Raskauden aikainen mieliala. En tunnista enään itseäni!!

[Haluan itseni takaisin]

Tilanne siis se että lapsi on todella toivottu ja meillä ennestään reilu 1 vuotias perheessä.
Vielä talvella kaikki oli hyvin.Olin innoissani positiivisesta tuloksesta ja innolla suunnittelin jo tulevaa. Leikin lapseni kanssa vaikka todella huono olo vaivasi,mitään en tehnyt väkipakolla. Kaikki näytti valoisalta ja iloiselta.
Nyt..olen kuin murheen murtama..en jaksa leikkiä lapseni kanssa, välillä työnnän hänet pois luotani ja olen kuin eristäytynyt muusta maailmasta. Joka aamu alkaa kihisevällä kiukulla, kiukittelen ja tiuskin 24 tuntia. Siivoukset, pyykit kaikki hoidan apinanraivolla ja raivoan pitkin kämppää. En haluaisi nousta sängystä ja usein onkin käynyt niin että makaan sängyssä iltpäivään klo11 tai 12. Sen verran nousen että lapsi saa ruokaa ja tietysti jos vaippa pitää vaihtaa ym. ja sen jälkeen takaisin sänkyyn.Ja sekin kun on pakko!
Ulkoilu ei kiinnosta pätkääkään! Haluaisin olla vain yksin. Kerran olen jo tiuskaissut lapsellenikin että toivoisin että hän haihtuisi (miten olenkaan voinut sanoa noin!) En ymmärrä enää itseäni enkä todella tajua käytöstäni, en vaan tajua.En jaksa tippaakaan kuunnella tuota lapsen märinää ja itkua vaikka se olisi ensimmäinen kerta päivässä,mutta se saa heti ruuvit pois paikoiltaan. Mitään negatiivista en suodata mitenkään päin. Näen mielessäni vaan kuinka kamalaa mulla tulee olemaan yövalvomiset vauvan kanssa,näen kuinka räjähtelen vain lapsille,tai ainakin tälle isommalle. Aikaisemmin ajattelin tästäkin ihan lungisti. En kestä kun minussa kiehnätään,kokoajan vaaditaan.. Ruokailutkin minulla menee miten sattuu, jos jaksan mitään edes syödä..Itken usein ja olen raivoissani itselleni. Ja kuitenkaan en tiedä miksi itken..Kai kun tiedän olevani lapsen silmissä HIRVIÖ. Mikä ihme minua vaivaa? Raskausviikko 25 VASTA meneillään ja tämä on ollut tällaista siitä asti kun aloin olemaan raskausviikolla 10.En ole tällainen ihminen,en tunnista itseäni tästä kuvauksesta mutta jälleen kerran tunteet saa vallan..

 

[TH]

hae apua, HETI!

 

[Haluan itseni takaisin]

hae apua, HETI!

Mitä tämä voi olla siis? Olen puhunut neuvolassa asiasta, mutta ei tuntunut tätiä asia kiinnostavan. Kysyi uudelleen, että no," mikä sinua nyt siis vaivaa, miksi olet tuollainen siis?" Mistä minä tiedän, siihen olisin juuri halunut apua hieman. Ja mainittakoon että todella haluan apua siis!

 

[äiti]

mullakin on lapsia ja olen raskaana.
useasti väsynyt ja ärtynyt.
en ole normaali jaksavainen ja rauhallinen minä,nää hormonit kai vaikuttaa,mutta ei niin paljon etten selviäsi arjesta.
Sulla tuntuu olevan viä vähän vaikeampaa,hae apua neuvolasta tms.Sulla voi olla jotain alkavaa masennusta,ja se voi iskeä synnytyksen jälkeen viä kovempana.
itse koitan jotenkin jaksaa positiivisella mielellä ja tiedän että olen jaksavampi kunhan vauva syntyy.

 

[a]

Nyt soitat neuvolaan,josta pyydät ajan perhevalmennukseen,tai muuhun vastaavaan.Itelle oli suuri apu.

 

[.]

Ei sillä neuvolantädillä ole ammattitaitoa tuollaisen diagniosointiin mutta kyllä sen olis pitänyt sut eteenpäin laittaa... Ethän sä nyt itse voi diagnoosias tietää... Vaikka psykologin kanssa juttelemaan pitäis sun päästä alkajaisiksi.

 

[Haluan itseni takaisin]

Nyt soitat neuvolaan,josta pyydät ajan perhevalmennukseen,tai muuhun vastaavaan.Itelle oli suuri apu.

Mitä tuolla valmennuksessa käsitellään? Otetaanko minuun yksilönä kantaa, saanko siis henkilökohtaista apua/tukea/paneutumista vain omaan ongelmaani,ei mitään vihkosia ja lappusia vaan kunnon apua?

 

[äiti]

eli soitat sit ajan tavalliselle lääkärille JOS neuvolan tätisi on noin tyhmä ettei tajua tarjota minkäänlaista apua!!!!!!!!!!!!!!Ja vaadit saada esim.lapsen hoitoapua/itsellesi tarepia,juttelu aikoja tms.ei ekana mitään lääkkeitä kouraan.Hyvä kun olet huomannut itsessäsi muutoksen ja osaat hakea apua,vielä kun jaksaisit vaatia sitä,haleja tulevaan!!!!

 

[tuttu tunne]

Moikka, toi on tuttu tunne, mutta hiukan lievempänä itsellä. Lapsi on tosi toivottu ja kun tulin raskaaksi oireet alkoivat saman tien. En tunnistanut itseäni ollenkaan, ennen niin iloisesta ihmisestä tuli pahantuulinen ja synkkä. Tiedostin silti tilanteen johtuvan raskaudesta ja hormoneista joten en ottanut siitä paineita, ajattelin, että kestän vaikka hammasta purren. Alkuraskaudesta selvittyäni alkoi hiukan helpottaan. Olen tottunut liikkumaan paljon, se pitää pään kunnossa, nyt ei juurikaan pysty kun lähdet kävelylenkin pienenkin on heti vessahätä ym. eikä yksinkertaisesti huvita ne asiat mitkä ennen sai mielen hyväksi.

Raskaus on jo loppupuolella, odotan innokkaana sitä kun saan ekaa kertaa lähteä lenkille, käveleen, pyöräileen vain itsekseni, odotan takaisin vanhaa itseäni ja hyvää mieltäni, kyllä se sieltä tulee. Yritä sinäkin etsiä jokaisesta päivästä joku pieni mielen piristys ja laita se vaikka ylös paperille. Hyväksy se, ettet juuri nyt ole parhaimmillasi sekin jo helpottaa ja ennenkaikkea juttele puolisollesi näistä tuntemuksista, se helpottaa kun niitä voi jakaa toisen kanssa. Tsemppiä kyllä se siitä iloksi muuttuu : )

 

[Haluan itseni takaisin]

Ei sillä neuvolantädillä ole ammattitaitoa tuollaisen diagniosointiin mutta kyllä sen olis pitänyt sut eteenpäin laittaa... Ethän sä nyt itse voi diagnoosias tietää... Vaikka psykologin kanssa juttelemaan pitäis sun päästä alkajaisiksi.

Oi, se olisi ihanaa! Jutella jollekulle ja purkaa nämä asiat, kaikki yksitellen!!

 

[Haluan itseni takaisin]

Moikka, toi on tuttu tunne, mutta hiukan lievempänä itsellä. Lapsi on tosi toivottu ja kun tulin raskaaksi oireet alkoivat saman tien. En tunnistanut itseäni ollenkaan, ennen niin iloisesta ihmisestä tuli pahantuulinen ja synkkä. Tiedostin silti tilanteen johtuvan raskaudesta ja hormoneista joten en ottanut siitä paineita, ajattelin, että kestän vaikka hammasta purren. Alkuraskaudesta selvittyäni alkoi hiukan helpottaan. Olen tottunut liikkumaan paljon, se pitää pään kunnossa, nyt ei juurikaan pysty kun lähdet kävelylenkin pienenkin on heti vessahätä ym. eikä yksinkertaisesti huvita ne asiat mitkä ennen sai mielen hyväksi.

Raskaus on jo loppupuolella, odotan innokkaana sitä kun saan ekaa kertaa lähteä lenkille, käveleen, pyöräileen vain itsekseni, odotan takaisin vanhaa itseäni ja hyvää mieltäni, kyllä se sieltä tulee. Yritä sinäkin etsiä jokaisesta päivästä joku pieni mielen piristys ja laita se vaikka ylös paperille. Hyväksy se, ettet juuri nyt ole parhaimmillasi sekin jo helpottaa ja ennenkaikkea juttele puolisollesi näistä tuntemuksista, se helpottaa kun niitä voi jakaa toisen kanssa. Tsemppiä kyllä se siitä iloksi muuttuu : )

Kiitos sanoistasi! Miehellä ja minulla toimii tuo keskustelupuoli kyllä, mutta koska hän lähtee aamulla todella aikaisin ja tulee illalla todella myöhään, ei valitettavasti aikaa jää keskusteluun oikein. Ehkä myös sekin saa veren kiehumaan kun toinen puoli ei ole auttamassa kotona.

 

[mie]

Hienoa, että itse tiedostat, että jotain on meneillään! haet vaan nyt sinnikkäästi neuvolasta apua, vaadit päästä juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa, sitten alkaa helpottamaan!!

Olet kuitenkin paras äiti lapsillesi ja tässähän näytät sen kun haluat apua, jotta taas jaksaisit olla oma itsesi

 

[vieras]

mäkin oon itkuinen ja väsynyt, silloin kun ei ole energinen päivä menossa..nää vaihtelee. huonona päivänä kaikki liikkuminen tuntuu raskaalta ja pahalta en jaksa nousta sohvalta vaan itken siinä yksin pahaa oloa pois... rv 16 menossa..

 

[Haluan itseni takaisin]

Hienoa, että itse tiedostat, että jotain on meneillään! haet vaan nyt sinnikkäästi neuvolasta apua, vaadit päästä juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa, sitten alkaa helpottamaan!!

Olet kuitenkin paras äiti lapsillesi ja tässähän näytät sen kun haluat apua, jotta taas jaksaisit olla oma itsesi

Kiitos. Onko tällainen käytös väistämättä ennuste siitä, että raskauden jälkeinen masennus on tuloillaan?

 

[.]

Hienoa, että itse tiedostat, että jotain on meneillään! haet vaan nyt sinnikkäästi neuvolasta apua, vaadit päästä juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa, sitten alkaa helpottamaan!!

Olet kuitenkin paras äiti lapsillesi ja tässähän näytät sen kun haluat apua, jotta taas jaksaisit olla oma itsesi

Kiitos. Onko tällainen käytös väistämättä ennuste siitä, että raskauden jälkeinen masennus on tuloillaan?

Ei välttämärttä jos asiaan puututaan ajoissa.

 

[Haluan itseni takaisin]

mäkin oon itkuinen ja väsynyt, silloin kun ei ole energinen päivä menossa..nää vaihtelee. huonona päivänä kaikki liikkuminen tuntuu raskaalta ja pahalta en jaksa nousta sohvalta vaan itken siinä yksin pahaa oloa pois... rv 16 menossa..

Oi, tiedän tunteesi.. Raskauden kuuluisi olla ihanaa aikaa ja tässä sitä vaan tuntee itsensä hirviöksi.. Mutta hyvä että sulla on sentään niitä hyviä päiviä joukossa, mulla niitä ei ole valitettavasti yhden yhtäkään.

 

[mie]

Hienoa, että itse tiedostat, että jotain on meneillään! haet vaan nyt sinnikkäästi neuvolasta apua, vaadit päästä juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa, sitten alkaa helpottamaan!!

Olet kuitenkin paras äiti lapsillesi ja tässähän näytät sen kun haluat apua, jotta taas jaksaisit olla oma itsesi

Kiitos. Onko tällainen käytös väistämättä ennuste siitä, että raskauden jälkeinen masennus on tuloillaan?

eihän mikään ole varmaa, mutta jos nyt jo masennuksen oireita, niin hoitamattomana varmaan jatkuu ja pahentaa oloa entisestään.. eli kannattaa hakea juttelu apua tms.. jotta olo helpottaa ja pääset nauttimaan loppuraskaudesta ja esikoisesta.

 

[Haluan itseni takaisin]

Hienoa, että itse tiedostat, että jotain on meneillään! haet vaan nyt sinnikkäästi neuvolasta apua, vaadit päästä juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa, sitten alkaa helpottamaan!!

Olet kuitenkin paras äiti lapsillesi ja tässähän näytät sen kun haluat apua, jotta taas jaksaisit olla oma itsesi

Kiitos. Onko tällainen käytös väistämättä ennuste siitä, että raskauden jälkeinen masennus on tuloillaan?

Ei välttämärttä jos asiaan puututaan ajoissa.

Huh, hyvä tietää. Sillä näen kuitenkin odotuksen jälkeisen ajan hiukan positiivisemmassa valossa kuin tämän loppuodotukseni..vaikka siitäkin nyt mörköjä tullut. Haluan olla skarppi kun vauva on maailmassa!

 

[Haluan itseni takaisin]

Hienoa, että itse tiedostat, että jotain on meneillään! haet vaan nyt sinnikkäästi neuvolasta apua, vaadit päästä juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa, sitten alkaa helpottamaan!!

Olet kuitenkin paras äiti lapsillesi ja tässähän näytät sen kun haluat apua, jotta taas jaksaisit olla oma itsesi

Kiitos. Onko tällainen käytös väistämättä ennuste siitä, että raskauden jälkeinen masennus on tuloillaan?

eihän mikään ole varmaa, mutta jos nyt jo masennuksen oireita, niin hoitamattomana varmaan jatkuu ja pahentaa oloa entisestään.. eli kannattaa hakea juttelu apua tms.. jotta olo helpottaa ja pääset nauttimaan loppuraskaudesta ja esikoisesta.

Niin, tottahan tuo on. Ei kai masennus nyt itsestään parane. Ja todella haluan nauttia tästä odotuksesta, juuri sellaisena kuin näin sen alkuraskaudessa ja raskauden suunnitteluvaiheessa. Sen hyvän,lämpimän olon mikä niistä mielikuvista tuli ja sen että kaiken sen voi vielä toteuttaa.