V
V
"vieras"
Vieras
Kannattaa varmaan googlettaa niin löydät juuri sinun tilanteeseesi sopivia kokemuksia. Mitä haluaisit tarkemmin ottaen tietää?
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";29117702]Kannattaa varmaan googlettaa niin löydät juuri sinun tilanteeseesi sopivia kokemuksia. Mitä haluaisit tarkemmin ottaen tietää?[/QUOTE]No lähinnä hoitomuotoja. Itsellä laskettuun enää 2 viikkoa, joten loppusuoralla ollaan.
Viisi raskautta, 4 myrkytystä.Hoitomuotoina olleet verenpainelääkitys, lepo ja käynnistetty synnytys
V
"vieras"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Kunnolla edenneessä raskausmyrkytyksessä ainoa hoitomuoto on raskauden keskeytys. Verenpainelääke on ihan ok, mutta ei hoida raskausmyrkytystä pois.
Levolla, lääkityksellä ja runsaalla juomisella turvotuksen takia mulla sektiota saatiin siirrettyä olelliset kaksi viikkoa ja päiviä eteenpäin. Lapsi syntyi sitten raskausviikolla 36.
Levolla, lääkityksellä ja runsaalla juomisella turvotuksen takia mulla sektiota saatiin siirrettyä olelliset kaksi viikkoa ja päiviä eteenpäin. Lapsi syntyi sitten raskausviikolla 36.
V
"vieras"
Vieras
N
näin
Vieras
[QUOTE="vieras";29117740]eikai siihen muuta hoitoa ole kuin synnytyksen käynnistys. itsellä toimittiin näin[/QUOTE]Sehän nyt riippuu että missä vaiheessa raskaus on.
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja näin;29117751:
yleensä tulee vasta loppuraskaudessa. tosi harvinaisia sellaiset et alussa tulis
V
vierailija
Vieras
Vanha ketju, mutta lisään oman kokemuksen.
Minulla meni raskausaika muuten tosi hyvin, mutta kärsin jatkuvasta pahoinvoinnista joka viimeisillä päivillä toksemian riistäytyessä käsistä paheni kunnon "oksennustaudiksi". Verenpaine kohosi myös pisin raskautta, ollen alkuun kohollaan noin 120/80-90 ja nousten siitä toisen kolmanneksen vaihtuessa pikkuhiljaa kolmanteen 140/90-100 (rv 20-24).
Osasin vähän pelätä tulevaa, mitta eipähän sitä voi silti tietää mitä tulee tapahtumaan!
Viikon 24 paikkeilla neuvolassa rauhoiteltiin, että ei kannata liikaa stressata verenpainetta. No mutta kyllähän minä stressasin kun alapaineet alkoivat pyöriä 90 sijaan 100 tienoilla. Sainkin sitten neuvolasta verenpainelääkityksen, Selokenia. Kotona jatkoin mittailua, lääke tepsi hetken muttei kauaa.
Paino alkoi yhtäkkiä nousta viikon 24 jälkeen, mikä oli hälyttävää myöskin sillä paino ei ollut tätä ennen noussut raskauden aikana kuin hillityt kolme kiloa. Yhtäkkiä tuli kymmenen kiloa hyvin lyhyessä ajassa. Viikolla 28 painoinkin jo 80 kiloa.
Sitten alkoi tapahtua.
Viikonloppuna su 28+3 voin vielä suht hyvin ja käytiin miehen kanssa saunassa ja hiukset värjäilin, illalla kumminkin mittasin verenpaineet ja huolestuin kun näytti lukemia 158/105. Päätin että aamulla soitan lääkärille. Aamulla paineet olivat vielä hurjemmat 180/116!! Lääkäri käski lähteä äitipolille heti, vaikka olikin aika jo varattu keskiviikoksi juurikin paineitten takia. Liian kovat lukemat.
Lähdin siitä bussilla maanantaina äitipolille, jossa annettiin heti verenpainetta nopeasti alentavaa lääkettä. Pikkuinen ultrattiin ja hän voi hyvin. Ensin ajattelin että saan lääkkeet ja käsketään levätä, mutta luulin väärin.
Paineet pysyi hirveinä. Sain kortisonipiikin. Vietiin synnärille huoneeseen, jossa ehdin olla ehkä 2 tuntia kun lähdettiin jo teholle. Sattui päähän, oksetti.
Teholla olin pimeässä huoneessa, jossa en saanut edes puhua. Oli tippakanyyli kummassakin kädessä ja katetri, magnesiumit valui ja verenpainelääke suonen kautta sekä nesteitä. Kaikki yritettiin tehdä, jotta saatiin lisäaikaa toiselle kortisonipiikille. Vuorokausi ja yö kului todella tuskaisissa merkeissä, päänsärky jatkui kovana ja välillä oksensin pussiin.
Tiistaina myöhään illalla sitten tehtiin hätäsektiopäätös josta tunnin sisällä meidän pienoinen tyttömme syntyi rv 28+5. Hän syntyi terveenä ja reippaana ja hänet lähetettiin keskolaan. Istukka oli jo ehtinyt kalkkeutua ja mennä repaleiseksi.
Luojan kiitos lähdin maanantaina jo ajoissa äitipolille!! Myrkytys oli raju, nopea ja erittäin vakava. Ties mitä olisi tapahtunut jollen olisi heti aamulla soittanut lääkäriin! Reilu vuorokausi äitipolille menosta lapsi otettiin jo ulos..
Tyttömme voi onneksi hyvin. Minä olin sairaalassa tasan viikon ja kotiuduin verenpainelääkityksen kanssa. Lääkkeillä paineet on nyt jopa matalat, 100/60 luokkaa. Saakin olla siellä minun puolesta, sen verran säikähdin..
Olkaa varovaisia toksemian kanssa! Soittakaa lääkäriin ja äitipolille herkästi jos paineet kohoaa ja hyvänen aika hankkikaa verenpainemittari jos on vähänkään syytä. Olisin ehkä kuollut ja vauva myös ilman mittaria.
Minulla meni raskausaika muuten tosi hyvin, mutta kärsin jatkuvasta pahoinvoinnista joka viimeisillä päivillä toksemian riistäytyessä käsistä paheni kunnon "oksennustaudiksi". Verenpaine kohosi myös pisin raskautta, ollen alkuun kohollaan noin 120/80-90 ja nousten siitä toisen kolmanneksen vaihtuessa pikkuhiljaa kolmanteen 140/90-100 (rv 20-24).
Osasin vähän pelätä tulevaa, mitta eipähän sitä voi silti tietää mitä tulee tapahtumaan!
Viikon 24 paikkeilla neuvolassa rauhoiteltiin, että ei kannata liikaa stressata verenpainetta. No mutta kyllähän minä stressasin kun alapaineet alkoivat pyöriä 90 sijaan 100 tienoilla. Sainkin sitten neuvolasta verenpainelääkityksen, Selokenia. Kotona jatkoin mittailua, lääke tepsi hetken muttei kauaa.
Paino alkoi yhtäkkiä nousta viikon 24 jälkeen, mikä oli hälyttävää myöskin sillä paino ei ollut tätä ennen noussut raskauden aikana kuin hillityt kolme kiloa. Yhtäkkiä tuli kymmenen kiloa hyvin lyhyessä ajassa. Viikolla 28 painoinkin jo 80 kiloa.
Sitten alkoi tapahtua.
Viikonloppuna su 28+3 voin vielä suht hyvin ja käytiin miehen kanssa saunassa ja hiukset värjäilin, illalla kumminkin mittasin verenpaineet ja huolestuin kun näytti lukemia 158/105. Päätin että aamulla soitan lääkärille. Aamulla paineet olivat vielä hurjemmat 180/116!! Lääkäri käski lähteä äitipolille heti, vaikka olikin aika jo varattu keskiviikoksi juurikin paineitten takia. Liian kovat lukemat.
Lähdin siitä bussilla maanantaina äitipolille, jossa annettiin heti verenpainetta nopeasti alentavaa lääkettä. Pikkuinen ultrattiin ja hän voi hyvin. Ensin ajattelin että saan lääkkeet ja käsketään levätä, mutta luulin väärin.
Paineet pysyi hirveinä. Sain kortisonipiikin. Vietiin synnärille huoneeseen, jossa ehdin olla ehkä 2 tuntia kun lähdettiin jo teholle. Sattui päähän, oksetti.
Teholla olin pimeässä huoneessa, jossa en saanut edes puhua. Oli tippakanyyli kummassakin kädessä ja katetri, magnesiumit valui ja verenpainelääke suonen kautta sekä nesteitä. Kaikki yritettiin tehdä, jotta saatiin lisäaikaa toiselle kortisonipiikille. Vuorokausi ja yö kului todella tuskaisissa merkeissä, päänsärky jatkui kovana ja välillä oksensin pussiin.
Tiistaina myöhään illalla sitten tehtiin hätäsektiopäätös josta tunnin sisällä meidän pienoinen tyttömme syntyi rv 28+5. Hän syntyi terveenä ja reippaana ja hänet lähetettiin keskolaan. Istukka oli jo ehtinyt kalkkeutua ja mennä repaleiseksi.
Luojan kiitos lähdin maanantaina jo ajoissa äitipolille!! Myrkytys oli raju, nopea ja erittäin vakava. Ties mitä olisi tapahtunut jollen olisi heti aamulla soittanut lääkäriin! Reilu vuorokausi äitipolille menosta lapsi otettiin jo ulos..
Tyttömme voi onneksi hyvin. Minä olin sairaalassa tasan viikon ja kotiuduin verenpainelääkityksen kanssa. Lääkkeillä paineet on nyt jopa matalat, 100/60 luokkaa. Saakin olla siellä minun puolesta, sen verran säikähdin..
Olkaa varovaisia toksemian kanssa! Soittakaa lääkäriin ja äitipolille herkästi jos paineet kohoaa ja hyvänen aika hankkikaa verenpainemittari jos on vähänkään syytä. Olisin ehkä kuollut ja vauva myös ilman mittaria.
Similar threads
- "Vieras"
- Aihe vapaa