Raskaus ja masennus

Meillä on 4 lasta. Ensimmäinen raskauteni meni hyvin. Toisessa raskaudessa oli jonkinlaista alakuloisuutta ja masennusta. Kolmannessa ja neljännessä raskaudessa olen syönyt masennuslääkkeitä ja sain "terapiaa".

Raskausajat olleet minulle todella vaikeita. Henkisesti siis. Olen saanut apua lääkityksestä ja sen lisäksi olen saanut keskusteluapua ja myös ihan käytännön lastenhoitoapua. (mieheni lisäksi siis Synnytyksen jälkeen olen voinut lopettaa masennuslääkityksen melkein heti! Eli kun lapsi on ulkona lähtee masennus "saman tien".

Eli jostain syystä raskaushormoonit saavat minut ihan "sekaisin".

Haluaisin vielä viidennen lapsen, mutta pelkään. Pelkään omaa jaksamistani raskausaikana. Lääkitys pitäisi aloittaa jo plussatestin jälkeen ja jatkaa läpi raskauden. Edellisen kerran sitä yritettiin lopettaa kk ennen synnytystä, mutta vointini huononi rajusti ja lääkäri palautti lääkkeen. Lapsi syntyi terveenä eikä vieroitusoireita tullut.

Uskallanko enää haaveilla uudesta lapsesta?

Kaipaisin rehellisiä mielipiteitä ja keskustelua! Ja kokemuksia tietty!

 

:flower:

 

Miks et uskaltaisi kun tiedostat jo että raskausaika on henkisesti vaikeaa ja neuvolassakin tiedetään ja se pystytään lääkkeillä hoitamaan niin tottakai voit tehdä uuden lapsen.

 

Heippa Aiha!!
=)

Minä odotan nyt parhaillaan viidettä lasta ja kärsin raskausmasennuksesta. Neljättä odottaessani olin myös todella masentunut ja käytinkin koko raskauden ajan masennuslääkettä. (sipramil) Poikavauva oli terve ja virkeä synnyttyään ja nyt aivan normaali 3v touhottaja. Tässäkin raskaudessa, rvkot nyt 25+4 olen myös alusta saakka syönyt masennuslääkettä ja voinut loistavasti alun vaikeuksien jälkeen :wave:
Alussahan mulla oli eri lääkitys joka ei pelittänyt ja sitten jouduin odottelemaan 4kk ennen kuin suostuivat vaihtamaan sen ja kun se vaihdettiin vihdoin ja viimein, oli kuin taivas olisi avautunut mulle. Yöunet lyhenivät jopa 4h:lla ja päikkäreitä en tarvinut enää ollenkaan, rupesin kiinnostumaan jopa toisten ihmisten asioista ja hyvinvoinnista, yms jaksoin nauraa, jne ja ylipäätänsä nousta aamuisin ylös sängystä =)

Rohkeesti vaan vauvoja "tehtailemaan" :flower:

Äippä35v ja Nuppu25+4

 

Lämmin kiitos vastauksistanne Nuppu ja Helmienkeli!

Olen käynyt välillä hurjaa kamppailua itseni kanssa siitä onko väärin tehdä ja haluta lapsia, kun raskausajat niin vaikeita. Meidän neljäs syntyi viime marraskuussa ja lääkitys lopetettiin joulukuussa. Ei mitään masennusoireita sen jälkeen! Ei edes imetysaikana. Olen potenut syyllisyyttäkin tuosta asiasta että pitäiskö antaa toisten tehdä lapset tästä eteenpäin, mutta kyllä meille se viides vielä mahtuisi Kiitos rohkaisuista!

Miten nuppu sun raskauksiin on suhtauduttu neuvolassa? Oletko kohdannut syyllistämistä ammatti-ihmisten tai muiden taholta? Itse kun olen pohtinut sitäkin, että onko väärin tehdä lapsia "lääkkeiden voimalla"? Pitäisikö raskausajat vain vetää läpi hammasta purren. Onko se "omaa vikaa" jos ei osaa raskaudesta nauttia?

 

Mulla neuvolassa on aina suhtauduttu kivasti asiaan ja sieltä paikan päältä yritetty soitella kriisityöntekijöille,Psykiatrian sairaaloihin,yms. Tosi asiansatunteva henkilökunta ainakin nyt täällä Hyvinkäällä, mis ollaan asuttu noin puol vuotta. Kukaan ei ole koskaan ITSE vastuussa omasta pahasta olostaan taikka masennuksestaan..Minusta sinulla täysi oikeus tehdä lapsia niinkuin muillakin ei masentuvilla äideillä!! :hug: