Raskaus on kaikkien elämänmuutosten äiti

\

Nooh... yleistää ei voi, eipä tämä minun elämä tästä ole hirveästi miksikään muuttunut Vaikka koko ajan on saanut kuulla että no odotas vaan kohta ja odotas taas kohta ja no kohta viimeistään sitä ja tätä.. plääh. rv32+3

AH, mikä ihana kinastelu!! Luin muutaman viestin alaspäin, ja halusin pistää kommenttini lukematta koko ketjua loppuun.

Kaikella ystävyydellä, elämäsi tulee muuttumaan todella paljon, luultavasti täysin, mikäli näin ei käy, on jossain vikaa ...mutta turhapa sitä on etukäteen asiasta naljailla, kun ei sitä voi ennakkoon aavistaa mitä vauva tuo tullessaan.

En olisi koskaan uskonut kuinka paljon vauva voi muuttaa elämää (täysin), mutta koska olen ehtinyt jo kokea, tehdä ja nähdä, ei minulla ollut mitään totaalista elämänmuutosta vastaan.

Nauti raskaudestasi!!! ...pian kaikki on toisin

 

Mielenkiintoisia keskusteluja.

Viehisen lukuhetki number 2. Toivottavasti tämäkin herättää ajatuksia!

Sinä ja puolisosi (sikäli kuin sinulla sellainen on - puolisot eivät ole tätä nykyä enää pakollisia lastensaannissa) olette nyt kiihdytyskaistalla kohti aikuisuutta: isojen ihmisten vastuita, velvollisuuksia ja kannustimia.
Pian vieraat ihmiset taputtelevat ja ronkkivat sinua ja joudut pissimään kuppeihin. Löydät kehostasi sellaisia osia, joiden olemassaolosta sinulla ei ollut aavistustakaan ja joista olisit ehkä mieluiten pysynytkin tietämättömänä. Saat uusia ystäviä ja solmit uudelleen ammoin katkenneita ystävyyssuhteita - mutta saatat myös kasvaa erilleen sellaisista ihmisistä, jotka eivät aina jaksa ymmärtää nykyistä innostustasi kohdunsisäiseen elämään. Monet itsestään selvinä pitämäso elämää sulostuttavat asiat, kuten pikkumustat ja riippuvat korvakorut, ovat pian muinaismuistoja ajalta eKkr ("ennen kakaroita") - ajalta, jolloin ruumiisi ja vuorokautesi tunnit kuuluivat sinulle eikä sinun tarvinnut sävyttää vaatevarastoasi puuroon ja pulautuksiin

 

Niinpä, raskaana oleva on kaikkien omaisuutta, välillä siltä tuntuu.. Välillä toivoo näihin tekstipaita-valikoimiin sellaista, jossa lukee: "Tää on mun omaisuutta ja työn takana, hanki itse omas!!" Pikkumustat.. hmm.. noh, pukeutumiseen otin kantaa jo aiemmin. Mutta ulokkeita löytyy etumuksesta, siitä ylpeänä Kyllä kerkeää vielä hävitäkin..

Lisää osia vaan, herättää kivat keskustelut.

 

\

Suvaitsevainen kyllä olen, mutta marttyyriäidillä tarkoitin sellaista tapausta joita varmasti on enemmänkin kuin mm. eräs henkilö lähipiirissäni, jonka mielestä lapsi rajoittaa niiiiin hirveästi menoja mutta samaan hengenvetoon hän toteaa, ettei vaan tule lähdettyä minnekään. Hivenen ristiriitaista?

Ja eihän tuohon äitiyden tuomiin muutoksiin tarvitse minun edes sitä äitiyttä kokea, kuten sanoitkin, johan nämä monet julkkiksetkin ovat sen sanoneet, ettei elämä ole muuttunut ja monet myös näillä palstoilla, ihmettelen vaan miksi jotkut sitten vänkäävät vastaan että kyllä se sun elämäsi on nyt muuttunut sillä ja tällä tavalla.

Ja tosiaan tässä oli alunperin kyse niistä raskauden tuomista muutoksista, niin sain jo ennen raskauttakin kuulla että sitten kun olet raskaana niin sitä ja tätä.. sitten kun ei ole näitä "sitäjatätä" tapahtunut niin koko ajan on joku valistanut, että no kunhan olet pidemmällä raskaudessa niin sitten viimeistään sitäjatätä.. täytyy sit varmaan synnärillä kysyä, että no millos nyt sitäjatätä tapahtuu

Sorry, mutta yleistäminen ja tuputtaminen vaan ärsyttää etenkin kun sitä tehdään oikeassa elämässäkin omalle kohdalle.

Olisin valmis hyppäämään noiden Tumpulan kommenttien taakse. Suurimmalla osalla ihmisistä elämä muuttuu lapsenmyötä, yhdellä enemmän ja toisella vähemmän (tunnen kyllä muutaman jotka ovat jatkaneet elämäänsä aivan samoin kuin ennen lastaan, lopputuloksena lapsi on myöhemmin huostaanotettu :/ ).

Sen mitä tekstit näin nopeasti luin, ei Tumpula kuulostanut lainkaan marttyyriltä. Lapsi muuttaa elämää, eikä tuo muutos suinkaan tarkoita pelkkää rajoittamista. Yleensä on asioita jotka jäävät lapsen myötä vähemmälle, mutta äitinä saa tilalle paljon uutta. Itse koen elämäni nyt jopa paljon rikkaampana ja monipuolisempana kuin ennen lapsiani (ok, olen aina ollut jotenkin tylsä ).

Tindepekka luvailikin hyvin tuota suurinta muutsota, sitä että vanhempana kantaa vastuuta uudesta ihmisestä 24h/vrk. Se ei ole mikään pieni tehtävä eikä suinkaan lopu siihen kun lapsi vieroitetaan rinnasta. Tämä muutos jatkuu läpi elämän...

 

\

Ahaa, että ne ihmiset jotka eivät koe elämänsä muuttuneen eivät siis jotenkin "hyväksy" näitä muutoksia.. justjust! Kyllä on ahdasmieliset vauhkoajat taas liikkeellä kun ei nähdä omaa napaa pidemmälle. No mut hienoa, vauhkotkaa ihan rauhassa, ei voi muuta kuin nauraa..

Että sä jaksat! Kukakohan tästä aiheesta on nyt vauhkonnut?!? \|O Olen myös sitä mieltä että lapsi tuo muutoksia elämään, jo vaikka siinä mielessä, että en enään nuku öitä heräämättä illasta aamuun. Mutta muutokset ovat myös tervetulleita!

 

Joo, onhan se kamalaa kun joku jaksaa muistuttaa, että ihmiset ovat erilaisia.

Ja noista marttyyriäideistä sen verran, että tietääkseni en Tumpulaa missään vaiheessa sellaiseksi väittänyt??? Vaan totesin, että hänen kannattaisi laajentaa näkökulmiaan, kuten aika monen muunkin.. mutta jauhakaa te vaan tässä keskustelussa tätä yhtä ja ainoaa totuuttanne, turha ottaa edes osaa kun joku heti teilaa että "ei se noin voi olla, tuo on väärin, näin se menee!"

 

Ja tuohon huostaanotto kommenttiin todettakoon, että oma elämäni tosiaan ei ole niin rämäpäistä, että sitä tarttisi lapsen tulemisen takia muuttaa. Ihan uskomattomia kärjistyksiä, että jos elämä ei muutu niin sitten lapsi huostaanotetaan... Kaikki eivät ole niin villejä menijöitä, että se lapsi toisi hirveämmin mitään rajoituksia tai muutoksia mihinkään. Mutta whatever, mitäpä sitä hyödyttää mitään sanoa jos sanat menee kuuroille korville.

Joo tsorge vaan, mun mielestä olis yhä kivempaa jos ihmiset muistaisivat sen, että me ollaan kaikki erilaisia, eikä kukaan sitten tuputtais toiselle sitä yhtä ja ainoaa totuuttaan. Sitähän tässä vaan yritin muistuttaa, että asiat koetaan eri tavalla jne ja joku sen taisi tajutakin mutta suurimmalta osalta meni ohi. Ihmettele sitä tarvetta, mikä joillakin on väittää että kun ITSE on kokenut asian jollain lailla, niin sitten kaikkien muittenkin pitää kokea se samalla lailla tai sitten aletaan arvostella jotenkin vialliseksi, kuten tässä keskustelussa joku tekikin.. hoh hoi.

 

\

Joo, onhan se kamalaa kun joku jaksaa muistuttaa, että ihmiset ovat erilaisia.

Ja noista marttyyriäideistä sen verran, että tietääkseni en Tumpulaa missään vaiheessa sellaiseksi väittänyt??? Vaan totesin, että hänen kannattaisi laajentaa näkökulmiaan, kuten aika monen muunkin.. mutta jauhakaa te vaan tässä keskustelussa tätä yhtä ja ainoaa totuuttanne, turha ottaa edes osaa kun joku heti teilaa että "ei se noin voi olla, tuo on väärin, näin se menee!"

Toki ihmiset ovat erilaisia ja kokevat muutokset omalla tavallaa. Jaksan silti olla sitä mieltä että vanhemmuus muuttaa elämää jonkin verran väkisinkin.

Vastasyntynyt lapsi on kuitenkin niin avuton olento, että vaatii selvitäkseen, kasvaakseen ja kehittyäkseen paljon. Surullista jos vanhempi ei ole valmis tekemään mitään lapsensa eteen. :/

Tietenkään muutokiset eivät aina ole yhtä radikaaleja ja joskus lapsi on niin "helppo", että kulkee sujuvasti mukana. Vanhempi saa jatkaa harrastuksiaan ja töitään lähes keskeytyksettä. Mutta tästä pintapuolisesta jatkumosta huolimatta syvemmällä tasolla on tapahtunut jokin suuri muutos, vastuu pienestä ihmisestä on totaalinen. Siksi koen jotenkin hassuksi tuon todistelun "elämäni ei ole muuttunut mitenkään lapsen myötä".

Mutta kukin tavallaan. Itse haluan nauttia näistä ihanista muutoksista, unohtamatta kuitenkaan aiempaa.

 

\

Ja tuohon huostaanotto kommenttiin todettakoon, että oma elämäni tosiaan ei ole niin rämäpäistä, että sitä tarttisi lapsen tulemisen takia muuttaa. Ihan uskomattomia kärjistyksiä, että jos elämä ei muutu niin sitten lapsi huostaanotetaan... Kaikki eivät ole niin villejä menijöitä, että se lapsi toisi hirveämmin mitään rajoituksia tai muutoksia mihinkään. Mutta whatever, mitäpä sitä hyödyttää mitään sanoa jos sanat menee kuuroille korville.

Joo tsorge vaan, mun mielestä olis yhä kivempaa jos ihmiset muistaisivat sen, että me ollaan kaikki erilaisia, eikä kukaan sitten tuputtais toiselle sitä yhtä ja ainoaa totuuttaan. Sitähän tässä vaan yritin muistuttaa, että asiat koetaan eri tavalla jne ja joku sen taisi tajutakin mutta suurimmalta osalta meni ohi. Ihmettele sitä tarvetta, mikä joillakin on väittää että kun ITSE on kokenut asian jollain lailla, niin sitten kaikkien muittenkin pitää kokea se samalla lailla tai sitten aletaan arvostella jotenkin vialliseksi, kuten tässä keskustelussa joku tekikin.. hoh hoi.

Eipä minunkaan elämäni mitenkään rämäpäistä ollut ennen lapsia. Ihan tavallista yhteiseloa isännän kanssa, työtä, ystäviä ja joitain harrastuksia. Kuitenkin lapsi muutti elämääni, hänen syntymänsä jälkeen kaikki alkoi pyöriä lapsen ehdoilla. Tarkoitan että ensisijaisesti huolehdin että lapsellani on kaikki hyvin ja vasta sen jälkeen tulevat omat tarpeeni.

Vauva tarvitsee ruokaa ja jatkuvaa huolenpitoa. Jos olisin jatkanut elämääni kuin ennenkin, antamatta lapselleni näitä asioita, olisi hänet varmasti huostaanotettu tähän mennessä. Vaikken siis olisi ryypännyt tai rellestänyt lainkaan. Tuota lähinnä tarkoitin niillä muutoksilla. Vauva tuo elämään asioita joita siihen ei ole aiemmin kuulunut. Näin tapahtuu silloinkin kun pystymme jatkamaan muuta elämäämme (työtä, ystävyyssuhteita ja harrastuksia yms) vauvasta huolimatta.

Etukäteen on vaikea tietää kuinka paljon tuleva lapsi muuttaa elämäämme. Itse luulin esikoisen kohdalla odottavani tervettä lasta. Lasta joka aikanaan kasvaisi, kehittyisi ja itsenäistyisi ikätovereidensa tahtia. Kuitenkin kohtalo heitti elämäämme kehityvammaisen lapsen. Esikoisestamme ei koskaan tule täysin itsenäistä aikuista ihmistä, vaikka hän kuinka hyvän ja täyspainoisen elämän saisikin. En osaa etukäteen sanoa millä lailla lapsemme tulee jatkossa elämäämme vaikuttamaan, mutta varmasti monella tavalla tuo side tulee olemaan vahvempi mitä raskausaikana uskoin.

 

Madicken04

Kiitoksia asiallisesta vastineesta!

Tottakai vauvan tultua kuvioihin vauvan tarpeisiin vastataan vauvaa ruokkimalla, vaihtamalla vaipat jne. Mutta itse koen, että se on vaan jotain lisää elämääni - ei mun "omaa" elämääni silti tarvitse muuttaa. Samalla tavalla voi arkea pyörittää ja harrastuksiaan harrastaa kuin ennenkin. Tätä varmastikin tarkoittavat ihmiset silloin, kun sanovat ettei elämä ole muuttunut - että se "oma" elämä on samanlaista kuin ennenkin, vaikka perhe onkin yhdellä henkilöllä kasvanut. Ei sen tarvitse silti rajoittaa ja tarkoittaa sitä, ettei voi tehdä omia juttujaan. Jotkut ihmisethän jopa paheksuvat sitä, jos äiti tai isä haluaa silloin tällöin käydä baarissa (ja joillekin se baari ilmeisesti tarkoittaa automaattisesti ryyppäämistä, muttei esim. itselleni) tai jossain muissa menoissa ilman lapsia. Sitä tarkoitin sillä terävällä marttyyriäiti ilmaisulla, kun monet äidit ovat jopa ylihuolehtivaisia lapsestaan ja kokevat, että lapsen kanssa pitää olla aktiivisesti jokainen minuutti. Kyllä sitä saa sen aamun sanomalehden lukea ja aamupalansa syödä vaikka äiti olisikin

Ja minua hämmästyttää kommentit, ettei sitä raskaana osaisi kuvitellakaan, millaista elämä lapsen kanssa tulee olemaan. No miksei osaisi? Mulla on ainakin varmasti ihan realistiset ajatukset enkä stressaa tulevasta, mutta se ei silti tarkoita sitä että katselisin tulevaa vaaleanpunaisten lasien läpi ja odottaisin "helppoa" vauva-aikaa - realistisena olen varautunut kaikkeen mahdolliseen ja täten en usko, että tulen yllättymään mistään vauvan myötä tulevasta. Huvittavaa on, kun joku haluaa väittää, että katsotaanpa sitten kun lapsi on kuvioissa.. eihän mun sitä tartte edes osoittaa, kun monet ihmiset jo ennen minua ovat sen todenneet, ettei vauva ole ns. muuttanut mitään.

 

Emilyn, sinä ja myöskin ne julkkikset, jotka sanovat elämän jatkuvan edellisellä tavallaan ovat ilmeisesti rikkaita ihmisiä. Ainakin itse olen monesti ajatellut, että olisi ihana mennä miehen kanssa pari kertaa viikossa ihan vapaasti, niin että lastenhoitaja olisi aina tavoitettavissa. Voisin myös ottaa lastenhoitajan joka aamu tunniksi että saisin syödä aamupalan rauhassa ja lukea lehden rauhassa. Tietysti voisin tehdä sen ennen lapsen heräämistä mutta olen aamutorkku, joten ei onnistu. En todellakaan ole mikään marttyyriäiti, jo toisinaan ymmärrän hyvinkin tekstiäsi, koska olin juuri samanlainen 2v sitten kun odotin lastani! Sanoin että mikään ei tule muuttumaan. En kuitenkaan väitä tässä että sinulla tulisi elämä muuttumaan, mutta minulla se muuttui. Olin vannonut elämäni jatkuvan samallatavalla ystävilleni ja tuttavilleni. Kuitenkin elämäni muuttui, mutta pelkästään positiivisella tavalla. Hullaannuin nimittäin niin lapsestani, ettei minua enää vähempää kiinnostanut ystävieni touhut.. Tällainen teksti olisi raskausaikana saanut karvani pystyyn ja olisin sinun tapaan inttänyt vastaan Kuitenkin ihan pikkiriikkisen ihmetyttää miksi olet niin ehdottoman ehdoton kannassasi? Tulevaisuuttahan ei voi koskaan ennustaa, ei voi koskaan, painotan koskaan sanoa tietävänsä etukäteen mitä joku asia on, jota ei ole kokenut. Ihan lempeästi ilmoitan, että tekstisi vaikuttaa välillä hieman päänhakkaamiselta seinään. :headwall: Tai sitten raskaus on muuttanut sinua niin, että jankutat pienistäkin asioista, etkä usko että joku muu kuin sinä voisit olla oikeassa Tsemppiä, vaikutat itsepäiseltä ihmiseltä, juuri niin kuin ex-paras kaverini, jonka kanssa välini katkesivat raskausaikoina, koska en kestänyt hänen ärhäkkäitä mielipiteitä!

 

Surukseni ketju muuttui riitelyketjuksi. Avaan uuden ketjun nimellä "Kun tiedät olevasi raskaana". Toivon rakentavaa keskustelua..

 

Vieras

Hmm, miksei voi kestää toisen ärhäkkäitä mielipiteitä silloin kun henkilö puhuu vain omasta elämästään? Eihän se ole sinulta pois, jos hän kokee asiat eri lailla.

Ja ei, emme todellakaan ole rikkaita että olisimme koko ajan lastenhoitajaa palkkaamassa eikä se ole ajatuksenikaan..! Tarkoitin harrastuksilla sitä, että samalla tavallahan minun mies voi lähteä lätkää pelaamaan kuin aiemminkin - tuolloin minä hoidan vauvaa ja sitten kun itse pääsen irtaantumaan, voin käydä kaupassa, lenkillä, salilla tms. Siis minulla tosiaan on puoliso joka myös hoitaa lasta, eli siltä osin tuo lastenhoitopuoli on järjestetty omille menoilleni. Silloin tällöin jos halutaan mennä yhdessä jonnekin ulos, niin vaikkapa MLL:n hoitaja ei hirveästi maksa, kun muilta osin säästää rahankäytössä.

Vertaat minua jonkin verran itseesti, mutta jo tuokin, että toteat että hullaannuit lapsestasi eikä sinua enää kiinnostanut ystäviesi touhut, on todella kaukana minusta. Itseäni harmittaa, että jotkut ystävyyssuhteet ovat väljähtäneet ystävän tullessa äidiksi, jolloin puheenaiheitakaan ei löydy enää muusta kuin lapsesta, lapsesta ja lapsesta - silloin harvoin kun ystävä ehtii edes puhelimen päähän. Positiivinen poikkeus on eräs kolmen lapsen äiti, johon äskettäin tutustuin, hyvin samankaltainen kuin minä, vaikkei hänkään ole mikään menohiiri ja lapset ja perhe ovat hänellekin kaikki kaikessa.

Olen ehdottoman ehdoton kanssani siksi, että minä tiedän ja tunnen itseni Olen elämäni aikana kuullut kaikilta mahdollisilta osa-alueilta muitten valistuksia siitäjatästä, ja minua todellakin kyllästyttää kuulla yleistyksiä. Ja etenkin se, että joku puhuu omasta kokemuksestaan vedoten siihen, että hän tietää mitä se on ja että se tulee menemään muilla myös sillä tavoin. En minäkään väitä vastaan teidän muitten kokemuksianne, mutta yrittäkää muistaa, etteivät asiat mene samoin kaikilla ja kaikki eivät koe asioita kuten te Ei mun tarvitse väittää, että vain minä olen oikeassa, sillä se on tosiasia, että vain minä tiedän mitä tunnen ja koen ja tulen kokemaan.

Tuosta olen kyllä eri mieltä, etteikö voisi tietää jotain asiaa, vaikkei sitä olisi vielä kokenutkaan. On varmasti muitakin ihmisiä kuin minä, joilla on ihan oikeanlaiset käsitykset jostain asiasta ja täten tietää, miten tulee sen asian kokemaan. Voinhan sanoa, että Italia on todella kaunis maa, vaikken ole siellä ikinä käynytkään

 

Voi Emilyn. Sinä nuori, kokematon, tuleva äiti.

Mitäpä jos vauvasi on 24 h äitiriippuvainen, vain tissin hyväksyvä, alati karjuva koliikkilapsi, vammainen, sairas tai yksinkertaisesti vain luonteeltaan läheisyydenkaipuinen lapsi? Vauva voi myös olla sellainen, joka karjuu vieraissa paikoissa, ei viihdy mammakahviloissa ja kyläpaikoissa...Et voi kuvitellakaan sitä muutoksen määrää, minkä ko. tapaukset tuo. Ole avoin äitiydelle, anna sen tuoda mukanaan elämääsi uusia asioita. Älä etukäteen suunnittele tuollaisia asioita, parhaimmassa tapauksessa se vauva-arki voi olla juuri toivomasi kaltaista, mutta pahimmassa tapauksessa todellisuus jysähtää eteesi ensimmäisenä, yksinäisenä päivänä vauvan syntymän jälkeen...

Tsemppiä tulevaan! :heart:

 

Huaah

Voi huuah sinulle itsellesi - mitä jos lukisit tarkemmin sen mitä kirjoitin - enhän minä ole poissulkenut mitään, kun enhän tosiaan tiedä millainen juuri minun vauvani tulee olemaan, mutta olipa sitten millainen tahansa, niin lapsella on myös isä ja täten en tule olemaan vauvassa/lapsessa kiinni 24h/vrk koko loppuelämääni. Nimenomaanhan sanoin, että olen varautunut kaikkeen, joten sinun tekstissäsi ei ollut yhtään mitään uutta B)

Kyse on edelleenkin siitä, että lapsi tulee olemaan uusi perheenjäsen ja tuomaan paljon lisää elämäämme, muttei se silti poissulje meidän entiseen elämäämme kuuluvia asioita :heart:

 

\

Eikös tämän ketjun aiheenakin ole että raskaus on kaikkien elämänmuutosten äiti ja tiettävästi olen jo aika pitkällä raskautta

Joo, ilomielin voin tulla vuoden päästä kertomaan että samanlaista elämää vietän kuin ennenkin. En kuulu niihin marttyyriäiteihin, jotka jämähtävät neljän seinän sisälle eivätkä enää ikinä pääse minnekään eivätkä ikinä voi enää tehdä mitään kun on se pyhä lapsi jota ei raaskita antaa edes isälle hoitoon. Ja vetäkööt joku herneet nenäänsä tuosta lauseesta, jos haluaa alkaa tulkita sitä eri tavalla kuin mitä siinä lukee.

:headwall: :headwall: :headwall:

Ei voi olla näin lapsellista tulevaa äitiä!?!?!?!?!?

Uskomatonta, että tuolla kokemattomuudella ja rivien välistä luettuna myös elämää näkemättömänä tulet tänne kommentoimaan ja arvostelemaan jo äitien lauseita.

Sieltä se tulevä äiti putoaa kovaa ja korkealta kun aika koittaa!

 

\

Huaah

Voi huuah sinulle itsellesi - mitä jos lukisit tarkemmin sen mitä kirjoitin - enhän minä ole poissulkenut mitään, kun enhän tosiaan tiedä millainen juuri minun vauvani tulee olemaan, mutta olipa sitten millainen tahansa, niin lapsella on myös isä ja täten en tule olemaan vauvassa/lapsessa kiinni 24h/vrk koko loppuelämääni. Nimenomaanhan sanoin, että olen varautunut kaikkeen, joten sinun tekstissäsi ei ollut yhtään mitään uutta B)

Kyse on edelleenkin siitä, että lapsi tulee olemaan uusi perheenjäsen ja tuomaan paljon lisää elämäämme, muttei se silti poissulje meidän entiseen elämäämme kuuluvia asioita :heart:

Tuosta sain väkisinkin käsityksen että suljet pois sen mahdollisuuden että lapsi muuttaisi elämäänne. Että joutuisitte jättämään pois entiseen elämään kuuluvia asioita lapsen takia.

Jos lapsenne syntyy terveenä ja sattuu olemaan helppo tapaus ja mikäli miehesi osallistuu työpäiviensä jälkeen lapsen hoitoon, on hyvin todennäköistä että pystyt jatkamaan joitain harrastuksia ja saat aikaa itsellesikin. Mutta tuo ei ole niin sanottua että aina tapahtuu näin. Lapsen sairastaessa vanhemmat ovat sen 24h/vrk kiinni lapsen hoidossa. Vaikka tulee hetken mahdollisuus vapaaseen, monesti tuo aika tuhlataan syömiseen ja nukkumiseen. Kun lapsen henki ja terveys on vaarassa, harva vanhempi pystyy rentoutumaan ja keskittymään harrastuksiin ja hauskanpitoon (siihen viinattomaankaan).

Vähemmän vakavissakin tapauksissa saattavat vanhempien voimat olla koetuksella. Pelkkä koliikki tai korvakierre voi imeä voimat niin ettei energiaa riitä mihinkään. Joku saattaa sairastua synnytyksenjälkeiseen masennukseen vaikka vauva itsessään olisi helppo.

En sano että näin kävisi juuri sinulle, mutta sinäkään et pysty sanomaan välttyväsi edellä mainituilta asioilta. Oletko aivan varma että elämäsi jatkuu vanhoilla uomillaan jos lapsesi olisi vakavasti sairas?

 

Täällä on joku muu tainnut pudota kovaa ja korkealta, kun eihän kyseisellä kommentoijalla ole mitään tietoa siitä, mitä olen elämässäni kokenut.

Ja muuten, joku siinä mainitsi mammakahvilat ym - missä vaiheessa olen puhunut menemisistä mammakahviloihin? Itselläni ei hirveämmin ole edes intressejä sellaisiin, tarpeeksi vauva-annostusta saa jo näiltä nettipalstoilta muitten osalta, en todellakaan jaksa enää livenä kuunnella vauvasitä ja vauvatätä juttuja

Edelleenkin, lapsi tuo omat lisänsä elämään mutta kyllä pitää olla tosi ylitsepääsemätön tilanne, ettei enää minnekään pääsisi. Oletteko te jotenkin kateellisia niille äideille, jotka sanovat, ettei elämä ole muuttunut ja harrastaa voi edelleenkin jne vai mikä siinä niin suututtaa? Tuntuuko se itsestänne pahalta, että itseltäsi menee voimat herkemmin kuin toiselta ja sen takia mollataan toista "vialliseksi", kun hän jaksaa ja pystyy paremmin? Tai jos itselläsi oli ruusuiset kuvitelmat vauva-arjesta, ärsyttääkö sinua, että joku toinen on osannut valmistautua siihen eikä koe sitä sen vuoksi raskaana? Sillä ei ole mitään tekemistä lapsellisuuden kanssa, jos joku ei koe vauvan muuttavan elämää.

Sanot, ettei ole mahdotonta, ettenkö voisi jatkaa joitain harrastuksiani. Siis, ylipäätään, mikä siinä on niin vaikeaa, että isä hoitaa lasta tunnin ajan tai vahtii, jos lapsi nukkuu sillä hetkellä kun käyn jossain. Ja nyt tähän sitten aletaan vetää sitä, että jos lapsi onkin sairas jne vaikka alunperin on ollut kyse äitiyden tuomista muutoksista ja nämä erittäin sairaat/vammaiset lapset ovat ehkä hivenen eri asia (ja harvinaisia) kuin lapsi, joka sairastaa silloin tällöin.

Pitänee ihan piruillessaan tulla sitten vuoden päästä kertomaan, mikä on tilanne

 

Ai niin, ja kun kerta olette niin kokeneita ja kaikkitietäviä, niin kertokaapa minulle ihan listaamalla asioita, joista joudun luopumaan vauvan myötä? Mielestäni en joudu luopumaan yhtään mistään, vaan asiat ovat järjestelykysymyksiä. Joku tässä mainitsi, ettei voi lähteä etelään äkkilähdöillä - ja siitä en itse joudu luopumaan, kun en ole aiemminkaan niitä harrastanut. Mutta kertokaapa ihmeessä, kun kerta tiedätte minun elämästäni asiat paremmin kuin minä

 

Elämällä on tapana kouluttaa ja ne oppitunnit joita saamme ovat usein hyvinkin tarpeen. Elämällä on tapana myös yllättää, eikä se olisi yllätys jos siihen osaisi varautua. Annetaan kuitenkin toisille mahdollisuus positiiviseen ajatteluun, minäkin harrastan sitä jälleen ennen toisen syntymää.

 

Jep...järjestelykysymyksiäpä hyvinkin...mutta kultaseni,kun oikeassa elämässä kaikki ei ole noin yks selitteistä eikä täällä asiat käy niinkuin elokuvissa! Sä et ihan oikeasti voi sanoa,että "vaikka mulla on muksu niin mä teen näin ja näin"! Todellisuudessa sä tulet luultavasti tekemään juuri päinvastoin mitä juuri nyt uhoat! Ruusunpunaista lapsiperhe-elämää ei nääs muru tapahdu kuin telkkarissa...

 

\

Jep...järjestelykysymyksiäpä hyvinkin...mutta kultaseni,kun oikeassa elämässä kaikki ei ole noin yks selitteistä eikä täällä asiat käy niinkuin elokuvissa! Sä et ihan oikeasti voi sanoa,että "vaikka mulla on muksu niin mä teen näin ja näin"! Todellisuudessa sä tulet luultavasti tekemään juuri päinvastoin mitä juuri nyt uhoat! Ruusunpunaista lapsiperhe-elämää ei nääs muru tapahdu kuin telkkarissa...

Mitä ruusunpunaista, siis onko se ruusunpunaista että voi jatkaa elämäänsä lapsenkin myötä? Voi elämä, ei tähän auta näköjään mitään sanoa kun siellä on katkerat mammat äänessä

 

\

Ai niin, ja kun kerta olette niin kokeneita ja kaikkitietäviä, niin kertokaapa minulle ihan listaamalla asioita, joista joudun luopumaan vauvan myötä? Mielestäni en joudu luopumaan yhtään mistään, vaan asiat ovat järjestelykysymyksiä. Joku tässä mainitsi, ettei voi lähteä etelään äkkilähdöillä - ja siitä en itse joudu luopumaan, kun en ole aiemminkaan niitä harrastanut. Mutta kertokaapa ihmeessä, kun kerta tiedätte minun elämästäni asiat paremmin kuin minä

Eihän muutoksissa ole välttämättä kyse luopumisesta.. En minä koe joutuneeni luopumaan paljostakaan, silti elämäni on muuttunut valtavasti lapsen saatuani. Isoin muutos on vastuu toisesta ihmisestä, sitä en pystynyt kuvittelemaan raskaus- enkä vauva-aikanakaan vielä, vauva-aika meni niin nopeasti. Minulla ainakaan ei kyse ole siitä ettei pääsisi mihinkään harrastamaan tms, vaan se henkinen muutos mikä äidiksi kasvamisessa tapahtuu. Siitä monet jo äidit tässäkin ketjussa on puhunut, ei siitä etteikö isät osallistuisi vauvan hoitoon..

 

Lyhyesti ja ytimekkästi: Turha puhua ja ennustaa sellaista, mistä ei ole kokemusta. JA PISTE!

 

Pakko oli minunkin työntää lusikkani tähän soppaan... En ota sen kummemmin kantaa näiden riitapukareiden juttuihin, mutta viiden lapsen odottamisen ja kasvattamisen kokeneena (tai kokevana) voin sanoa, että kyllä lapsen saanti VÄÄJÄÄMÄTTÄ muuttaa elämää! Siitä ei voi päästä yli eikä ympäri, vaikka haluaisi. Henkinen muutos jo raskauden aikana valmistaa äidiksi. En voisi kuvitella, että olisin samanlainen oman navan ympärillä pyörijä vauvan saannin jälkeen kuin ennen synnytystä. Kyllä näkökulma laajenee asiassa kuin asiassa lapsen syntymän myötä, ja hyvä niin...

En usko, että kukaan pääsee (tai joutuu) muuttumattomana äidiksi. Kyllä luonto hoitaa asian