En päässytkään kuumiksi :(

["pettynyt"]

Olin melkeinpä varma, että pääsisin. Tämä "Tanja" on parasystäväni ja hän on myös lapseni kummi. Pyytänyt jo muita kummiksi.. ei minulle sanallakaan asiasta maininnut. Olen vauvalle vienyt hirveän kasan vaatteita ja muita tarvikkeita ennenkuin tyttö edes syntyi. Kysellyt kuulumisia, käynyt usein kylässä, antanut neuvoja jos niitä tarvinnut, tukenut kun mies ei pysynytkään kuvioissa mukana..

Miten voi olla näin pahamieli, pettynyt olo. Olen tosi surullinen. Ehkä en olekkaan enää hänen paras ystävänsä.. oikeastaan hän on ainut ystäväni

 

[huih]

Kiitä onneasi!
Valtava vastuu, eikä nykyään mikään helppo homma

 

[isoäiti mölykylästä]

no varmasti se tuntuu ikävältä. mutta ei sille mitään voi. ja ei oikea ystävyys tuohon voi kaatua.

 

["Nana"]

Ehkä hän ei halua sinua niin läheiseksi. Hälytyskellot soi tuossa kohtaa, "ainut ystävä"... Älä takerru, elä omaa elämääsi, yritä purkaa sosiaalisuuttasi muihin ihmisiin, hanki muita ystäviä. Ehkä olet tämän "Tanjan" mielestä jo vähän turhankin läheinen ja haluaa ottaa etäisyyttä...

 

[dca]

Joillakin on tapana pyytää esimerkiksi pelkkiä sukulaisia kummiksi. Ei tuo kummittomuus sinun arvoasi ystävänä vähennä. Mutta ymmärrän kyllä, että sinusta tuntuu kurjalta, jos olit ajatellut jo itseäsi kummina.

 

[Tehimiini]

Mun entinen paras kaveri teki mulle kanssa noin. Oltiin oltu parhaat kaverit 16-vuotiaasta asti, ja kun hän alkoi odottamaan esikoistaan, niin tuin ja jeesasin häntä kaikilla mahdollisilla tavoilla (tietenkin), kävin mukana ultrissa, autoin häntä hankkimaan vauvalle tavaroita, jeesasin muutossa isompaan asuntoon jne. ja kun vauva syntyi, olin ensimmäisenä katsomassa heitä synnärillä. Ristiäiset suunnittelimme ja järjestimme yhdessä, ja sitten viikko ennen ristiäispäivää hän kertoikin ettei voi ottaa mua kummiksi kun hänen oli kuulemma pakko ottaa serkkunsa kummiksi ja sen takia neljän kummin paikat täyttyivät jo.

Olin vähän että nojoo, kiitti kun nyt kerroit (siihen asti oli koko ajan puhunut että musta tulee kummi). Mutta kyllä mä silti ilman kummiutta olin ihan yhtä paljon lapsen elämässä kuin oisin kumminakin ollut. Mutta olin silti pettynyt. Myöhemmin välimme menivät poikki ihan muista syistä...

 

["vieras"]

Kummiksihan valitaan sellainen ihminen, joka osallistuu lapsen kristilliseen kasvatukseen. Ehkä sinä et äidin mielestä ole sopiva siihen tehtävään, mutta se ei tarkoita sitä, ettetkö voisi olla tärkeä ja rakas sekä äidille että lapselle. Mä en loukkaantuisi. Tosin mua ei kai kukaan edes voi pyytää kummiksi kun en kuulu kirkkoon.

 

[!]

Pisti naurattamaan tuo otsikko

...täytyy vielä lämmitellä, jotta kuumenee...

 

["hansu"]

Ihan samalla tavalla voi olla läsnä ja auttaa vaikka et olisikaan kummi.

 

[....]

Itte en päässy yhen läheisen lapsen sylikummiksi, siskoni sai sen paikan. Olettaisin syyksi sen että siskolla on parempi taloudellinen tilanne. Kiitän onneani tästä

Nykyään kummeilta kyllä vaaditaan jotain ihan muuta kuin mikä vissiin on kummiuden tarkoitus. Mitä kalliimmat lahjat, sen parempi kummi...

 

["tiina"]

Pisti naurattamaan tuo otsikko

...täytyy vielä lämmitellä, jotta kuumenee...

Voi että sä olet hassu. Plaa.

 

["satu"]

kannattaa muistaa myös se ettei äiti yksin valitse niitä kummeja vaan isä on siinä mukana ja yleensä valitaan sellaiset kummit jotka molemmat haluaa.

 

["taru"]

Minun lapseni kummiksi haluava oli vain tehnyt johtopäätöksen että on minun paras ystävä ja saa automaattisesti kummin paikan. Tärkeä ystävä onkin,mutta loukkaantui kun en ottanut häntä kummiksi.Päätös oli minun ja miehen. Millaisia ihmisiä haluamme lapsellemme kummiksi. Tämä ystävä on ateisti,me emme ole,meille uskonnollinen kasvatus on tärkeä. Toinen oli myös se että samaan aikaan tämä ystävä oli mielisairaalassa hoidossa kun itse odotin vauvaa. Silloin hän oli hyvin hyvin epätasapainoinen ihminen. Se tietysti herätti paljon kysymyksiä haluammeko hänet suurena osana lapsemme elämää ?! Ei tietenkään haluttu pahoittaa hänen mieltää,mutta kukaan ei mielestäni voi itse pään sisällä tehdä olettamuksia lapsen vanhempien puolesta...ei kellään ole oikeutta suuttua siitä jos ei valita kummiksi,se on vanhempien päätös.

 

["vieras"]

Veri on vettä sakeampaa, en ainakaan pyytäisi kummiksi kaveria.

 

[---]

Minä en ole päässyt edes sukulaisten lasten kummiksi. Kaikki sisareni kyllä ovat toistensa lasten kummeja ristiin, mutta jostain syystä minua ei ole koskaan kysytty. Eikä kyse ole siitä, että haluaisivat jotenkin uskonnollisen henkilön kummiksi, kukaan meidän perheessä tai lähisuvussa ei ole erityisen uskonnollinen.

 

[----]

Minä en ole päässyt edes sukulaisten lasten kummiksi. Kaikki sisareni kyllä ovat toistensa lasten kummeja ristiin, mutta jostain syystä minua ei ole koskaan kysytty. Eikä kyse ole siitä, että haluaisivat jotenkin uskonnollisen henkilön kummiksi, kukaan meidän perheessä tai lähisuvussa ei ole erityisen uskonnollinen.

Ja jos nyt joku tulevaisuudessa minua pyytäisi, en tiedä suostuisinko siihen enää. Tulee vähän kakkosluokan olo, kun vikaksi jätetään (siskoni ovat vieläpä useamman lapsen kummeja). Harkitsisin ainakin todella huolellisesti mitä vastaisin...

 

[pettynyt ap]

No en minä nyt tämän asian takia ole ystävyyttä lopettamassa! Enkä ole edes suuttunut kuin kovasti pettynyt.

Mies ei ole kummeista päättämässä, koska on tehnyt hyvin selväksi ettei halua olla ollenkaan osallisena lapsen ja tämän äidin elämässä.

Ja "veri on vettä sakeampaa" toiset kummit ovat ihan "vaan" äitin kavereita..


Eikä kumpikaan olla pahemmin uskonnollisia.

Niin ja tottahan tuo on, että nykyisin näkyy tuo raha merkitsevän toisille paljon kun kummeja valitaan.. Ehkäpä siitä syystä onkin minut jättänyt pyytämättä, nuo toiset kummit ovatkin varakkaita..

 

["vieras"]

Meillä otettiin kummiksi vain sukulaisia, siitä syystä että ystävyys voi tulla ja mennä mutta sukulaiset yleensä pysyvät.

 

["vieras"]

Valtava vastuu, eikä nykyään mikään helppo homma

Mikä ihmeen vastuu kummilla muka on, paitsi lahjojen ostajana:O ??

 

[hohhoijjaa]

Mulla on yksi kummilapsi ja siinä on yksi kummilapsi liikaa, enää en moiseen suostuisi, koska ko. homma ei vois vähempää kiinnostaa! Oman kummilapseni olen nähnyt viimeksi ööh... 3v sitten ellen ihan väärässä oo ja ikää lapsella taitaa olla 6v vajaa 10 kertaa oon hänet nähnyt.

Me jätimme lapset kastamatta, ettei tarvii kenenkään harteille moista riesaa kaataa, vanhanaikainen ja typerä perinne, kummit kun tuntuu nykypäivänä olevan pelkkiä lahja-automaatteja.

 

[joooooooooooooooooo]

Minua taas pyydettiin muttei aviomiestäni .Olin asiasta todella loukkaantunut kun kuitenkin ystäväni kanssa ollaan tunnettu 5-vuotta ja mieheni kanssa 15-vuotta, joten kyse ei voinut olla siitä ettei tuntisi miestäni.

 

[Alaston lohikäärme]

[QUOTE="vieras";25024736]Veri on vettä sakeampaa, en ainakaan pyytäisi kummiksi kaveria.[/QUOTE]

Joillekin se on pakko jos ei ole sukulaisia (tai ne on jo tosi vanhoja)

 

["vieras"]

mä taas ajattelisin että kummiksi valinta on sellainen kunnia, jota ei pitäisikään ennakkoon odottaa. Ymmärrän kyllä että pettymys voi olla kova jos kuitenkin näin tekee.

Tosiaan monet valitsee kummiksi sukulaisia - meidänkin lapsen kummit on suvusta, koska mies halusi näin. Itse taas olisin halunut suvun ulkopuolelta meidän kavereita kummeiksi, koska sukulaiset on läsnä lapsen elämässä joka tapauksessa (olivat sitten kummeja tai eivät).

 

["missu"]

[QUOTE="taru";25024719]..ei kellään ole oikeutta suuttua siitä jos ei valita kummiksi,se on vanhempien päätös.[/QUOTE]

Näinhän se on.

Mitä jos kummiksi valittu suuttuu kun ei saanut olla sylikummi?

 

["Vieras"]

Minua ei kukaan ole ikinä pyytänyt kummiksi...Harmittaa kun tykkäisin olla kummi. Johtunee siitä ettei minulla ole omia lapsia.