Rakastunut, mutta voiko tästä mitään tulla?

[Veera]

Ongelmana on ikäero. Minä 30v ja mies 20v.
Molemmat ollaan totaalisen ihastuneita toisiimme ja hieman mua kiusaa tuo ikäero, miestä ei yhtään. Sanoo, että minkä takia pitäis muista ihmisistä välittää, kun itse tietää, että kaikki tuntuu oikealle.
Joo, niin tiedän minäkin, mutta silti asia mua hieman vaivaa. Minulla on myös lapsi, miehellä ei.

Minulla on ihan outo tunne, niinkuin on kuulemma miehelläkin. Aivan kuin meidät olisi tarkoitettu yhteen. Ei olla vielä kauaa tunnettu, mutta ikinä kenenkään muun kanssa ei ole tuntunut tälläiseltä ja "oikealta". Päivä päivältä ihastun vaan enemmän. Mies on täydellinen, jotain sellaista mistä en ole uskoltanut edes haaveilla.
Hän tulee hienosti toimeen lapseni kanssa ja lapsikaan ei ole hänelle ongelma.

Puhukaa mulle järkeä. Eihän tällänen voi oikeasti onnistua?

 

[järjen ääni]

No miksei voisi tulla? Muuta en osaa sanoa.

 

[tyty]

Ei ehkä voi.. itsellä kokemusta kahdesta tuollaisesta suhteesta. Toista miestä (=poikaa) olin 12v vanhempi ja toista 10v. Suhteet päättyi onnettomasti ja syynä oli sitten kuitenkin ikäero, vaikka sitä aluksi itselleen todisteli, että ei se haittaa. Tällä hetkellä mulla itseäni paljon vanhempi mies ja nyt tuntuu hyvältä. Mies on mies ja häneltä saan turvallisuutta ja paljon kaikkea muutakin.

 

[Veera]

No miksei voisi tulla? Muuta en osaa sanoa.

Ihan vaan sen tähden, kun mies on niin nuori. Tietenkin hän on paljon ikäistään kypsempi. Jopa kypsempi kuin minun 35-v ex-mies.

Mitä ihmisetkin tälläisestä ikärosta ajattelee?

 

[ap]

No on han se nuori.
Mutta jos se kerran tuntuu niin oikealta, niin kannattaako se onni hylätä sen vuoksi mitä ihmiset ajattelis?

Oikeasti, liikaa aina mietitä'än mitä muut ajattelee. Eläkää omaa elämäänne. Ne jotka ei hyväksy, saavat luvan olla hyväksymättä.

 

[Mina]

Kyllähän nuo vois onnistua, itselle en kyllä kyseistä tilannetta oikein osais kuvitella.. Minun miehen pitää olla vanhempi.

 

[Veera]

Ei ehkä voi.. itsellä kokemusta kahdesta tuollaisesta suhteesta. Toista miestä (=poikaa) olin 12v vanhempi ja toista 10v. Suhteet päättyi onnettomasti ja syynä oli sitten kuitenkin ikäero, vaikka sitä aluksi itselleen todisteli, että ei se haittaa. Tällä hetkellä mulla itseäni paljon vanhempi mies ja nyt tuntuu hyvältä. Mies on mies ja häneltä saan turvallisuutta ja paljon kaikkea muutakin.

Miten ihmiset suhtautuivat teidän ikäeroon/ihin?
Hmm, minusta tämä 20v tuntuu paljon enempi mieheltä, kuin kukaan niistä ikäisistäni "oikeista miehistä" joita olen tapaillut.

 

[Täh]

Onko ap ja veera sama hlö?

 

[Veera]

No on han se nuori.
Mutta jos se kerran tuntuu niin oikealta, niin kannattaako se onni hylätä sen vuoksi mitä ihmiset ajattelis?

Oikeasti, liikaa aina mietitä'än mitä muut ajattelee. Eläkää omaa elämäänne. Ne jotka ei hyväksy, saavat luvan olla hyväksymättä.

Kuulostat ihan tuolta mieheltä. Se sanoo kanssa noin.
Niin suurin ongelma taitaa olla sitten kuiteskin minulla itselläni, eikä nillä ihmisillä keitä mietin.

 

[Veera]

Onko ap ja veera sama hlö?

Ei olla. Ap nikki on varmaan jäänyt ap:lle jostain muusta ketjusta.
Olen ainoastaan Veerana tässä ketjussa.

 

[Ooppa varovainen]

20v on poika, ei mies. Ja tossa iässä on kyllä niin ailahtelevia noi ketaleet, että ikinä ei tiä mitä tapahtuu.. Et älä sit liian korkeelta muksahda, kun se sun inttipoika pokaakin jonkun pinkkibikinihinkkitsiksin rantsusta ens kesänä..

 

[Veera]

Kyllähän nuo vois onnistua, itselle en kyllä kyseistä tilannetta oikein osais kuvitella.. Minun miehen pitää olla vanhempi.

Niin, noin minäkin ajattelin AINA! Kunnes tuli tämä mies...

 

[Veera]

20v on poika, ei mies. Ja tossa iässä on kyllä niin ailahtelevia noi ketaleet, että ikinä ei tiä mitä tapahtuu.. Et älä sit liian korkeelta muksahda, kun se sun inttipoika pokaakin jonkun pinkkibikinihinkkitsiksin rantsusta ens kesänä..

Jee, jotain tällästä mä vähän tarvinkin, etten ihan leiju pilvissä.

 

[järjen ääni]

Niin taitaa olla.
Itse olin ulkomaalaisen miehen kanssa yli 10 vuotta naimisissa ja sinä aikana opin kantapään kautta että on ihan turha miettiä mitä muut ajattelevat. Ne jotka puhuvat tai ajattelevat pahaa, eivät ole sinulle oikeasti niin tärkeitä että jaksaisit elää elämäsi heidän mielipiteidensä mukaan.

Ole oman onnesi seppä.

Ja SORi tuo ap-nikki!!! kirjoitin omaa ketjua äsken ja jäi päälle tuo nikki

 

[mk]

Siitä vaan!! Yhtä hyvin suhde voi kaatua vaikka miehellä ikää olisi enemmän kuin sinulla. Iällä ei ole minusta väliä vaan sillä mitä tuntee. Aluksi on hyvä käydä läpi millaisia tulevaisuuden suunnitelmia kummallakin on jolloin jo näkee onko tulevaisuutta vai ei...

 

[järjen ääni]

20v on poika, ei mies. Ja tossa iässä on kyllä niin ailahtelevia noi ketaleet, että ikinä ei tiä mitä tapahtuu.. Et älä sit liian korkeelta muksahda, kun se sun inttipoika pokaakin jonkun pinkkibikinihinkkitsiksin rantsusta ens kesänä..

Jee, jotain tällästä mä vähän tarvinkin, etten ihan leiju pilvissä.

No eihän ap oo mikään mummo.

 

[tyty]

Ei ehkä voi.. itsellä kokemusta kahdesta tuollaisesta suhteesta. Toista miestä (=poikaa) olin 12v vanhempi ja toista 10v. Suhteet päättyi onnettomasti ja syynä oli sitten kuitenkin ikäero, vaikka sitä aluksi itselleen todisteli, että ei se haittaa. Tällä hetkellä mulla itseäni paljon vanhempi mies ja nyt tuntuu hyvältä. Mies on mies ja häneltä saan turvallisuutta ja paljon kaikkea muutakin.

Miten ihmiset suhtautuivat teidän ikäeroon/ihin?
Hmm, minusta tämä 20v tuntuu paljon enempi mieheltä, kuin kukaan niistä ikäisistäni "oikeista miehistä" joita olen tapaillut.

Siten, että moni kavereista sanoi, että ei tuu onnistumaan, mutta onnea kuitenkin yritykseen.. tai sitten tuli vähän noloja tilanteita, kun varattiin esim matkaa.. ja miesystävää luultiin mun pikkuveljeksi. Jouduin myös kerran laivamatkalla miesystäväni "holhoojaksi", koska silloin ainakin oli viikonloppuisin 20v ikäraja laivalle. Joskus kysyttiin, että tuliko nyt syntymävuoteen virhe. Miehen sukulaisissa oli jotenkin inhottava käydä, kun mietin mitä ne ajattelee musta ja lapsestani (ei meidän yht. lapsi). Monessa tilanteessa tuli ilmi meidän ikäero ja ihmetystä tietysti. Näin päin kun minä olen nuorempi, niin kukaan ei ihmettele.. on se kumma

 

[Veera]

Niin taitaa olla.
Itse olin ulkomaalaisen miehen kanssa yli 10 vuotta naimisissa ja sinä aikana opin kantapään kautta että on ihan turha miettiä mitä muut ajattelevat. Ne jotka puhuvat tai ajattelevat pahaa, eivät ole sinulle oikeasti niin tärkeitä että jaksaisit elää elämäsi heidän mielipiteidensä mukaan.

Ole oman onnesi seppä.

Ja SORi tuo ap-nikki!!! kirjoitin omaa ketjua äsken ja jäi päälle tuo nikki

Kiitos, tuo oli kivasti ja viisaasti sanottu. Siis tuosta muitten mielipiteitten miettimisestä.
Jos sitä sitten vaan koittaisi mennä päivän kerrallaan ja ottaa vastaan mitä tulee.
Tiedä vaikka mies jo huomenna kyllästyisi minuun ja asiasta ei kellekkään edes tarvisi "tiedottaa".

 

[Micosa]

Ongelmana on ikäero. Minä 30v ja mies 20v.
Molemmat ollaan totaalisen ihastuneita toisiimme ja hieman mua kiusaa tuo ikäero, miestä ei yhtään. Sanoo, että minkä takia pitäis muista ihmisistä välittää, kun itse tietää, että kaikki tuntuu oikealle.
Joo, niin tiedän minäkin, mutta silti asia mua hieman vaivaa. Minulla on myös lapsi, miehellä ei.

Minulla on ihan outo tunne, niinkuin on kuulemma miehelläkin. Aivan kuin meidät olisi tarkoitettu yhteen. Ei olla vielä kauaa tunnettu, mutta ikinä kenenkään muun kanssa ei ole tuntunut tälläiseltä ja "oikealta". Päivä päivältä ihastun vaan enemmän. Mies on täydellinen, jotain sellaista mistä en ole uskoltanut edes haaveilla.
Hän tulee hienosti toimeen lapseni kanssa ja lapsikaan ei ole hänelle ongelma.

Puhukaa mulle järkeä. Eihän tällänen voi oikeasti onnistua?

Meillä miehen kanssa ikäeroa 11 vuotta ja minä vanhempi.
Yhdessä nyt kaikkiaan oltu 10 vuotta josta naimisisa 7 vuotta.

 

[Veera]

Siitä vaan!! Yhtä hyvin suhde voi kaatua vaikka miehellä ikää olisi enemmän kuin sinulla. Iällä ei ole minusta väliä vaan sillä mitä tuntee. Aluksi on hyvä käydä läpi millaisia tulevaisuuden suunnitelmia kummallakin on jolloin jo näkee onko tulevaisuutta vai ei...

Niin, aivan. Samanlailla kait ne suhteet kestää on ikää minkäverran on. Kestää jos on kestääkseen.
Hmm, noita tulevaisuuden suunnitelmia täytyykin käydä joku päivä vähän tarkemmin läpi. Nyt ollaan menty päivä kerrallaan asenteella.

 

[Veera]

Micosa! Minkälaisia "ongelmia" teille on tullut tuosta ikäerosta, vai onko tullut minkäänlaisia?
Olitko minkäikäinen kun mieheesi tutustuit? Sinulla ei tainut olla lapsia ennestään?
Onpas kiva lukea tuollaisesta onnesta ja siitä, että hyvinhän tälläinen saattaa onnistuakkin!

 

[Ooppa varovainen]

20v on poika, ei mies. Ja tossa iässä on kyllä niin ailahtelevia noi ketaleet, että ikinä ei tiä mitä tapahtuu.. Et älä sit liian korkeelta muksahda, kun se sun inttipoika pokaakin jonkun pinkkibikinihinkkitsiksin rantsusta ens kesänä..

Jee, jotain tällästä mä vähän tarvinkin, etten ihan leiju pilvissä.

No eihän ap oo mikään mummo.

No enhän mä niin sanonutkaan. Miehellä vaan 20 vuotiaat kaksos pikkuveljet ja niitten elämää seurannu nyt pari vuotta. Aikamoisia velikultia pojat välillä, kun niitten nais asioita kattelee. Hirveen fiksuja noi pojat on, mutta ei ne oikein taida viä olla iha varmoja mitä tahtoo.. Ja anoppi sais varmaan slaagin tossa tilanteessa. Mutta tietty ihmiset ja perheet on erilaisia.

 

[clivia]

20 vee on täysi lapsi,ei tule onnistumaan.Sen mielestä on nyt hienoo leikkiä hetken lapsiperhe-elämää kunnes herää karuun todellisuuteen ja häipyy.

 

[Veera]

20v on poika, ei mies. Ja tossa iässä on kyllä niin ailahtelevia noi ketaleet, että ikinä ei tiä mitä tapahtuu.. Et älä sit liian korkeelta muksahda, kun se sun inttipoika pokaakin jonkun pinkkibikinihinkkitsiksin rantsusta ens kesänä..

Jee, jotain tällästä mä vähän tarvinkin, etten ihan leiju pilvissä.

No eihän ap oo mikään mummo.

No enhän mä niin sanonutkaan. Miehellä vaan 20 vuotiaat kaksos pikkuveljet ja niitten elämää seurannu nyt pari vuotta. Aikamoisia velikultia pojat välillä, kun niitten nais asioita kattelee. Hirveen fiksuja noi pojat on, mutta ei ne oikein taida viä olla iha varmoja mitä tahtoo.. Ja anoppi sais varmaan slaagin tossa tilanteessa. Mutta tietty ihmiset ja perheet on erilaisia.

"anoppi sais slaagin" Niinpä! Sitä minäkin pelkään...
Olenkin kyllä välillä ihan turhan epäileväinen ja jotenkin en meinaa uskoa, että mies vois olla tosissaan mun kanssa ja oikeasti ois niin rakastunu ku väittää. Tosin mikään ei todellakaan viittaa edes siihen että hän valehtelisi tai leikkisi tunteillani.
Hän on ollut koko ajan se joka on ollut enempi kiinnostunut ja ottanut yhteyttä. Minä olen juttelut aloittanut tosi harvoin, ja vain silloin kun oikeasti on ollut asiaa. En halua olla mikään roikkuja. Mutta mies on ollut sitkee minun kanssa, joten kaippa se sit tosissaan on.

 

[Turbojurpo]

Mitä ihmisetkin tälläisestä ikärosta ajattelee?

Että onpa muijaa onni potkaissut.

Eri juttu, jos sinä olisit 20 ja toinen 10.