rakkaus on muuttunut

mä en enää taida rakastaa miestäni. en samalla lailla kun ennen, silloin alussa jalat meinasi pettää alta ja oli pakahtua onnesta. nyt rakkaus on muuttunut enemmän ystävyydeksi, ei ole enää sitä mahanpojhaa kutkuttavaa tunnetta. ei mitään. intohimoa on mutta tuntuu että se tekemellä tehtyä ja väkisin vänkäämistä. pakko yrittää mutta kun ei tunnu enää miltään. mies ei tiedä ajatuksistani mitään, haluaisin kyllä yrittää ja olla onnellinen, onhan meillä pieni tyttövauva jonka puolesta olen valmis yrittämään mitä tahansa. mieskin on myöntäny että meillä on ongelmia mutta kun ollaan asiasta puhuttu niin se sitten hänen puoleltaan ollut sillä selvä. nyt hän haluaisi mennä naimisiin mutta en tiedä haluanko ja en tiedä onko se hänenkin puoleltaan "kun niin kuuluu tehdä". pelottaa vaan tulevaisuus. päivä kerralaan ja kovasti yrittäen.....

 

Yleensähän tuo alun huuma katoaa ja tilalle tulee arki.
Ei se välttämättä tarkoita, että rakkautta ei enää ole.

 

rakkautta on, se on vaan erilaista. enempi sellaista niinkuin ystävää rakastetaan.

 

mulla kans sama tunne.Mikää ei enää tunnu miltään...ainakaan tää meidän "suhde".Tuntuu että rakastan miestäni,mutten enää samalla lailla kun ennen,ehkäpä sitten enemmän kaveripohjalta.Meillä on 5kk ikäinen ihana poika,jolle soisin mieluusti isän läsnäolon.Silti vaikeelta tuntuu,pitäiskö jäädä vai lähteä??Viiraako ittellä korvien välissä vai mikä on?

 

sama tilanne. mies enemmänkin kaveri kuin mies.. pari kertaa meinattu asian takia erota, mutta yhdessä ollaan pysytty. mies jumaloi, enkä halua loukata.. kaiken lisäksi olen nyt raskaana. en tahdo viedä lapselta isää, jossa ei edes mitään "vikaa" ole. olen ajatellut rakentaa suhdettamme ja rakkauttamme tältä uudelta "ystäväpohjalta". meillä kuitenkin hauskaa usein yhdessä ja seksikin sujuu fantasioideni voimalla..

 

Rakastuminen on jännä tilanne varsinkin sitten kun se rakastumisen huuma katoaa, eikä se todellakaan tarkoita sitä että sillon tarttis lähtee nosteleen. Rakastuminen syventyy rakkaudeksi, joka sinänsä on paljon kestävämpää...vaikkakin tuntuu tylsemmältä.Se on sitä arkea.

 

Meillä on vähän "huonompi" vaihe menossa,rakennusprojekti vie miehen ajan ja minä hoidan lapset.Yhteistä aikaa ei ole ja se vaikuttaa tietenkin.Välillä tuntuu,että olemme vieraantuneet toisistamme emmekä enää löydä "takaisin".Olen miettinyt mitä pitäisi tehdä... :'( Rakastan miestäni,enkä halua muita tai toista.Kaipaan niin miestäni ja sitä mitä meillä joskus oli (ennen lapsia) mutta ymmärrän että emme saa sitä aikaa takaisin ja että meidän pitäisi nauttia tästä hetkestä,toisistamme ja perheestämme.On vain vähän vaikeaa,ku mies on väsynyt (on töissä sekä rakentamassa) ja ärtynyt ja purkaa sen minuun.Ymmärrän toki miestäni ja hänen väsymystä jne,mutta ei se meidän tilannetta mitenkään auta.Päinvastoin,tuntuu etten enää jaksa tätä. :'( :'( .Meidän unelmamme omasta talosta on kohta totta ja meillä on kaksi ihanaa lasta,miksi valitan?Kaipaan vaan niin miestäni ja sitä että saisin käpertyä hänen syliinsä ja tuntea että "tänne minä kuulun"...

 

Ei meilläkään tuon paremmin mene. Ollaan niinkuin jotkut kämppikset. Meillä tyttö 1v ja molemmat rakastamme tätä lasta, mutta toisiamme emme taida enää rakastaa, ainakin siltä minusta tuntuu. Mies ei halua koskea eikä suukotella enää kuin noin 2 kertaa kuussa kun tahtoo seksiä. Muuten välttää koskemistani. Kai minä olisin jo lähtenyt jos meillä tuota tyttöä ei olisi... Naimisissa emme ole ja todennäköisesti emme edes mene. Myös mies on sanonut että ei halua naimisiin, kuulemma sillä ei ole mitään merkitystä nykypäivänä. :'( :'( :'(

 

Se kuuluu parisuhteen tavalliseen kulkuun, että ensimmäinen vuotena koetaan suurta yhteenkuuluvuutta ja sen jälkeen huomataan myös toiset ihmiset, rakkaudenkyllästeisyys vähenee ja keskinäiset erot nousevat esille.
Rakkaus ei ole pelkkää tunnetta, vaan se on toisen arvostamista sellaisenaan, luottamusta jne... Rakkaus muuttaa vaan muotoaan vuosien myötä, eikä se katoa. Parisuhde ei myöskään pysy hyvänä, ellei sen eteen tehdä töitä.
Minä arvostan edelleen avioliittoa ja uskon siihen. Olen vahvasti sitä mieltä, ettei pari vaihtamalla parane. (Muutamia poikkeuksia voi tietysti olla, jos toinen on vaikka sairas henkisesti, väkivaltainen jne.) Mielestäni tämän ajan trendi on se, että etsitään aina vain sitä rakkauden huumaa ja kun se katoaa vaihdetaan paria, uudessa uskossa, pettyen taas.
Kestävän ja onnellisen parisuhteen voi saavuttaa. Sitä ei voi vaan valitettavasti saavuttaa vaan odottamalla valmista, sen eteen täytyy tehdä töitä.

(Tästä tuli kyllä melkoinen saarna. Johtunee siitä, että pysähdyttiin taas eilen mieheni kanssa tämän asian eteen. Kun meidän 7kk tyttönen on vienyt äidin ja isän keskinäisen ajan minimiin.)

onnellisuus piilee elämän ja arjen pienissä asioissa, sen meidän neiti on opettanut. :hug:

 

Eiköhän se rakkaus ole edelleenkin olemassa. Alun symbioottisen vaiheen jälkeen tulee kaikille "paluu arkeen". Rakastumisen huuman tilalle pitäisi suhteessa kehittyä jotakin muuta, kestävämpää tunnetta. On hienoa, ettet heti heitä pyyhettä kehään, vaan pohdit asioita. Se kertoo, että otat suhteenne tosissaan. Samassa tilanteessa ovat varmaan kaikki jossakin vaiheessa olleet. Tunne on tuttu myös itselleni. Nyt suhdetta takana jo kaksitoista vuotta. Ensihuuma kadonnut kauan sitten, mutta rakastaminen ei. Sen huomaamiseen vain menee jonkin aikaa sen huuman jälkeen. Rohkeutta ja voimia :hug: .

 

TÄHÄNHÄN NE SUHTEET SITTE KAATUU KUN IHMISET EI TAJUA ETTÄ SITÄ RAKKAUDEN HUUMAA EI VAIN KESTÄ IKUISUUKSIA. RAKKAUS MUUTTUU, TULEE ARKI VASTAAN JA NORMAALI ELÄMÄ. RAKKAUS ON JA PYSYY KUN VAIN OSAATTE SITÄ VAALIA JA PITÄÄ YLLÄ. EI JATKUVASTI VOI LEIJAILLA JA OLLA PERHOSIA MAHAN POHJASSA.
EI OO MIKÄÄ KUMMA ETTÄ EROPROSENTTI SUOMESSA KASVAA KUN HETI LUOVUTETAAN KUN "TUNTUU" SILTÄ ETTÄ ONKOHAN TÄMÄ RAKKAUSTTA KUN EI MAHAN POHJASSA KIPRISTELE, VOI VTTU!

 

Eipä tuo otsikko mitään järisyttävää ole, rakkaus ja pari suhde muuttuu ajan myötä ja esim. lasten myötä (varmaan suurin tekijä!!). Rakkaudessa on monta eri vivahdetta. Tässä teille vähän rakkauden anatomiaa: "hullu rakkaus" (epithumia) on himon ja halun rakkautta, kokonaisvaltaista tunnemyrskyä, joka saa sydämen läpättämään. Eroottinen rakkaus (eros) on nimensä mukaan eroottista, romanttista rakkautta. Kumppanuusrakkaus (storge) alkaa kasvaa, kun puolisoiden välinen suhde on alkanut kehittynyt, niin etteivät puolisot ole toisilleen vain valloitettavia seuralaisia. Ystävyysrakkaus (phileo) on sitä, kun puolisot ovat toisensa parhaat ystävät, sielujen ystävyyttä. Se synnyttää puolisoiden välille toveruutta, hellää kiintymystä ja yhteisymmärrystä. Jumalallinen rakkaus (agape) on pyyteetöntä ja epäitsekästä rakkautta, vaikea inhimilliselle luonnolle.

Näitä rakkauden muotoja ei voi erottaa toisistaan, ne ruokkivat toinen toisiaan ja nivoutuvat yhteen. Ihastumisen ja rakastumisen alkuhuumassa hullu ja eroottinen rakkaus ovat päällimmäisinä. Ne tunteet eivät ajan kuluessa häviä mihinkään, ne vain siirtyvät taka-alalle kumppanuuden ja ystävyyden, jopa jumalallisen rakkauden ottaessa enemmän sijaa. Hyvä näin, koska valtavien tunteiden ja kiihkon sävyttämä rakkaus käy terveyden päälle
Jos liittoaan hoitaa, näkee sen eteen vaivaa, rakkaus ei häviä, se muuttuu ja rikastuttaa puolisoiden elämää koko ajan enemmän.
Toivottavasti ymmärrätte jutun jujun...

 

meilläkin on rakastuminen tosian vaihtunut rakastamiseksi...syvästi näin..

alkuhuuman rakastumisen tunteen kyllä tunnen aika ajoin vieläkin kun tulee tosi hyvä olo esim kun katotaan sylikkäin telkkua
se ei vaadi yhtään sanaa tai erikoista tekoa, kun toinen vaan on lähellä niin hymyilyttää

yhdeksän vuotta yhteiseloa.

meillä pussataan ja halataan päivittäin ja paljon.
pikku pusuista ha kosketuksista saa arkeen sitä hellyyttä ja näin ei unohdu se että rakkaani ei olekaan pelkästään paras ystäväni, vaan rakastajani ja kumppanini.
tiedän että hän on juuri se yksi mua varten!
rakastan sua J yli kaiken :heart:

 

\

TÄHÄNHÄN NE SUHTEET SITTE KAATUU KUN IHMISET EI TAJUA ETTÄ SITÄ RAKKAUDEN HUUMAA EI VAIN KESTÄ IKUISUUKSIA. RAKKAUS MUUTTUU, TULEE ARKI VASTAAN JA NORMAALI ELÄMÄ. RAKKAUS ON JA PYSYY KUN VAIN OSAATTE SITÄ VAALIA JA PITÄÄ YLLÄ. EI JATKUVASTI VOI LEIJAILLA JA OLLA PERHOSIA MAHAN POHJASSA.
EI OO MIKÄÄ KUMMA ETTÄ EROPROSENTTI SUOMESSA KASVAA KUN HETI LUOVUTETAAN KUN "TUNTUU" SILTÄ ETTÄ ONKOHAN TÄMÄ RAKKAUSTTA KUN EI MAHAN POHJASSA KIPRISTELE, VOI VTTU!

kyllähän ne suhteet muuhunki katuu! ja justhan sanoin että rakkautta on, se on vaan erilaista. kyllä mun mielestä suhteessa pitää olla muunlaistakin rakkautta kuin vaan sitä ystävyydeltä tuntuvaa. mutta kun ei ole. enkä tarkoita että aina pitäisi sellaista olla että mahanpohjassa kipristelee, kun edes jotain olisi jäänyt noilta alkuajoilta. ja kyllä minä paremmin tiedän milloin rakastan kuin sinä. että meneppäs kiroilemaan jonnekkin muualle.

 

"en kerro"...oon sun kaa siinä samaa mieltä että ite parhaiten tiiät miten ja ketä rakastat!!!

Tokihan joka suhteessa on pidemmän päälle sellaisia aikoja kun ehkä tuntuu ettei niin rakasta tai että intohimo on lantunut tmv mutta se menee ohi jos suhde on tehty kestämään..
kaikki suhteet ei vaan pysy kasassa, se on tosiasia!

niinkuin kerroinkin niin meilä on arkiromantiikkaa päivittäin..
nukkumaan mennessäkin jos mies jää valveille mun jälkeen ni se tulee "peittelemään" mut ja suukottaa..
aamupusu on myös jokapäiväinen rutiini ja tulen vieläkin tosi iloiseksi mieheni suukoista ja pepulle läpsäisystä

jos susta tuntuu että jotain pelastettavaa olisi vielä, niin lähtekää vaikka matkalle yhdessä..lämmin etelän tunnelma virittä kyllä romantiikan jos sitä suinkin on..kotioloissa se ei välttämättä onnistu kaikilla..
tietääkö miehesi miten tunnet?

mitä ikinä päätätkin, tee se itsesi takia..
meillä on vain yksi elämä ja se on sinun omasi, ei muiden :hug:

 

vielä siis lisäys äskeiseen kun mietit miehesi kosintaa....
me ollaan oltu kanssa jo vuosia vuosia yhdessä ja nyt vasta avioitumassa..mulla oli kanssa eka sellanen olo että haluaako hän sitä todella vai onko vaan ns.pakko...
mietin vaan että miksi enää haluaisi kun niin kauan jo oltiin yhdessä oltu...no tietysti mies sanoi että nyt hän viimeistään on täysin varma ettei ikinä halua olla ilman mua :heart:

kyllä kai avioliittoa ajatellessa "kuuluukin" tullla ajatuksia tulevaisuudesta, se on hyvä vaan että miettii mihin on alkamassa...se on vastuuntuntoa itseä ja toista kohtaan!!

sanoit myös etä teillä on pieni lapsi...onkohan se osa syynä tämänhetkiseen tilaan?
meinaan että jos on niin väsy tms ettei jaksa panostaa suhteeseen...kauan olette olleet yhdessä?

tulipa paljon kysymyksiä

 

\

vielä siis lisäys äskeiseen kun mietit miehesi kosintaa....
me ollaan oltu kanssa jo vuosia vuosia yhdessä ja nyt vasta avioitumassa..mulla oli kanssa eka sellanen olo että haluaako hän sitä todella vai onko vaan ns.pakko...
mietin vaan että miksi enää haluaisi kun niin kauan jo oltiin yhdessä oltu...no tietysti mies sanoi että nyt hän viimeistään on täysin varma ettei ikinä halua olla ilman mua :heart:

kyllä kai avioliittoa ajatellessa "kuuluukin" tullla ajatuksia tulevaisuudesta, se on hyvä vaan että miettii mihin on alkamassa...se on vastuuntuntoa itseä ja toista kohtaan!!

sanoit myös etä teillä on pieni lapsi...onkohan se osa syynä tämänhetkiseen tilaan?
meinaan että jos on niin väsy tms ettei jaksa panostaa suhteeseen...kauan olette olleet yhdessä?

tulipa paljon kysymyksiä

olemme olleet pari vuotta yhdessä ja tyttö on 5kk:ta.
Olemme nyt jutelleet asiasta ja olen sanonut miehelleni että en ole tällä hetkellä onnellinen tai olen mutta jotakin puuttuu. Olen onnellinen että meillä on ihana tytär ja olen kiitollinen että mies kestää minua vaikka olenkin joskus tosi rasittava. koskaan hän ei sano pahasti tai mitään.

olemme muuttaneet reilu vuosi sitten uudelle paikkakunnalle ja minulla ei juurikaan ystäviä täällä ole. Mies käy töissä ja hänellä niin sanotusti muutakin elämää. minä vain istun kotona ja en voi lähteä minnekkään. Minne minä menisin...
kerroin tästä miehelleni ja nyt hän vasta tajusi että olen tosissani, haluan muutakin kuin nämä seinät ympärilleni. Olen aikasemminkin puhunut hänelle että en viihdy täällä ja en ole yhtään onnellinen mutta hän ei ole ottanut minua vakavasti. Keskusteltuamme asiasta pitkään niin huomasin ettää rakastan kyllä miestäni, se vaan jää tämän yksinäisyyden alle. Ja ehkä tosiaan rakkaus on nyt erilaista, haluaisin vaan niitä pieniä hyviä hetkiä lisää joita alkuaikoina oli niin paljon...

 

yksinäisyys tosiaan voi olla niin iso juttu ettei huomaa muuta..vaikka lapsi olisikin maailman rakkain olento niin ei aikuisen ihmisen seuraa korvaa..

ihana kuulla että olette päässeet keskustelemaan asiasta ja toivottavasti saatte asiat luistamaan!!!

olette olleet ehkä juuri sen ajan yhdessä että tuntuu ettei mikään ole enää mitään kun on jo niin tuttua...en muista montako vuotta me oltiin oltu yhdessä kun vakavasti ajattelin, että jäädäkkö...
jäin ja hetkeäkään en ole katunut ja mitä tutummaksi arki ja tämä mies tulee, sitä enemmän häntä voin rakastaa..vaikka välillä ärsyttää ja kovasti

kannattaa ehkä harkita mahdolliduuden mukaan, voisitteko ehkä muuttaa sinne, mistä lähditte, ystävien ja perheen luo....

mistäpäin muuten olette?
me ollaan tästä turun läheltä........

 

\

yksinäisyys tosiaan voi olla niin iso juttu ettei huomaa muuta..vaikka lapsi olisikin maailman rakkain olento niin ei aikuisen ihmisen seuraa korvaa..

ihana kuulla että olette päässeet keskustelemaan asiasta ja toivottavasti saatte asiat luistamaan!!!

olette olleet ehkä juuri sen ajan yhdessä että tuntuu ettei mikään ole enää mitään kun on jo niin tuttua...en muista montako vuotta me oltiin oltu yhdessä kun vakavasti ajattelin, että jäädäkkö...
jäin ja hetkeäkään en ole katunut ja mitä tutummaksi arki ja tämä mies tulee, sitä enemmän häntä voin rakastaa..vaikka välillä ärsyttää ja kovasti

kannattaa ehkä harkita mahdolliduuden mukaan, voisitteko ehkä muuttaa sinne, mistä lähditte, ystävien ja perheen luo....

mistäpäin muuten olette?
me ollaan tästä turun läheltä........

Olemme täältä kuopion seutuvilta.
Kiitoksia sinulle näistä vastauksista, kiva kun saa jollekkin purkaa sydäntään.
Mieheni sanoi että katsotaan nyt miten jatketaan kuhan äitiyslomani päättyy, menenkö töihin, opiskelemaan vaiko jäänkö vielä kotiin. Minulla olisi opiskeluja vielä tiedossa ja jos
aijon niiitä nyt jatkaa niin muutamme takaisin sinne mistä olemme kotoisin. JOS mieheni saa töitä, hän ei kuulema työttömäksi jää istumaan mikä tietenkin on hyvä. Minulle vaan tulee niin huono omatunto kun vaadin häntä jättämään hyvän työpaikan vaan siksi että minä haluaisin taas oman elämän takaisin. Mutta katsotaan nyt, eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu.
=)

 

Rakkauden huuma, se muuttuu suhteen edetessä. Naimisiin meno ei sitä saa mihinkään muuttumaan. Ehkä hetkellisesti, mutta silti se arki tulee vastaan.
Minä kehottaisin teitä lähtemään jollekin avioliittoneuvojan puheille tai jollekin sellaiselle. Nyt teidän pitää vain jutella asitat selviksi. Aivan avoimesti. Kysy mieheltäsi mitä hän haluaa todella, onko naimisiin meno vain asia " joka kuuluu tehdä".
Kerro myös miehellesi epäröintisi naimisiin menossa. Sitten se on vähän myöhäistä, kun olette mies ja vaimo. Tai voittehan tietenkin lisätä taas avioeroprosenttia.

 

Meillä naisilla joillakin on niin likainen mielikuvitus että kertakaikkiaan pystyy uskomaan ettei mies rakastakkaan häntä tms. EN siis tarkoita että tämän keskustelun aloittaja ja te muut jotka olette hänelle vastanneet, olisivat niin tehneet mutta sekin on paljon mahdollista! Itselläni esim käy monesti niin että eka päivä on rakkautta täynnä ja seuraavana kaikki on pelkkää mustaa...Mutta tuo rakastuminen, se kestää vain hetken. Mutta sen loputtua on elämä vieläkin rattoisampaa. Se rakastuinen on ihmiseen tutustumista ja ajojen kokeilua, mutta sitten kun se loppuu, on tosi kyseessä eli tämä vanha tuttu ystävämme arki. Mutta ainahan sitä voi masunpohjaa kutkutella tekemällä pieniä tuhmia juttuja miehens kanssa ihan omassa ihanassa rauhassa=)

Että elkää ihmiset peljätkö astua rakastumisesta rakkauteen sillä eihän sen kestävyyttä kokeilematta tiedä. Ja kaikille tiedoksi että RAKKAUDEN ETEEN KANATTAA TEHDÄ TÖITÄ=)

 

Oonkohan mä nyt ilkee....mun on pakko myöntää et mul ei koskaan oo ollu sellasta "jalat lähtee alta ja perhosia vatsassa tunnetta" mun mieheni tavatessakaan. Yleensä sellanen todella komee ulkonäkö saa sen aikaan ja mieheni on ihan tavallisennäköinen. mä ihastuin mieheni rauhalliseen ja mukavaan olemukseen. Oli jotenkin fiksun oloinen nuori mies näihin mun edellisiin verrattuna. Kyllä mä miehestäni kauheesti välitän ja rakastankin mutta samalla tavalla kuin lapsianikin. Onko se sitten pelkästään hyvä puoli?? sellanen intohimo on hävinnyt.

 

Kannattaa muistaa, että ei mikään suhde kestä, jos ei sitä hoida! Ei sen paremmin ystävyyssuhde kuin rakkaussuhdekaan. =)

 

Kyllä siinä kaikki ovat oikeassa että rakkaus muuttuu...Itsekkin sitä mietin kauan aiemmin että rakastanko enää miestäni,kun viiden lapsen myötä kaikki tuntui niin ankealta eikä mikään sujunut..Myös mies tunsi/tuntee samaa ja monien riitojen jälkeen tuumasikin ettei enää rakasta ja puhuttiin tosissaan erosta,haki kämppää ja muuttikin väliaikaisesti vanhemmilleen viikoksi..
Viikon loppupuolella se iski minuun kuin salama,rakastan ja haluan vain mieheni takaisin sillä emme voi vain heittää 16 yhteistä vuotta hukkaan emmekä myös unohtaa 5 lastamme!!!
Sain miehenikin tämän ymmärtämään ja varsinkin sänkyhommat sujuu paremmin kuin koskaan ja muutenkin olemme ottaneet kahdenkeskistä aikaa,isovanhempien tullen kehiin,käymme psykologilla(iso myönnytys mieheltä) ja yritämme kaikkemme..Vaikkakin miehestä vielä tuntuu ettei tunnu kaikki rakkaudelta,niin olen päättänyt vallata mieheni takaisin ja kun ei muitakaan ole painolastina,siis vieraita
Jos ei kaiken tämän jälkeen homma luista,niin yritetty ainakin ollaan..Eli oikein paljon tsemppiä sinulle! :hug:

 

On tässä meilläki ollu kaikenlaista,että on saanu funtsia tunteitaan ja miettiä rakastaako oikeasti toista vielä...

Ollaan kuitenki koettu niin hyviä kuin huonojaki päiviä yhdessä ja toista ilman ei osaisi(voisikaan)elää enää.
Kivi kiveä hioo,niinkö sanotaan.