Raskaana olevan ystävän käytös

[meri-77]

Kirjottelen tässä muutaman sanan tuntemuksiani ja kyselen muiden ajatuksia. Mulla on siis yks ystävä, jolla on myös yks lapsi niin kuin meilläkin (4,5 v). Ollaan yritetty toista pitkään lähes 2,5 vuotta ja myös he yrittivät yli 2 vuotta, kunnes syksyllä hän tuli raskaaksi. Ollaan nämä vuodet aina juteltu asiasta ja välillä tuntuu, että koko juttu meni vähä sellaseksi kilpailuksikin, että ootko plussaillu jne...

No, tottakai olen onnellinen ystäväni puolesta, mutta välillä tuntuu, että hän vaan hehkuttaa ja hehkuttaa raskauttaan. Siis tottakai haluan kuulla, miten hän voi ja miten vauva kasvaa, mutta kun jutut on lähes kokoajan tosi yksityiskohtasia tyyliin tunnen jo pieniä potkuja sisälläni ja taitaa se vauva sielä heitellä kuperkeikkaa. Tuntuu, että tapaamiset ym ovat pelkkää raskautta. En voi sille mitään, että rupeaa ahdistamaan. Tiedän, että olen myös kateellinen, mutta kun ei niille omille tunteilleen oikein voi mitään. Ja jotenkin, kun hän varmasti tietää saman läpi käyneenä, miltä musta tuntuu, niin toivoisin, että hän voisi vähän ajatella. No, tää on niin kakspiippunen juttu, varmasti ittekkin olisin ihan täpinässä, jos nyt plussaisin, mutta mutta..
Mulla on tosi monta muutakin kaveria, jotka tietävät tästä meiän yrityksestä ja ovat saaneet hiljattain vauvoja. Jotenkin vaan tuntuu, että ovat olleet jotenkin hienotunteisempia. Miten teillä muilla? Joku varmaan ajattelee, että mä oon tosi itsekäs ihminen, mutta tää sekundalapsettomuuskin tuntuu vaan olevan tosi rankkaa, ainakin mulle.

 

[nibbler]

vaikee tilanne. voisikohan olla että kun te olette kuitenkin puhunut varmaan aika vapautuneestikkin ihan kaikesta jännäyksestä ja oviksista jne jne mitä nyt kuumeiluun liittyy niin tämä kaveri pitää luonnollisena asiana että se keskustelu jatkuu vaikka hän onkin raskaana.

koska ystäväsi pitää arvossa sitä että voi keskustella sinun kanssasi odotuksesta, voisitko ehkä luottaa häneen yhtä paljon että voisit keskustella tunteistasi hälle?

ja ole otettu että ystäväsi on ottanut sinut mukaan odotukseena noin paljon

 

[SuukkoSuulle]

Itselläni ei lapsia ole ja vasta kuumeilen, eikä lähipiirissä ole ollut raskauksia, tai no on pari mutta toinen oli serkkuni jonka kanssa en ole koskaan tullut toimeen ja toinen oli kaverini jonka kans juttelut rajautuu aika lailla vain meseen, eli olemme nähneetkin vain pari kertaa..

Mutta siis niin.. kyllä ymmärrän jos ystäväsi hehkuttaa raskaudestaan kun on niin kauan yrittänyt ja viimein tärppäsi.. ajattele sitä niin että hän on vain niin ylitsevuotavan onnellinen asiasta ettei hän tajua edes loukkaavansa sinua.. voisitko sanoa ystävällesi että hänen liiallinen raskaudesta puhuminen hieman häiritsee? Voisitko sanoa että tuntuu pahalta kun mistään muusta ei enää jutella kuin hänen raskaudestaan.. jos saisit sanottua sen noin kun tännekin kirjottelit, eli että olet todella onnellinen hänen puolestaan mutta samalla harmisssasi kun itselläsi ei tärppää ei sitten millään.. Että jos hän voisi vähän enempi yrittää muustakin jutella vaikka toki raskaudestakin on mukava kuulla miten asiat etenevät..

Tsemppiä! En usko että hän kilpaillen siitä puhuu, siis "ylpeillen" että no minäpä plussasin, sinäpä et. Kuuntelepa ny tarkkaan kuinka minulla raskaus etenee.. Hän vain tuntuu olevan niin iloinen asiasta. Ja sitten kun sinäkin raskaudut niin onhan se kiva kun voi toisen kanssa jutella asioista ja kun se on itselle suuri asia niin tuleehan siitä paljon puhuttua Plussapuhureita sinulle meri!!! Toivotaan että pian tärppi kävisi :heart:

 

[Kumpupilvi]

Tiedän tunteen... Tosin yritettiin ensimmäistä, kun eräs erittäin innokas ystäväni sai tietää asiasta. Noh, hän oli selvillä jokaisesta kiertoni päivästä ja mahdollisesta ovulaatiosta. Yrittipä vielä tiedustella -ei suinkaan kautta rantain vaan suoraan- seksielämästämme, että onko tällä erää mahdollisuuksia. Se meni totaaliseksi kilpajuoksuksi hänen osaltaa.

Tulin sitten yk14 raskaaksi. Hän ei ollut silloin vielä mutta tuli muutaman kuukauden päästä. Sitten alkoi jossittelu, että jos tää meidän lapsi syntyis yliaikaisena ja heidän ennenaikaisena niin ne olis samanikäisiä tai hän synnyttäisi ehkä kuitenkin MUA ENNEN. Siis kaikesta kuulsi läpi, kuinka HÄN olisi halunnut olla eka...

Itse olen rauhallinen yleensäottaen, enkä ole koskaan häneltä erityisesti tiedustellut intiimejä asioita mutta eipä ole tarvinnutkaan sillä hän kertoo itse kyllä aivan kaiken -sellisetkin mitä en välttämättä haluaisi kuulla. Ehkä tää mun tuttu luulee, että kaikki haluaa kertoa yhtä tarkaan omista asioistaan kun kerran hänkin.

Viime kerrasta opimme, että lapsen toivominen ja alkuodotus ei kuulu kellekään muulle kuin mulle ja miehelleni. Tällä kertaa kukaan ei tiedäkään toiveistamme. On kyllä kivaa, kun saa salamyhkäillä kaksin rakkaan :heart: kanssa!

Tsemppiä ap:lle! En tiedä varsinaisesti auttoiko mutta tarinoinnin tarkoitus oli, että on ajattelemattomuutta muuallakin. Kunhan itse ei sorru moiseen..

Plussaonnea teille! :flower:

 

[SuukkoSuulle]

Juu kukin kokee asiat omalla tavallaan ja on kyl ilkeää tuollein toisen tuntemuksia vähätellä aivan kuin pitkä piinailu ja raskautumisen odotus ei olis yhtä kamalaa kuin keskenmeno.. Mut ehkä sit kannattaa vähän ottaa välimatkaa ystävääs jos hän tuolla menolla jatkaa sanomisesta huolimatta... Mutta paljon tsemppiä sulle ja toivon et plussaisit pian!!! =)

 

[piip]

Niin, ehkä ongelma ei ole niin paljon tilanteessa kuin henkilökemioissa. Jos olisin tilallasi, koittaisin ottaa etäisyyttä ystävään. Tilanne tuntuu varmasti rankalta, koska ystäväsi käytös pikemmin lyö vettä myllyyn kuin helpottaa oloa.

Ja hassua sinänsä, kuinka keskenmenoa voi sanoa rankemmaksi kokemukseksi kuin lapsettomuutta. En ainakaan minä voi sanoa asiaa kenenkään muun puolesta. Omalta kohdaltani tiedän, että toivon lasta niin kovasti, että tieto raskauden teoreettisesta mahdollisuudestakin voisi helpottaa asiaa. Tämä on kamalan vaikea ajatus itsellekin sulatettavaksi, mutta tavallaan tässä menestyksettömässä yrityksessäni koen, että ne, jotka ovat joskus edes hetken saaneet olla raskaana, ovat saaneet enemmän kuin minä, joka olen kantanut toimetonta kohtua jo 29 vuotta. Samalla en tietenkään toivo, että maailmassa olisi yhtään keskenmenoa, minulla tai muilla.

Paljon voimia. Olethan keskustellut asiasta lääkärin kanssa? Sekundäärilapsettomuuteen saa apua siinä missä primääriseenkin.

:heart: piip

 

[lentoemo-76]

niin, varmaan Piip on oikeassa, joskushan sattuu niinkin, että ystävien tiet vain eroavat tietyssä elämänvaiheessa, ja saattaapa käydä niinkin, että jossain vaiheessa ne tiet sitten jälleen yhtyvät... Jotkut asiat ovat niin kipeitä, ettei niitä pystykään jakamaan vanhan ystävän kanssa...

Et sinä itsekät ole, kun toista lasta toivot, vaikka joinain päivinä tällaisen esikosta haaveilevan saattaa olla vaikea samastua pikkukakkosta toivovien tilanteeseen varsinkin jos on itse samana päivä saanut BFN:n siihen testiin :'( . Kun sitä ajattelee, että se esikko sentään luo jonkinlaista toivoa... :heart:

Vaan onpa mullakin sellaisia ystävättäriä, joille en voi puhua edes tästä vauvakuumeilusta, koska heillä ei ole edes vakituista miesystävää, ja osa on mua vanhempiakin, niin että kyllä sitä aina löytyy sellaisia ihmisiä, jotka kokevat olonsa "kurjemmaksi" kuin itsellä. Kaikki on niin suhteellista... Eli jos tulisin raskaaksi, voisi loppua ystävyys kokonaan joiden kanssa, koska tiedän, että heidän olisi vaikea sulattaa asiaa...

Oikein paljon tsemppiä ja plussapuhureita teidän yritykseen, ja varmaan kannattaa selvittää asiat ystävättären kanssa... Mutta tosiaan joskus ne ystävät katoaa hetkiseksi elämästä, palatakseen sitten takaisin entistä tärkeämpinä... :heart:

 

[Tinttara84]

Jep,tuttuja fiiliksiä.Meillä yritystä kohta 5 vuotta.Kavrini alkoi kuumeilla ja yrittää samaanaikaan ja tulikin raskaaksi 1,5 vuoden yrittämisen jälkeen.Heidän esikko 3 vuotta kohta ja pikkukakkosensa 10kk...Ei kysele enää että "mites teillä...",niinkuin joskus vielä jaksoi kysyä..Joskus täräytti,että se on korvien välissä se raskaaks tuleminen..Eipä ollu kovinkaan kivasti sanottu.Hän on muutenkin suorasanainen ihminen.Mutta koitetaan jaksaa! :hug:

 

[lentoemo-76]

Voi meidän tinttaraa, olisin varmaan täräyttänyt kaveriasi nyrkillä, niin nähdään mitä se pää saa aikaan . no ei kai, väkivalta pannaan, mutta kaikkea ihmiset tosiaan möläyttelee yhtään mitään ajattelematta. Varmaan minä itsekin... :ashamed:

 

[Diinu]

Ymmärrän sinua täysin. Täällä semmoinen tilanne, että alettiin ystävän kanssa yrittämään esikoista yhtä aikaa (tai ystävä ihan hitusen myöhemmin). Ystäväni tuli raskaaksi yritettyään 4kk, kun taas meillä kävi niin että minä en ole vieläkään raskaana (yritystä hieman yli vuosi). Meillä tulehtui ystävän kanssa niin pahasti välit, että nykyään olemme vaan "hyvän päivän tuttuja" jos sitäkään. Osa syy tietenkin tässä meidänkin tilanteessa on se, että olen ystävälleni kateellinen, mitä en haluaisi olla, mutta en voi sille mitään. Hän hoitaa kotonaan vastasyntynyttä vauvaansa, kun taas meillä jatkuu tutkimukset/hoidot. Välillä minulla oli vain semmoinen tunne, kun juttelin ystäväni kanssa, että hän ei edes välitä mitä meille ja meidän tilanteelle kuuluu. Ei hän siitä kyllä pahemmin kysellytkään, kertoili vaan omasta raskaudestaan, vaikka tiesi että minusta tuntuu pahalta.

En osaa enää surra menetettyä ystävyyttämme, tässä nyt vain kävi näin. Onneksi minulla on muita ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa. Ja vieläpä semmoisia joilla ei ole lapset suunnitteilla vielä pitkään aikaan.