raskaana jälleen ja "hirvittää"...

[vieras...]

Hei, pakko vuodattaa kun ajatukseni niin sekavia.....

olen raskaana, tiedän sen sata varmasti vaikka testiä en vielä ole uskaltanut tehdäkään...tunnen kroppani ja kaksi lasta jo on 3 ja 1,5 v...kolmonen ois siis tulossa ja se suunnitelmissa ja haaveissa on ollutkin mutta nyt jotenkin tuntuu että kaikki kävi niin nopeaa..ja kaikenlisäksi isäni sairastaa vakavaa, parantumatonta sairautta mietin että onko minulla oikeutta tähän onneen hänen ollessa tässä tilassa...sairaus pysynyt vuoden hänellä kurissa, ei etenemiä mutta koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tämän asian suhteen...miten voisin hänelle asiasta kertoa..huoh...

sitten jotenkin minua ahdistaa ja pelottaa että voisiko kaikki muka vielä kolmannellakin kerralla sujua hyvin..entä jos lapselle tai minulle tapahtuu jotain...synnytys pelottaa myös vaikka kaksi takana olevaa sujunut hyvin eikä mitään traumoja ole jäänyt..

ja entäs tämä nykyinen kuopus..jotenkin säälin häntä jo nyt että joutuuko hän luopumaan pikkuisen osasta liian aikaisin..ekalla ja tokalla ikäeroa oli 1v8kk ja esikko oli todella mustasukkainen pitkään ja on sitä kyllä edelleenkin..no, näillä nyt olisi tulossa ikäeroa jo huimat 2v2kk jos kaikki sujuu loppuun saakka hyvin...

niin ja mitäs ne töissä sanoo.olen ollut kotona äitiys ja hoitovapaalla esikon syntymästä saakka ja sama homma näyttäisi nytr siis jatkuvan. uskon että olen heidän mielestä työtäpakoileva lusmu....oma äitinikin kyseli jokin aika sitten että olenko raskaana taas vastasin että en mutta kuumetta pukkaa hiukan niin tähän vastasi että älä nyt vielä, odota ainakin vuosi.......en jaksaisi kuulla toisten ihmettelyjä että nytkö taas..

sisimmässäni olen onnellinen asiasta, vauvasta, mutta nämä mietteet varjostavat onneani...onkohan tämä sitä alun tuomaa epävarmuutta jotka sitten hälvenevät raskauden edetessä...

sori sekava sepustus, oli vain jaettava mietteitäni..

 

[soja]

normaaleja ajatuksia varmasti. samaa täälläkin välillä tulee pohdittua, meillä kaksoset 2v2kk ja kuopus 10kk ja neljännelle annettu lupa tulla.... ja kuume kova! hullultahan se toisista voi tuntua että miksi näin päljon tahtoo lapsia ja näin nopeaa... mutta ei sitä vaan voi selittää <3

 

["juuri"]

Samoja fiiliksiä oli itsellä. Ja varsinkin huoli keskimmäisestä. Mut nyt poijjaat 3v, 1v8kk ja 1kk ja vielä ainakin menee ihan jees... On se lapsi vaan aina niin mahtavan uskomaton juttu.

 

[ihmettilijä]

sääliks käy teidän pieniä lapsia, lapsi joutuu kasvamaan liian nopeasti jos toinen tulee heti. Surullista ( jää pieni ihminen kokonaan vaille sitä että tuntee olevansa se pieni ja tärkeä. nyyh! itku tulee viettomien lasten puolesta, kun vauvakuumeiset eukot ei tajua rajottaa tahtiaan! huh huh! lapset kiittää teitä vanhempana...

 

[Sone*]

Ihan normia. Mie ootan nyt kolmatta myös ihan alussa ja tätä on toivottu monta vuotta. Kuitenkin kaikenmaailman ahdistukset on nostanut päätänsä. Yritän vaan olla ajattelematta liikaa, päivä kerrallaan

Teehän testi niin ne pari viivaa saa siut unohtaa ahdistukset ainakin hetkeks

 

["kolmen äiti"]

Varmaan ihan tavallisia huolia nuo! Nauti vain! Ei se ole myöskään isältäsi millään lailla pois, mutta ymmärrettäväähän tuo on, ettei omaa onnea haluaisi kärsivälle toitottaa. Minusta parin vuoden ikäero ei ole kovin lyhyt. Sillä ikäerolla lapsilla on myöhemmin toisistaan paljon seuraa.

 

[Hansu81]

normaaleja ajatuksia varmasti. samaa täälläkin välillä tulee pohdittua, meillä kaksoset 2v2kk ja kuopus 10kk ja neljännelle annettu lupa tulla.... ja kuume kova! hullultahan se toisista voi tuntua että miksi näin päljon tahtoo lapsia ja näin nopeaa... mutta ei sitä vaan voi selittää <3

Ihan arvostelematta ja tuomitsematta tahtoisin tietää, että miten sä ite jaksat noin nopeaa tahtia? Meillä lapset nyt 5v 10kk, 3v 6kk ja 10kk ja tuntuu, että en ehdi enkä repee äidiks edes näille niin paljon kun haluaisin. Missä välissä ehdit lukea lapsille, sylitellä, hoitaa kotityöt jne? Onko teillä esim. isovanhempia apuna? Meillä ei ole isovanhempia apuna ja koti on välillä aika sotkuinen, tuntuu ettei ehdi mitään. Meillä kyllä tosi railakkaat noi kaks isompaa.

 

[soja]

ei isommat sisarukset automaattisesti kärsi!!! meillä ei ole KERTAAKAAN sanottu, että olepas nyt reipas kun olet jo niin ja niin iso! kyllä se on vanhemmista ja muista aikuisista paljon kiinni saako kukin lapsi huomiota!!! ehkä oikeesti isompi voi jopa jäädä enemmän paitsioon, kun ei vaadi huomiota niinkuin ihan pieni?

 

["vieras"]

Älä sure. Vauvat on niin ihania ja kaikki löytävät oman paikkansa perheessä ja vanhempien sydämessä. Ja mustasukkaisuuttakaan ei välttämättä tule, on paljon kiinni lapsen persoonasta.
Meillä 6 lasta, pienimmät ikäerot 1v10kk ja pisin 3v5kk. Mustasukkainen oikeastaan ollut vain yksi tyttö, jolla ikäeroa pikkusiskoonsa 3 vuotta ja sekin lievää.
Pienellä ikäerolla on paljon iloakin, lapsilla on kaveria omasta takaa kotona. Meillä ainakin on tähän asti vanhimmat pojat olleet aina hyviä kavereita, ikää nyt 14v ja 16v.

 

["ihmettelijä"]

voihan sitä toki itselleen valehdella,mutta pienet lapset kokevat asian todenmukaisena..mutta jokainen meistä hoitaa itse lapsensa ja on just niin hyvä äiti kun itse haluaa. Musta vaan naisten pitäis enemmän aatella niitä lapsia ja niiden tarpeita,tunteita ja kasvualustaa eikä antautua aina omille itsekkäille vauvakuumeilleen. Se että tehtailee lapsia vaan tyydyttääkseen omaa läheiskaiputaan,riippuvuuttaan tai mitä se sitten ikinä onkaan niin se ei ole lapsen etu eikä paras. Miksi aina pitää olla niin itsekäs? Kukaan ei puolusta näitä viettomia ihmisenalkuja.

 

[soja]

Hansu81 joo, välillä kyllä tuntuu että ei mitään ehdikkään, eikä varsinkaan leikkiä lasten kanssa niin paljon kun haluisi, aika vaan menee vaipanvaihdossa, nukuttamisessa ja syöttämisessä. Mutta niin se varmaan jokaisesta välillä tuntuu. Meillä taustalla vuosien lapsettomuus, ja kaksoset hoidoilla saadut, kolmonen tuli sitten luomuyllärinä, siinä vähän taustaa. ja omasta mielestäni mulla alkaa tulla ikä vastaan kohta, joten nelonen nyt tai ei koskaan... ja tosiaan ei oo niin sanottua että tärppää, kun mulla ei oo ollu menkkoja noin 10vuoteen.... (paitsi se yksi ovis, josta kolmonen tärppäsi?!)

Kotityöt hoituu, kun rima riittävänä matalalla ja mies tekee säännöllistä 8-16 työtä ja auttaa aivan tasapuolisesti kotitöissä sekä myös yöheräilyissä. Lisäksi pidän todella tarkasti kiinni rutiineista, herätään, syödään, ulkoillaan jne samalla rytmillä melkein aina. Lisäksi talvisin luuhataaan ahkerasti kerhoissa ja tavataan ystäviä, niin sitä jaksaa. ja toi ULKOILU on kyllä mulle henkireikä, lisäksi omaa liikuntaa 1-2x/vko.

Mutta joo, meidän kaikki lapset on vielä vaipoissa, ei oikeen riitä aika ja energia aktiivisesti opetella kuivaksi, ja etenkin askartelut on jääny, enemmän liikunnallisia leikkejä meillä suositaan.... ja muskarissa käyty sekä vauva-uinnissa kaikkien kanssa...

Mummot auttaa kyllä aina kun tarvitaan, mutta pyrin heitä käyttämään vaan kun "oikea" tarve, esim. jonkun lapsen nla tai lääkäri. mutta ihan muuten vaankin kyllä tuleevat auttamaan jos tarviaa. mut näitä "hupi" leikityksiä pyydän ehkä 1 kerran parissa kuukaudessa.....

ja joo, 4. lapsi kyllä arveluttaa tosi paljon välillä, mutta nyt tai ei koskaan tunne vei voiton....

 

[soja]

[QUOTE="ihmettelijä";26681448]voihan sitä toki itselleen valehdella,mutta pienet lapset kokevat asian todenmukaisena..mutta jokainen meistä hoitaa itse lapsensa ja on just niin hyvä äiti kun itse haluaa. Musta vaan naisten pitäis enemmän aatella niitä lapsia ja niiden tarpeita,tunteita ja kasvualustaa eikä antautua aina omille itsekkäille vauvakuumeilleen. Se että tehtailee lapsia vaan tyydyttääkseen omaa läheiskaiputaan,riippuvuuttaan tai mitä se sitten ikinä onkaan niin se ei ole lapsen etu eikä paras. Miksi aina pitää olla niin itsekäs? Kukaan ei puolusta näitä viettomia ihmisenalkuja.[/QUOTE]

totta toinen puoli, mutta tuskin noin yksioikoista?

 

["vieras"]

kiitos kannustavista sanoista, jospa tämä "ahdistuneisuus" pikkuhiljaa alkaa tässä helpottaa ja uskallan tehdä sen testinkin vielä =)

 

["nappi"]

ihmettelijälle kommentoisin, että ei 3-4 lasta nyt mikään kummallinen asia pitäisi olla. Kyllä siinä huomiota riittää ihan hyvin kaikille. Erikoisempaa minusta on, jos on vain 1 lapsi, jota sitten 2 aikuista "palvoo". Siinä se huomion määrä voi (ei tietenkään aina) olla liiallista pienelle. Lasten kuuluu olla osa laumaa, perhettä, ilman sen kummempia suorittamisia. Vertaisin tätä siihen iänikuiseen laatuaika-ajatteluun: minusta arvokkaampaa on se, että äiti touhuilee kotitöitä ja juttelee ja huomioi siinä sivussa kuin se, että lapsen eteen asetutaan pariksi tunniksi väkisin seurustelemaan.

 

["ihmettelijä"]

itekkin olen venyttänyt vauvakuumeitani ja antanut lasten kasvaa ja olla pieniä jokainen omalla ajallaan. On paljon helpompaa kun ei ole kun yks vaippaikänen kerrallaan ja syliä ja leikki aikaa riittää kun asiat on sunniteltuja. Imetysajastakin nauttii kun ei ole taaperoa riekkumassa puntissa kiinni ja isommalle on helpompi selittää miks just sillä hetkellä ei voi ottaa syliin. Niin monta positiivista jutta tässä kun antaa jokaiselle sen minimissään pari vuotta aikaa olla se pienin ja saada sitä syliä. Tämä nyt on vaan mun mielipide eikä varmasti kaikki voi olla samaa mieltä.

 

[Hansu81]

[QUOTE="nappi";26681530]ihmettelijälle kommentoisin, että ei 3-4 lasta nyt mikään kummallinen asia pitäisi olla. Kyllä siinä huomiota riittää ihan hyvin kaikille. Erikoisempaa minusta on, jos on vain 1 lapsi, jota sitten 2 aikuista "palvoo". Siinä se huomion määrä voi (ei tietenkään aina) olla liiallista pienelle. Lasten kuuluu olla osa laumaa, perhettä, ilman sen kummempia suorittamisia. Vertaisin tätä siihen iänikuiseen laatuaika-ajatteluun: minusta arvokkaampaa on se, että äiti touhuilee kotitöitä ja juttelee ja huomioi siinä sivussa kuin se, että lapsen eteen asetutaan pariksi tunniksi väkisin seurustelemaan.[/QUOTE]

En niinkään ihmetellytkään määrää ku tahtia... Onhan meilläkin 3 lasta, mutta just sen oman riittämättömyyden kokemuksen takia mua kiinnostaakin, miten muut on sen kokenu...

 

[Blue]

sääliks käy teidän pieniä lapsia, lapsi joutuu kasvamaan liian nopeasti jos toinen tulee heti. Surullista ( jää pieni ihminen kokonaan vaille sitä että tuntee olevansa se pieni ja tärkeä. nyyh! itku tulee viettomien lasten puolesta, kun vauvakuumeiset eukot ei tajua rajottaa tahtiaan! huh huh! lapset kiittää teitä vanhempana...

Nimenomaan, mun lapset on kiittäneet mua siitä että heillä on pienet ikäerot, aina on leikkikaveri, samat asiat kiinnostavat, kukaan ei jää jälkeen yms. Osaksi varmaan tämän takia ovat tosi läheisiä. Lapsia kolme, 9v, 7v ja 5v.

 

[Blue]

[QUOTE="ihmettelijä";26681448]voihan sitä toki itselleen valehdella,mutta pienet lapset kokevat asian todenmukaisena..mutta jokainen meistä hoitaa itse lapsensa ja on just niin hyvä äiti kun itse haluaa. Musta vaan naisten pitäis enemmän aatella niitä lapsia ja niiden tarpeita,tunteita ja kasvualustaa eikä antautua aina omille itsekkäille vauvakuumeilleen. Se että tehtailee lapsia vaan tyydyttääkseen omaa läheiskaiputaan,riippuvuuttaan tai mitä se sitten ikinä onkaan niin se ei ole lapsen etu eikä paras. Miksi aina pitää olla niin itsekäs? Kukaan ei puolusta näitä viettomia ihmisenalkuja.[/QUOTE]

Niillä on ne sisarukset sitä varten. He puolustavat toinen toisiaan henkeen ja vereen.