Rakennettiin unelmatalo ennen lapsia, ei varaa jäädä kotiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nulll
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No tota tota. Ennen asuttiin luolissa ja pyydystettiin metsäneläimiä keihäin ruuaksi. :D Tervetuloa 2000-luvulle! :) Se, että sinusta on tullut kunnon ihminen, ei sulje pois sitä faktaa, että aikuisväestössä ja jopa nuorten ja lasten keskuudessa on yhä enemmän masennusta ja mielenterveysongelmia. En väitä, että kotihoidolla ne kaikki olisivat olleet estettävissä, mutta on ihan hyvä miettiä, miten ihmisten varhaislapsuuden kokemukset vaikuttavat myöhempään elämään. Ja ennenkuin joku tulee laukomaan viisauksia, kuten "oon mennyt 2vko iässä hoitoon ja ihan järjissäni oon" niin kannattaa varmaan miettiä että ne ovat yhtä hyödyllisiä kommentteja kuin "naapurin kummin röökinpoltto raskaana ja tooosi terveet lapset"

Kiitos tervetulotoivotuksista - mie olen tätä vuosituhatta elänyt kyllä jo 11 vuotta :) Noihin esittämiisi faktatietoihin törmään työssäni päivittäin, joten varhaislapsuuden kokemuksia ym. mainitsemiasi asioita on kyllä tullut pohdittua hyvinkin laajasti ja monelta kannalta :) Millään lailla en väitäkään, että vaikka minusta on tullut "kunnon ihminen" ei asiat monella huonosti olisi. Myöskään vanhempiani en syytä siitä, että pikkuisena hoitoon jouduin :) Tuota viimeistä lausettasi en näin väsyneenä valitettavasti ymmärtänyt ollenkaan :(

Mutta minulla ei ole mitään tarvetta tästä asiasta "väitellä" yhtään tämän enempää. Unille on jouduttava, jotta aamulla taas töihin jaksaa :)
 
[QUOTE="hollannikas";24944147]Hollannissa 12 vuotta asuneena, en ole kanssasi ihan samaa mieltä. Ei kauankaan sitten WIJ -lehdessäkin oli juttua tutkimuksesta, jossa varoiteltiin siitä, että pienten lasten päiväkotihoidolla voi olla negatiivisempia seurauksia kuin on ajateltukaan.

Mä nimenomaan uskon enemmän vielä kotihoitoon saatuani Hollannissa lapsen. Hollantilaislapset ovat mielestäni varsin ehdollistettuja käyttäytymään hyvin pienestä pitäen. Unikoulutus ja huudatus aloitetaan jo ennen kolmen kuukauden rajapyykkiä. Sosiaalisuus on kulttuurisidonnaista eikä välttämättä kerro koko kuvaa. Suomalaiset ovat mielestäni kansana ehkä hieman empatiakykyisempiä, maanläheisempiä ja luotettavampia kuin hollantilaiset, nyt jotakin esimerkkiä antaakseni omista mielipiteistäni.

Ja minä siis rakastan Holantia ja se on tuntunut pitkään kotimaalta. Joten ei ole kyse mistään negativisista tunteista koko maata kohtaan. Mutta tässä asiassa olen täysin eri mieltä kuin suuri osa hollantilaisista.[/QUOTE]

Mutta nama kaytoserot lienevat myoskin kulttuurisidonnaisia? Pointtini oli etta vauvana hoitoon meneminen ei ole vaikuttanut hollantilaislasten onnellisuuteen, nain yleisesti.

Mina huomaan aina kuinka hyvin kayttaytyvia hollantilaislapset ovat suomalaisiin verrattuna.
 
Mutta nama kaytoserot lienevat myoskin kulttuurisidonnaisia? Pointtini oli etta vauvana hoitoon meneminen ei ole vaikuttanut hollantilaislasten onnellisuuteen, nain yleisesti.

Mina huomaan aina kuinka hyvin kayttaytyvia hollantilaislapset ovat suomalaisiin verrattuna.

Hyvinkäyttäytyvät lapset eivät kerro nyt siitä miten varhaislapsuuden hoito vaikuttaa ihmiseen. Lapset tosiaan ihan eri tavalla opetetaan käyttäytymään kuin suomalaiset. On eri sosiaaliset normit.

Ihmisestä tulee useimmiten aivan säällinen tyyppi vaikka hän on pienestä pitäen ollut hoidossa. Tässä pätkä missä asiaa selitetään paremmin kuin mitä itse osaan:

Optimaalinen ryhmäkoko olisi tutkimusten mukaan sellainen, että vuoden vanhan lapsen kuuluisi olla kolmen lapsen ryhmässä ja kaksivuotiaan neljän lapsen ryhmässä.

- Tutkimusten mukaan nyrkkisääntö päiväkotien ryhmäkoolle on "Lapsen ikä plus 2 vierasta lasta". Siinä hänen sosiaaliset taitonsa todella kehittyvät, Keltikangas-Järvinen täsmentää.

Kuuden ylimenevä ryhmä on lapselle liikaa.

- Monet seurauksista ovat näkyvissä vuosien, jopa vuosikymmenten kuluttua. Sen takia puhe riskeistä on helppo pyyhkäistä pois, kun niitä hoitavat jo seuraavat sukupolvet ja toiset talousmiehet, Keltikangas-Järvinen sanoo.

Stressitaudit voivat piillä lapsuudessa

Lapsi ei näytä stressaantuneisuuttaan aikuisten tavoin, eikä lapsen näennäisestä sopeutumisesta ei voi päätellä hänen stressireaktiota.

- Voi olla, että lapsi, joka on äärettömän rauhallinen ja joka näyttää jopa välinpitämättömältä, on jopa huippustressaantunut. Lapsen mallit ovat erilaisia, eikä hän osaa kertoa: "nyt minä olen väsynyt, nyt minä en enää jaksa", kertoo Keltikangas-Järvinen.

Perhepäivähoidossa tai kotona hoidossa olevilla lapsilla ei ole mitattu kohonneita stressitasoja. Päiväkodissa stressitaso kohoaa jo kuuden tunnin jälkeen.

- Jos mennään yli kymmenen tunnin, stressitaso ei ehdi rauhoittua päivän aikana. Erilaiset stressitaudit, kuten keskivartalolihavuus tai diabetes, voivat aivan hyvin alkaa jo lapsuudesta.
 
Kyllä minä koen, että lähes kaikki tuntemani hollantilaisnaiset ovat olleet huolissaan päivähoidosta vauvansa kohdalla. Monella on hoitosysteemi, jossa äiti ja/tai isä tekee lyhyttä työviikkoa ja sitten sukulaiset ja palkatut hoitajat hoitavat lasta kotona vuoropäivin. Joten päiväkotiinhan ei hollanlaislapsiakaan olla aina lykkäämässä heti kolmekuukautisesta lähtien.
 
[QUOTE="hollannikas";24944181]Edellisen on kirjoittanut Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen[/QUOTE]

En nyt viitsi alkaa jonkun suomalaisen professorin, eli yhden ihmisen, ajatuksia lukemaan, koska kommenttini koski sita etta ei ole pitkaa aikaa siita kun hollantilaislapset todettiin maailman onnellisimmiksi. Minusta se jo osoittaa etta hoidolla on myos positiviisia vaikutuksia. Ja tyytyvaisilta nuo naapuruston lapset todellakin vaikuttaa :).
 
Jos sä haluat opettaa lapsellesi sellaiset arvot että vain materia on tärkeää niin siitä vaan. Kyl mä ainakin olen aina ollut niin hyvällä it:llä varustettu että olisin kehdannut viedä kaverini vaikka kerrostalokaksioon.

Vaikka lapsi ei sitä vuotta muistaisikaan tietoisesti, niin jälkensä se jättää ihan varmasti. Esimerkiksi juuri siihen itsetuntoon ja moneen muuhun juttuun. Usko pois.

näinkö on? meillä toinen lapsista on mennyt hoitoon vauvana, toinen isona. (Elämä vain on mennyt niin, en suunnitellut etukäteen asioita) Tälllä hetkellä parempi itsetunto mielestäni on tuolla vauvana hoitoon menneellä. Jos nyt edes tiedän, mitä se itsetunto on.

Minulla ei ole muuten asiaan mitään mielipidettä. En ole näistä asioista fanaattinen.
 
[QUOTE="hollannikas";24944185]Kyllä minä koen, että lähes kaikki tuntemani hollantilaisnaiset ovat olleet huolissaan päivähoidosta vauvansa kohdalla. Monella on hoitosysteemi, jossa äiti ja/tai isä tekee lyhyttä työviikkoa ja sitten sukulaiset ja palkatut hoitajat hoitavat lasta kotona vuoropäivin. Joten päiväkotiinhan ei hollanlaislapsiakaan olla aina lykkäämässä heti kolmekuukautisesta lähtien.[/QUOTE]

Tyoskentelen todella isossa firmassa taalla ja kaikki tuntemani naiset ovat palanneet toihin sen kolmen kuukauden jalkeen, toki useimmat heista tekevat neljan paivan tyoviikkoa. Lapset ovat paivahoidossa.

Itse olin kotona pidempaan, mutta voin sanoa etta tuntemani naiset eivat ymmartaneet ollenkaan kun eparoin laittaa 7kk ikaista lastani paivakotiin. Heidan mielestaan hoito on vain hyvaksi lapselle.

Mutta toki naissa asioissa on paljon nakemyseroja.
 
En nyt viitsi alkaa jonkun suomalaisen professorin, eli yhden ihmisen, ajatuksia lukemaan, koska kommenttini koski sita etta ei ole pitkaa aikaa siita kun hollantilaislapset todettiin maailman onnellisimmiksi. Minusta se jo osoittaa etta hoidolla on myos positiviisia vaikutuksia. Ja tyytyvaisilta nuo naapuruston lapset todellakin vaikuttaa :).

No, yhä vaan, ovat varmasti tyytyväisiä lapsia. Siitähän ei ole kyse. :) Hollantilaisissa siinä missä muunkinmaalaisissa aikuisissahan ne ongelmat näkyvät.

Eikä tämä ole yhden suomalaisprofessorin mielipide, tietenkään. Kannattaa ehkä yleisesti ottaen joskus tutustua lastenpsykologiaan, jos kiinnostaa.

Nuo onnellisuustutukimukset, muistan myös niistä lukeneeni, ovat ihan siitä kiinni mitä luokitellaan onnellisuusmittariksi.
 
Miksi siis suomalaisten lasten keskuudessa on niin paljon masennusta ja mielenterveysongelmia, vaikka heidan kotihoidetaan pisimpaan Euroopassa? Miksi Hollannissa asuu maailman onnellisimmat lapset (tutkimusten mukaan) vaikka menevatkin todella aikaisin hoitoon?

Minusta monet muut asiavat vaikuttavat enemman kuin se onko lapsi hoidossa vai ei.

Jospa suurin osa niistä suomalaisista mt-ja käytösongelmaisista lapsista on juurikin niitä oravanpyörässä olevia hoitotätien kullanmuruja? Tai heidän vanhempansa ovat jääneet vaille positiivisia varhaisia hoivakokemuksia eivätkä osaa näin ollen luoda lämmintä tunnesidettä omiin lapsiinsa? Luojan kiitos, en asu Hollannissa! Ps. Olisi kiva saada jotain linkkiä tutkimukseen, jossa sanotaan hollantilaisten lasten olevan maailman onnellisimpia. Vai oliko se vain oma subjektiivinen kokemuksesi?
 
Miksi siis suomalaisten lasten keskuudessa on niin paljon masennusta ja mielenterveysongelmia, vaikka heidan kotihoidetaan pisimpaan Euroopassa? Miksi Hollannissa asuu maailman onnellisimmat lapset (tutkimusten mukaan) vaikka menevatkin todella aikaisin hoitoon?

Minusta monet muut asiavat vaikuttavat enemman kuin se onko lapsi hoidossa vai ei.

Suomalaislasten ongelmat johtuvat kyllä hyvin suureksi osaksi heidän vanhempiensa ongelmista ja sen myötä kotioloista.

Nimenomaan nämä varhaislapsuuden mahdolliset jäljet näkyvät aikuisissa.
 
Oma kokemukseni on, että kun vien lapseni leikkikerhoon Hollannissa, saan jatkuvasti ihmetystä siitä miten iloinen, itsevarma ja tasapainoinen hän on. Ja vaikka kuinka moni protestoisi nyt tätä vastaan, en voi olla sanomatta, että me ollaan miehen kanssa jatkuvasti ihmeissämme siitä erosta joka meidän kotihoidetussa lapsessa on ikäisiinsä verrattuna. Enkä voi olla ajattelematta, että kotihoidolla on siihen merkitystä.

Suurin osa suomalaislapsistahan on alle vuoden vanhoina vielä kotona, joten tämä ei siis koske vertailuja toisiin suomalaislapsiin. Mutta Hollannisa itse olen nähnyt selvän eron, joka on minulle myös usein osoitettu niin kerhontätien kuin 'neuvolankin' puolelta. Ammattilaisten puolelta olen saanut ihmettelyjä, mutta mys paljon kannustusta sille, että olen jäänyt kotiin lapsen kanssa.
 
Jospa suurin osa niistä suomalaisista mt-ja käytösongelmaisista lapsista on juurikin niitä oravanpyörässä olevia hoitotätien kullanmuruja? Tai heidän vanhempansa ovat jääneet vaille positiivisia varhaisia hoivakokemuksia eivätkä osaa näin ollen luoda lämmintä tunnesidettä omiin lapsiinsa? Luojan kiitos, en asu Hollannissa! Ps. Olisi kiva saada jotain linkkiä tutkimukseen, jossa sanotaan hollantilaisten lasten olevan maailman onnellisimpia. Vai oliko se vain oma subjektiivinen kokemuksesi?

Ei ollut mikaan subjektiivinen kokemus (vaikka itsekin sen havaitsen), vaan Unicefin tutkimus muutaman vuoden takaa.

Ap:n asiaan liittyen, on varmasti pidemman paalle parempi koko perheelle rakentaa se unelmien talo kuin hoitaa lapset muutaman vuoden pidempaan kotona.
 
[QUOTE="hollannikas";24944231]Oma kokemukseni on, että kun vien lapseni leikkikerhoon Hollannissa, saan jatkuvasti ihmetystä siitä miten iloinen, itsevarma ja tasapainoinen hän on. Ja vaikka kuinka moni protestoisi nyt tätä vastaan, en voi olla sanomatta, että me ollaan miehen kanssa jatkuvasti ihmeissämme siitä erosta joka meidän kotihoidetussa lapsessa on ikäisiinsä verrattuna. Enkä voi olla ajattelematta, että kotihoidolla on siihen merkitystä.

Suurin osa suomalaislapsistahan on alle vuoden vanhoina vielä kotona, joten tämä ei siis koske vertailuja toisiin suomalaislapsiin. Mutta Hollannisa itse olen nähnyt selvän eron, joka on minulle myös usein osoitettu niin kerhontätien kuin 'neuvolankin' puolelta. Ammattilaisten puolelta olen saanut ihmettelyjä, mutta mys paljon kannustusta sille, että olen jäänyt kotiin lapsen kanssa.[/QUOTE]

Varmasti lapsesi on sosiaalinen, iloinen ja itsevarma, niin on minunkin joka kay paivahoidossa. Ja niin nayttaa olevan ne muutkin paivahoidon lapset. En voi mitenkaan uskoa etta lapseni saisi hoidossa minkaanlaisia traumoja, iloisena aina sinne jaa ja valilla hanet saa kiskoa sielta pois kun ei millaan malttaisi lahtea.

Ei paivahoito ole aina paha ja kotihoito hyva. Aktiiviselle lapselle hoito sopii hyvin.
 
Ei ollut mikaan subjektiivinen kokemus (vaikka itsekin sen havaitsen), vaan Unicefin tutkimus muutaman vuoden takaa.

Ap:n asiaan liittyen, on varmasti pidemman paalle parempi koko perheelle rakentaa se unelmien talo kuin hoitaa lapset muutaman vuoden pidempaan kotona.

ok, olisi kiva tutustua kyseiseen tutkimukseen ja siinä käytettyihin onnellisuuden mittareihin. Sen verran olen kuitenkin tutustunut lapsen kehitystä koskeviin lukuisiin tutkimuksiin, että uskallan väittää että olet väärässä tuossa viimeisessä lauseessasi. Ihan oikeasti, voisitko lukaista edes tuon yhden tekstinpätkän tuolta ylhäältä, jossa alan asiantuntija kertoo, miten asiat ovat? Lukisitko sitten jos se olisi hollantilaisen professorin tekemä tutkimus? Vähän paistaa sellainen asenne läpi... ;)
 
ok, olisi kiva tutustua kyseiseen tutkimukseen ja siinä käytettyihin onnellisuuden mittareihin. Sen verran olen kuitenkin tutustunut lapsen kehitystä koskeviin lukuisiin tutkimuksiin, että uskallan väittää että olet väärässä tuossa viimeisessä lauseessasi. Ihan oikeasti, voisitko lukaista edes tuon yhden tekstinpätkän tuolta ylhäältä, jossa alan asiantuntija kertoo, miten asiat ovat? Lukisitko sitten jos se olisi hollantilaisen professorin tekemä tutkimus? Vähän paistaa sellainen asenne läpi... ;)

No voithan vaittaa etta en ole oikeassa, luulen kuitenkin etta jokainen lapsikin on erilainen, eiko vaan? Luin lapi tekstin mieliksesi, ei se minua kuitenkaan vakuuttanut.
 
Pitkä kotihoito itsessään ei autuaaksi tee. Perheitä ja lapsia on erilaisia, joku nauttii päivähoidosta ja toiselle se taas ei sovi niin hyvin. Ja tällä palstalla ainakin juututaan hampaat irvessä siihen, että kotiin on jäätävä, oli tilanne sitten mikä tahansa. Hermoraunio ja velkavankeuden partaalla oleva äiti kotona tuntuu olevan aina parempi vaihtoehto kuin töissäkäyvä - jopa silloinkin kun se työssäkäynti edistää äidin henkistä hyvinvointia materiaalisen lisäksi.

Itse olen vähän kateellinenkin niille oikeille pullantuoksuisille äideille, jotka tykkäävät viikata pyykkiä ja silittää. Touhuavat tunteja lasten kanssa pihalla hymysuin. Kotona leivotaan ja askarrellaan. Haluaisin olla sellainen, mutta en ole, enkä pysty olemaan vaikka yrittäisinkin. Oman mielenterveyden kannalta lähdin kouluun vuotta aikaisemmin kuin alunperin suunnittelin, kuopuksen ollessa 1v2kk. Lapset pärjää ja aikuisetkin pärjää, mitä nyt tympäisee kun olen nukkunut huonosti ja koko perhe on sairastellut nämä syysnuhat. Tässä on yskitty kohta kaksi kuukautta...

Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin jättilainoja vähän hasardina hommana. Laina olisi hyvä mitoittaa niin, että talous ei kaadu jos toinen tienaajista joutuukin työttömäksi - on niitä lapsia tai ei. Eikä ole hyvä asia jos ottaa niin ison lainan, että on pakko laittaa lapsi hoitoon, vaikka haluaisi hoitaa hänet kotona. Ap:n tapauksessa ei vaan taida olla kyse pelkästään rahatilanteesta vaan haluaa töihin muutenkin.

Ja todellakin, kyllä nuo ulkomaiden tilastot tukee sitä, että kotihoito ei ihmeitä tee. Joskus pitäisi vähän luottaa tutkimuksiin ja maailman tilanteeseen sen sijaan, että paahtaa menemään oman tunteen mukaan, haukkuen samalla lyttyyn kaikki joiden mielipide tai valinnat eroavat hiukankaan omasta. Ja ennen kaikkea kannattaisi keskittyä siihen omaan elämään ja olla tyytyväinen niistä omista valinnoista ja mahdollisuuksista sen sijaan, että jaksaa aktiivisesti kytätä ja mollata muita.
 
Eiköhän tässä elämässä pidä tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka pystyy itse allekirjoittamaan. Viimeinen paikka, jonka hyväksyntä pitää saada, on joku nettipalsta. Jos itse ja lapsen toinen vanhempi kokevat, että ratkaisu on sillä hetkellä mahdollisista paras, sitten se kai on paras.

Mutta en voi olla toivomatta, ettei oma lapseni ystävystyisi väen vängällä pinnallisiksi ja arvosteleviksi väännettyjen lasten kanssa, jotka syrjivät tai suosivat kavereita heidän kotinsa perusteella. Emme edes asu missään halvimmassa vuokrakaksiossa, vaan ihan perus-rivarineliö peruskivalta alueelta on, mutta noin niinkuin asenteena ja ajatuksena ällöttää. Omasta lapsuudesta en edes niin järin tarkkaan muista, montako huonetta tai millainen sisustus kenenkin kaverin kotona oli. Se, mikä saattoi kiinnostaa, oli lelut ja pelit sun muut, mutta ne nyt eivät niin kalliita ole, että kenenkään kotiinjääminen siitä olisi kiinni. Enkä sivumennen sanoen edes halua lähteä mukaan siihen, että ostaisin lapselle kavereita hienolla kodilla tai isolla tavaramäärällä. Hiukan linkolalainen asenne on minullekin tullut, ja omalla kohdalla valitsen ehdottomasti kotonaolon ja yksinkertaisemman elämän, mutta en lähde kenenkään muun lapsen tulevaisuutta tai mielenterveyttä povaamaan.
 
En voi olla osallistumatta tähän keskusteluun. Olen itsekin sitä mieltä, että lapsen kannalta on hyvä olla kotona tai ainakin pienessä ryhmässä hoidossa/osa-aikahoidossa. Se mikä tässä keskustelussa usein särähtää korvaan, on se, että kotona hoitaminen on paras vaihtoehto ja hoidossa huono. Pääpiirteittäin voi näin ajatellakin, mutta ei se lapsesta tee hyvää, jos on kotona tai huonoa, jos on hoidossa. Jos hoidossa olevalla lapsella on mm. tasapainoiset, välittävät ja rakastavat vanhemmat, on se parempi kuin mm. stressaantuneet, väsyneet, tasapainottomat tai ei-rakastavat vanhemmat hoitamassa kotona. Se missä lasta on hoidettu, ei vielä kerro lapsesta ja hänen hyvinvoinnistaan mitään. Lapseen ei vaikuta vain hoito tai varhaislapsuus, vaikka etenkin varhaislapsuus on pohjana kehitykselle. Mm. mielentervyesongelmia on paljon, joten en vetäisi johtopäätöstä siitä, että lapsi on ollut hoidossa. Ihminen on psyykkis-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus eli yksi asia ei ole ratkaise, vaikka voi olla tärkeä.
 
Huoh. Tää on taas niin tätä, että mitään ei saisi sanoa, ettei kukaan vaan loukkaannu vaikka takana on useiden asiantuntijoiden tekemät tutkimukset. Tarkoitukseni ei ainakaan ole moittia pikkulapset hoitoon lykkääviä äitejä ihmisinä. Heissä ei ole varmasti mitään vikaa. Ja tilanteita ja perheitä on erilaisia.

Sen sijaan haluan tuoda esiin, että useimmissa tapauksissa se kotihoito/ pph on vaan yksinkertaisesti lapselle parempi ja piste. Se on sitten eriasia, haluavatko vanhemmat nähdä ja ymmärtää tätä faktaa...
Mitäs siinä sitten on kellään enää nokankoputtamista, jos vanhempi tietää, että päiväkoti ei ole paras paikka pikkulapselle, mutta lykkää sen silti sinne. Se on sitten sen äidin valinta.

Tällaisissa keskusteluissa usein moititaan usein lapsen kehitystä koskevien seikkojen esittämistä syyllistämiseksi. Niin, se on jännä juttu tuo syyllistäminen ja syyllistyminen. Mitäs sitä turhaan syyllistymään, jos tietää että tekee parhaansa lapsen eteen. Jos on puhdas omatunto, niin ei varmaan koe syyllisyyttäkään?

Sen sijaan mua henkilökohtaisesti ällöttää tuollainen materialistinen maailmankuva, että tavoitellaan ja haalitaan sitä materiaa lapsen kustannuksella. Yök. Mutta se on vain minun mielipiteeni, eikä mikään lopullinen totuus. Sen sijaan totuus on se, että pikkulapselle ei ole parasta olla päiväkodissa isossa ryhmässä vaihtuvien hoitajien keskellä. Jos joku siitä totuudestä syyllistyy, niin olisiko peiliinkatsomisen paikka? Mutta jos ei syyllisty, niin mikäs siinä, kukin jatkakoon sitä materian tavoittelua ihan vapaasti! Ei kuulu mulle...
 
Huoh. Tää on taas niin tätä, että mitään ei saisi sanoa, ettei kukaan vaan loukkaannu vaikka takana on useiden asiantuntijoiden tekemät tutkimukset. Tarkoitukseni ei ainakaan ole moittia pikkulapset hoitoon lykkääviä äitejä ihmisinä. Heissä ei ole varmasti mitään vikaa. Ja tilanteita ja perheitä on erilaisia.

Sen sijaan haluan tuoda esiin, että useimmissa tapauksissa se kotihoito/ pph on vaan yksinkertaisesti lapselle parempi ja piste. Se on sitten eriasia, haluavatko vanhemmat nähdä ja ymmärtää tätä faktaa...
Mitäs siinä sitten on kellään enää nokankoputtamista, jos vanhempi tietää, että päiväkoti ei ole paras paikka pikkulapselle, mutta lykkää sen silti sinne. Se on sitten sen äidin valinta.

Tällaisissa keskusteluissa usein moititaan usein lapsen kehitystä koskevien seikkojen esittämistä syyllistämiseksi. Niin, se on jännä juttu tuo syyllistäminen ja syyllistyminen. Mitäs sitä turhaan syyllistymään, jos tietää että tekee parhaansa lapsen eteen. Jos on puhdas omatunto, niin ei varmaan koe syyllisyyttäkään?

Sen sijaan mua henkilökohtaisesti ällöttää tuollainen materialistinen maailmankuva, että tavoitellaan ja haalitaan sitä materiaa lapsen kustannuksella. Yök. Mutta se on vain minun mielipiteeni, eikä mikään lopullinen totuus. Sen sijaan totuus on se, että pikkulapselle ei ole parasta olla päiväkodissa isossa ryhmässä vaihtuvien hoitajien keskellä. Jos joku siitä totuudestä syyllistyy, niin olisiko peiliinkatsomisen paikka? Mutta jos ei syyllisty, niin mikäs siinä, kukin jatkakoon sitä materian tavoittelua ihan vapaasti! Ei kuulu mulle...

Hyva etta ymmarrat etta mielipiteesi ei ole lopullinen totuus, minua nimittain allottaa talla palstalla juuri nama "lopullisen totuuden" -kertojat.

Kaikki me varmasti ymmarramme etta lapsia ja tilanteita on useanlaisia, joten kumpikin, seka kotihoito etta paivahoito voivat olla ihan yhta hyvia ratkaisuja.
 
[QUOTE="niinpäniin";24942044]Ja mä veikkaisin, ettei ne sitä vuotta enää isompana edes muista ja ovat hyvinkin tyytyväisiä koululaisia, kun on talo johon kehtaa tuoda kavereita :D[/QUOTE]

Toivoisin vain, että osaisin kasvattaa lapseni niin, etteivät olisi niin pinnallisia, että jo lapsesta asti alkaa ajattelu meilläpä on hienompi ja kalliimpi kuin teillä.
 
[QUOTE="jaahas";24945896]Toivoisin vain, että osaisin kasvattaa lapseni niin, etteivät olisi niin pinnallisia, että jo lapsesta asti alkaa ajattelu meilläpä on hienompi ja kalliimpi kuin teillä.[/QUOTE]

Se on vaan raaka totuus tassa maailmassa :D. Ei ole mikaan nykyajan juttu etta lapset vertailevat ns. materialistisia asioita, niin on tapahtunut maailman sivu.

Se ei toki tarkoita etta vanhempien pitaa kaikki tama materia tarjota.
 
[QUOTE="niinpäniin";24942044]Ja mä veikkaisin, ettei ne sitä vuotta enää isompana edes muista ja ovat hyvinkin tyytyväisiä koululaisia, kun on talo johon kehtaa tuoda kavereita :D[/QUOTE]

Vanhimman pojan paras kaveri (jonka vanhemmat tekee paljon töitä, asuvat todella hulppeassa talossa ja hankkivat ainokaiselle pojalle ihan kaiken useampaa mönkkäriä ja mopoa myöten) on sanonut että meillä on paljon kodikkaampi ja kauniimpi koti ja että hänkin haluaisi tällaisen perheen.

Tämä oli pojalleni aika hyvä opetus siitä, että vaikka hän ei saakkaan mopoja, mönkkäreitä, peltoautoja ja moottorikelkkaa, niin hänellä on silti asiat todella hyvin.
 

Similar threads

Yhteistyössä