Rakkaus loppu, naimisissa asuntolainan kanssa...

[Hanna_k]

Tapasin ensimmäisen poikaystäväni, nykyisen avomieheni ollessani kesätöissä matkapuhelintehtaan kokoonpanolinjalla. Parikymppisinä rakkaus roihahti muutamassa kuumassa kesäyössä. Puolen vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen, aluksi vuokralle, ja kahden vuoden kuluttua meille valmistui pankkilainalla rakennettu uusi omakotitalo. Siihen saakka elämä oli onnentäyteistä ihanuutta.

Arkipäivä lähti alkuun rullaamaan ihan kivasti. Meillä kävi ystäväpariskuntia, kokkailtiin kotona ja käytiin harrastuksissa. Vähitellen kuitenkin näin ja ymmärsin, että rakkaus merkitsee miehelleni enemmän seksiä kuin kiinnostusta perustaa perhe ja hankkia lapsia. Näistä oli toki puhuttu monestikin, mutta mieheni kuittasi asian aina "kulta, meillä on aikaa" ja "mihin meillä on kiire". Totta on ettei silloin ollutkaan kiirettä, mutta nyt 26 v iässä noiden samojen lauseiden jauhaminen saa minut näkemään punaista. Ottaen huomioon senkin, että mieheni joka on kännipäissään maailman avoin totuudentorvi, erehtyi kerran lausumaan mitä he on poikien kanssa todennut: Nykyään ei enää tarvii mennä naimisiin, kun yhteinen asuntolaina pitää paljon paremmin muijan kotona saatavilla.

Minun osaltani tuo "saatavuus" loppui siihen paikkaan ja nykyään nukumme eri huoneissa. Haluan jatkaa elämää eteenpäin sellaisen miehen kanssa jolle perhe ja tulevaisuus oikeasti merkitsee jotain. Tiedän ja tunnen monta kolmekymppistä sinkkumiestä joilla on asiat niin hyvin, että heistä kenen tahansa kanssa pystyisin hankkimaan yhdessä hyvän elintason ilman pankkilainan palloa jalassa. Ainoa ongelma on miten pääsen nykyisestä "liitostani" irti. Kiinteistövälittäjän mukaan asuntojen hinnat on täällä laskeneet niin ettemme saa omia pois jos myymme talon. Minun puolestani on aivan sama tuleeko takkiin kunhan pääsen tästä solmusta ulos. Mies puolestaan ei osoita merkkiäkään lähteä myymään taloa tai kävelemään täältä. Taitaa odotella saatavuuden parantumista. Halut ne on toki minullakin, mutta tiedän että antautuminen merkitsisi vain toivottoman oravanpyörän jatkumista. Jalat ristissä ihmettä odotellen. En varmasti ole ainoa.

 

[ida]

Niin tuttu juttu omista kaveripiireistä. Kumpikaan teistä ei olis tarvinnut tuliterää taloa, vaan se hankittiin koska muutkin teki niin, eiksni?

En ole näis asioissa mikään elli esimerkki mut koen ottaneeni sopivan mittaisia askelia. Mekin muutettiin eka vuokralle. Sit ostettiin kaksio johon ei tarvinnut paljoa lainaa. Viime kesänä mentiin naimisiin ja vauva tulossa ens keväänä. Siihen mennessä tämä kaksio on maksettu. Jos jossain vaihees olis menny sukset ristiin niin kumpikin pääsee puolen vuoden harkinta-ajalla jatkamaan puhtaalta pöydältä. Ehkä mekin muutetaan omakotitaloon, talon tarve selvii sit kun nähdään miten lapsiperheen arki pyörähtää liikkeelle. Säästetään kyl ensin ainakin puolet ostohinnasta tällasena aikana kun työpaikat yms. on kaikkialla epävarmoja.

 

[Baby]

Ap:lle. Kerroitko missään vaiheessa avomiehellesi, että haluat jossakin vaiheessa lapsia? Sitä päätöstä kun ei voi yksin tehdä.

Olisiko mies valmis lunastamaan asunnon itselleen?

Vaihtoehto on myydä asunto ja maksaa velat pois. Jos mies ei hyvällä tahdo suostua asunnon myyntiin on siihen laillisiakin keinoja. Voit hakea ns. yhteisomistussuhteen purkua. Nämä oikeustoimet toki ottavat aikaa, joten olisi syytä päästä sopuun myynnistä. Otat uuden asuntolainan jolla ostat asunnon (kohtuuhintaisen) itsellesi ja maksat loput velat mitä asunnosta jää tällä uudella.

FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: 26/2011

 

[Hanna_k]

Lapsista olemme puhuneet siitä asti kun ensimmäisen kerran muutimme (vuokralle) yhteen. Mieheni puheiden perusteella lasten hankkiminen on aina ollut vain ajan kysymys. En itsekään halunnut silloin hosua sen suhteen, joten minun käsitykseni mukaan olemme alusta asti olleet hiljaisessa yhteisymmärryksessä lasten hankkimisesta. Myöhemmin tuo ajan kysymys osoittautui kummallakin kovin erilaiseksi, minä olin valmis lastenhankintaan n. 24-v:nä ja mieheni näillä näkymin tuskin edes kolmevitosena.

Mies ei ole valmis lunastamaan asuntoa itselleen. Hän ei ole valmis tekemään asian eteen yhtään mitään, sillä on tyytyväinen että hänellä on katto pään päällä ja hänelle nähtävästi riittää kulissit eli minä, saman katon alla asuva nainen, komea farmariauto ja muut mukamas menestyksen tunnusmerkit. Mietinkin onko miesten maailma niin mustavalkoinen että pelkät kulissit riittää. Niin kauan kuin meillä meni hyvin, hän ei käynyt vieraissa, ja sen jälkeen asia ei ole minua edes pätkääkään kiinnostanut. Niin säännöllisesti kyllä elää omaa arkeaan työn ja kodin välillä etten usko olevan vieläkään uutta naista. Ei sen puoleen että tällaiseen suhde- ja asumiskuvioon kukaan täyspäinen kolmanneksi tulisikaan.

Jos tämä talo joskus menee kaupaksi, en ole ajatellut heti ostaa omaa asuntoa. Minulle riittää hyvin vuokra-asunto siksi aikaa että alan suhteeseen sellaisen miehen kanssa joka arvostaa perhe-elämää tässä ja nyt. Oma omistusasunto olisi sen suhteen vain uusi kahden vuoden rasite. Haluan kuitenkin lapsia jo ihan lähitulevaisuudessa joten pitää olla valmius muuttaa heti yhteen sopivan miehen kanssa kun sellainen löytyy. Olen itsenäinen nainen mutten niin jäärä että asumisen ja yksinolon mukavuus menisi perheen perustamisen edelle.

Ap:lle. Kerroitko missään vaiheessa avomiehellesi, että haluat jossakin vaiheessa lapsia? Sitä päätöstä kun ei voi yksin tehdä.

Olisiko mies valmis lunastamaan asunnon itselleen?

Vaihtoehto on myydä asunto ja maksaa velat pois. Jos mies ei hyvällä tahdo suostua asunnon myyntiin on siihen laillisiakin keinoja. Voit hakea ns. yhteisomistussuhteen purkua. Nämä oikeustoimet toki ottavat aikaa, joten olisi syytä päästä sopuun myynnistä. Otat uuden asuntolainan jolla ostat asunnon (kohtuuhintaisen) itsellesi ja maksat loput velat mitä asunnosta jää tällä uudella.

FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: 26/2011

 

[Hoh-hoijaa]

Aivan siinä ihan vieressänne on keskikaljabaari, jonka vakioasiakkaista (miespuolisista) jokainen olisi valmis panemaan sinua paljaalla. So? What's the problem?

Go girl, you're worth it!

Lapsista olemme puhuneet siitä asti kun ensimmäisen kerran muutimme (vuokralle) yhteen. Mieheni puheiden perusteella lasten hankkiminen on aina ollut vain ajan kysymys. En itsekään halunnut silloin hosua sen suhteen, joten minun käsitykseni mukaan olemme alusta asti olleet hiljaisessa yhteisymmärryksessä lasten hankkimisesta. Myöhemmin tuo ajan kysymys osoittautui kummallakin kovin erilaiseksi, minä olin valmis lastenhankintaan n. 24-v:nä ja mieheni näillä näkymin tuskin edes kolmevitosena.

Mies ei ole valmis lunastamaan asuntoa itselleen. Hän ei ole valmis tekemään asian eteen yhtään mitään, sillä on tyytyväinen että hänellä on katto pään päällä ja hänelle nähtävästi riittää kulissit eli minä, saman katon alla asuva nainen, komea farmariauto ja muut mukamas menestyksen tunnusmerkit. Mietinkin onko miesten maailma niin mustavalkoinen että pelkät kulissit riittää. Niin kauan kuin meillä meni hyvin, hän ei käynyt vieraissa, ja sen jälkeen asia ei ole minua edes pätkääkään kiinnostanut. Niin säännöllisesti kyllä elää omaa arkeaan työn ja kodin välillä etten usko olevan vieläkään uutta naista. Ei sen puoleen että tällaiseen suhde- ja asumiskuvioon kukaan täyspäinen kolmanneksi tulisikaan.

Jos tämä talo joskus menee kaupaksi, en ole ajatellut heti ostaa omaa asuntoa. Minulle riittää hyvin vuokra-asunto siksi aikaa että alan suhteeseen sellaisen miehen kanssa joka arvostaa perhe-elämää tässä ja nyt. Oma omistusasunto olisi sen suhteen vain uusi kahden vuoden rasite. Haluan kuitenkin lapsia jo ihan lähitulevaisuudessa joten pitää olla valmius muuttaa heti yhteen sopivan miehen kanssa kun sellainen löytyy. Olen itsenäinen nainen mutten niin jäärä että asumisen ja yksinolon mukavuus menisi perheen perustamisen edelle.

 

[Hanna_k]

Pitänee paikkansa että Suomi24:n keskusteluissa siihen itseensä hukkuneet miehet ovat siirtyneet Ellien palstoille. Ikävää että on menossa asiattomaksi tämäkin sivusto. Epätoivoisten miesten postauksia löytyy jo liki joka palstalta, mutta me epätoivoiset naiset emme saisi kyseenalaistaa mitään?

Aivan siinä ihan vieressänne on keskikaljabaari, jonka vakioasiakkaista (miespuolisista) jokainen olisi valmis panemaan sinua paljaalla. So? What's the problem?

Go girl, you're worth it!

 

[eräsperäs.]

Käy äkkiä laittamassa jollekin suosiitulle deitti-sivustolle ilmoitus, jossa kerrot suoraan haluavasi löytää hyvän isän lapsillisesi ja toivot hedelmöittyväsi noin vuoden sisään.

Uuden metsästys ja vanhasta eroaminen kannataa hoitaa tehokkaasti yhtä aikaa, kun on noin kireä aikaulu päällä.

Veikkaan, että edellinen nopeuttaa jälkimmäistä kummastii.

 

[23:46]

ilmeisesti siis pysyttävä pois tuolta toiselta sivulta.

 

[Mies]

Alittajan kello tuntuu tikittävän siihen malliin että millään muulla ei ole mitään väliä. Kolmekymppiset siittäjäsinkutkin on mietitty jo valmiiksi. Eihän siinä mitään, reilua olisi kuitenkin "miestäsi" kohtaa kertoa totuus että mistään rakkaudesta tässä ei ole kyse, vaan haluat lisääntyä mahdollisimman pian. Ei niin väliä kenen kanssa. Eiköhän se jo sitä omaisuuden jakoa rupea motivoimaan jos miehesi yhtään järjissään on.

 

[Hanna_k]

Mistä näitä miehiä tulee jotka pitää rakkautena seksiä muttei perheen perustamista?
Jaksaisitko sinä odottaa seksiä yli kaksi vuotta, sama aika jonka minä turhaan odotin lasten hankkimista? Epäilen!

Alittajan kello tuntuu tikittävän siihen malliin että millään muulla ei ole mitään väliä. Kolmekymppiset siittäjäsinkutkin on mietitty jo valmiiksi. Eihän siinä mitään, reilua olisi kuitenkin "miestäsi" kohtaa kertoa totuus että mistään rakkaudesta tässä ei ole kyse, vaan haluat lisääntyä mahdollisimman pian. Ei niin väliä kenen kanssa. Eiköhän se jo sitä omaisuuden jakoa rupea motivoimaan jos miehesi yhtään järjissään on.

 

[Ohjeet lakimieheltä]

Käy kysymässä pankin lakimieheltä tai kunnan oikeusavustajalta ohjeet, miten yhteisestä omaisuudesta pääsee eroon. Toimi sen mukaan.
Hanki oma vuokra-asunto. Elä yksiksesi vähän aikaa. Katso sitten uusi mies, jonka kanssa saada lapsia. Pidä se asia heti alusta asti tärkeänä. jos uusikaan ei mies ole vuoden kuluessa sinua kosinut, niin vaihda uuteen. Rakkaus olisi tietenkin kivempi juttu kuin rikkaus.

 

[Sinilintu]

Vaikka nainen olenkin, minulle on aina ollut vieras ajatus, että rakkaus riippuisi naimisiinmenosta tai lasten hankinnasta. Ilmeisesti miehellesi myös: hän on tyytyväinen kanssasi eikä halua ainakaan vielä ottaa paineita perheestä.
Sinä olet kuitenkin siinä mielessä perinteisempi että katsot avioliiton ja lasten kuuluvan rakkauteen ja pitkään suhteeseen ja koet ehkä itsesi huijatuksi kun mies ei vielä olekaan valmis.

26 on vielä nuori. Jos miehesi on samaa ikäluokkaa en ole yhtään hämmästynyt siitä, ettei hän koe vielä suurta kiirettä hankkia lapsia. Ymmärrän kuitenkin, että sinua pelottaa jäädä suhteeseen kun et ole varma miehesi aikomuksista ja ero ja uuden turvallisen kumppanin etsiminen "syö" niitä hyviä lapsentekovuosia. Tilanne on tietyllä tapaa ongelmallinen, mutta rauhoitu silti ihmeessä ja mieti ratkaisuja.

Kuinka vakavasti olet keskustellut tulevaisuuden toiveistanne miehesi kanssa? Oletko kertonut hänelle pelkääväsi, että jäät ilman lapsia jos odottelette vielä kovin kauan? Asia on hyvä käydä kunnolla läpi siten, että kumpikin teistä saa sanoa oman näkemyksensä ja voitte sitten miettiä, ovatko ne sovitettavissa yhteen.

Toinen kysymys kuuluukin: rakastatko miestäsi? Viestistäsi kuuluu vahvasti toive turvatusta, vakaasta perhe-elämästä, mutta ei rakkaudesta miestä kohtaan. Jos rakkaus puuttuu, ei ole järkevää jäädä odottelemaan tilanteen selkiytymistä. Ota tavarasi ja lähde, kyllä miehesikin siitä sitten herää ja voitte ruveta hoitamaan talon myyntiin yms. liittyviä asioita. Jos haluatte suhteelta ihan eri asioita ei ole kummankaan kannalta reilua yrittää väkisin pysyä yhdessä.

 

[helppoa vielä]

Sinun on paljon helpompi lähteä nyt, kun ei ole lapsia. On vain omaisuuden jako.
Lähde nyt ja hanki mies, joka haluaa kanssasi lapsia.

 

[Hanna_k]

Sinun on paljon helpompi lähteä nyt, kun ei ole lapsia. On vain omaisuuden jako.
Lähde nyt ja hanki mies, joka haluaa kanssasi lapsia.

Totta. On hyvä olla jälkiviisas, mutta koko elämää ei pitäisi suunnitella nuoruuden ensirakastumisen varaan. Sen olen tässä oppinut. Ilman viimeisen päälle omaan makuun tehtyä taloa ja 25 vuoden asuntolainaa olisin lähtenyt tästä suhteesta kevyesti eteenpäin jo ajat sitten. Siitä lähtien kun rakkaus hiipui väliltämme, olen tajunnut ettei näillä seinillä ja kulisseilla ole oikeasti tuon taivaallista merkitystä. Miksi ne piti hankkia ennen kuin tärkeämmät asiat on kunnossa.

 

[Inhorealisti1]

Mistä näitä miehiä tulee jotka pitää rakkautena seksiä muttei perheen perustamista?
Jaksaisitko sinä odottaa seksiä yli kaksi vuotta, sama aika jonka minä turhaan odotin lasten hankkimista? Epäilen!

Rakkaus sinänsä ei edellytä sen enempää seksiä kuin lastenkaan hankintaa, joten sikäli sinä olet aivan yhtä hakoteilla kuin miehesikin, jos noin ajattelee.

Nykyinen miehesi ei lapsia halua pitkään aikaan. No, sitten joko odotat tai eroat ja etsit uuden miehen. Kunhan vain veikkaan, ettei uuden, lapsia kanssasi haluavan miehen löytäminen ole kovin helppoa. Etenkään, jos tarkoituksesi on etsiä elämänkumppani eikä pelkkä siittäjä. Voit joutua odottamaan vuosia ennen kuin olet haluamassasi tilanteessa.

Miten sinun haaveidesi toteuttaminen on jotenkin arvokkaampaa kuin miehesi?

 

[Hanna_k]

Miten sinun haaveidesi toteuttaminen on jotenkin arvokkaampaa kuin miehesi?

Miksi on väännettävä rautalangasta, että perhe ja lastenhankinta on minulle naisena yhtä perinteinen ja tärkeä asia kuin se on ollut isovanhemmilleni kautta historian. Muuten kukaan meistä ei olisi tässä.

Kuvottaa tuo nykyajan liibalaaba-kulttuuri "minulla on oikeus ja sinulla on oikeus". Ihmistä ei ole tehty sössöttämään suojamuureja loputtomalle omanarvontunnolleen, vaan luonnollisesti perustamaan perhe ja jatkamaan sukua silloin kun biologia antaa siihen mahdollisuuden. Valittajien valtakunta Suomessa ei osata edes käyttää omia mahdollisuuksia. Ne jotka voisi saada lapsia ei halua tehdä niitä, ja ne jotka haluaa lapsia ei välttämättä voi saada niitä. Ensin mainittu johtuu pelkästään itsekeskeisestä suhtautumisesta elämään ja sitä en hyvän kotikasvatuksen saaneena naisena voi sietää.

Sanot että rakkaus ei edellytä seksiä eikä lastenhankintaa. Tulisiko minun rakastaa miestäni kuin isääni? Taivas varjele mitä sieltä tulee!

 

[kysyn vaan..]

Totta. On hyvä olla jälkiviisas, mutta koko elämää ei pitäisi suunnitella nuoruuden ensirakastumisen varaan. Sen olen tässä oppinut. Ilman viimeisen päälle omaan makuun tehtyä taloa ja 25 vuoden asuntolainaa olisin lähtenyt tästä suhteesta kevyesti eteenpäin jo ajat sitten. Siitä lähtien kun rakkaus hiipui väliltämme, olen tajunnut ettei näillä seinillä ja kulisseilla ole oikeasti tuon taivaallista merkitystä. Miksi ne piti hankkia ennen kuin tärkeämmät asiat on kunnossa.

"Miksi ne piti hankkia ennen kuin tärkeämmät asiat on kunnossa"

Itse sinun pitäisi tietää vastaus tuohon. Ajattelepa sitä, että nykään puolet avioliitoista, jotka keskim. on jatkunet yli 11v , eroaa syystä tai toisesta. Avoliitoista ei kai ole mitään tilastoa tehtykään, mut luulisin, että ei niilläkään sen paremmin mene.
Onko ihmiset niin sinisilmäisiä vieläkin, että ei ymmärretä sitä vastuuta rakkauden merkityksestä, ei se ole mikään romanttinen kesä-yön unelma, joka sammuu kuin nopeammin juhannuskokko.

Itse koen vieläkin tämän rakastamisen merkityksen samanlaisena kuin nuoruudessani, mutta ne epä-onnistuneiden suhteitteni naiset ei vaan ole sitä aikanaan tajunneet, ja sitten olikin jo myöhäistä haikailla perääni, koska en minäkään haikaile heidän peräänsä...en ikinä olis niin hölmö, kaikken muun hölmöilyn voisin ymmärtää.

Ei toista voi pakottaa rakastamaan, mutta voisiko joku kertoa, mihin se kaikenvoittava rakkaus häviää, vai muuttuuko se kertakyttöiseksi ongelmajätteeksi, vai uusiutumattomaksi luonnonvaraksi siinä vaiheessa kun toisen naama alkaa muistuttaa variksenpelätintä.

Eräille rakastuminen on lievä mielentilahäriö, jonka papin aamen parantaa, mutta harva siihen on kuollut.

 

[Hanna_k]

Se mitä mainitsit yli 11 v jatkuneiden liittojen suuresta eroprosentista, aivan varmasti johtuu kyllästymisestä "siihen samaan naamaan". Eiköhän noissa useimmiten jommalla kummalla ole uutta sutinaakin kuvioissa johon vanha liitto lopulta katkeaa.

Minä en ole kyllästynyt mieheni naamaan, vaan hänen asenteeseensa jatkaa huolettomia vuosia ilman isäksi tulemisen vastuuta ties miten pitkään. Tässä konkurssissa kummallakaan ei ole uutta kumppania viilentämässä suhdetta poikki. Mies voi tulla isäksi vaikka kahdeksankymppisenä, mutta minulla on parhaat vuoteni jolloin toivottavasti pystyn lapsia saamaan ja jaksan niitä hoitaa. Toisaalta tiedän monia kolmekymppisiä sinkkumiehiä jotka hihkuisivat onnesta kun pääsisivät perustamaan perheen kaltaiseni perinteisen naisen kanssa. Nuo miehet eivät vain jostain syystä silloin parikymppisenä tuntuneet seurustelumielessä tarpeeksi jännältä, ja oma vikani, tässä sitä ollaan.

 

[Jännä renttu]

Nuo miehet eivät vain jostain syystä silloin parikymppisenä tuntuneet seurustelumielessä tarpeeksi jännältä, ja oma vikani, tässä sitä ollaan.

Tunnustat sentään tosiasiat, pisteet siitä.

 

[nainen-70]

Alittajan kello tuntuu tikittävän siihen malliin että millään muulla ei ole mitään väliä. Kolmekymppiset siittäjäsinkutkin on mietitty jo valmiiksi. Eihän siinä mitään, reilua olisi kuitenkin "miestäsi" kohtaa kertoa totuus että mistään rakkaudesta tässä ei ole kyse, vaan haluat lisääntyä mahdollisimman pian. Ei niin väliä kenen kanssa. Eiköhän se jo sitä omaisuuden jakoa rupea motivoimaan jos miehesi yhtään järjissään on.

AP:lla on tosiaan siinä mielessä riskialtis tilanne että vauvakuume on jo, ennen kuin on edes miestä löytynyt. Tai ei ole vielä entisestäkään jannusta eroon päästy. Enteilee sitä että kuka tahansa joka haluaa panna paljaalla, kelpaa isäksi. Kuten joku aika rumasti ilmaisikin mutta totta puhui.

Ap, unohda nyt ne vauvajutut, talo myyntiin ja elä elämääsi. Ehdit vielä lisääntyä mutta nyt hankkiudut eroon vanhasta paskasta ja keskityt omaan elämääsi. Uusi mies tulee kohdalle kun on tullakseen ja perhettä sitten myöhemmin. Ei niin, että vauvakuume on jo ennen kuin miestä on jo löydetty!

 

[Hanna_k]

Mistä vedätte tuon "kuka tahansa"? En ole kelpuuttamassa isäksi ketään alkoholistia, renttua, yhdenillan seuraa enkä miestä jolla on valmiiksi lapsia. Vaan terveelliset elämäntavat omaavan järkevän sinkkumiehen. Niitäkö muka on vaikea löytää? On kymmenen kertaa enemmän tarjolla kuin meitä perheenperustamishaluisia naisia. Kysykää vaikka niiltä sinkkumiehiltä.

 

[Nirso]

Mistä vedätte tuon "kuka tahansa"? En ole kelpuuttamassa isäksi ketään alkoholistia, renttua, yhdenillan seuraa enkä miestä jolla on valmiiksi lapsia. Vaan terveelliset elämäntavat omaavan järkevän sinkkumiehen. Niitäkö muka on vaikea löytää? On kymmenen kertaa enemmän tarjolla kuin meitä perheenperustamishaluisia naisia. Kysykää vaikka niiltä sinkkumiehiltä.

Joo, todellisia "kunnon miehiä".

 

[Hanna_k]

Joo, todellisia "kunnon miehiä".

Jokainen määritelköön kunnon miehen itse, mutta minulle se merkitsee miestä joka pitää sanansa myös samoihin lakanoihin pääsyn jälkeen. Moni meistä sinisilmäisyydessään erehtyy luulemaan pullistelevia playereita kunnon miehiksi. Niillä ominaisuuksilla ei tee mitään, jos pururata korvien välissä on liian lyhyt käsittämään ihmisen luontaista biologista tarkoitusta. Pelkkää itsekeskeisyyttä ja nautinnonhalua on tässä maailmassa aivan liikaa, niin miehillä kuin meillä naisillakin.

 

[098]

Mistä vedätte tuon "kuka tahansa"? En ole kelpuuttamassa isäksi ketään alkoholistia, renttua, yhdenillan seuraa enkä miestä jolla on valmiiksi lapsia. Vaan terveelliset elämäntavat omaavan järkevän sinkkumiehen. Niitäkö muka on vaikea löytää? On kymmenen kertaa enemmän tarjolla kuin meitä perheenperustamishaluisia naisia. Kysykää vaikka niiltä sinkkumiehiltä.

Eikö kannattaisi kertoa nykyiselle kumppanillesi, että et enää aio jatkaa suhdettanne? Sitten hommat itsellesi uuden asunnon, laitatte talon myyntiin tai mies lunastaa osuutesi. Uutta suhdettakin on helpompi kehitellä, jos ei asu toisen miehen kanssa.

Uuden, heti kanssasi lapsia haluavan miehen löytäminen voi olla aikaa vievää, useimmat kuitenkin haluavat tutustua ennen kuin sitoutuvat perhe-elämään.

 

[Hanna_k]

Onhan se nyt kerrottu ties kuinka monta kertaa. Asiat ei vaan ole noin yksinkertaisia että mies toimisi sen mukaan mitä minä kerron. Ei hän halua myydä taloa, lunastaa osuuttaan eikä muuttaa mihinkään vaikka suhde on ohi. Tilanne on pysynyt rauhallisena, koska en ole alkanut uhkailla häntä juristilla ja lakipykälillä näissä asioissa. Muuten tämä päättyneen suhteen jälkeinen yhteiselo velkaisessa kodissa voisi muuttua huomattavasti paljon vaikeammaksi.

Uskon että vielä vaikeampi miehen on löytää uutta naista, sillä hän ei halua suhteelta niitä asioita kuin tuon ikäiset miehet ja naiset yleensä. Ilmeisesti siksi nämä kulissit on hänen kannaltaan paras vaihtoehto, niin kauan kuin pysyvät pystyssä.

Eikö kannattaisi kertoa nykyiselle kumppanillesi, että et enää aio jatkaa suhdettanne? Sitten hommat itsellesi uuden asunnon, laitatte talon myyntiin tai mies lunastaa osuutesi. Uutta suhdettakin on helpompi kehitellä, jos ei asu toisen miehen kanssa.

Uuden, heti kanssasi lapsia haluavan miehen löytäminen voi olla aikaa vievää, useimmat kuitenkin haluavat tutustua ennen kuin sitoutuvat perhe-elämään.