RASKAUSAJAN MASENNUS

Hei kaikille!Olen 34v naimisissa ja odotan neljättä lastamme viikolla 21.Esikoisemme menehtyi 2.5vuotiaana harvinaisen suolistosairauden aiheuttamaan mahasuolitulehdukseen 1999.Toinen lapsemme oli silloin 1v ikäinen.Tyttäremme syntyi toukokuussa 2000, eli aika tiuhaan tahtiin tapahtui monia asioita.Aloin oireilla 2002 ja sain diagnoosin masennus ja paniikkihäiriö joita sitten terapialla ja lääkityksellä hoidettiin.Nyt sitten poikamme lähti ekalle luokalle kouluun ja tyttäremme on 5vuotias.Lääkitykseni lopetettiin vähitellen tämän vuoden alusta ja pärjäsin hyvin, sitten toteutui haave raskaudesta ja alku raskaus meni hyvin,olin iloinen ja onnellinen.Mutta enään ei sitten siltä tunnukkaan....taas on mieli maassa, kaikki asiat tuntuu vaikealta hoitaa,mielenkiinto kaikkeen häviää.mies puuhailee vaan omia juttujaan, olen kyllä miehelle ihan avoimesti taas puhunut omasta olostani, mutta täytyy myöntää että olen todella etäinen, tuntuu että kaikki hänessä vaan ällöttää ja ärsyttää.Onko kohtalotovereita?

 

Hei, en ole kohtalotoveri, mutta otan osaa suruusi :'( todella musertavaa kuultavaa tuo lapsen menetys. Hyvin olet selvinnyt tähän asti jatkuuko terapiasi, vaikka lääkitys onkin lopetettu? Mielestäni sinun kannattaisi jutella asiasta neuvolapsykologille, että saisit apua jatkaa raskautta ilman lääkitystä, voimia ja jaksamista toivotan sinulle koko sydämestäni :hug:

 

Ihmettelen välillä itsekin miten olenkaan selvinnyt.En ole tällä hekellä terapiassa mutta en selviydy tästä ilman, käsittääkseni lääkehoito ei ole edes mahdollinen raskausaikana, vai onko minulla väärä käsitys?ainakin silloin kun raskautta aloin toivoa, niin lääkärini sanoi että lääkitys pitää lopettaa.minulla oli seromex niminen mielialalääkitys.Pelottaa myös se että masennunko synnytyksen jälkeen enemmän.kiitos sanoistasi äityli.

 

Voimia ja jaksamista sinulle näin aluksi!Toivottavasti saat valoa elämääsi uuden vauvan myötä ja vanhemmat lapsesi kyllä pärjäävät,älä kanna huolta nyt heistä ja anna elämän virrata sinussa,onhan miehesi kuitenkin tietoinen olostasi niin voit pyytää häntä tekemään sen mikä sinusta nyt tuntuu ylivoimaiselta,kannatta varmaan jutella siellä neuvolassakin,nykyään kun siellä otetaan tämmöiset asiat vakavasti,ole rohkea ja puhu jos jokin painaa mieltä,ei kukaan voi sinua auttaa jos säilöt kaiken sisällesi! :hug: :hug: Voit laittaa yy:tä =)

 

Muistathan ettei kotiin saa jäädä makaamaan vaan on keksittävä itselle kivaa puuhaa vaikka kuinka tökkisi. Ainakin omassa tapauksessani muutama vuosi sitten puskin vain itseäni ulospäin vaikka kuinka vaikealta tuntui. Nuoremman lapsen kanssahan voi käydä kerhoissa ja tehdä muutakin kivaa päivällä ja isomman lapsen kouluun meno rytmittää mukavasti päivää. Parasta alkaa tosiaankin miettimään jo etukäteen tilannetta,kun vauva on syntynyt,että olisi jonkinlainen suunnitelma jos masennus alkaa taas nostella päätään. Mulla tulossa kolmas lapsi ja pyrin pitämään itseäni ns ihmisten ilmoilla,ettei kävisi niin kuin ensimmäisen lapsen kohdalla jolloin masennus ja paniikki meinasi vallata elämääni.

 

Onnea, ihana kuulla että vatsassasi on uusi elämä =) Minäkään en ole kohtalotoveri, mutta toivon sydämeni pohjasta sinulle voimia ja piristystä arkeen. Hyvä on puhua omasta olosta ja hakea apua jo ennaltaehkäisevästi. Aurinkoista syksyä ja muista, kotiin ei saa jäädä murehtimaan :hug:

 

voimaa sinulle.itsekkin ole sairastunut vuonna 2001 raskauden aikaseen masennukseen.nyt haluaisin lääkkeen pois.mutta pikkuhiljaa.pelkään uusia oireita.oireet ja olo oli raskas.kaikkea hyvää sinulle.selviät kyllä hyvin.olet selvinny niin monesta