V
"vieras"
Vieras
Minulla ja tuolla miehellä oli joskus säpinää. Juttumme kuitenkin hiipui, kun aloin seurustella. Tuttavani tiesi minun tuntevan tuon miehen hyvin, ja pyysi minua tutustuttamaan heidät toisiinsa. Tavallaan siis itse "paritin" tuttavani ja hänen miehensä. Ja se on nyt ajateltuna elämäni suurin virhe, vaikka toisaalta kyllä kai ihmiset, jotka haluavat tutustua toisiinsa sen tekevät, olipa siinä jotain auttavia välikäsiä tai ei.
Erosin itse, ja sain lohtua juuri tuosta samaisesta miehestä tuttavani ja hänen vielä ollessa yhdessä. Kuvio paljastui tuttavallenikin, jolloin myös he erosivat. Nyt he ovat kuitenkin palanneet yhteen, ja minä en ole päässyt jo vuosien takaisista tunteistani ylitse. Sattuu, että elämäni rakkaus on jonkun toisen kanssa. Enää en kuitenkaan aio heidän väliinsä tunkeutua, enkä kyllä usko että se enää toistamiseen onnistuisikaan. Tein väärin, ja otin kyllä opikseni. Heillä ei ole yhteisiä lapsia, joten kenenkään perheidylliä en onneksi ole rikkonut.
Tiedän, että minun on vain tyydyttävä kohtalooni ja katsoa vierestä heidän onneaan. En vain ole vuosien saatossa löytänyt ketään, joka kolahtaisi minuun lähellekään niin kuin tuo mies. Yritin jokin aika sitten ajatella asiaa siltä kantilta että haluaisinko omaksi miehekseni petturin, josta ei tiedä milloin on jotakuta toista naista "lohduttamassa" vaikka on omakin kumppani. Se ajatus ei kuitenkaan tuonut lohtua, sillä rakkaus ei ilmeisesti paljoa järkeä kuuntele.
En tiedä, miten selvitä elämästä. Työssäolo on alkanut tökkiä, sosiaaliset suhteet kärsiä ja muutenkin aika alavireistä arkea. Olen sulkeutunut, ikävöin ja itken. Uskon siihen, että jokaiselle on vain se yksi ja ainoa oikea ihminen, ja minun ihmiseni on toisen kanssa. Minä en ole hänelle vastaavasti se yksi ja ainoa oikea. Vuodatukseni tarkoitus on lähinnä saada vinkkejä, miten tsempata ja miten jatkaa elämää. Toisen ihmisen unohtaminen on vain niin ylivoimaisen vaikeaa
Erosin itse, ja sain lohtua juuri tuosta samaisesta miehestä tuttavani ja hänen vielä ollessa yhdessä. Kuvio paljastui tuttavallenikin, jolloin myös he erosivat. Nyt he ovat kuitenkin palanneet yhteen, ja minä en ole päässyt jo vuosien takaisista tunteistani ylitse. Sattuu, että elämäni rakkaus on jonkun toisen kanssa. Enää en kuitenkaan aio heidän väliinsä tunkeutua, enkä kyllä usko että se enää toistamiseen onnistuisikaan. Tein väärin, ja otin kyllä opikseni. Heillä ei ole yhteisiä lapsia, joten kenenkään perheidylliä en onneksi ole rikkonut.
Tiedän, että minun on vain tyydyttävä kohtalooni ja katsoa vierestä heidän onneaan. En vain ole vuosien saatossa löytänyt ketään, joka kolahtaisi minuun lähellekään niin kuin tuo mies. Yritin jokin aika sitten ajatella asiaa siltä kantilta että haluaisinko omaksi miehekseni petturin, josta ei tiedä milloin on jotakuta toista naista "lohduttamassa" vaikka on omakin kumppani. Se ajatus ei kuitenkaan tuonut lohtua, sillä rakkaus ei ilmeisesti paljoa järkeä kuuntele.
En tiedä, miten selvitä elämästä. Työssäolo on alkanut tökkiä, sosiaaliset suhteet kärsiä ja muutenkin aika alavireistä arkea. Olen sulkeutunut, ikävöin ja itken. Uskon siihen, että jokaiselle on vain se yksi ja ainoa oikea ihminen, ja minun ihmiseni on toisen kanssa. Minä en ole hänelle vastaavasti se yksi ja ainoa oikea. Vuodatukseni tarkoitus on lähinnä saada vinkkejä, miten tsempata ja miten jatkaa elämää. Toisen ihmisen unohtaminen on vain niin ylivoimaisen vaikeaa
