Rakastuin mä luuseriin

[Väärä vai oikea?]

No en ehkä ihan luuseriin mutta huonomaineiseen mieheen kuitenkin.

Asia on niin että olen päässyt tutustumaan OIKEASTI erääseen mieheen, joka on maineeltaan ns. renttu. Hänet tunnetaan pääasiassa juopottelustaan ja entisistä mokailuistaan, kun hän on nuorempana tehnyt rikoksia, ollut rattijuoppo j.n.e. Mutta kun olen oppinut tuntemaan hänen oikean itsensä olen huomannut että hän on todella kiltti, ymmärtäväinen, fiksu ja ihana ihminen. Ulkonäöltään hän ei ole mistään kotoisin, mutta hänen luonne on sitäkin parempi. Mä oikeasti VIIHDYN hänen seurassaan ja me voimme puhua tuntikausia mistä vaan. Hänen ainoa vikansa on että viina maistuu liikaa. Vaikka "vain" viikonloppuisin, mutta kuitenkin.

Valitettavasti meidän välillämme on luonnollisesti kehittynyt tunteita. Mä vaan en tiedä pitäisikö tässä toimia järjen vai tunteiden mukaan? Voiko mies muuttua "suhteessaan" alkoholiin? Toinen asia mikä mua pelottaa on muiden reaktio? Kuten sanoin tämä mies tunnetaan pääasiassa huonoista asioista. KYLLÄ, tiedän ettei saisi välittää liikaa mitä muut ajattelevat, mutta kuitenkin teen niin. En halua saada itse samanlaista mainetta.

Mulla on takanani pitkä suhde "kunnon" miehen kanssa, joten tiedän kyllä millaista sekin voi olla. "Kunnon" mies, ns. anopinunelma, ei välttämättä ole oikealta persoonaltaan yhtään sen parempi kuin ns. renttu.

Tuota viimeistä lausetta ei varmaan kukaan ymmärrä, mutta olkoot. Onko kellään mitään kommentteja tähän? Miten reagoisitte jos ystävänne/tyttärenne/siskonne/tms kertoisi seurustelevansa sen "hullun" kanssa? Onko kellään henkilökohtaisia kokemuksia?

 

[Väärä vai oikea?]

En kaipaa tässä mitään faktaa siitä kuinka naiset aina rakastuvat renttuihin tms.

 

[olipas vaikea]

Vaikea on olla ennustaja. Se Jyväskylän juttu , missä herra tappoi ensin avovaimonsa ja äitinsä ja kun pääsi linnasta niin uuden tyttöystävänsä. Jos viina maittaa joka viikonloppu, niin juokse ystävä ja lujaa. Tietysti hän voi raitistua, mutta hän voi sitten ilmoittautua uudelleen. Älä nyt ala toteuttamaan mitään hoivaviettiä.

 

[ei helppoa ei]

Samoin kävi aikoinaan minullekkin, luulin voivani muuttaa miestä (hänen alkoholin käyttöään). 12 vuotta jaksoin, onneksi havahduin ja tajusin, ettei hän tule koskaan muuttumaan, vaan vajoaa yhä alemmas ja alemmas... hain eroa ja muutin lasten kanssa omilleni.
Nyt rinnalla uskollinen, raitis ja rakastava mies ja ero entiseen elämään valtava...
Ex:n uutta puolisoa varoitin aikoinaan, hänkin rakastui renttuun jonka luuli voivansa muuttaa, ei kuunnellut/uskonut minua... ero on tulossa heillekkin ja nyt tuo puoliso sanoo minulle "miksi en kuunnellut sinua"...

 

[RJV]

Vaikeaa toisen tapojen muuttaminen tulee olemaan, mutta jos oikein ison haasteen haluatte ottaa, niin siitä vaan.

 

[123-n]

Siitä tulisiko toimia järken vai tunteen mukaan, sanoisin että katso kokonaisuutta. Se, että näet miehessä kaikki ne hyvät puolet, eivät välttämättä tarkoita, että hänessä ei olisi niitä huonojakin puolia. Ne eivät hänestä häviä sillä, että hän seurustelee sinun kanssasi. Välttämättä ne huonot puolet eivät hänestä lähde ikinä pois, riippuen siitä mitä hän itse kokee huonoksi/hyväksi/oikeaksi/vääräksi = oman elämänsä arvot. Jos arvonne kohtaavat, mikset voisi hänen kanssaan olla? On niin monta tapaa kokea ja nähdä maailma kuin on ihmisiäkin. Teidän yhteinen elämä merkitsee lopulta.

Miten ihminen muuttuu suhteessa mihinkään, riippuu henkilöstä itsestään. Toinen ihminen ei voi häntä muuttaa, eikä välttämättä kannatakaan muuttaa. Ihminen itse on oman onnensa seppä.

Maine on ehkä epäoleellisin näkökulma tässä asiassa. Keskittyisit siihen mitä haluat elämältä, ja minkälaisen ihmisen kanssa haluat jakaa sen elämän. Jos tämä mies "tunnetaan pääasiassa huonoista asioista" , niin haluatko tosiaan olla osallisena tälläisessä elämässä? Ihminen on kokonaisuus, et voi valita vain hänen hyviä ominaisuuksiaan. Huonotkin tulevat kaupan päällä. Punnitse jaksatko elää hänen huonojen ominaisuuksien kanssa. Jos vastauksesi on kyllä, en näkisi tässä mitään ongelmaa.

 

[MadameX*]

Oma ukkoni oli tavatessamme "renttu", kalja maistui, viina myös, sekä myös muut päihteet, pilvi etc.
Mies oli ihana, mukava ja suloinen ja rakastuinkin häneen täysillä, niin täysillä, että muutimme yhteen vain parin kk seurustelun jälkeen.
Mies oli kyllä duunissa ja minä olen aina ollut kova tekemään töitä. Työttömän kanssa en olisi voinut seurustella lainkaan.
Mies kippasi alkuaikoina sen mäyräkoiran illassa, mutta sitten pistin tiukat ehdot yhdessäolollemme. Ja niin se tissuttelu pikkuhiljaa loppui.
Nyt mies on ollut täysin juomatta jo vuosia, joskus saattaa poltella, mutta sitäkin tosi harvoin.
Mies ei käy omilla retkillään iltaisin, joten tiedän tarkkaan, mitä hän touhuilee, koska olemme aina yhdessä, omasta halustamme.
Kyllä se renttukin voi muuttua, jos itse haluaa.
Ja mieluummin silloin tällöin kannabista kuin kaljaa/viinaa.

 

[Been there]

Kyllä nää "parantumiset" aika harvinaisia on. Valitettavasti.

Itse seukkasin 5 vuotta (!) mielestäni ihanan miehen kanssa, joka silloin tällöin jäi ryyppyretkille. Uskoin ja toivoin ja vaikka välillä taustalta kuului naistenkin kikatusta, minä tyhmä uskoin, että ei mun ihana mies mua petä kännissäkään. No, todellisuus oli sitten toinen, sain tietää kaikenlaista. Silti meni vielä vuosi mun rakkaasta elämästä hukkaan, kunnes sain jätettyä miehen.

Sitten alkoi itsemurhalla uhkailut jne. Pelkkiä uhkailuja, jotka vahvisti päätöstäni. Nyt oon naimisissa kunnon miehen kanssa ja onnellinen. Sanoisin, että lopeta homma alkuunsa.

 

[ei kiirettä]

Älä ainakaan tee isoja sitoumuksia mieheen ennen kuin olet tutustunut häneen kunnolla. Oman mieheni kanssa lähdimme liikkeelle hyvin varovasti tapaillen. Mies vietti ennen minua joka viikonlopun baarissa. Minuun rakastuttuaan hän vähensi baarissajuoksemista tosi paljon. Silti se määrä oli iso verrattuna siihen, mitä mahdolliselta seurustelukumppaniltani haluaisin.

Tapailimme, vietimme aikaa keskenämme, tutustuimme toisiimme, kävimme leffassa, syömässä jne. Miehelläkin jäi rahaa tehdä näitä kaikkia, kun kaikki rahat eivät enää menneet viinaan.

Pitkähkön ajan päästä muutimme virallisesti yhteen. Mies repsahti taas käymään baarissa myös arki-iltaisin. Seurasin vähän aikaa miestä, kunnes kerran sanoin suorat sanat siitä, miten meillä on edessä ero hyvin pian, jos hän ei lopeta. Pyysin häntä miettimään, haluaako hän sinkkumiehenä jatkaa ryypiskelyä vai olla kanssani. Tiesin jo ennestään, että juominen aiheutti miehessä masennusta ja häpeää. Mies ryhdistäytyi ja on jopa oppinut juomaan kohtuudella. Muutaman kerran vuodessa hän retkahtaa ryyppäämään rankemmin, mutta se on onneksi vain yhden illan juttu, jonka jälkeen hän nukkuu seuraavan päivän ja "putki" on ohi sillä. Mielestäni tuon verran voin sietää häneltä, sillä kuitenkaan ikinä hän ei ole jättänyt tekemättä yhteisesti sovittuja asioita ryyppäämisen vuoksi. Olenkin huomannut, että meillä pitää olla harrastuksia, jotta miehelle ei tule mieleen, että sellainenkin vaihtoehto olisi, että lähtisi baariin. Jos monta iltaa ollaan peräkkäin kotona sohvalla tv:tä katselemassa, niin olen huomannut, että liian tylsä elämä patistaa sinne baariin herkemmin. Toisaalta itsellenikin sopii kavereiden tapailu ja erilaiset liikuntaharrastukset, joten minullekaan aktiivisempi elämäntapa ei haittaa. Uskon myös siihen, että mitä enemmän miehellä on kokemusta raittiudesta, niin sitä enemmän hän saa uskoa kykyyn olla raittiina ja oppii arvostamaan niitä aamuja, jolloin voi herätä virkeänä ja selvinpäin.

Meillä ei ole yhteisiä lapsia eikä muita velvoitteita, joten itse en koe raskaana tätä elämäntilannetta. Kuitenkin oleellista sinun tapauksessasi on se, miten miehesi suhtautuu juomiseensa. Haluaako hän lopettaa edes? Pelkkä lopettaminen ei riitä, vaan sen tilalle pitäisi keksiä muuta mielekästä tekemistä. Joskus myös miehelle juomisen syyn selvittäminen voi auttaa pääsemään juomisesta eroon (häpeää itseään, on stressinpurkukeino, on keino olla vähemmän ujo tms).

Tiedän itsekin, että en voi estää miestä juomasta, mutta voin olla tukena tarjoamassa vaihtoehtoja juomiselle. Jos minäkin joisin (olen lähes absolutisti), miehelläni ei olisi ollut toivoakaan lopettaa/vähentää juomista.

 

[oon tullut]

siihen tulokseen, että fiksu , töitätekevä, vähän tosikko mies ei osaa naisia naurattaa, vaikka niin haluaisikin. rentut ne osaa tämän psykologisen pelin, eivät he muuten renttuja olisikaan.

 

[Luigi Kravatti]

Mitenkähän italialaiset ja ranskalaiset muijat kestää renttuja miehiään? Nehän juovat viiniä jo lounasaikaan! Päivällä muutama olut tai anisviinapaukku. Sitten vielä päivällisellä useita laseja viiniä ja yömyssyt vielä sitten päälle!

On siinä Luigin tai Pierren eukolla kestämistä! Varmaan kirjoittelevat Italian ja Ranskan Elleissä, että pitäisikö hommata ukokseen pohjoinen maitopoika?

 

[näin se menee.]

Mitenkähän italialaiset ja ranskalaiset muijat kestää renttuja miehiään? Nehän juovat viiniä jo lounasaikaan! Päivällä muutama olut tai anisviinapaukku. Sitten vielä päivällisellä useita laseja viiniä ja yömyssyt vielä sitten päälle!

On siinä Luigin tai Pierren eukolla kestämistä! Varmaan kirjoittelevat Italian ja Ranskan Elleissä, että pitäisikö hommata ukokseen pohjoinen maitopoika?

Heh heh olipas vertaus. Kyllä suomipoika on ihan oma rotunsa ja vetää perseet olalle, heti kun saa pullonkorkin auki.

 

[Alkuperäinen]

Kiitti vastauksistanne!

Haluaisin vielä tarkentaa että ei se mies mikään kokonaisvaltainen renttu ole. Paiskii kyllä joka arkipäivä kovasti töitä, eli mikään sohvaperuna ei oo kyseessä. Rikollisuudet on jättänyt taakseen omasta tahdostaan. Olemme olleet ystäviä kauan aikaa ja puhuneet kaikenlaista jo ennekuin meillä oli mitään tunteita mukana. On hän joskus maininnut että tympii mennä baariin joka viikonloppu, mutta en ole saanut selvää miksi kuitenkin sielä hyppii. Toisaaltaan tuttavapiirissäni on useita miehiä jotka sinkkuvuosina kävivät baarissa joka viikonloppu, mutta muuttivat elämäntyyliä oikein kunnolla heti löydettyään sen oikean. En kuitenkaan tiedä tekisikö tämä kyseinen mies samoin. Täysin raitista miestä en kaipaakkaan, mutta rajansa kaikella.

Joku sanoi että älä ala toteuttamaan mitään hoivaviettiä. Ei, en ala. Siitä ei ole kyse, vaikka tiesin että sellaisiakin kommentteja saattaa tulla. Hoivaviettiä toteutan työssäni ja olen toteuttanut jo myös sen "kunnollisen" exän kanssa. En ala tarkemmin selittämään mitä vikaa hänessä oli, kun hänestä ei ole kyse. Pointtini on kai että "kunnollinen" ja "renttu" on vain MAINEITA. Kun oppii tuntemaan kunnollisen tai ns. rentun ihan oikeasti voi yllättyä pahemman/paremman kerran. Mainetta vaan on vaikea muuttaa.

Lisää kommenteja kiitos!

 

[viikonloppu juoppo]

Tosiasiahan on että jos juo joka viikonloppu ja tuo historia niin mitään ei ole muuttunut..

Ainoastaan ymmärtäjä vaan vaihtunut..
en hirveesti antaisi itseni ihastua moiseen.. niin kuin sanoit ongelmallista elämää saa ihan normaali suhteessakin ollessa saatikka sitten kun olet alkoholistin kanssa joka laskee kaiken rahansa menonsa sen mukaan että voi juoda joka viikonloppu. raha vaikeuksia ainakin..
Hullu ja agressiivinen arvaamaton luonne jos on .. on kun lentelisi tulen lähellä.. ei siinä rakkaudet auta kuin hetken..

 

[en lähtis matkaan]

ja viitaten näihin otsikoihinkin että jos on vielä vankila taustaa

kannattaa ihan oikeesti miettiä onko uusi Anna emilia taas jälleen parin vuoden kuluttua.. otsikoissa..

 

[Pyryhiutale]

Mutta kun olen oppinut tuntemaan hänen oikean itsensä olen huomannut että hän on todella kiltti, ymmärtäväinen, fiksu ja ihana ihminen. Ulkonäöltään hän ei ole mistään kotoisin, mutta hänen luonne on sitäkin parempi. Mä oikeasti VIIHDYN hänen seurassaan ja me voimme puhua tuntikausia mistä vaan.

Oikeastaan ihan samaa sanoi Juha Valjakkalan (nyk. Nikita Fouganthine) ex-vaimokin... Opin tuntemaan hänet ja hän on niin herkkä ja pitää eläimistä ja on ihana ihminen ja blaa blaa blaa.

Jotkut naiset ovat herkkiä renttumiehille, osaa ne miehet osaa hönäyttää ja osa taas uskoo, että juuri minun rakkauteni parantaa tämän miehen.

Ole varovainen, älä tee mitään sitovaa, ÄLÄ takaa mitään lainoja (ystäväni meni takaamaan renttumiehen viiden tonnin lainan jonka sai sitten maksaa). Ja ole henkisesti valmis siihen, että pieleen voi mennä vaikka nyt tuntuisikin hyvältä.

 

[Harrastamaan yhdessä]

, Olenkin huomannut, että meillä pitää olla harrastuksia, jotta miehelle ei tule mieleen, että sellainenkin vaihtoehto olisi, että lähtisi baariin. Jos monta iltaa ollaan peräkkäin kotona sohvalla tv:tä katselemassa, niin olen huomannut, että liian tylsä elämä patistaa sinne baariin herkemmin. Toisaalta itsellenikin sopii kavereiden tapailu ja erilaiset liikuntaharrastukset, joten minullekaan aktiivisempi elämäntapa ei haittaa. Uskon myös siihen, että mitä enemmän miehellä on kokemusta raittiudesta, niin sitä enemmän hän saa uskoa kykyyn olla raittiina ja oppii arvostamaan niitä aamuja, jolloin voi herätä virkeänä ja selvinpäin.

Minulla on kumppanini kanssa samansuuntainen vaihe menossa. Mies on tykännyt istuskella baarissa arki-iltaisinkin ja nyt minä olen alkanut tiukemmalle linjalle. Olisin kysynyt sinulta vinkkejä mitä voisimme yhdessä harrastaa ettei se baari niin paljoa houkuttelisi. Olen huomannut tuon saman, että jos ei ole mitään tekemistä niin helpommin veri vetää baariin. Haluaisinkin nyt keksiä meille yhteistä puuhaa missä ei ole alkoholi mukana. Mihin siis saisin miehen mukaan ja innostumaan?

 

[yksinkertaista]

Voiko mies muuttua "suhteessaan" alkoholiin?

Voi. Jos haluaa itse. Sinä et sitä pysty muuttamaan. Et rakkaudellasi. Et nalkutuksella. Et mitenkään. Jos muutos tapahtuu, sen on lähdettävä miehestä itsestään. Sinä voit joko olla valitsematta tätä miestä tai valita hänet ja hyväksyä hänen suhteensa alkoholiin. Tai tietenkin voit olla hyväksymättäkin ja jäädä odottelemaan muutosta. Muista vain, että sitä ei välttämättä koskaan tule tapahtumaan. Me naiset niin usein luulemme voivamme muuttaa miehen ihan vain rakkauden voimalla (tai jotain), mutta ei niin tapahdu. Ei oikeasti. Mies muuttuu, jos haluaa muuttua. Kuten nainenkin. Vain itseään pystyy oikeasti muuttamaan.

 

[minun renttuni]

Kiitti vastauksistanne!

Haluaisin vielä tarkentaa että ei se mies mikään kokonaisvaltainen renttu ole. Paiskii kyllä joka arkipäivä kovasti töitä, eli mikään sohvaperuna ei oo kyseessä. Rikollisuudet on jättänyt taakseen omasta tahdostaan. Olemme olleet ystäviä kauan aikaa ja puhuneet kaikenlaista jo ennekuin meillä oli mitään tunteita mukana. On hän joskus maininnut että tympii mennä baariin joka viikonloppu, mutta en ole saanut selvää miksi kuitenkin sielä hyppii.

...

Pointtini on kai että "kunnollinen" ja "renttu" on vain MAINEITA. Kun oppii tuntemaan kunnollisen tai ns. rentun ihan oikeasti voi yllättyä pahemman/paremman kerran. Mainetta vaan on vaikea muuttaa.

No, jokainen tapaus on tietysti erilainen, mutta kuulostaa aikalailla minun mieheltäni. Ja hän sattuu olemaan paras mies mitä minulla on ikinä ollut kaikkiin "kunnollisiin" verrattuina joilla voi ollakin sitten vaikka mitä luurankoja kaapissa. Mieheni menneisyys on ihan avoimesti tiedossa ja taaksejäänyttä elämää.

Miehelläni on myös rikollista taustaa vuosien takaa, lähinnä nuoruusvuosilta eikä mitään todella pahaa, ei siis ole vankilassa istunut tms. Nykyisin hyvä ammatti, tietää paljon elämän varjopuolista eikä koskaan haluaisi sinne takaisin. Rikollisille poluille joutuminen riippui paljon hänen taustastaan, kasvusta sijaisperheissä jne. Oma perhe oli aina painanut alas ja sanonut ettei hänestä koskaan tule mitään. Vanhempana hän sai tästä voimaa todistaa heidän olleen väärässä hankkiessaan koulutuksen ja ammatin.

Tuo baariin meno vaikka sanoo sen tympivän saattaa johtua siitä että kaverit on siellä, että muut odottavat hänen menevän sinne tms. Kuten sanoit, maine. Itsekin suhtauduin varauksella mieheeni kun hänet tapasin, tiesin nimenomaan hänen maineensa, mutta hän paljastui todella hyväksi mieheksi. Mainetta on vaan vaikea muuttaa, monet mieheni vanhat kaverit ihmettelevät vieläkin miten minun renttuni on voinut ostaa omakotitalon ja kaksi autoa, hankkia koiran ja mennä naimisiin

 

[minun renttuni]

Niin minä en siis miestäni muuttanut vaan se oli hänen oma päätöksensä. Enkä voi sanoa että sinun renttusi toimisi samoin.

 

[tunteellinen siili]

kyllä rentut on parhaimpia! siis sopivasti rentut. kokemusta on kahdesta ja molemmilla jäi rakkauden ja yhteisten asioiden myötä liika päihteiden käyttö ja laittomuudet pois. elämä on elämää kun on"renttu" vierellä. )

 

[naurusta raivoon]

rentuissa on vaan eniten mieliala häiriöisiä väkivalta miehiä.

 

[tietoa, ei arvailuja]

rentuissa on vaan eniten mieliala häiriöisiä väkivalta miehiä.

Ei pidä paikkaansa, yleensä pahimmat tapaukset ovat niitä ulkoisesti täydellisiä "perheen isiä" jotka eivät ole eläneet elämää ja purkavat sitten turhautumat väkivaltaan tms. Myös lasten hyväksikäyttäjät ovat aina näitä hiljaisia "kilttejä" setiä... Kukaan rikollisen taustan omaava ei koskaan koskisi lapseen eikä yleensä myöskään naiseen koska he tietävät että vankilassa tappolistalla on ensimmäisenä lapsiinsekaantujat ja raiskaajat. Siellä on isit sitten helisemässä.

 

[naurusta raivoon]

Minä perustan tietämykseni vain siihen mitä tutkimustuloksia olen lukenut.
mm. nämä psykologit jotka tutkineet väkivaltataustaisia miehiä.
Kaikilla on ollut enemmän ja vähemmän mieliala häiriöitä,,ym..yhteiskuntaan sopeutumattomuutta.
Toki jokainen voi muuttua mutta rentun pitää muuttua haluta muuttua itse, ei toisen painostuksella. Menee näyttelyksi kotona , ja muualla repeää..ehkä nämä kiltit isit kotona - malli mitä ed. kirjoitti tulee sieltä.

 

[evvvk]

Mitä tuota kyselemään muilta, taisi ap;n kirjoitus olla lähinnä puolustus, miksi on yksissä niin leimallisen ihmisen kanssa. Jokainen saa seukkailla ja elää, kenen kanssa huvittaa, mutta et voi vaatia muilta ihmisiltä ymmärrystä asiallesi. Elä asian kanssa, mutta älä kaada sitten ystävien niskaan, kun tulee pahoja päiviä. Ja niitä tulee -jokainen järkevä tietää sen.