Hei,
Odotan kolmatta lastamme viikoilla 13+4 ja sairaslomalla olen ollut jo viikon verran. Esikoista odottaessa pääsin vkoille 29 ja kuopuksen kanssa vkoille 20 ennen kuin jouduin saikulle. Ensimmäisessä raskaudessa minua, aina niin terve selkäistä, alkoi vaivata jomottava alaselkäkipu, joka paheni päivä päivältä niin pahaksi, että lopulta en päässyt enää kyykystä ylös, puhumattakaan, että vaatteitten päälle laitto olisi ollut herkkua. Sama toistui kuopuksen kanssa, mutta jo varhaisemmassa vaiheessa.
Unohdin mainita aluksi, että olemme maanviljelijä perhe, lypsykarjatalous, ja nostelut, kyykistelyt ja kaikki mahdolliset kiertoliikkeet ovat joka päiväistä rutiinia.
Esioisen ja kuopuksen ikäeroa on vajaa viisi vuotta ja synnytyksen jälkeen kivut heikkeni hiljaksiin ja normaali elämä palautui uomiinsa. Mutta nyt kun kuopuksen ja tämän uuden tulokkaan ikäero tulee olemaan suunnilleen puolitoista vuotta, ei lihakset kerenneet kuvallailla palautua ja kipu hävitä, joten tiesin jo ennen raskautestin tekemistä olevani raskaana, kun lantioon särki ja kipu säteili reisiin ja polviin. Olen aina ollut himo lenkkeilijä, tykännyt juosta, nauttinut lihasten kivusta ja virtaavasta hiestä. Juhannuksena ihmettelin lenkillä ollessani, kun ylämäkeen juostessa selkään alkoi pakottaa ja kipu tuntui oudosti molemmissa jaloissa. Kotii tultuani sanoin miehelle, että joko jotain on pahasti pielessä tai sitten olen raskaana( joka olisi aika uskomaton juttu, kuopus saatu aikaiseksi keinohedelmöityksellä). Parin päivän päästä tein testin ja plussahan sieltä ilmestyi.
Viikko sitten kävin, jo aijemmin minua hoitaneella lääkärillä ja hän kirjoitti sen kummemmin empimättä aluksi kolmen vkon saikun ja antoi kontrolli ajan saikun viimoselle päivällä. Lantion seutuni kuvattiin keväällä ja kuvista ilmeni pienoinen lonkan virheasento, joka omalta osaltaan aiheuttaa kipua varsinkin raskuden aikana nivelten löystyessä. No, nyt porskutetaan eteenpäin ja toivotaan, että lomituspalvelu pelaa...välistä on päiviä, että lomittajaa ei saa ja silloin on mentävä lypsylle, karjakokomme on sen verran suuri, että en raaski miestäni jättää yksin töille, kun kahdestaan tehdessäkin menee kymmenen tuntia päivässä ilman mitään ylimääräsiä juttuja. Lomittamaton päivä oli viimeksi eilen ja sen tuntee....! Kylmäkeeliä voitelen, särkylääkkeitä yritän välttää viimeiseen asti, esikoisella synnynnäinen syd.vika ja itteäänhän siitä on syyttänyt vaikka omasta mielestäni en senkään raskauden aikan pahemmin lääkkeitä napostellut.
Mutta näin tsemppiä kaikille kohtalotovereille!
