Raskaana,mutta ei suunniteltu

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Mitä itse tekisitte tilanteessa, kun on kaksi lasta jo, toinen eskari ja toinen 2.luokkalainen..
Olen ollut yh äitinä useamman vuoden ja vasta noin 4 kk tapaillut nykyistä poikaystävääni, eli me ei edes mielestäni tunneta vielä kovinkaan hyvin..
Tein tässä pari päivää sitten positiivisen raskaustestin. Ei todellakaan ollut suunniteltu ja olen ajatellut, etten enää ikinä halua lapsia ja tekisin abortin, jos vahinko kävisi, mutta nyt kävi vahinko tosiaan ja tunteet heittelee laidasta laitaan abortin ja lapsen pitämisen suhteen.
Sairastan myös pitkäaikasta masennusta ja olen lopettelemassa siihen ollutta lääkehoitoa..
Poikaystäväni toivoisi, että pidettäisiin lapsi, mutta minä en ole ollenkaan varma omasta jaksamisestani, kun se on ollut muutenkin vaikeaa masennukseni vuoksi..
 
vierailija
Mitä itse tekisitte tilanteessa, kun on kaksi lasta jo, toinen eskari ja toinen 2.luokkalainen..
Olen ollut yh äitinä useamman vuoden ja vasta noin 4 kk tapaillut nykyistä poikaystävääni, eli me ei edes mielestäni tunneta vielä kovinkaan hyvin..
Tein tässä pari päivää sitten positiivisen raskaustestin. Ei todellakaan ollut suunniteltu ja olen ajatellut, etten enää ikinä halua lapsia ja tekisin abortin, jos vahinko kävisi, mutta nyt kävi vahinko tosiaan ja tunteet heittelee laidasta laitaan abortin ja lapsen pitämisen suhteen.
Sairastan myös pitkäaikasta masennusta ja olen lopettelemassa siihen ollutta lääkehoitoa..
Poikaystäväni toivoisi, että pidettäisiin lapsi, mutta minä en ole ollenkaan varma omasta jaksamisestani, kun se on ollut muutenkin vaikeaa masennukseni vuoksi..
Monta kuukautta lasta yrittämällä yrittäneenä, en voi kun ihmetellä näitä "vahinkoja"

Et kerro oliko jotain ehkäisyä käytössä. Ymmärrän tilanteen vaikeiden jos ehkäisy on jostain syystä pettänyt.
 
  • Tykkää
Reactions: Jonsku88
vierailija
Monta kuukautta lasta yrittämällä yrittäneenä, en voi kun ihmetellä näitä "vahinkoja"

Et kerro oliko jotain ehkäisyä käytössä. Ymmärrän tilanteen vaikeiden jos ehkäisy on jostain syystä pettänyt.
En voi käyttää hormonaalista ehkäisyä. Eikä tarvitse tuomita, et tiedä mun elämästäni läheskään kaikkia asioita, jotka vaikuttavat tähän, miksi mietin uskaltaisiko edes lasta pitää, ekaa lasta yritin aikanaan 2 vuotta ja minulla on ollut myös 2 keskenmenoa.. Toinen lapsi kun tuli, niin lasten isä häipyi toisen naisen matkaan samantien kun oli syntynyt, vaikka yhdessä me molemmat lapsia halusimmekin.
 
  • Tykkää
Reactions: Antzu
vierailija
En voi käyttää hormonaalista ehkäisyä. Eikä tarvitse tuomita, et tiedä mun elämästäni läheskään kaikkia asioita, jotka vaikuttavat tähän, miksi mietin uskaltaisiko edes lasta pitää, ekaa lasta yritin aikanaan 2 vuotta ja minulla on ollut myös 2 keskenmenoa.. Toinen lapsi kun tuli, niin lasten isä häipyi toisen naisen matkaan samantien kun oli syntynyt, vaikka yhdessä me molemmat lapsia halusimmekin.
Sitten on olemassa sterilisaatio jos ehdot täyttyy että sen saa...

En tiedäkään mitään elämästäsi, mutta jos koet ettet jaksa uutta lasta,niin vaihtoehtona ei varmaan ole kun keskeytys...

Tasan ei käy onnen lahjat valitettavasti :(
 
Voimia aloittajalle. Minäkin olen kokenut lapsettomuutta (vuosia) ja ymmärrän, että se voi olla hyvin tuskainen ja kipeä asia. Se voi tuntua, että koko elämä on pilalla. Silti ymmärrän, että elämä voi heittää eteen toisenlaisiakin mahdottomalta tuntuvia haasteita. En tiedä, mitä itse tekisin tilanteessasi, se kun riippuu niin monesta asiasta. Ehkä ainakin pohtisin, kuinka hyvä parisuhde on. Yrittäisin keskustella miehen kanssa mahdollisimman syvällisesti ja paljon. Mitä elämä pienen lapsen kanssa on, mitä sinä tarvitsisit pienen lapsen äitinä häneltä, mitä toivotte elämältä, minkälaisia arvoja teillä on... Sitäkin kannattaa miettiä, mitä asioita ja taakkoja keskeytys toisi sinulle, hänelle tai teille. Minä ajattelen, että oman lapsen saamista on mahdotonta katua, jos siihen päädyt. Toisaalta ymmärrän hyvin, että et halua joutua uudelleen todella haastavaan kohtaan elämässä. Rakkautta lapsiaan kohtaan on myös ymmärtää rajansa ja koittaa pitää itsestään ja jaksamisestaan mahdollisimman hyvää huolta. Ei tästä tainnut mitään apua olla. Haluan kai vain sanoa, että voimia. Jutteleminen ammattiauttajalle voisi olla myös hyvä veto. Siellä ajatukset usein selkenee, kun asioista puhuu.
 
  • Tykkää
Reactions: Antzu ja Hipppu
vierailija
Voimia aloittajalle. Minäkin olen kokenut lapsettomuutta (vuosia) ja ymmärrän, että se voi olla hyvin tuskainen ja kipeä asia. Se voi tuntua, että koko elämä on pilalla. Silti ymmärrän, että elämä voi heittää eteen toisenlaisiakin mahdottomalta tuntuvia haasteita. En tiedä, mitä itse tekisin tilanteessasi, se kun riippuu niin monesta asiasta. Ehkä ainakin pohtisin, kuinka hyvä parisuhde on. Yrittäisin keskustella miehen kanssa mahdollisimman syvällisesti ja paljon. Mitä elämä pienen lapsen kanssa on, mitä sinä tarvitsisit pienen lapsen äitinä häneltä, mitä toivotte elämältä, minkälaisia arvoja teillä on... Sitäkin kannattaa miettiä, mitä asioita ja taakkoja keskeytys toisi sinulle, hänelle tai teille. Minä ajattelen, että oman lapsen saamista on mahdotonta katua, jos siihen päädyt. Toisaalta ymmärrän hyvin, että et halua joutua uudelleen todella haastavaan kohtaan elämässä. Rakkautta lapsiaan kohtaan on myös ymmärtää rajansa ja koittaa pitää itsestään ja jaksamisestaan mahdollisimman hyvää huolta. Ei tästä tainnut mitään apua olla. Haluan kai vain sanoa, että voimia. Jutteleminen ammattiauttajalle voisi olla myös hyvä veto. Siellä ajatukset usein selkenee, kun asioista puhuu.
Kiitos. Sairastan tosiaan pitkäaikaista masennusta ja käyn sen vuoksi kerran viikossa psykoterapeutin luona, olen hänelle tästä asiasta puhunutkin jo vähän ja varmasti vielä lisää.. En ole tänä vuonna pystynyt käymään edes töissä kunnolla, olen ollut pitkin vuotta kokonaan tai osittain sairaslomalla, koska tämä mun sairaus on ollut tosi pahassa vaiheessa.. Ja se myös suuri syy, että mun on todellakin mietittävä omaa jaksamistani jo pelkästään mun jo olemassa olevien lapsieni takia.. Niin ja tietysti olen myös miehen kanssa asiasta puhunut paljon ja varmasti puhun vielä lisääkin ennen lopullista päätöstä. Sanon, että aiemman kokemukseni takia pelkään oikeasti, että tämäkin mies lähtisi karkuun ja jäisin taas yksin. On ollut oikeasti todella rankkaa olla yksin 2v ja vauvan kanssa, ei sitä pysty varmaan kukaan muu tietämään, millaiselta se tuntuu, kun sulla ei ole siellä oikeasti ketään auttamassa pienten kanssa ja hoidat ne sun lapset siellä, vaikka itse olisit vaikkapa kuinka kipeänä tms..
 
  • Tykkää
Reactions: Antzu
vierailija
Voimia vaikeaan tilanteeseen! Ja älä välitä noista asiattomista kommenteista, en ymmärrä miksi heidän pitää sinuun purkaa omaa lapsettomuuttaan, ei se heidän tilannettaan muuksi muuta vaikka muille sattuu mitä tahansa.

En osaa oikein muuta neuvoa antaa, kuin että lähtisin tarkastelemaan asiaa eskari-ikäisen ja tokaluokkalaisen lapsesi kannalta. Miten olet heille mahdollisimman hyvä vanhempi. Äidin hyvinvointi on lasten hyvinvointia. Mikä on masennukselle isompi koetinkivi, abortti vai uuden vauvan kasvattaminen. Onko sulla tukiverkostoa, se vaikuttaa myös omiin voimavaroihin ja jaksamiseen. Ei ehkä toisaalta kannata verrata nykyistä tilannetta siihen jossa olit yksin vauvan ja 2-veen kanssa. Joka tapaukssa sulla tulisi olemaan vain yksi vauva ja jo isommat lapset, jotka on koululaisia, ja mitä todennäköisimmin mies tukena. Olet myös äitinä kokeneempi ja ehkä itsevarmempi/rennompi.

Mulla ei ole masennuksesta omakohtaista kokemusta, mutta samanikäiset lapset kuin sulla ja isoja päätöksiä elämässä tehdään siltä pohjalta, miten heidän kannaltaan olisi paras. Tsemppiä!
 
  • Tykkää
Reactions: Hipppu ja Antzu
meillä siis lapsettomuutta takana ja saimme 2 ihanaa lasta toinen 5v ja toinen 2kk
Ja minua siis närästää eniten vahingosta puhuminen aina vaikka käytät mitä ehkäsyä on mahdollisuus raskautumiseen.
Ja minä ainakin uskon että kaikella on tarkoituksensa
 
vierailija
Sitten on olemassa sterilisaatio jos ehdot täyttyy että sen saa...

En tiedäkään mitään elämästäsi, mutta jos koet ettet jaksa uutta lasta,niin vaihtoehtona ei varmaan ole kun keskeytys...

Tasan ei käy onnen lahjat valitettavasti
Hei nyt oikeesti. Sterilisaatiota ei voi ehdottaa kenellekään. Se vie kaikki hormoonit, muutkin kuin estrogeenin. Siitä voit vetää päätelmät, miten se ihmiseen vaikuttaa. Ainut positiivinen asia siinä on, että syöpää ei voi tulla ainakaan niihin elimiin.
 
vierailija
Päätös abortista on tehtävä kun ovulaatiosta on kulunut 5 viikkoa. Raskausviikolla 7 sikiö on sentin mittainen. Ja vain paremmilla laitteilla nähtävissä. Kaikki se kudos, mitä sieltä abortissa ulos tulee, ei ole sikiötä vaan kohdun limakalvoa. Ota huomioon, että mies voi tehdä lapsen myöhemminkin. Keskustelkaa siitä, ymmärtääkö mies, että kun saa lapsen, menemiset ovat sellaisia, että lapsen voi aina ottaa mukaan.
 
vierailija
Niinhän se on. Ihminen psykologisesti kaipaa toisinaan, ei aina, sitä mitä ei hänellä ole. Mutta lapsettomuudessa auttaa useimmiten vain kumppanin vaihto. Mutta jos nyk. puolisko on erityinen helmi, tuskin kannattaa lapsettomuuden takia erota. Lapsettomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse elää jonkun toisen ihmisen elämää. Uudestaan leikkimään ryhtyminen voi olla joidenkin aikuisten, erityisesti sovinismiin taipuvaisten miesten mielestä mukavuusalueen ulkopuolella.
 
vierailija
Sterilisaatio on yksi ehkäisy keino siinä missä muutkin,tosin se on useimmiten lopullinen.Gynekologi voi ehdottaa sterilisaatiota tai nainen voi itse sen haluta jos on varma että lapsiluku on täynnä.Itse en kyllä haluaisi sterilisaatiota.
 
vierailija
Sterilisaatio on yksi ehkäisy keino siinä missä muutkin,tosin se on useimmiten lopullinen.Gynekologi voi ehdottaa sterilisaatiota tai nainen voi itse sen haluta jos on varma että lapsiluku on täynnä.Itse en kyllä haluaisi sterilisaatiota.
No perustele sitten, miksi itse et haluaisi sterilisaatiota mutta silti suosittelet sitä naiselle jolla on masennus?
 
vierailija
Sterilisaatio on yksi ehkäisy keino siinä missä muutkin,tosin se on useimmiten lopullinen.Gynekologi voi ehdottaa sterilisaatiota tai nainen voi itse sen haluta jos on varma että lapsiluku on täynnä.Itse en kyllä haluaisi sterilisaatiota.
Taidan tietää perustelusi. Olet sotesta. Uskot että masentunut ei voi olla hyvä äiti. Soten periaatteet perustuvat eugenistiikkaan eli iänikuisen vanhaan rodunjalostukseen.
 
Monta kuukautta lasta yrittämällä yrittäneenä, en voi kun ihmetellä näitä "vahinkoja"

Et kerro oliko jotain ehkäisyä käytössä. Ymmärrän tilanteen vaikeiden jos ehkäisy on jostain syystä pettänyt.
Ei ehkä sopivin paikka keskustella jos itsellä yritystä monta kuukautta? Jokainen äiti ja elämäntilanne on erilainen, eikös tämä ole paikka missä voisi kysyä?
Oma tausta se, että sekä esikoinen, että tämänhetkinen raskaus oli todellakin yllätyksiä. Ennen ensimmäistä olin vuosia lapsettomuushoidoissa. Minulle sanottiin, että todennäköisemmin voitan lotossa kun saisin lasta. Kaksi tyttöä tuli siihen väliin, jälkimmäisestäkin kaksi vuotta yritettiin. Nyt uudessa suhteessa lakkasimme yrittämästä vauvaa kolmisen vuotta sitten. Totesin olevani liian vanha ja vanhat pco- oireet tulivat taas vahvoina esille. Raskauden mahdollisuus ei edes käynyt mielessä koska olen luullut kuukautisten heittelyiden olevan premenopaussia. Ihan kaikki oireet viitanneet siihen viimeisen vuoden.
Ei se aina ole niin yksinkertaista.

Mietin minäkin keskeytystä ensin. Kunnes totesin, että itse en ole koskaan lapsia tehnyt, ainoastaan saanut. Tämä vauva saa tulla jos on tullakseen, muu järjestyy aina jotenkin.
 
vierailija
Oli miten oli. Älä ainakaan neuvolaan soita, muuten leimaudut jo ennen kuin päätöksesi on tehty ja siellä alkaa järjestelmän rattaat heti pyörimään.

No täällä ainakin on ainoa vaihtoehto mennä ensin neuvolaan, jos abortin haluaa saada. Kysyin siitä asiasta terveyskeskuksesta ja sieltä sanottiin, että abortit hoidetaan alkuun neuvolan kautta. Eipä tässä kovin montaa viikkoa voi enää odotella, jos aborttiin päätyy, koska viikkoja on tänään "jo" 6+1.. Toki varmaan yksityisellä saisi tämä asian myös hoidettua, mutta ei mulla jo kahden lapsen yh-äitinä pitkän palkattoman sairasloman jälkeen ole edes varaa mihinkään ylimääräiseen...
 
vierailija
Voimia vaikeaan tilanteeseen! Ja älä välitä noista asiattomista kommenteista, en ymmärrä miksi heidän pitää sinuun purkaa omaa lapsettomuuttaan, ei se heidän tilannettaan muuksi muuta vaikka muille sattuu mitä tahansa.

En osaa oikein muuta neuvoa antaa, kuin että lähtisin tarkastelemaan asiaa eskari-ikäisen ja tokaluokkalaisen lapsesi kannalta. Miten olet heille mahdollisimman hyvä vanhempi. Äidin hyvinvointi on lasten hyvinvointia. Mikä on masennukselle isompi koetinkivi, abortti vai uuden vauvan kasvattaminen. Onko sulla tukiverkostoa, se vaikuttaa myös omiin voimavaroihin ja jaksamiseen. Ei ehkä toisaalta kannata verrata nykyistä tilannetta siihen jossa olit yksin vauvan ja 2-veen kanssa. Joka tapaukssa sulla tulisi olemaan vain yksi vauva ja jo isommat lapset, jotka on koululaisia, ja mitä todennäköisimmin mies tukena. Olet myös äitinä kokeneempi ja ehkä itsevarmempi/rennompi.

Mulla ei ole masennuksesta omakohtaista kokemusta, mutta samanikäiset lapset kuin sulla ja isoja päätöksiä elämässä tehdään siltä pohjalta, miten heidän kannaltaan olisi paras. Tsemppiä!

Kiitos, voi kun voisinkin jollekin tämän raskauden siirtää. Pitäisi pidättäytyä 100% seksistä kokonaan, niin ei tulisi edes vahingossa raskaaksi, mutta en haluaisi sellaista parisuhdettakaan. Sterilisaatio varmaan joo hyvä keino, mutta ne, jotka täällä sitä ehdottaa, eivät ilmeisesti ole perehtyneet ko. asiaan sen tarkemmin, koska se vaikuttaa kaikkeen hormonitoimintaan, ja mitä seurauksia siitä sitten voikaan tulla, tuskin kovin moni sitä kovin mielellään haluaa.
Pelkään myös sitä, että miten käyttämäni masennuslääkkeet ovat jo voineet ehtiä aiheuttamaan vahinkoa kehittyvälle ihmisen alulle, sillä lääkärini ei osaa sanoa, onko niillä voinut olla millaisia vaikutuksia jo alkaneeseen raskauteen, koska sitä ei ole tutkittu tarpeeksi. Lääkeselosteessa lukee, että lääkettä ei saa käyttää raskautta suunniteltaessa, eikä raskauden aikana. Lopetin lääkityksen nopealla aikataululla muutaman päivän päästä plussattuani raskauden lääkärin antaman ohjeen mukaan.. Mutta totuuss on se, että olen kuitenkin syönyt ko. lääkettä koko ajan, ennekuin tiesin koko raskaudestani yhtään mitään..
Miesystäväni kanssa olen tietenkin keskustellut kaikista mahdollisista vaihtoehdoista ja hän toivoo, että lapsi pidettäisiin. Hänellä on aiemmasta liitostaan nyt jo 10-vuotias poika, mutta en ole niinkään varma, pystyykö hän oikeasti suoriutumaan lapsen hoidosta uudelleen, koska tämän poikansa suhteen ei ole onnistunut asiassa ihan täysin, sillä lapsi on tällä hetkellä lastenkodissa (en sitten kaipaa mitään arvosteluja tähän, tällä on erityisen painavat syyt, jotka itse ymmärrän täysin, joita en tähän kirjoita, ettei meitä tunnistettaisi kovin helposti ainakaan)..
 
vierailija
Ei kai sterilisaatio vaikuta hormonitoimintaan, jos vain munanjohtimet suljetaan. En tiedä mitä eri tapoja naisen sterilisaatioon löytyy, mutta hormonitoimintaan kai vaikuttaisi vain jos munasarjat poistettaisi, eikä se liene ainakaan yleistä. Harkitsen myös steriä eikä siinä mielestäni ole kyse muusta kuin just munanjohditen sulkemisesta/katkaisemisesta.
 
vierailija
Kiitos, voi kun voisinkin jollekin tämän raskauden siirtää. Pitäisi pidättäytyä 100% seksistä kokonaan, niin ei tulisi edes vahingossa raskaaksi, mutta en haluaisi sellaista parisuhdettakaan. Sterilisaatio varmaan joo hyvä keino, mutta ne, jotka täällä sitä ehdottaa, eivät ilmeisesti ole perehtyneet ko. asiaan sen tarkemmin, koska se vaikuttaa kaikkeen hormonitoimintaan, ja mitä seurauksia siitä sitten voikaan tulla, tuskin kovin moni sitä kovin mielellään haluaa.
Pelkään myös sitä, että miten käyttämäni masennuslääkkeet ovat jo voineet ehtiä aiheuttamaan vahinkoa kehittyvälle ihmisen alulle, sillä lääkärini ei osaa sanoa, onko niillä voinut olla millaisia vaikutuksia jo alkaneeseen raskauteen, koska sitä ei ole tutkittu tarpeeksi. Lääkeselosteessa lukee, että lääkettä ei saa käyttää raskautta suunniteltaessa, eikä raskauden aikana. Lopetin lääkityksen nopealla aikataululla muutaman päivän päästä plussattuani raskauden lääkärin antaman ohjeen mukaan.. Mutta totuuss on se, että olen kuitenkin syönyt ko. lääkettä koko ajan, ennekuin tiesin koko raskaudestani yhtään mitään..
Miesystäväni kanssa olen tietenkin keskustellut kaikista mahdollisista vaihtoehdoista ja hän toivoo, että lapsi pidettäisiin. Hänellä on aiemmasta liitostaan nyt jo 10-vuotias poika, mutta en ole niinkään varma, pystyykö hän oikeasti suoriutumaan lapsen hoidosta uudelleen, koska tämän poikansa suhteen ei ole onnistunut asiassa ihan täysin, sillä lapsi on tällä hetkellä lastenkodissa (en sitten kaipaa mitään arvosteluja tähän, tällä on erityisen painavat syyt, jotka itse ymmärrän täysin, joita en tähän kirjoita, ettei meitä tunnistettaisi kovin helposti ainakaan)..
Olen päättänyt keskeyttää tämän raskauden. Juteltuani useaan kertaan miesystäväni kanssa, hänen kantansa tuntuu muuttuvan jatkuvasti siitä asiasta, kumpi on hänen mielestään paras ratkaisu. Ensin sanoo, että olisi kiva saada lapsi. Ja sitten sillä ei kuulema olekaan mitään väliä, vaikka ei saisi lasta enää koskaan. Ja lopputulos se, että hänen mielestään minun pitää yksin päättää, keskeytetäänkö raskaus vai ei. Mielestäni nyt vaan tuntuu siltä, että miesystäväni ei taida ihan olla hyvä vaihtoehto isäksi, en todellakaan halua kokea uudelleen sitä, että jäisin vauvan kanssa yksin... Kun hänellä ei tunnu olevan nyt lainkaan omaa suoraa mielipidettä tähän raskaus asiaan...
Abortti pelottaa, mutta enemmän pelottaa se, että jäisin taas yksin pienen vauvan kanssa, eikä mielenterveys kestäisi sitä, enkä jaksaisi enää olla äiti isommille lapsilleni.
 
  • Tykkää
Reactions: Antzu ja Katinka<3
vierailija
Olen päättänyt keskeyttää tämän raskauden. Juteltuani useaan kertaan miesystäväni kanssa, hänen kantansa tuntuu muuttuvan jatkuvasti siitä asiasta, kumpi on hänen mielestään paras ratkaisu. Ensin sanoo, että olisi kiva saada lapsi. Ja sitten sillä ei kuulema olekaan mitään väliä, vaikka ei saisi lasta enää koskaan. Ja lopputulos se, että hänen mielestään minun pitää yksin päättää, keskeytetäänkö raskaus vai ei. Mielestäni nyt vaan tuntuu siltä, että miesystäväni ei taida ihan olla hyvä vaihtoehto isäksi, en todellakaan halua kokea uudelleen sitä, että jäisin vauvan kanssa yksin... Kun hänellä ei tunnu olevan nyt lainkaan omaa suoraa mielipidettä tähän raskaus asiaan...
Abortti pelottaa, mutta enemmän pelottaa se, että jäisin taas yksin pienen vauvan kanssa, eikä mielenterveys kestäisi sitä, enkä jaksaisi enää olla äiti isommille lapsilleni.
Älä turhaan pelkää äläkä mieti asiaa sen pidemmälle. Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja tiedän myös mitä on olla kahdestaan vauvan ja 3,5 vuotiaan kanssa yksin. Mieheni lähti toiselle paikkakunnalle töihin ja muutti sinne, joten jäin yksin lasten kanssa. Tulin myöhemmin raskaaksi ja päätös oli abortti silloisen elämäntilanteen takia. Mieheni sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja koko huusholli jäi minun vastuulleni. Ajattele asiaa näin minä en jaksa vauvan kanssa koska olen masentunut ja haluaisin toipua. Rakkaus ja se ihana tunnekuohu on nyt mutta entäpä jos suhteeseen tulisi lapsi, mies kyllästyisi ja sinä kyllästyisit? Ainut todellinen kärsijä olisi lapsi kun hän ei voi valita vanhempiaan eikä myöskään vaikuttaa siihen että on syntynyt. Sinä voit vaikuttaa päätökselläsi kaikkien teidän elämään. Ja hei teetätin 32 v sterilisaation enkä kadu sitäkään päivääkään. Tsemppiä kyllä sinä siitä selviät ja vielä monesta muustakin asiasta.
 
  • Tykkää
Reactions: Katinka<3
vierailija
Monta kuukautta lasta yrittämällä yrittäneenä, en voi kun ihmetellä näitä "vahinkoja"

Et kerro oliko jotain ehkäisyä käytössä. Ymmärrän tilanteen vaikeiden jos ehkäisy on jostain syystä pettänyt.
Aika tökerö kommentti.

Meillä yritettiin esikoista 2,5 vuotta. Raskaus sai lopulta alkunsa luomusti.

Synnytyksen jälkeen käytettiin hyvin huolellisesti kondomiehkäisyä, siitä huolimatta että oltiin lapsettomuustaustaisia. Lapsen ollessa 2-vuotias, tein myöhässä olevien kuukautisten takia raskaustestin, joka näytti vahvaa positiivista.
Kyllä itsekin silloin mietin, että ei taas ole hommassa mitään logiikkaa.
 

Yhteistyössä