Hei Odottajat tai muuten asiasta tietävät!
Eli siis tarviisin vertaistukea tän diabeteksen kanssa. Miulla todettiin joskus rv 21 radi, kaikki kolme arvoa oli rasituksessa rankasti yli. Siitä asti nyt mittaillut ja kokeillu eri vaihtoehtoja tuon ruokavalion suhteen. Kuitenkin tuntuu mahdottomalta saada arvot kohdilleen.
Oon tähän asti saanu kaikki muut päivän arvot pysymään hyvinä ruokavaliolla, mutta aamun paastoarvo on ollut lähes aina siinä 6.1. Nyt kun oon rv 30+ niin tuntuu että sokerit on jotenkin ihan seonneet. Eivät tunnu noudattavan mitään kaavaa. Eilen iltaruoan jälkeen vielä viisi tuntia myöhemmin arvo oli 8, mittasin sen syömisen jälkeen varmaan kymmenen kertaa ja ei vaan laske. Kävin pitkällä lenkillä koiran kanssa siinä välissä ja join paljon vettä, mutta ei!
Aamupalaksi ei voi syödä kun korkeintaan kananmunan tai kaksi, ei mitään hiilihydraattipitoista. Kuituja syön ja kasviksia syön paljon. Oon vijatuotteet jättäny pois jo aikoja sitten. Annoskoot on maltillisia ja sokerit on tiessään. Seuraan tuotteiden glykeemistä indeksiä ja mietin joka helvatun suupalan tarkkaan. Oon alkanu syömään kromitabletteja ja lenkkeilen pitkiä lenkkejä koiran kanssa kolme kertaa päivässä. Paino ei ole noussut sokerirasituksen jälkeen himppuakaan.
Mitä mie teen väärin? Äitiyspolilla määräsivät tablettimuotoisen lääkkeen, Metformin. Lääkäri vaan intti ja intti että ruokavaliolla noiden arvojen pitäisi pysyä hyvinä, itku tulee kun eivät neuvolassa tai äitiyspolilla usko, että kaikkeni teen ja kohta sekoan näiden kanssa. Viimeksi lääkäri pelotteli vauvan hapensaannin huononemisella, jos sokerit on aina huonot, kuulemma istukka menee pilalle. Ihan kun ei tarpeeksi jo asia ahdistaisi. En tietenkään halua vauvaa mihinkään sokeritippaan tai että se liian suureksi kasvaisi tai voisi huonosti mahassa. Hirveen syyllinen olo koko ajan ja kaikki päivät menee murehtiessa ja illat itken aina epäonnistunutta päivää. Sormet on kipeet pistämisestä kun niin paljon joutuu mittaamaan. :ashamed:
Onko tämä muilla niin vaikeaa? Miten olette selvinneet noiden arvojen kanssa ja oman fiiliksen? Tuntuu että en ikinä enää halua tulla raskaaksi kun tää on niin kamalaa aikaa ollut. Esikoista odotan ja poikaa. Painoarvio oli tällä viikolla 1740 g vauvalla, ei kuitenkaan ollenkaan lihava vaan sopusuhtainen on vielä vaikka iso onkin.
Eli siis tarviisin vertaistukea tän diabeteksen kanssa. Miulla todettiin joskus rv 21 radi, kaikki kolme arvoa oli rasituksessa rankasti yli. Siitä asti nyt mittaillut ja kokeillu eri vaihtoehtoja tuon ruokavalion suhteen. Kuitenkin tuntuu mahdottomalta saada arvot kohdilleen.
Oon tähän asti saanu kaikki muut päivän arvot pysymään hyvinä ruokavaliolla, mutta aamun paastoarvo on ollut lähes aina siinä 6.1. Nyt kun oon rv 30+ niin tuntuu että sokerit on jotenkin ihan seonneet. Eivät tunnu noudattavan mitään kaavaa. Eilen iltaruoan jälkeen vielä viisi tuntia myöhemmin arvo oli 8, mittasin sen syömisen jälkeen varmaan kymmenen kertaa ja ei vaan laske. Kävin pitkällä lenkillä koiran kanssa siinä välissä ja join paljon vettä, mutta ei!
Aamupalaksi ei voi syödä kun korkeintaan kananmunan tai kaksi, ei mitään hiilihydraattipitoista. Kuituja syön ja kasviksia syön paljon. Oon vijatuotteet jättäny pois jo aikoja sitten. Annoskoot on maltillisia ja sokerit on tiessään. Seuraan tuotteiden glykeemistä indeksiä ja mietin joka helvatun suupalan tarkkaan. Oon alkanu syömään kromitabletteja ja lenkkeilen pitkiä lenkkejä koiran kanssa kolme kertaa päivässä. Paino ei ole noussut sokerirasituksen jälkeen himppuakaan.
Mitä mie teen väärin? Äitiyspolilla määräsivät tablettimuotoisen lääkkeen, Metformin. Lääkäri vaan intti ja intti että ruokavaliolla noiden arvojen pitäisi pysyä hyvinä, itku tulee kun eivät neuvolassa tai äitiyspolilla usko, että kaikkeni teen ja kohta sekoan näiden kanssa. Viimeksi lääkäri pelotteli vauvan hapensaannin huononemisella, jos sokerit on aina huonot, kuulemma istukka menee pilalle. Ihan kun ei tarpeeksi jo asia ahdistaisi. En tietenkään halua vauvaa mihinkään sokeritippaan tai että se liian suureksi kasvaisi tai voisi huonosti mahassa. Hirveen syyllinen olo koko ajan ja kaikki päivät menee murehtiessa ja illat itken aina epäonnistunutta päivää. Sormet on kipeet pistämisestä kun niin paljon joutuu mittaamaan. :ashamed:
Onko tämä muilla niin vaikeaa? Miten olette selvinneet noiden arvojen kanssa ja oman fiiliksen? Tuntuu että en ikinä enää halua tulla raskaaksi kun tää on niin kamalaa aikaa ollut. Esikoista odotan ja poikaa. Painoarvio oli tällä viikolla 1740 g vauvalla, ei kuitenkaan ollenkaan lihava vaan sopusuhtainen on vielä vaikka iso onkin.