Raskaus ulkopuolisen silmin

[Ystävä]

En ole raskaana, mutta olen useita kertoja myötäelänyt ystävieni raskautta. Tätä palstaa lukiessani minulle on tullut kauhea tunne siitä, että teki sitten ystävänä niin tai näin, niin aina se on jollain tavalla väärin. Tässä muutama virheeni vuosien varrelta, kauhistelkaa!

- olen koskenut ystäväni vatsaa
- olen usein kysynyt: "Kuinka olet jaksellut?"
- olen kommentoinut ystävieni vauvamahoja tyyliin "Onpas se siro. Näytät olevan timmissä kunnossa.", "Onpas vatsasi kasvanut."
- olen kysynyt, noudattaako ystäväni jotain ruokarajoituksia
- olen jopa uskaltanut kysyä, juoko ystäväni lasillisen viiniä
- olen kysellyt ystävältäni, millä mielellä hänen miehensä on odotuksesta
- olen lähettänyt lasketun ajan tienoilla tekstiviestejä ja kysellyt voinnista

Puolustuksekseni listaan tähän muutaman seikan, joita ystäväni raskaana ollessan ovat tehneet:

- ystäväni on pyytänyt minun tunnustella vauvan potkuja
- ystäväni on laittanut käteni hänen vatsalleen ja kysynyt "Eikö olekin aika napakka?"
- ystäväni on voivotellut vatsansa valtavaa kokoa
- ystäväni on kysynyt, onko tarjoamassani ruoassa tuorejuustoa
- ystäväni on pyytänyt minut tueksi mukaan ultraan, kun hänen miehensä ei päässyt
- ystäväni on lähettänyt minulle tekstiviestin synnytysosastolta ja kertonut saaneensa vauvan

Mielestäni on luonnollista, että lähipiiri elää mukana odotuksessa ja on aidosti kiinnostunut raskauden etenemisestä. Millä tavalla tämän voisi osoittaa ilman, että te täällä palstalla tulette haukkumaan, kuinka se ja se sanoi näin tai ei sanonut mitään. Voiko raskaana olevaa naista koskaan miellyttää? Ystäväni eivät ainakaan ole koskaan minulle suoraan sanoneet, että he olisivat loukkaantuneet. Miten sen sitten voi tietää, jos näin kuitenkin on?

 

[???]

Ja mikähän täs oli pointtina? En kyl ymmärrä vaikka kuinka mietin...

 

[?]

?

 

[mm]

Olen tällä palstalla lukenut useimpien ärsyyntyvän nimenomaan tuntemattomien tai puolituttujen koskemisesta vatsaan. Itsellenikin on tullut useamman kerran vastaan joku täysin tuntematon tai tutun tuttu, joka on innoissaan lätkäissyt käden mahalle ja alkanut kysellä ja höpötellä omista vauvajutuistaan. Itseäni se on ärsyttänyt, sillä en halua normaalistikaan tuntemattomien alkavan koskettelemaan minua. Enkä jaksaisi aina kuunnella itselleni tuntemattomien tai lähes tuntemattomien kertomuksia omista vauvajutuistaan. Jos ystäväni kokeilee mahaani tai kyselee jaksamista tai ihmettelee vatsan kokoa, se on ihan ok. On mukavaa, että ystävät ottavat osaa odotukseen. Kauhistelut tyyliin: "miten voi olla noin iso maha" tai "ei minulla vain maha kasvanut noin paljoa, syötkö kahden edestä" taas ovat rasittavia. Itse juon mielelläni raskausaikanakin joskus harvoin lasillisen viinia ruoan kanssa ja ärsyttää, jos sitä joku paheksuu tai jättää minulta kokonaan kysymättä (esim. illalliskutsuilla). Minusta on myös ihan normaalia kysellä hyvältä ystävältä lasketun ajan tienoilla, onko vauva jo syntynyt, mutta tässäkään asiassa asiasta en haluaisi puolituttujen kanssa keskustella. Ja kyselyt tyyliin "oletko jo jakautunut" tai "milloin poksahtaa" ovat minusta mauttomia. Kuuluvat samaan kastiin kuin "olla paksuna" tai "pulla uunissa".

Mutta alkuperäiseen asiaan, kyseessä on ainakin minun käsitykseni mukaan nimenomaan puolitutut tai tuntemattomat, ei ystävät! Ystävien odottaakin elävän jollain tapaa mukana odotuksessa, olisi lähinnä outoa, jos ystäviäni ei kiinnostaisi pätkääkään odotukseni.

 

[frendi myös]

Yhdyn alkuperäiseen, ennen olen luullut että ystävillä on tarve keskustella raskaudestaan, ja siksi olenkin kysellyt kaikenlaista (en kauhistellut mitään, mielestäni, ihan viattomana kysellyt). Tämän palstan myötä olen alkanut epäilemaan olenkohan jotenkin loukannut ystäviäni näillä kyselyillä. Mutta onko sekään kohteliasta ettei kommentoi raskautta mitenkään ja puhuu vaan muista asioista? Ei ole helppoa olla raskaana olevan kaveri, ei...

 

[odottaja]

Mitäs jos ap kysyisit ystävältäsi suoraan, että haluaako hän jutella raskaudesta yms. Minä kyllä uskoisin, että haluaa ihan tuosta tarinastasi päätellen. Et sinä tältä palstalta mitään oikeaa vastausta asiaasi saa, kun meitä odottajia on niin monenlaisia. Kyllä minä ainakin uskallan sanoa ystävilleni mikä minusta on ok ja mikä ei, joten eipä ole heistä valittamista -ihania myötäeläjiä .

 

[toinen odottaja]

Mielestäni osittain palsta on valittamista varten jos siltä tuntuu...
Eivät ne asiat niin vakavia ole, mutta välillä joku ärsyttää ihan toden teolla ilman että syytä oikeastaan tietää... johtunee hormoneista, stressistä ja siitä että on tunteet niin pinnalla... ei kaikkea kannata aina niin tosissaan ottaa.

 

[odotteleva]

Taitaa tosiaan olla niin, että puolituttujen ja vieraiden ihmisten koskettelut ja päivittelyt ärsyttävät suurinta osaa odottajista, ei niinkään ystävien ja muiden läheisten ihmisten. Itsellä ainakin näin.

Uskon, että jokainen raskaana oleva uskaltaa sanoa läheisilleen, jos jokin asia ei mennyt itseä miellyttävällä tavalla tai ainakin antaa ruuminkielen kertoa asian hyvin selvästi. Tuskinpa ystävien tarvitsee olla huolissaan siitä osaako käyttäytyä "oikein", ihan varmasti osaa. Ja itse pidän siitä että on ystäviä, jotka haluavat jutella raskaudesta ja kysellä (vaikka sitten niitä tyhmiä kysymyksiä) ja sitten on niitä, joita ei varsinaisesti kiinnosta. Heidän kanssa jutellaan sitten jotain muuta.

Mutta yksilöllistähän tämä on, niin kuin kaikki muukin. Eikä tämän palstan juttuja kannata ihan kamalan tosissaan aina ottaa, täällä jos missä on hormonit valloillaan...=)

 

[Terppis]

Olet ollut juuri niin ihana ystävä kuin vaan voi olla! Olisipa minullakin tuollainen...

Kaikilla on välillä niitä huonoja päiviä ja silloin täällä kirjoitellaan vitutus ketjuun ja haukutaan "vatsantaputtelijoita". Älä välitä, kuuluu asiaan )

JATKA SAMAAN MALLIIN!

 

[trh]

Kyllä itseä ärsyttäisi kysymys "Kuinka olet jaksellut?". Ei raskaus ole mikään tauti. Ihan normaali "Mitä kuuluu?" toimii paremmin.

 

[Mua taas ei ärsytä, vaan on parempi]

Mitä kuuluu-kysymykseen vastataan yleensä että ihan hyvää tai jotain vastaavaa ympäripyöreetä, ainakin meidän kaveri piirissä. Kuulostaa tosi viralliselta tossa tilanteessa, viittaa koko elämään. Itse en ainakaan kehtaa alkaa tuohon kysymykseen tilittämään mitään. Just vähän sellainen pakko tiedustelun maku-yleensä ei kovin läheiset kysyy just tuolleen asioita.

Kuinka olet jaksellut? Kertoo mielestäni että kysyjä on valmis auttamaan jos on jotain missä hän voi auttaa. On paljon henkilökohtaisempi, ja tilanne sidonnaisempi.

Mut kai nää riippuu ihan henkilöstä, suhteen läheisyydestä, iästä jne?!

 

[Sinda]

Ystävien kesken näitä kaikkia asioita sopii harrastaa, mutta ei vieraiden tai puolituttujen kanssa.

 

[Myös kysellyt ja nyt kysytään.]

Aivan. Raskaus ei ole sairaus, mutta se on rajoite. Kyllä tälläkin palstalla paljon omista vaivoistamme valitamme. Raskaana voidaan usein huonosti. Alussa pahoinvoinnin ym. ja lopussa jo joka paikka jumittaa, eikä mahd. pääse liikkumaan. Ja jos ei mitään raskausvaivoja ole osunut omalle kohdalle niin sehän on upeaa. Ja voi vastata UPEASTI. Kyllä raskaana olevalta voi todella kysyä, kuinka voit, vaikka ei olekaan sairas!!!

 

[Ei ärsytä (vielä?)]

Odotan ensimmäistä lasta ja minulla on ihania ystäviä, jotka kyselevät vointia ja antavat hyviä vinkkejä. Sen sijaan MINÄ kyselen perheettömiltä ystäviltä, että haluatko jo puhua jostakin muusta, kun minulla pyörivät raskaus- ja vauvajutut mielessä koko ajan.

Työkavereiden kanssa puhutaan työasioista ja satunnaisesti esim. vauvatarvikkeista, mutta vatsaa ei ole vielä kukaan taputellut. En usko pistäväni sitäkään pahakseni, kunhan kyseessä ei ole tuikituntematon henkilö, kuten muutkin ovat täällä todenneet.

Eli olet siis Ystävä oikein hyvä ystävä!