Raskausdiabetes ja loppuraskaus

Hei Odottajat tai muuten asiasta tietävät!

Eli siis tarviisin vertaistukea tän diabeteksen kanssa. Miulla todettiin joskus rv 21 radi, kaikki kolme arvoa oli rasituksessa rankasti yli. Siitä asti nyt mittaillut ja kokeillu eri vaihtoehtoja tuon ruokavalion suhteen. Kuitenkin tuntuu mahdottomalta saada arvot kohdilleen.

Oon tähän asti saanu kaikki muut päivän arvot pysymään hyvinä ruokavaliolla, mutta aamun paastoarvo on ollut lähes aina siinä 6.1. Nyt kun oon rv 30+ niin tuntuu että sokerit on jotenkin ihan seonneet. Eivät tunnu noudattavan mitään kaavaa. Eilen iltaruoan jälkeen vielä viisi tuntia myöhemmin arvo oli 8, mittasin sen syömisen jälkeen varmaan kymmenen kertaa ja ei vaan laske. Kävin pitkällä lenkillä koiran kanssa siinä välissä ja join paljon vettä, mutta ei!

Aamupalaksi ei voi syödä kun korkeintaan kananmunan tai kaksi, ei mitään hiilihydraattipitoista. Kuituja syön ja kasviksia syön paljon. Oon vijatuotteet jättäny pois jo aikoja sitten. Annoskoot on maltillisia ja sokerit on tiessään. Seuraan tuotteiden glykeemistä indeksiä ja mietin joka helvatun suupalan tarkkaan. Oon alkanu syömään kromitabletteja ja lenkkeilen pitkiä lenkkejä koiran kanssa kolme kertaa päivässä. Paino ei ole noussut sokerirasituksen jälkeen himppuakaan.

Mitä mie teen väärin? Äitiyspolilla määräsivät tablettimuotoisen lääkkeen, Metformin. Lääkäri vaan intti ja intti että ruokavaliolla noiden arvojen pitäisi pysyä hyvinä, itku tulee kun eivät neuvolassa tai äitiyspolilla usko, että kaikkeni teen ja kohta sekoan näiden kanssa. Viimeksi lääkäri pelotteli vauvan hapensaannin huononemisella, jos sokerit on aina huonot, kuulemma istukka menee pilalle. Ihan kun ei tarpeeksi jo asia ahdistaisi. En tietenkään halua vauvaa mihinkään sokeritippaan tai että se liian suureksi kasvaisi tai voisi huonosti mahassa. Hirveen syyllinen olo koko ajan ja kaikki päivät menee murehtiessa ja illat itken aina epäonnistunutta päivää. Sormet on kipeet pistämisestä kun niin paljon joutuu mittaamaan. :ashamed:

Onko tämä muilla niin vaikeaa? Miten olette selvinneet noiden arvojen kanssa ja oman fiiliksen? Tuntuu että en ikinä enää halua tulla raskaaksi kun tää on niin kamalaa aikaa ollut. Esikoista odotan ja poikaa. Painoarvio oli tällä viikolla 1740 g vauvalla, ei kuitenkaan ollenkaan lihava vaan sopusuhtainen on vielä vaikka iso onkin.
 
Mulla oli ihan sama juttu, mutta narahdin jo vähän aiemmin. Naikkarilla kanssa sisätautilääkäri ja diabeteshoitaja hokivat, että kyllä se ruokavaliolla siitä ja vähennä vain hiilareita ennestään. Menin sitten asiantuntevalle diabeteslääkärille, joka on ollut mukana laatimassa raskausdiabeteksen käypähoitoa. Sain reilun insuliinit, joita lisättiin aina tarpeen vaatiessa. Loppuraskaudesta pistin 90 yksikköä päivässä, ja silti piti ruokavaliota vahtia. Synnytys käynnistettiin rv 37+4, kun vauvan keuhkot oli kypsät. Ei haluttu ottaa lisäriskejä jatkamalla raskautta. Hakeudu ihmeessä lääkärille, joka osaa asiansa ja määrää sulle kunnon hoidon. Voit laittaa mulle viestiä, jos haluat.
 
Onpa "mukava" kuulla että on muillakin samanlaisia kokemuksia. Oon kyllä ihmetelly jo pitkään, miten voi olla niin jotenkin vinoutunut suhtautuminen raskausdiabetekseen sairastuneisiin odottajiin. Vai suhtaudutaanko kaikkiin muihinkin potilaisiin samalla tavalla, syyllistäen ja painostaen?
Mie luulen kanella myös että meillä on käynnistys edessä, kun kerta vauva on niin iso jo. Mie oon naureskellu noille neuvolan suosituksille, kun tuntuu että jos söisin oikeesti niin paljon hiilareita ja viljatuotteita kun suositukset antais, niin miulla olis sokerit jatkuvasti jotain 13 :LOL:

Semmosesta asiasta ollaan puhuttu yhden ystävän kanssa, että tuntuu jotenkin että raskaana olevat häpeää raskausdiabetesta ja syyllistää itseään kamalasti. Asiasta ei jotenkin kukaan puhu, vaikka jos voi mitään olettaa sairauden yleisyydestä, joka viidennellä melkein se on, luulisi että siitä enemmän puhuttais ja vapautuneemmin. Itsellä ainakin on menny tavallaan onni ja ilo odottamisesta tän myötä, tuntuu että oon jo raskaana ollessani tosi huono äiti, kun en saa jotain paastoarvoa kuriin!
 
Mulla viime keväänä radi joka todettiin rv 12 ja loppuraskaudessa (rv 31) lähtien insuliinien kanssa. Mulle ohjeistus oli että niin kauan ruokavaliolla kun vaan onnistuu, mut jos kolme peräkkäistä ylitystä arvoista niin soittoa diabeteshoitajalle. Sit insuliinin kanssa sain nostaa annosta kahdella yksiköllä jos ylityksiä tuli kaksi peräkkäin. Ei se ruokavalio välttämättä auta vaikka miten tunnollisesti söis, sillon auttaa vaan ne insuliinit ja se on tärkeetä että ne sokerit ei oo jatkuvasti koholla! Pyydäpä lähete diabeteshoitajalle!

Itsellä riitti maltillinen 12 yksikköä iltainsuliinia ja sokerit ei enää sen jälkeen heitelly ja sain jopa syödäkin hieman monipuolisemmin. Insuliinin kanssa tosin käynnistetään viimestään lasketun ajan puitteissa, itsellä tosin käynnistys ei onnistunut mutta silti 41+2 syntyi 3,5kg terve tyttö :)

Muoks! Tuli muuten itsekin huomattua että neuvolassa eikä sen paremmin lääkärissäkäään kukaan tienny oikeesti tuosta raskausdiabeteksestä yhtään mitään! Aivan vääriä neuvoja jatkuvasti ja tuo diabeteshoitajakin totesi ettei hlökuntaa perehdytetä kunnolla asiaan.
 
Viimeksi muokattu:
Mä sain RD-diagnoosin myös, rasituksessa kaikki arvot ylityksillä reippaasti. Mulle ei tehty ruokavalioon muutoksia, kun se ei ollut tarpeen ja omat mittaukset sekä varuilta otettu pitkäaikainen sokeri kertoivat täysin toisenlaista tietoa kuin rasitus. Mä itse tiesin koko ajan, ettei niissä sokereissa oikeasti ole mitään vialla, mutta piti sitten näiden mittausten ja pitkäsokerin auttaa, että terveydenhoitaja, lääkäri ja kätilö uskoi viimein sen, mitä olin sanonu koko ajan.
Mä sanon ihan suoraan, että häpesin aivan järkyttävän paljon tuota rasituksen tulosta, koska se ikään kuin ilkkui sille, että en osaa huolehtia itsestäni saatika tästä pienestä elämästä sisälläni. Koin olevani huono ihminen, koska sitähän ne lööpit ovat huutaneet tässä talvella muutenkin, että raskausdiabetes on itseaiheutettua. Niin niin joo joo. Oikeastihan suurimmalle osalle se on vain asia, johon ei itse voi vaikuttaa mitenkään.
Suomessa diabetestä yleisesti hoidetaan ihan eri tavoin kuin muualla - ohjeistetaan syömään ruoka-aineita, jotka nostavat sokerit helvatan korkeaksi, että voidaan sitten piikittään insuliinilla ne alemmaksi. Eikä siis voida olettaakaan, että tästä raskausdiabeteksestä löytyisi yhtään parempaa tietoa ja hoitoa. Mikä sinänsä on oikeasti harmillista, koska tilanteeseen löytyisi varmasti apuja ihan toisella tavalla, jos terveydenhuollossa olisi osaamista enemmän.
Erot hoidossa jo alueittain ovat merkittäviä jo ihan perusneuvolatoiminnassa (lääkärineuvoloita on alueesta riippuen 1-3 raskauden aikana, itse kuulun alueeseen jossa on tuo tasan yksi ja siitäkään ei ole mitään hyötyä kellekään) niin miten voisi ollakaan mitään tehokasta tapaa avittaa, helpottaa, lohduttaa odottavaa äitiä, jolla on todettu raskausdiabetes?
Ainoa keino tuntuu olevan syyllistäminen, joka ei mielestäni johda yhtään mihinkään hyvään. Paha olo siitä tulee, kun koko ajan nurputetaan, miten pitäisi olla ja syödä ja liikkua jajajajajaja. Niin kuin sitä ei tekisi kaikkeaan, että ne sokeriarvot olisi mahdollisimman hyvät - kaikki keinot kokeillaan, jos ei mikään auta, pitää alistua kohtaloonsa ja ottaa se lääkitys. Synnytyksen käynnistys todennäköisesti on edessä, mikäli painoarvio näyttää, että lapsi on iso. Onneksi Suomessa edes sen verran osataan, että vauva saa mahdollisimman hyvän hoidon, jos sattuu ne sokerit huitelemaan hänelläkin. :)

nippatäti sulle sanoisin sen verran, että ota ne lääkkeet äläkä murehdi liikoja. Vaikka noi kuinka yrittää tappaa kaiken ilon ja onnen odotuksesta, niin älä anna sen tapahtua. Mä ainakin otin sen asenteen siinä kohtaa, kun rasituksen tulokset tuli. Sillä mennään edelleen. Diabetes on hyvin hormonaalinen sairaus ja stressi nostaa sokerit - se on faktaa. Kun unohdat sen stressaamisen ja mietit vain sitä omaa nyyttiä, jonka saat pian syliisi ja/tai ihan mitä tahansa, mikä tekee sut iloiseksi ja onnelliseksi, niin olen varma, että niissä sokereissakin tapahtuu vähän muutosta parempaan. :) Se on vaikeaa kyllä, mutta positiivinen ajattelu kaiken tällaisen syyllistävän paskan keskellä auttaa kyllä jaksamaan hitusen paremmin. :hug:

Tsemppiä teille, jotka noiden lääkkeiden kanssa nyt taituroitte - kaikki on lapsen hyväksi, mikään muu ei ole tärkeää. :heart:

MrsR ja EePee 33+3
 
Lisäisin edelliseen vielä, että stressaamalla syömistäsi arvot nousevat entisestään - minulle kävi juuri siten; määrättiin iltainsuliinit ja menin niin paniikkiin, ettei sen kaltaisia seuraavan päivän arvoja oltu vielä nähtykään. Koitin kuitenkin vielä ruokavaliolla ja mielestäni olen siinä onnistunut.

Huomasin kuitenkin hyvin pian, että jos olisin syönyt kuten diabeteshoitaja neuvoi, olisin arvojen kanssa aivan hukassa. Hänen mielestään pitäisi välttää hedelmiä ja rasvoja ja hiilihydraatteja. Minulla taas jostain syystä paastoajan venyessä elimistön oma insuliini lakkaa jotenkin toimimasta ja siksi heräänkin öisin syömään tai juomaa jotain makeaa, vaikka periaatteessa juuri sitä ei saisi mukamas syödä. Mutta vain siten saan paastoarvon aamuksi alas; paastosta ei tule liian pitkä. Maitotuotteet taas pahentavat tilannetta selvästi. Iltaisin myös pari palaa suklaata saattaa onnistua aktivoimaan sen insuliinin jotenkin. Ruoan jälkeen esim. joulutorttu, joka on sekä makeaa että rasvaista, laskee arvoa, kun taas hedelmä selkeästi nostaa. Koitankin syödä hedelmiä ainoastaan välipalana, enkä ole mitannut sen jälkeen arvojani, koska sitä ei ole erikseen pyydetty. Tavallaan siis huijaan sokereitani, mutta tämä on ainoa mahdollisuus onnistua jotenkin edes nauttimaan raskausajasta ilman häpeää ja jatkuvaa syyllisyyttä. Minulla on painoa tullut tähän mennessä n. 7 kg koko raskauden aikana eikä vauva vaikuta liian isolta. Tsemppiä sinulle, toivottavasti löydät avun joko lääkkeillä tai ilman ja pystysit nauttimaan jäljellä olevasta raskausajasta täysillä! :heart:

Viivi+Tiiti 34+3
 
  • Tykkää
Reactions: nippatäti
Multa löydettiin rd joskus 27+ sokerirasituksessa. Alkuun olin ruokavaliohoitonen vaan mut aika vaikeeta oli arvot pitää kurissa vaikka kuinka yritti. Nyt oon sit vajaan kuukauden ollu Metformiinilla 1500mg pvässä eli 1+2 on annostus. Vielä vois yhen tabletin nostaa. Nyt tälla annoksella on arvot olleet aika hyviä. Kun olin 33+2 oli vauvelin paino 2930g ja sillon siis samalla kertaa alotettiin nuo lääkkeet. Nyt viime torstaina paino oli 36+3 3400g, johon en kyllä usko kun lääkäri teki mittaukset mun mielestä väärin (mitenniin hankala potilas? :D ) Luvattiin kolmen viikon päähän käynnistys, onneks.
Oon kyllä saanu mielestäni hyvää kohtelua kaikilta mua hoitaneilta. Olen varsin paljon ylipainonen mut sitä ei ole korostettu mitenkään liikaa.

Aniit 36+6
 
Vaikka ei mukava aihe olekaan niin mukava löytää kohtalotovereita. Tsemppiä kaikille sokeriarvojen kanssa taisteleville! :hug:

Mulla rd-todettiin rv 26 jolloin ainoa arvo, joka heitti reippaasti oli 1h:n arvo. Ja se se on edelleenkin, joka tökkii ja itse asiassa jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että mahdollisesti on tökkinyt jo ennenkin raskautta - lounaan jälkeinen olo kun on ollut usein tosi huono ja lähes päivittäin olen saanut julmetun iltapäiväpäänsäryn, jonka kyllä olen migreeniksi tulkinnut.

Ruokavaliolla oon saanut arvot pysymään rajojen alla, kunnes viime viikolla (rv 34+) katkesi joku kamelinselkä. Aamuarvot pysyvät yleensä edelleen sen 5.3:n alla (tai jos ei pysy niin en tiedä miksi), mutta aamupalaksi ei parane pientä leivänkannikkaa enempää syödä tai muuten 1 h:n arvo nousee äkkiä 10:een, sama tilanne lounaan kanssa. Ei mitään mahdollisuuksia syödä suositeltua 40 g:n hiilarimäärää ilman että rajat ylittyy.

Aamupäivisin olo on ihan karmea, heikottaa, päätä särkee ja mitään ei jaksaisi tehdä. Paino (tähän mennessä tullut +6 kg) on lähtenyt laskemaan vaikka yritän illemmalla syödä enemmän, silloin kun saman ruokamäärän ja samojen ruokien syöminen ei vaikuta ollenkaan samalla tavalla kuin aamulla (ja siinäkö vasta oli neuvolan rd-hoitajalla ihmettelemistä..). En taida kyllä suositeltua kokonaishiilarimäärää päivässä saada kasaan, sitä kun jotenkin vaistomaisesti vähentää hiilareita joka puolelta ja syöminen menee ihan kyttäilyksi niinkuin monella muullakin täällä. Ja tämä joulu/juhla-aika on kyllä ollut ihan piinaa kun ei noista jouluruuistakaan oikein tiedä, että mikä vaikuttaa mitenkin ja koko ajan on syyllinen olo, söi mitä tahansa.

Neuvolan rd-hoitajalla kävin tänään hakemassa lisää mittausliuskoja ja kuuntelemassa piiloviestiä siitä, että kyllä se ruokavaliolla pitäisi hoitua kun kyse ei ole kuin ateria-arvoista ja aamuarvot ok. Nyt sitten on loppuviikolla tarkoitus käydä äippäpolilla ihmettelemässä arvoja ja tehdä siihen mennessä kattava ruokapäiväkirja.

Sympatiat myös kaikille painon kanssa taisteleville! Minä taas olen saanut ihmettelyjä, että "miten sinulla voi olla rd kun olet noin hoikka?!" ja syyllistäminen tuntuu tosiaan tässä (ja varmasti myös 2. tyypin diabeteksessa) olevan se juttu. Ihan kuin tässä tosiaan elämäntavoilla ja omalla laiskuudella ylläpitäisi tätä tilaa.

Vauvan painoarviosta ei ole mitään käsitystä, keskikäyrällä käsittääkseni mennään ja käsikopeloarviot neuvolassa ovat olleet sillä tarkkuudella, että "ei tuo nyt kovin suurelta vaikuta".

Tsemppiä kaikille!

riskilä 35+6
 
Heips,

pakko kommentoida vaikken vielä loppuraskaudessa olekaan.

Lähtötilanteeni oli seuraava:
2. raskaus, 2. raskausdiabetes insuliinihoidolla (pitkävaikutteiset ja ateriainsuliinit)
1. lapsi syntyi viikolla 40+4, ja painoi 3190g (itse olen isokokoinen, ollut myös syntyessäni)
itselläni todettu heikentynyt sokerinsietokyky
molemmilla vanhemmillani 2. tyypin diabetes

Minulle ei tehty ollenkaan sokerirasituskoetta tässä toisessa raskaudessa, vaan seurailin satunnaisesti plussatestistä asti aamusokereita. Ne olivat jatkuvasti yli 6. Kävin alkuraskauden ultrassa viikolla 7, jolloin kerroin lääkärille korkeista sokeriarvoista. Hän totesi, että laittaa lähetteen samantien äitiyspoliklinikalle, mikäli en saa sitä seuraavalla viikolla ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Neuvolanhoitaja laittoi sitten lähetteen ja pääsin diabeteslääkärille jo viikolla 9.
Minulle määrättiin heti pitkävaikutteinen insuliini otettavaksi aamuisin ja iltaisin. Lääkäri totesi, että aamuarvoa ei saa ruokavaliolla kuntoon. Muutaman viikon sitten sinnittelin pelkällä pitkävaikutteisella, mutta en voinut syödä ruoalla 2 perunaa, en ottaa lisää täyjyväpastaa, tai syödä hedelmiä kun kaikki nosti sokerini liian korkeiksi. Sitkuttelin ja itkin. Paino laski. Soitin diabeteshoitajalle ja -lääkärille ja lääkäri määräsi minulle ateriainsuliinit viikolla 14. SE OLI SUURI HELPOTUS! Sain ateriainsuliinit ja tilanne korjautui nopeasti. Nyt ylityksiä on lähinnä tullut aamuisin, mutta nekin ovat vähentyneet huomattavasti, kun opin oikeaa annostelua.

Ensimmäisen lapseni synnyttyä sain kovasti kiitosta siitä, että vauvan koko ei ollut suurentunut raskausdiabetekseni takia, vaan sain täysin normaalikokoisen terveen lapsen.

Nyt yritän parhaani, jotta pääsisin samaan lopputulokseen. Seuraan syömistäni (olen reilusti ylipainoinen, mutta painoni on tippunut n. 5kg ensimmäisestä neuvolasta tähän päivään) ja pistän insuliinia tarpeen mukaan. Tsemppiä kaikille muille asian kanssa taisteleville. Itselleni insuliinihoito on ollut suuri helpotus!

Itse en ole saanut paljoakaan osakseni syyttelyä, onneksi. Diabeteslääkärini on onneksi oikein mukava ja asiansa osaava.

Hannika + pikkukakkonen 18+3
 
Hoitajien mukaan olen onnistunut sokerihommissani eli sääntönä syödä saan mitä vain, kunhan sitä ei ole paljoa eikä se ole yhdessä kaiken muun kanssa + yösyöminen. Sain jättää insuliinit sairaalaan ja sanottiin, ettei näillä viikoilla enää pitäisi pahentuakaan, lääkäri tosin varoitteli mahdollisesta toksemiasta, että siihen on kohonnut riski kuitenkin.

Painoa tullut siis raskauden aikana n. 8 kg ja painoarvio 34+6 oli 2377g eli odotettavissa laskettuna päivänä normaaliakin normaalimpi 3400g suurinpiirtein :)

Käynti oli kaikin puolin valaiseva ja erittäin mukavat ja asiantuntevat hoitajat sekä lääkäri, pelkäsin ihan turhaan syyttelyä, koska ekalla kerralla se oli vähän sellaista. Ensimmäisen hoitajan (vanhempi nainen) mukaan ei olisi saanut syödä yhtikäs mitään, tämä nuorempi hoitaja taas selvitti asiat perinjuurin ja totesi, että jopa banaanikin on sallittu, kunhan sen syö tosiaan illalla tai yöllä... että näkemykset ovat todella erilaiset eri ihmisillä ja luulen, että vanha kanta perustuu lähinnä oikeaan diabetekseen, minkä kanssa rdb:lla ei ole mitään tekemistä keskenään juuri. Kävi myös ilmi, että minulla on normaalioloissa ilmeisesti oireista päätellen (olen koko lapsuuteni kärsinyt heikottavasta tunteesta ruokailujen välissä ja minua on juoksutettu useinkin sokerirasituksissa jo lapsena) 'liian toimiva insuliini' eli sama ruokavalio tulee jatkua varmasti loppuelämän. Tämä ominaisuus on ilmeisesti myöskin periytyvä ja kuopuksella taitaa olla sama vika; nälkäisenä ei onnistu kyllä yhtikäs mikään.

Toivottavasti tarinastani on hyötyä tai tukea :)

Kaikkea hyvää: Viivi+Tiiti 35+1
 
  • Tykkää
Reactions: MrsR
Olen lueskellut tätä ketjua, kun kuulun riskiryhmään ja odotan nyt toista lasta yhdeksättä viikkoa. Ensimmäisen aikana ei onneksi ollut ongelmia.

Piti tulla kommentoimaan tuohon "liian toimivaan insuliiniin"...En ole RD-odottaja, enkä toivottavasti tulekaan olemaan, mutta joudun myös sokerirasitukseen rv14, koska äidilläni on ollut D2 ja RD. Hänellä on, kuten myös ilmeisesti minulla, ollut tuota insuliinin liikaeritystä jokseenkin aina, joka johtaa (ei aina tosin) liian hiilaripainotteisen ruokailun jälkeen hypoglykemiaan (= tunnin parin sisään hirveän huono olo, läähättää, tykyttää, siniset huulet, päässä alkaa pätkiä ja heikottaa). Ja siihen auttaa esim. lasi tuoremehua. Kerran äidilläni mittasin tuollaisen kohtauksen aikana itselläni sokeriarvon 2,5. Varsinkin aamupalojen kanssa saan olla tarkkana, kofeiini myös jostain syystä villitsee insuliinitasot mulla.

Insuliinin liikaeritys on ilmeisesti D2:sta edeltävä tila. Eli pitkään jatkuessaan se voi johtaa insuliiniresistenssiin, kuten äidilleni kävi. Mulla ei paastosokereissa ole ollut vielä mitään ongelmaa ja olen juuri ja juuri saanut pidettyä itseni normaalipainoisena näin 35v asti. Koitankin ennaltaehkäistä RD/D2 puhkeamista välttelemällä erityisesti viljan tärkkelystä. Äitini pääsi vihdoin D2-lääkityksestä eroon ruokavaliomuutoksella eli jättämättä viljat pois. Sitä ennen häntä hoidettiin virallisterveellisellä D2-ruokavaliolla ja lääkkeillä vuosikausia, painokin siinä putosi hiljalleen, mutta mikä lopulta tehosi, oli tuo viljattomuus. Ja samalla hän ensimmäistä kertaa elämässään on lähes normaalipainoinen.

Raskaus on kyllä pannut ruokavalion koetukselle (mikään aiemmin VHH-ruokavalioon kuulunut ei vaan mennyt alas alkuviikkoina, rupesin juomaan mehua, öisinkin sai syödä, kun huono olo muuten iski... nyt onneksi jo helpottaa). Samoin neuvolassa saa olla topakkana, jos aikoo pitää kiinni elämäntyylistään. Pidän tällaisena esi-RD-insuliiniherkkänä tyyppinä tarpeellisena rajoittaa tärkkelyspitoisten ruokien syömistä, enkä todellakaan aio ruveta syömään leipää virallisterveellisten suositusten mukaan vaikka olenkin raskaana.

Jos viitsit Viivi76 kertoa, niin kuulisin mielelläni ruokavaliostasi enemmän käytännössä, niin voisin vähän benchmarkata omaan ruokavaliooni.
 
Pippurihäntä minullakaan ei ollut rd-diagnoosia esikoisesta. Kakkosesta sitten huonovointisuus oli alusta lähtien ja se lähti vasta, kun aloin toteuttaa tuota ruokavaliota, jota siis nytkin toteutan. Puit aika hyvin sanoiksi tuon liian toimivan insuliini -asian, kuulosti oikein tutulta!

Pääsääntöisesti en välttele tosiaan mitään muuta kuin perunaa ja juurikin sitä leipää. Toki syön molempia, mutta todella hillitysti. Perunan pyrin korvaamaan porkkanalla ja muilla kasviksilla mahdollisuuksien mukaan, mutta jos ruoan lisäkkeenä on perunamuusia (mies ei kuulemma alituiseen jaksa syödä minun juuresmuusejani :D ) otan itselleni yleensä enemmän salaattia ja muita vihanneksia, pääsääntönä olen pitänyt, että perunaa olisi vain yksi kokonainen päivässä max. Leipää taas jos syön, niin syön tummaa leipää tai hapankorppua, voita päälle, koska se taas tasaa sokeria. Mutta lähinnä siis ehkä pari kertaa viikossa. Lasten vuoksi aamiainen on yleensä aina puuroa, mutta ei kaurapuuroa, koska se nostaa sokerit kattoon + tulee tosi huono olo. Annoskoot minulla olivat aivan liian isot, joten nekin olen pienentänyt tässä samalla: puuroa yleensä max 2 dl ja lautasillinen lämmintä ruokaa riittää, ei mitään kukkurallisia. Ei mielellään jälkiruokaa, hedelmä vasta välipalana. Maitotuotteet vasta illalla ja yleensä marjojen tai hedelmien kera. Normaalipäiväni ruoka on esimerkiksi tällainen:

Aamiainen: ruispuolukkapuuro voisilmällä, hyppysellinen sokeria (tämä on paras vaihtoehto puuroista, yhtä hyvät sokeriarvot saan myös viili+keitetty muna -yhdistelmällä), kuppi teetä

Lounas: lautasillinen jauhelihakeittoa, jossa perunaa vain vähän ja sekavihanneksia sekä keittojuureksia ja lientä suurin osa. Juomana vesi. Jälkiruokana oli joulutorttu, vaikka se oli aivan ylimääräinen, mutta ei nostanut sokereitakaan.

Välipala: omena

Päivällinen: maksapihvejä kermassa ja perunamuusia kauhallinen, lisänä punajuurisalaattia ja tomaatteja.

Iltapala: purkki ananasta, viili

Raskausaikana yöpala: banaani (tai sitten teen sokeritonta marjakiisseliä, marjoissa on kuitenkin tarpeeksi sokeria nostamaan öisen sokeritasapainon. Banaania aloin syömään diabeteshoitajan vinkistä, koska magnesiumlisä haittaa sinänsä ruoan imeytymistä ja minulla on todella levottomat jalat ollut öisin, joten se voisi olla kuulemma ratkaisu.

Jos syön hedelmiä heti ruoan jälkeen, olo huononee, samoin kuin sen leivänkin kanssa. Aina kaikki erikseen, kylläisyyden tunne kestää koko päivän, ei heikota eikä tule huono olo :) Toivottavasti tästä on sulle hyötyä!

Pahin, mitä voi tehdä, on syödä ns. kevyttuotteita tai valmisruokaa sekä makeutusaineita, vaikka niitä aina tyrkytetään; ne pahentavat tilannetta. Itse tykkään käyttää voita ja normaalia kermaa, meillä on miestä lukuunottamatta kaikki allergisia sinapinsiemenelle eli tätä myöten myös rypsi- ja rapsiöljylle, joten sekin vähän rajoittaa. Sokeria en ole koskaan muutenkaan tykännyt käyttää enkä ole karkkeja tms. pullahommeleita ikinä oikein ymmärtänyt, ainoa on tuo joulutorttu, joka on kyllä auttanut kiitettävästi myös raskausajan ummetukseen. Siksi oli aluksi hieman vaikeaa tuon ruokavalion suhteen, koska ensimmäisenähän aina sanotaan, että kaikki makea pois :LOL: minulla se siis tarkoitti annoskokojen uudelleen miettimistä sekä sisällön tarkkailua. Yritän opettaa lapsilleni myös terveellistä syömistä, joten kaikki syövät aina meillä samaa enkä ala tekemään erikoisruokia, en itselleni saati lapsilleni. Siksi ruoka on yleensä monipuolista, kalaa pyritään syömään sen pari kertaa viikossa ja joka aterialla tahtoo olla eri ruoka; kun ruokaa tekee tarpeeksi, seuraavana päivänä lopun voi tuunata toiselle aterialle. Kasvikset kuitenkin näyttelevät pääosaa, yritämme olla ottamatta vitamiineja turhaan purnukoista.

Ohops, tulipas romaani :D mutta aihe on vähän niinkuin vienyt minut mukaansa, ja koska sitä joutuu koko ajan tarkkailemaan, yritän saada homman toimimaan nyt, ettei tarvitse sitten synnytyksen jälkeen enää mietiskellä, koska silloin on ihan muut asiat mielessä :)

Onnea odotukseesi!

Viivi+Tiiti
 
Heipsan!

Mulla on myös suuria vaikeuksia elää tämän "raskausdiabeteksen" kanssa, mutta ongelmana on se että sokerit on liian matalia koko ajan..

Jouduin rasituskokeeseen "korkean iän" (32.v) takia rv.28. Muut arvot olivat todella matalat, mutta paastoarvo oli 5.4. Muistin vasta myöhemmin, että söin edellisenä iltana ison pussillisen kovia hedelmäkarkkeja. Olin kyllä sen jälkeen syömättä juuri sen vaaditun 12h. Mietin koko ajan, että oliko tuo paastoarvo ainoastaan niiden karkkien takia koholla. No koholla se oli kuitenkin ja sain ajan diabeteshoitajalle. Sitä varten olin pitänyt ruokapäiväkirjaa, josta hoitaja totesi, että ruokavalio on ihan ok, mutta ruoalla pitää juoda vähemmän maitoa (join ennen 2-3 lasia) ja jättää esim. leivät pois, jos syö enemmän perunaa ja riisiä. Myös satunnaisista herkutteluista tuli kovasti napinaa. Työni luonteen vuoksi myös jouduin syömään harvoin ja nopeasti ja kotona tuli sitten syötyä kerralla isompi määrä ruokaa päivälliseksi. Päivän kokonaishiilarit tai kalorit ei kuitenkaan ylittyneet. Koin hoitajan tyylin syyllistäväksi ja hän sanoi esim. "kyllä sinun pitää nyt ajatella vauvan parasta". Tuli käynnistä paha mieli, vaikka koen syöväni ihan järkevästi, painonnousu on ollut normaalia ja vauvan kasvu keskikäyrällä.

Tein sitten hoitajan määrämät muutokset ruokavalioon: aloin syödä säännöllisesti, jätin pois tai vähensin maidon yhteen lasiin ruoalla, jätin pois hedelmät, joita hän käski välttelemään, pienensin annoskokoa, siirryin täysjyväleivistä hapankorppuihin..

Verensokeria aloin heti mittailemaan tunnollisesti 2 krt. viikossa 6 krt. päivässä. Kaikki arvot on olleet koko ajan tosi matalia tämän 1kk ajan jona olen mittaillut.
Paastoarvo 4,3-4,9.
Aamupalan/ lounaan/päivällisen/iltapalan jälkeen 4,9-5,3.
Ennen aterioita arvot 4,5-5,0.

Eilen oli sitten soittoaika samalle diabeteshoitajalle ja hän oli äkäisenä siitä, että arvot on olleet liian matalia. Myös neuvolassa pissaan oli tullut ketoaineita ja paino pudonnut vähäsen. Koitin sanoa hänelle, että olen tehnyt juuri ne muutokset mitä hän käski tehdä. Nyt tyyli muuttui taas siihen, että "kohta joudutaan kuule sun pissaakin alkaa seuraamaan, kun ketoaineitakin on tullut". Mittauspäiviä lisättiin ja sain häneltä ohjeet lisätä maitoa aterialla samaan mitä se oli alunperin ollutkin ja leipää ja muuta hiilareita pitää lisätä. Aloin sitten heti lisätä määriä, mutta edelleenkin arvot on olleet ihan samanlaisia kuin tähänkin asti. Esim. päivällisellä söin kaksi pientä perunaa, jauhelihakastiketta, punajuuri- ja sienisalaattia, paaaljon tuoresalaattia, raejuustoa 0,5dl, kaksi hapankorppua, päällä margariinia ja kalkkunaleikettä ja lasi maitoa. Tunnin päästä verensokeri oli 5,0. Tästä tulee taas sanomista ja mua ahdistaa jo valmiiksi ensi viikon soittoaika! Tuntuu etten uskalla ruoan jälkeen liikkuakaan, ettei vaan sokerit pala liian nopeasti. Muutenkin rasittaa koko mittaaminen, en usko että mulla on koko aikana mitään diabetestä ollutkaan, mutta siitä mittaamisesta ei voi luopua, vaan nyt sitä tosiaan lisätään ja seurantaa tehostetaan. Yritin alunperin sanoa hoitajalle, että epäilen sen sokerirasituksessa olleen paastoarvot todellisuutta sen suuren karkkipussin jälkeen, mutta mun sanomisilla ei ollut mitään merkitystä kun tulos oli mikä oli.

Sori tuli pitkä selostus, mutta jos jollain on jotain vinkkiä tähän tilanteeseen, niin olisi kyllä ihanaa. Alkaa järki lähteä tähän asian kanssa..

RouvaRuusunen ja PoikaPiikkinen rv.33.
 
Viivi76: Kiitos ihan tosi paljon vastauksesta! Tuosta oli todella paljon apua. Katselin tuossa juuri paastoarvojen RD-rajoja, ja nehän ovat matalammat kuin normaalitilanteissa! Jos paastoarvoni ovat edelleen samat kuin viime syksynä, niin tod näk narahdan paastomittauksesta. Eli nyt on aika toimia. Meillä onneksi mies on ostanut jo ajat sitten tämän ajatuksen siitä, että joka aterialla ei tarvita perunaa/pastaa. Ruokavaliosi kuulostaa oikein järkevältä ja antaa osviittaa siitä, millaisissa määrissä noiden tärkkelyspitoisten ruokien kanssa voisi liikkua.
 
  • Tykkää
Reactions: Viivi76
Rouva Ruusunen voi että olen niin pahoillani puolestasi! Kuten Pippurihäntäkin mainitsi juuri, niin RD-arvothan ovat oikeita eli normaaleja tiukemmat. Tuo syyllistäminen on suoraan sanottuna haitarista ja toivon, että välität kuule piutpaut siitä syyllistäjästä ja jatkat samaan tahtiin. Jos vauvasi on normaalin kokoinen (onhan siis mahdollista, että vauva on myös liian pieni juuri sokeriheittojen vuoksi) ja itse voit hyvin, niin suosittelisin vain pitämään pääsi asiassa, kyllä äiti tietää, mikä on itselle parasta! Nyt kun olen saanut jättää insuliinit sairaalaan ja olla loppuviikon mittailematta ja stressaamatta, olen silti syönyt kuten ennenkin - maha ei enää vedä onneksi niitä mammuttiannoksia kuin ennen - ja nukkunut yönikin paljon paremmin, olen myös paljon pirteämpi.

Pippurihäntähyvä, että oli hyötyä asioista :) Minusta tuntuu, että tämä ruokavalio saa luvan olla minun loppuelämän 'valio', en aio opetella enää uudelleen kertaakaan syömistäni ja onneksi koko perhe on samoilla linjoilla. Se, että silloin tällöin syö vaikka valmisruokaa tai ranskiksia tms. ei kaada maailmaa, mutta sivusta seuranneena noita ikuisia laihduttajia, niin ei sekään tulevaisuus, saati kakksotyypin diabetes, kiinnosta kyllä pätkääkään.

Voikaa molemmat hyvin :heart:

Viivi+Tiiti 35+3
 
  • Tykkää
Reactions: Pippurihäntä
Ihana että juttua riittää!

Tässä on nyt ollu paljon kaikkea muuta mielessä, alkaen streptokokista ja vedenmenoepäilystä ja kaikkea muuta mahdollista, niin en ole käyny kirjoittamassa. Miulla on rd:n kanssa tilanne sellainen, että kävin ravitsemusterapeutin luona juttelemassa mieheni kanssa, tää nainen oli sitten sitä mieltä että hän ei voi miulle enää antaa neuvoja, miten saan nuo sokerit kuriin. Oli myös sitä mieltä että miun ruokavalio tällä hetkellä ei sisällä tarpeeksi hiilihydraatteja tai esim. kalsiumia. Hän oli sitä mieltä että pitäisi saada aika jo vihdoin sisätautilääkärille ja mahdollisesti aloittaa ne insuliinit.

Äitiyspolilla eivät kuitenkaan näe tarpeelliseksi kun miulla vaan se paastoarvo on yleensä on perseellään ja on just aloitettu se tablettilääke. Muut päivän arvot ennen joulua oli pysyneet järjestyksessä. Sanoivat että pitää edelleen mitata neljä kertaa päivässä ja viikoittain faksata tulokset polille. Mie nyt otin sitten nuo lehtiset ja lippuset ja ohjeet tuolta ravitsemusterapeutilta ja oon noudattanu virallisia ohjeita. Tuoksena on se että nyt tän viikon aikana mitä oon noudattanu virallisia suosituksia, on kolme neljästä arvosta ollu yli. Paastoarvo on ihan sekaisin ja kaikki päivän muutkin arvot on vaikka mitä, saattaa leipäpalasen jälkeen hypellä siellä 11. Mie en tiedä miten saisin järkeä tähän touhuun. Paino ei edelleenkään ole noussut viikon 20 jälkeen.

Ensi viikolla on polilla aika, sitten miettivät mitä asialle tehdään. Miulla on niin voimat lopussa jo. En jaksais miettiä koko ajan jotain helvetin sokereita. Nyt kun vielä pitäny olla huolissaan vauvan voinnista ja päivystyksessä pitäny käydä, tuntunu vaan kohtuuttomalta kidutukselta koko raskaana oleminen.

Oliko täällä muita joilla ruokavalio ei ole auttanut? Kenties jotka käyttäny tablettilääkettä tai joutunu insuliinille?

Nippa ja paavo 31+2
 
Hei niin ja mrsR kiitos tsempeistä! Ja viida opa lohdullista kuulla että jollain muullaki on insuliineihin jouduttu turvautumaan. Mie haluisin siis jo ne, koska tää on niin rasittavaa jo henkisesti ja fyysisestikin kun sokerit ihan sekasin koko ajan. Ihania ihmisiä näillä palstoilla!

:hug:
 
RouvaRuusunen :hug: Kuulostaa siltä, että ei siulla tosiaan mitään rd:a oo ollukaan ihan kamala tilanne! Ja mie en kans voi kuollaksenikaan ymmärtää sitä syyllistävää asennetta, mikä usein tähän liittyy. Mie ainakin ihan syyllistän itseäni tarpeeksi, itken päivittäin, kun ei tästä tule mitään ja jossain äippäpolilla vaan v+%&uillaan. Mut pidä pääsi! Ootko saanu tavata lääkäriä asian tiimoilta?
 
Nippatäti oikeasti, älä stressaa, se vain pahentaa arvoja :( Et mahda tilanteelle nyt mitään, se ei ole enää sinun käsissäsi! Mulla oli tokassa raskaudessa niin, ettei insuliineja määrätty, vaikka arvot olivat siis huomattavasti pahemmat kuin mitä tässä raskaudessa, ruoan jälkeen saattoi tunnin arvo olla jopa 12. Minulle sanottiin vain, että jatkappa samaan malliin :O Minusta raskaudesta pitäisi pystyä nauttimaan ilman tuollaista stressiä eli unohda koko homma! Mulla meni kanssa monta viikkoa ihan harakoille tuon homman takia, mutta tulin siihen tulokseen, että taitaa olla lapsellekin huonoksi sellainen stressi. Mulla sitä on yrittäjänä muutenkin koko ajan, niin sitten annoin piutpaut koko sokereille. En tiedä, johtuuko siitä vai mistä, että eilisetkin arvot olivat ennen aamiaista 4.6 ja tunti sen jälkeen 5.8, lounaan jälkeen 6.5. Ei tuollaisia arvoja ole ollut aikoihin!

Tsemppiä ja voimahali täältä, olen hengessä mukana!!!!

:heart: Viivi+Tiiti 35+5
 
Kiitos Viivi tuesta!

Vihdoin laitettu lähete tuonne sisätautipolille. Nyt on tullu päivittäiseksi se että on vähintään kaksi neljästä arvosta pielessä, yleensä kolme neljästä, paastoarvo joka päivä yli kuusi. Miten muille menee joilla tää diagnoosi on?

Nippa ja Paavo 31+5
 
Voi kiitos nippatäti ja Viivi ihanista, kannustavista viesteistä! :hug:
Tsemppiä teille ja kaikille muillekin raskasdiabeteksen kanssa painiville! Ja onnea Viiville, että olet päässyt insuliineista eroon! Ja itsellä myös sama ajatus, että nämä säännölliset ruoka-ajat, tervellinen ruokavalio ja vähempi herkuttelu saavat jäädä pysyviksi elämän tavoiksi! Jos jotain hyötyä noista mittailuista on ollut, niin juuri se että on oppinut tuntemaan omaa kroppaa vähän paremmin ja huomaamaan, että vähempikin ruoka riittää..!

Nippatätille vielä, että kyllä sua koetellaan! Koita jaksaa! Tosiaan koita olla stressaamatta, helpommin sanottu kuin tehty, mutta niinkuin tuossa joku muukin mainitsi niin varmasti hermoilukin vaan hankaloittaa oloa. Voisin kuvitella että olisin aivan hermoraunio jos vähästäkin syömisestä jo verensokeri nousisi ja miten turhauttavaa, että joku leipäkannikka jo nostaa verensokerit noin korkeelle :( tää raskaanaolevan kroppa on näköjään yllätyksiä täynnä eikä ikinä tiedä miten kenekin elimistö reagoi. Jaksamista tosiaan ja toivottavasti saisit polilla käynnistä vielä jotain apua! Lääkäriä en ole tavannut tämän DM:n takia, mutta säännöllisesti soittelen diabeteshoitajalle. Nyt oli soittoaika ja arvot oli edelleen matalat, mutta hoitaja ei niistä enää ollut huolissaan, vaan totesi että mulla ei vaan nouse arvot sen korkeammalle. Mittaukset jatkuu silti ennallaan. Kahtellaan mitä tuleman pitää! :)

Hannika, pitää käydä tutustumassa blogiisi, kiitos vinkistä! :)

RouvaRuusunen ja PoikaPiikkinen 33+6
 
Viimeksi muokattu:
Hei Arvoisat kanssa-masuilijat!

Meidän tilanne on saanu jatkoa. Käytiin äitiyspolilla kasvuseurannassa, vauva painoi rv 32 2700 g. Lääkärin naama venähti, ja selvästi ilmmaisi että nyt on ihan liian iso vauva. Mahanympärys oli nyt jo selkeästi suhteessa isompi, eli ihan lihavahan meidän vauva on. On kuulemma iso riski että keuhkot ei ole kehittyneet oikein, kun sikiö on noin makrosominen. Samaan aikaan miun paikat oli kahdessa viikossa kypsyneet ihan liikaa, kohdunkaula oli lyhentynyt 2,5 cm viime kerrasta ja kohdunsuu oli todella pehmeä. Nyt oon liikuntakiellossa, mikä on tietty tuon diabeteksen kannalta tosi hieno juttu.

Insuliinit aloitettiin, lääkäri vaan vilkaisi sitä omaseurantavihkoa ja totesi että vaan pitkävaikutteinen. Kysyin varovasti että enkö edelleenkään sitten voi syldä kun munia aamiaiseksi, johon se vaan, että pitää normaalisti syödä ja leipää aamupalaksi! Laitto sitten 2-4 yksikköä ateriainsuliinia aamuihin. Yritin inistä, että ei se riitä varmaan että ylityksiä tulee muutenkin. No, lääkäri ei ollut kiinnostunut ja lähetti miut hoitajalle opettelemaan pistämistä.

Sokerit on edelleen päin persettä, paastosokeri on ok, mutta aamupalan ja lounaan jälkeiset arvot on koko ajan liikaa ja nyt jopa illalla on arvot useammin huonoja kun hyviä. Tänä aamuna pistin 6 yksikköä ateriainsuliinia ennen aamupalaa, joka oli pieni pala ruisleipää juuston ja kinkun ja kurkun kanssa (leivässä 17 % kuitua) ja 1 dl jogurttia (hiilareita 6 g) ja yli 9 paukku sokerit niin että hujahti!

Millaisia anoksia insuliinia muilla on äytetty? Entä onko tuo meidän painoarvio oikeesti ihan hirveän iso?

Masentaa ihan helvetisti tämä tilanne edelleen.

Nippa ja Paavo 33+0
 

Yhteistyössä