Raskaana toiselle miehelle!

[Herää nainen!]

ja sukupuolitautitestit on JO OTETTU?

ERITTÄIN hyvä pointti. Tuurilla olet saanut jonkun mojovan sp-pöpön ja tartuttanut sen sekä ukkoosi että tulevaan lapseesi. Saatat saada tuon pöpön vammauttaman lapsen jota hoidat yksiksesi kun miehesi jättää sinut ja syystä. Oletko nyt ylpeä itsestäsi?

Onko se ihan oikesti niin vaikea hyväksyä se fakta että sinullekin voi tapahtua ikäviä asioita, etenkin jos et välitä itsestäsi ja läheisistäsi?

Naiset jos on ihan pakko pettää niin käyttäkää edes kumia.

 

["mie"]

Mä katson asiaa lapsen näkökulmasta.

Ja lapsen näkökulmasta on parasta, että hän elää koko elämänsä valheessa? Ja miten lapsen parasta palvelee se, jos se salaisuus kuitenkin tulisi joskus ilmiin ja hänen koko maailmansa kenties särkyisi?

 

[Keep calm and carry on]

Eikö ap:n miehellä ole oikeus tietää,ettei ehkä tuleva lapsi olekaan hänen,jos ap ei tee aborttia vaan pitää lapsen?
Miusta olis aika törkeää ja väärin puolisoa kohtaan antaa tämän olla siinä luulossa ,että lapsi hänen.

Ap:n miehellä olis ollut oikeus aviovaimoon, joka ei petä. Nyt ongelma on jo potenssiin viisi ja pitää miettiä muitakin kuin aikuisia.

 

[Kais]

Mä katson asiaa lapsen näkökulmasta.

Entäs jos lapsi saakin joskus tietää, ettei isi olekkan isi? Onko tuokaan oikein lapsen näkökulmasta?
Siinä olet kyllä oikeassa että ap:n miehellä olisi oikeus vaimoon joka ei petä.

 

["Alissa"]

Mä katson asiaa lapsen näkökulmasta.

Kun asia joskus paljastuu, siitä seuraakin sellainen sotku LAPSEN NÄKÖKULMASTA, ettei paremmasta ole väliä.

Menee äidin ja lapsen välit poikki, samoin lapsen ja ns. isän välit poikki.

En todellakaan suosittele valehtelemaan. Kanna vastuusi. Niin makaa kuin petaa.

 

[Vahinko]

Minä olen saanut alkuni äitini syrjähypystä, äitini kertoi isälleni totuuden ja isäni (siis ei bio) päätti minut kuitenkin omanaan kasvattaa ja en olisi ikinä voinut arvata olevani jonkun toisen miehen lapsi. Aikuiseksi tultuani minulle totuus kuitenkin kerrottiin ja käytiin ihan isyystestit ja kaikki, selvisi sitten että olen oikeasti toisen miehen lapsi. Äitiäni asia oli painanut jo vuosia ja oli helpottunut että sai lopulta kerrottua. Nyt olen hyvissä väleissä isääni sekä bioisääni ja koen sen rikkaudeksi, näitähän tosiaan elämässä sattuu ja aina ei mene niin kuin Strömsössä

 

["mie"]

Ap:n miehellä olis ollut oikeus aviovaimoon, joka ei petä. Nyt ongelma on jo potenssiin viisi ja pitää miettiä muitakin kuin aikuisia.

Ja salamalla sen ongelman saa ainakin ptenssiin kymmenen! Eihän se salaminen ole mikä ratkaisu?!

 

["alkup."]

Ihanaa, että kaikilla muilla on täydellinen parisuhde. Ei vaan, eipä ole varaa vittuilla. En halua sääliä, en empatiaa, en mitään. Itsehän tän syyllisyyden kanssa joudun elään, se olkoon minulle tarpeeksi, lisä syyllistämistä en kaipaa. Halusin vain purka tän kaiken jonnekkin, kun on niin paha olla (tiedän, että syystä).

Kyllä oon nyt sitä mieltä, että täytyy oottaa riski ja kertoa miehelle tästä. Täytyy toivoa parasta. Aborttia en haluaisi tehdä, mutta miehenkin mielipide pitää kuulla. Bioisästä en tiedä haluanko kertoa, oikeus olisi tietää, mutta en tiedä haluanko hänen tietävän ja mahdollisesti sotkevan tätä soppaa lisää...

 

[Keep calm and carry on]

Niinkuin sanoin, ja joku muukin sanoi, osa aviomiehen omaksi luulemia lapsia on toisten miesten, eikä nämä salaisuudet helposti paljastu.

En toki ole ehdottamassa, että tee näin. Kunhan vain toin tämänkin pointin esille.

 

["teppo"]

Lapsi on tärkein ja lapsen surmaaminen olisi kauhea teko. Miehelle on kerrottava ja jos se särkee välinne, sille ei mahda mitään.

 

[ogel]

Kerro miehellesi totuus. En usko, että pystyisit elämään valheessa. Eksäni petti minua ja yritti elää sitten kertomatta minulle. Kolme vuotta siinä menikin, kunnes romahti täydellisesti ja kertoi. Nyt on masennuksen vuoksi työkyvytön. Ja vaikka oma elämäni onkin järkkynyt ja pahasti, olen todella onnellinen siitä, että tiedän totuuden. Valheessa eläminen on ihan hirveää, kaikille osapuolille. Kukaan ei ansaitse tulla vedätetyksi tuolla tavalla.

 

[Debra]

Totuus peliin vaan!

 

[soffie]

milloin sait tietää ,että olet raskaana....miten pystyt elämään miehesi kanssa kera tuollaisen salaisuuden. Joko kerroit miehelle,miten mies suhtautu?

 

["MEA"]

Mieti tarkkaan. Haluaako miehesi lisää lapsia? Pystyisikö antamaan sinulle anteeksi pettämistä? Pystyisikö olemaan isä toisen lapselle? Miten tuleva bio-isä suhtautuisi uutiseen(onhan sinulla edes puhelin numero?) ? Miten tämä vaikuttaa lapsiinne?

Aika moiseen tilanteeseen olet itsesi saanut. Voimia sinulle.
Tässä sun vaihtoehdot:
1. Kerro totuus kaikille.
2. Tee abortti.
3. Salaa kaikki ja pidä lapsi.
Mä suosittelen 2.vaihtoehtoa!

 

[tsemppiä sinulle]

Syyllistäminen ja syyttely ei auta ketään. Tehty, mikä tehty ja asian kanssa on elettävä. Asioista ei pidä tehdä liian monimutkaisia eikä kasvatella isoja härkäsiä sisimmässää.

Kaikkien osapuolten kannalta:;sinun, miehesi ja syntyvän lapsen, on parasta kertoa totuus. Todennäköisesti se tulee kuitenkin ilmi jossain vaiheessa elämää ja silloin on vaarassa syntyä isompia säröjä osapuolten sieluun. Suhde kestää, jos on kestääkseen. Mikäli ei, niin pärjäät kyllä ja selviät! Ei elämä kaadu tähän.

 

["vieras"]

no mä oon pääteely, ettei mun nuorin veli ole saman isän tuotos.
Ehkä mutsi tunnustaa asian kuolinvuoteellaan - ehkä ei. Mun vanhemmat on eronneet jo kauan sitten ,enkä tiedä tiettäkö/aavistaako faija. Enkä kysy. Henkisesti hän on kuitekin kuopuksenkin isä, ainoa sellainen. Se on sitä isyyttä joka merkitsee, ei genetiikka.

 

["vieras"]

Mä katson asiaa lapsen näkökulmasta.

Miten niin muka? Luuletko että lapset on tyhmiä? Ne kyllä vaistoaa, jos on jotain epäselvää eli pahinta mitä lapselle voit tehdä on salata asia.

 

[Saraldo]

Jos mä olisin sun asemassas (mihin en onneksi koskaan joudu), tekisin abortin. Sen jälkeen miettisin, kertoako miehelle pettämisestä vai ei. Koska se olisi ollut ensimmäinen ja ainoa kerta, kun olisin miestäni pettänyt ja meille menisi muuten ihan hyvin, en kertoisi ja hajottaisi perhettä. Kärsisin siitä sitten itsekseni.

Jos meinaat pitää lapsen, miehelläsi on oikeus tietää, ettei hän ole isä. Oikealle isälle en välttämättä asiasta kertoisi, se mutkistaisi asioita vaan enemmän. Mun mieheni ei jäisi isäksi toisen miehen lapselle, joten jos mä pitäisi lapsen tuossa tilanteessa, menettäisin mieheni, rikkoisin perheeni ja jäisin yksinhuoltajaksi tälle tulevalle lapselle.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23867817]no mä oon pääteely, ettei mun nuorin veli ole saman isän tuotos.
Ehkä mutsi tunnustaa asian kuolinvuoteellaan - ehkä ei. Mun vanhemmat on eronneet jo kauan sitten ,enkä tiedä tiettäkö/aavistaako faija. Enkä kysy. Henkisesti hän on kuitekin kuopuksenkin isä, ainoa sellainen. Se on sitä isyyttä joka merkitsee, ei genetiikka.[/QUOTE]

Just näin.

terv.,
se edellisen viestin kirjoittaja joka kysyi luuletko, että lapset on niin tyhmiä, että ne ei jotain vaistoa...sitten ne ikänsä pohtii mikä se kumma juttu oli mistä ei oikein koskaan saanut selvää kunnes ehkä joskus aikuisena tajuavat...että ei hyvä...kanna aikuisen vastuusi nainen!

 

["alkup."]

milloin sait tietää ,että olet raskaana....miten pystyt elämään miehesi kanssa kera tuollaisen salaisuuden. Joko kerroit miehelle,miten mies suhtautu?

Mulla ollu aina epäsäännölliset kuukautiset ja pitkä kierto, eikä siks tullu aluks mieleenkään tällänen.. Oireilun vuoksi sitten tein testin ja positiivinenhan se oli. Miehelle en oo vielä kertonu, on nyt työmatkalla, huomenna kotiutuu. Tää ilta siis periaatteessa vielä aikaa pohtia...

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup.";23871358]Mulla ollu aina epäsäännölliset kuukautiset ja pitkä kierto, eikä siks tullu aluks mieleenkään tällänen.. Oireilun vuoksi sitten tein testin ja positiivinenhan se oli. Miehelle en oo vielä kertonu, on nyt työmatkalla, huomenna kotiutuu. Tää ilta siis periaatteessa vielä aikaa pohtia...[/QUOTE]

No jos sulla on epäsäännöllinen kierto, et sä voi olla 100% siitä millo ovulaatio oli. Ultrassa se sitten varmistuu. Sinuna tekisin niin, että kertoisin syrjähypystä ja raskaudesta ja siitä että kumpi tahansa voi olla lapsen isä. Siitä sitten keskustelette.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23871384]No jos sulla on epäsäännöllinen kierto, et sä voi olla 100% siitä millo ovulaatio oli. Ultrassa se sitten varmistuu. Sinuna tekisin niin, että kertoisin syrjähypystä ja raskaudesta ja siitä että kumpi tahansa voi olla lapsen isä. Siitä sitten keskustelette.[/QUOTE]

Mä jäin myös miettimään, että mistä tiedät kumpi on lapsen isä. Pettikö ehkäisy vieraan miehen kanssa, menikö kumi rikki? Käytättekö miehesi kanssa ehkäisyä?

Sinun vetäisin hetken henkeä ja miettisin miten kerrot nämä asiat miehellesi. Voihan tosiaan olla, että miehesi on tulevan lapsen isä. Eikö vaan?

 

[mjää]

Aattele myös sitä kun usein kysytään vanhempien sairauksia esim. neuvolassa, koulu terv.hoit.
Ja jos nyt vaan tulee joku äkillinen sairastuminen ja sairaalassa tätä kysyvät. Miten olit ajatellut vastata? kerrotko ihan pokkana samat kuin miehelläsi vai voitko siinä vaiheessa (miehesi vieressä) luetellakin jonkun toisen miehen sairauksia? tämä tieto voi myös olla elintärkeää tietoa lapsen terveyden/hengen kannalta

 

[huohhh]

porvoosta päiväää

 

[niin varmaan]

Täällä oli joskus ihan samanlainen aloitus.. Etkö silloin saanut tarpeeksi mehevää riitelyä aikaiseksi?