/haittavaikutuksia vauvalle.. ja en tietenkään sit ees vaatinut mitään kirjoittamaan. Kyllä nyt vain tsemppaan kovasti itseäni, jaksan kyllä tämän tyhmän paniikin.. hitsi vie, mikä turha vaiva tämäkin voi oikeasti olla!! Täytyy alkaa vaan kovasti tätä paniikkia pilkkaamaan, niin jospa se lähtis sillä pois... :stick: yritys on ainakin kova!

Nyt vain odotellaan milloin vauva syntyy... vielä ei merkkejä ole että synnyttään pitäisi lähtä.

 

up! :wave:

Tulin vielä kertomaan että sain lainaan cd levyn, jossa rentouttavaa musiikkia.. kyllä oli kiva juttu kun eilen kokeilin! Ja kuulin että kamomillatee rauhoittaa jne.. mutta uskaltaako sitä juoda raskauden aikana? Siis jos sitä juo vain illalla ennen nukkumaanmenoa? Raskauttakin enää niin vähän jäljellä.. että oisko tuosta nyt haittaa... mitäs luulette? Meinaan sitä kamomillateetä siis mun unettomuuteen.. kun välillä valvon enkä saa nukuttua. Vaikka nyt on ainakin jo kaksi-kolme ihan hyvin nukuttua yötä takana... ihanaa =)

 

Hei :wave:
Tosi hieno juttu tuo rauhoittava cd. Kokeile, että kuuntelet sitä illalla ennen nukkumaanmenoa. Laitat silmät kiinni ja ajattelet kaikkea mukavaa. Vaikka sitä pientä vauvaa siellä masussa :heart: Jospa sun ei sitten tarvitsisi juoda sitä teetä. Noista kun ei ikinä tiedä, että mitä vaikutuksia on. Toivottavasti saat nukuttua hyvin.

 

Itselläni on paniikkihäiriö ollut jo 4 vuotta. Minulla eniten on helpottanu puhuminen, kaikenmaailman lääkkeitäkin olen joskus käyttäny ja huonompaan suuntaan vei minua ainakin :/. Nyt pärjään paremmin ja tosi harvoin tulee kohtauksia.
Kaikista eniten helpottaa se puhuminen oman miehen kanssa tai joidenkin muiden, esim. kavereiden tjsp..
Toi on todella vaikea homma kun tulee niitä kohtauksia tai alkaa ahistamaan, ei tiedä mitä tekis. Itse yritän aina keksiä jotain siihen tilanteeseen jos ei sillä hetkellä juuri voi kauheammin kenellekkään jutella, esim. musiikin kuuntelu, ulos lähteminen tai jotain mistä pitää.
Itselläni oli joskus niin vaikeata että sain paniikkikohtauksia jopa 3 päivässä, mutta nykyään todella harvoin, ehkä muutaman kerran vuodessa.

 

Minä olen tuota cd levyä kuunnellut juuri nukkumaan mentäessä ja se on jäänyt jopa soimaan kun olen nukahtanut. Nyt mennyt jo pari yötä etten ole kuunnellut sitä cd levyä ollenkaan ja hyvin olen unen saanut. Kysyin neuvolassa kamomillateestä ja siellä sanoivat että jos ostaa ihan normi ruokakaupan hyllystä, niin sitä teetä voi kyllä kupin-pari päivässä juoda. Ja olenkin nyt joka ilta juonut yhden kupin ennen nukkumaanmenoa ja kyllä se jotenkin auttaa rentoutumaan.. tai sitten usko siihen on vain kova, mutta toimii kuitenkin...

Mä olen kans ajatellut että parempi jos pärjään jatkossakin ilman lääkitystä tän paniikin kans... yritän ainakin, helposti en periksi anna

Mulla onkin nyt ens viikon maanantaina ylimääräinen lääkärikäynti.. neuvolassa verenpaineet oli 160/104... mutta mulla just sen mittauksen aikana alkoi paniikki tuleen päälle ja siitä se varmasti johtui! Ei siis kunnon kohtausta mutta sydän hakkas ja vähän pyörrytti... mä olen jotenkin alkanut jännittää sitä verenpaineenmittausta, ku sen tietää että se nousee korkealle ku alkaa jännittää. Ärsyttävää. Kotona joudun nyt seuraamaan verenpainetta ja kotona ollut koko ajan paineet ok! Onneksi. Kuulemma jos vielä nousee niin korkealle paineet.. voi olla että joutuvat käynnistää ennen laskettuaikaa.. ja siihen on enää alle 2 viikkoa! Saishan tuo jo syntyä muutenkin... :heart: vaikka vähän se synnyttäminen jännittää!

 

En suosittele kenellekkään panikkihäiriöstä kärsivälle lääkitystä, en missään nimessä. Lääkeen käytön lopettaminen ilman ongelmia on selvästi haastavampaa, kun paniikkikohtausten selättäminen ilman lääkkeitä. Tärkeää on ymmärtää mistä kohtaukset aiheutuvat, jonka jälkeen paniikkikohtaukset on useimmille meistä yllättävänkin yksikertaisesti hallittavissa, kunhan tietää oikean keinon. Itselleni oli yllättävänkin nopeaa apua seuraavasta
Paniikkikohtaus.com - Paniikkikohtauksen ja paniikkihäiriön nopea hoito