Meillä on 4 lasta. Ensimmäinen raskauteni meni hyvin. Toisessa raskaudessa oli jonkinlaista alakuloisuutta ja masennusta. Kolmannessa ja neljännessä raskaudessa olen syönyt masennuslääkkeitä ja sain "terapiaa".
Raskausajat olleet minulle todella vaikeita. Henkisesti siis. Olen saanut apua lääkityksestä ja sen lisäksi olen saanut keskusteluapua ja myös ihan käytännön lastenhoitoapua. (mieheni lisäksi siis Synnytyksen jälkeen olen voinut lopettaa masennuslääkityksen melkein heti! Eli kun lapsi on ulkona lähtee masennus "saman tien".
Eli jostain syystä raskaushormoonit saavat minut ihan "sekaisin".
Haluaisin vielä viidennen lapsen, mutta pelkään. Pelkään omaa jaksamistani raskausaikana. Lääkitys pitäisi aloittaa jo plussatestin jälkeen ja jatkaa läpi raskauden. Edellisen kerran sitä yritettiin lopettaa kk ennen synnytystä, mutta vointini huononi rajusti ja lääkäri palautti lääkkeen. Lapsi syntyi terveenä eikä vieroitusoireita tullut.
Uskallanko enää haaveilla uudesta lapsesta?
Kaipaisin rehellisiä mielipiteitä ja keskustelua! Ja kokemuksia tietty!
Raskausajat olleet minulle todella vaikeita. Henkisesti siis. Olen saanut apua lääkityksestä ja sen lisäksi olen saanut keskusteluapua ja myös ihan käytännön lastenhoitoapua. (mieheni lisäksi siis Synnytyksen jälkeen olen voinut lopettaa masennuslääkityksen melkein heti! Eli kun lapsi on ulkona lähtee masennus "saman tien".
Eli jostain syystä raskaushormoonit saavat minut ihan "sekaisin".
Haluaisin vielä viidennen lapsen, mutta pelkään. Pelkään omaa jaksamistani raskausaikana. Lääkitys pitäisi aloittaa jo plussatestin jälkeen ja jatkaa läpi raskauden. Edellisen kerran sitä yritettiin lopettaa kk ennen synnytystä, mutta vointini huononi rajusti ja lääkäri palautti lääkkeen. Lapsi syntyi terveenä eikä vieroitusoireita tullut.
Uskallanko enää haaveilla uudesta lapsesta?
Kaipaisin rehellisiä mielipiteitä ja keskustelua! Ja kokemuksia tietty!