Minäkin olen lähes absolutisti, kuten myös mieheni suurimmaksi osaksi (juomme ruuan kanssa viiniä joskus korkeintaan) ja matkustelemme vain kerran vuodessa johonkin kauemmas, enkä ymmärrä miten se liittyy mihinkään (vai oletetaanko lapsettomien aikuisten elävän aina jotain pidennettyä teini-ikää ja tekevän hirveästi kaikkea kovin ihmeellistä?) ja minusta abortti ei ollut mikään ihmeellinen kokemus, minkäs teet. Vaikka miten sitä yritti ajatella, niin ei se pahalta tuntunut, oudolta korkeintaan, eikä tämä koko asia liity tähän nyt muuten mitenkään, mutta selitetään sitten kun ystävällisesti pyysit
Minä en voisi elää elämääni jos olisi lapsia, koska kaikessa yksinkertaisuudessaan puolisoni ei niitä halua ja kokisi sen tuhoavan elämäsä. Miten onnellinen elämä ihanan puolison kanssa onnistuisi jos toinen vihaisi arkea ja tietäisin, että olisin tehnyt jotain niin kamalaa tärkeimmälle ja rakkaimmalle ihmisille? Vaikka lasten takia ei menettäisi mitään konkreettista, niin se että toinen ei niitä missään tapauksessa olisi halunnut riittäisi pilaamaan koko homman jo ja katkeroittamaan. Minulla ei ole muutenkaan mitään mielipidettä lapsista, ei herätä mitään tunteita oikeastaan, mutta olen iloinen siitä että muut saavat niistä iloa.
Syyllisyys olisi musertava tietenkin ja varjostaisi elämää. Käytännössä, jos esimerkkejä ihan käytännön elämästä haluat, hellyys, hemmottelu, pitkät keskustelut, yhteiset harrastukset ja aktiivinen, rikas seksielämäkin jäisivät hyvin pitkälti pois kuvioista kun ei voisi nauttia toisesta tai edes saada nautintoa kun se ei lasten kotona ollessa onnistuisi ilman traumaja kenellekään. Lemmikitkin pitäisi varmaan lopettaa tai myydä kun ei vain olisi aikaa enää ja vaaratilanteet olisivat mahdollisia. Lopputuloksena olisi kaksi kärttyistä, onnetonta, katkeraa ja kiukkuista ihmistä pidemmän päälle kun tarpeet ei menisi yksiin elämän kanssa ja valtaosa ennen tärkeistä asioista jäisi pakostakin pois ja tuntuisi varmasti hyvin hylätyltä ja yksinäiseltä kun ei saa sitä mitä kaipaa ja tarvitsee ja mihin on tottunut. Kai se on kun on tarpeeksi kauan elänyt hyvää elämää, niin sen menettäminen olisi liian suuri isku, vaikka ne menetettävät asiat yksistään eivät olisikaan niin isoja.
Mutta joo, takaisin aiheeseen.