S
Santtu 77
Vieras
Raskaus sai alkunsa yhden yön hairahduksesta alkukesästä. Luotin jälkiehkäisyn voimaan, mutta vahvasti olen raskaana. Mies ei tiedä raskaudesta. Hän on mukava, avioliitossa ja perheeseen kuuluu kaksi alle kouluikäistä lasta. Kaikinpuolin varmasti hyvä isä. Ja varmasti myös hyvä aviomies, lukuunottamatta yhtä yötä jonka hän varmasti jättäisi tekemättä jos voisi menneisyyttä muuttaa. Vikaa on tietenkin meissä molemmissa, mutta en haluaisi välttämättä olla vaatimassa isää tilille. Jollain tasolla olemme tunteneet toisemme jo useamman vuoden, mutta mitään suuria tunteita ei ole kuvioissa. Mutta sen verran paljon välitän miehestä, että soisin mielelläni hänelle mahdollisuuden onnelliseen loppuelämään nykyisen perheensä parissa. Pääni olen miettinyt puhki. Varmasti pärjäisin lapsen kanssa yksin, lähinnä painin omatuntoni kanssa. Isällä olisi tottakai oikeus tietää lapsesta, mutta samalla vaarantaisin tai todennäköisesti tuhoaisin kokonaisen perheen. Toisaalta, lapsella on oikeus tietää, mutta olen ajatellut että se ei ole ihan muutaman lähivuoden asia ja voin asiaa puntaroida silloin uudelleen. Vaikea asettua tässä niin monen ihmisen asemaan, itseni/lapsen/isän/isän aviovaimon ja muun perheen. Itse olen soppani keittänyt, mutta miten olla tekemättä lisätuhoa kaikille osapuolille ja miten vahingoittaisin mahdollisimman vähän ihmisiä?