Rakastunut, mutta voiko tästä mitään tulla?

[Veera]

20 vee on täysi lapsi,ei tule onnistumaan.Sen mielestä on nyt hienoo leikkiä hetken lapsiperhe-elämää kunnes herää karuun todellisuuteen ja häipyy.

Tuota minä just odotankin koko ajan, millon hän herää ja tajuaa, että on ihastunut ihan väärään tyyppiin.
Silti en tajua miksi silti ihastun häneen aina vaan enempi.

 

[Veera]

Mitä ihmisetkin tälläisestä ikärosta ajattelee?

Että onpa muijaa onni potkaissut.

Eri juttu, jos sinä olisit 20 ja toinen 10.

Ihana! Sait mut nauramaan, kiitos.

 

[vieras]

Äh, mitä tuota liikaa miettimään ja analysoimaan. Nauti, jos hyvältä tuntuu =)

Koska lopulta se mies voi olla sua nuorempi, vanhempi tai saman ikäinen -ja suhde voi silti kariutua syystä tai toisesta. Eli anna palaa.

 

[onnea]

20 vee on täysi lapsi,ei tule onnistumaan.Sen mielestä on nyt hienoo leikkiä hetken lapsiperhe-elämää kunnes herää karuun todellisuuteen ja häipyy.

Vähän ehkä samoilla linjoilla, vaikka en sano ettei ikinä voisi onnistua.. Mutta 20-vuotiaan (etenkin miehen) ja 30-vuotiaan naisen ajatus- ja kokemusmaailmat ovat kuitenkin NIIn erilaiset.
Nyt alussa kun alkuhuuman tunnetiloja ja ajatuksia vaihdetaan, niin tuntuu tietysti että on kaikki yhteiset mieltymykset jne, niin se on lähes aina ensi-ihastuksen aikaan, ihmettelee että miten olenkaan löytänyt ihmisen joka ajattelee kuin minä ja huomioi noin jne..
Ajattelisin, että ongelmat tulevat siinä vaiheessa kun ajan saatossa hohto katoaa ja silti tulee jatkuvaa muistutusta ikä- ja kokemuseroista.
Olet kokenut asioita josta miehellä ei mitään havaintoa, tai hän on ollut 10v ja intressit ihan muissa asioissa, kun muistelet nuoruutesi 20v:na kuuntelemiasi yhtyeitä ja sen sellaisia asioita.

Seurustelin itse aikanaan itseäni 7v nuoremman miehen (pojan) kanssa joka oli juuri intti-ikäinen kun itse olin 25. Alussa tuntui siltä että mies oli ikäistään kypsempi ja kaikkea mahdollista, hän olisi halunnut perustaa kanssani perheen ja halusi lasta jne. Minä sain vähän toppuutella ja jarrutella (iän tuoma jonkinlainen järki ja kokemus?) ja aika pian alkoi esiintyä miehen aivan keskenkasvuisia ajatuksia ja kokemattomuutta, ihan elämänkokemusta puuttui, sellaista mitä olisin kaivannut.
Suhteesta ei loppupeleissä tullut yhtään mitään ja jälkikäteen minua melkein hävettää koko suhde, vaikka siinä ei sinänsä mitään hävettävää olisikaan.

 

[clivia]

20 vee on täysi lapsi,ei tule onnistumaan.Sen mielestä on nyt hienoo leikkiä hetken lapsiperhe-elämää kunnes herää karuun todellisuuteen ja häipyy.

Tuota minä just odotankin koko ajan, millon hän herää ja tajuaa, että on ihastunut ihan väärään tyyppiin.
Silti en tajua miksi silti ihastun häneen aina vaan enempi.

Mulla oli suhde 21 vuotiaaseen,itse olin 43v,pojan äiti oli mua vuoden nuorempi.Itse poika mut baarista pokas ja oli paljon kypsemmän oloinen.MUn oli vaikee päästä siitä eroon,soitteli,itki,viestitteli,sanoi ettei halua ketään muuta koskaan.Kävi hirveetä painia sen välillä tuleeko mun luo ja kertoo perheelleen jolloin sinne ei enää ole mitään asiaa.
Ei hyväksynyt lainkaan mun päätöstäni että katsoo ikäisensä kivan tytön.
Vieläkin me joskus soitellaan ja viestitellään,hänellä ei edelleenkään ole ketään,kun kukaan muu ei tunnu miltään.
Siitä on kohta neljä vuotta.
MUn oli pakko ottaa sillon järki käteen mutta koville se otti.

 

[Veera]

20 vee on täysi lapsi,ei tule onnistumaan.Sen mielestä on nyt hienoo leikkiä hetken lapsiperhe-elämää kunnes herää karuun todellisuuteen ja häipyy.

Tuota minä just odotankin koko ajan, millon hän herää ja tajuaa, että on ihastunut ihan väärään tyyppiin.
Silti en tajua miksi silti ihastun häneen aina vaan enempi.

Mulla oli suhde 21 vuotiaaseen,itse olin 43v,pojan äiti oli mua vuoden nuorempi.Itse poika mut baarista pokas ja oli paljon kypsemmän oloinen.MUn oli vaikee päästä siitä eroon,soitteli,itki,viestitteli,sanoi ettei halua ketään muuta koskaan.Kävi hirveetä painia sen välillä tuleeko mun luo ja kertoo perheelleen jolloin sinne ei enää ole mitään asiaa.
Ei hyväksynyt lainkaan mun päätöstäni että katsoo ikäisensä kivan tytön.
Vieläkin me joskus soitellaan ja viestitellään,hänellä ei edelleenkään ole ketään,kun kukaan muu ei tunnu miltään.
Siitä on kohta neljä vuotta.
MUn oli pakko ottaa sillon järki käteen mutta koville se otti.

Oho, teillähän on ollut ikäeroa. Aika ihanaa kuitenkin, että mies noin ihastui ikäerosta huolimatta. Mutta tietenkin surullista, että hän niin rakastui ettei ylipääse.

 

[Absolute]

Ongelmana on ikäero. Minä 30v ja mies 20v.
Molemmat ollaan totaalisen ihastuneita toisiimme ja hieman mua kiusaa tuo ikäero, miestä ei yhtään. Sanoo, että minkä takia pitäis muista ihmisistä välittää, kun itse tietää, että kaikki tuntuu oikealle.
Joo, niin tiedän minäkin, mutta silti asia mua hieman vaivaa. Minulla on myös lapsi, miehellä ei.

Minulla on ihan outo tunne, niinkuin on kuulemma miehelläkin. Aivan kuin meidät olisi tarkoitettu yhteen. Ei olla vielä kauaa tunnettu, mutta ikinä kenenkään muun kanssa ei ole tuntunut tälläiseltä ja "oikealta". Päivä päivältä ihastun vaan enemmän. Mies on täydellinen, jotain sellaista mistä en ole uskoltanut edes haaveilla.
Hän tulee hienosti toimeen lapseni kanssa ja lapsikaan ei ole hänelle ongelma.

Puhukaa mulle järkeä. Eihän tällänen voi oikeasti onnistua?

Tajuat kai että olet syyllistynyt aviorikokseen? Olet samanlainen kuin BB-Inka!!!