Rakastatko sisarustesi lapsia?

[hyytikyppynen]

Rakastan :heart: Ne on mulle ko omia muruja :heart:

 

[seko täti]

Just noin mullaki - ku tädiks viimein pääsin, niin sekosin vielä pahemmin ku omieni kanssa. Itkin hormonihuuruissani ja jotenki kaikki oli vaan nii ihanaa ja on vieläki, vaikka on omiaki pieniä! Näyttelin innoissani kaikille tutuille ja tuntemattomille kuvia siitä pienestä poikasesta ja muutenki olin ihan sekasin onnesta! :heart: Tunsin myös samantapaista huonoa omaatuntoa, ku yleensä toisen lapsen kohalla tuntee, ku sain oman seuraavan pienen. Tunsin, ettei aika riitä enää tälle siskon pienelle ja toisaalta taas surin, etten osannu olla yhtä innoissani omasta uudesta piemestä, ku olin tästä siskon pienestä... Jos tajuutte yhtään, mitä meinaan :ashamed:

 

[Blue]

Rakastaminen on liian voimakas ilmaus. Pidän lastemme serkuista erittäin paljon ja olisin valmis tekemään heidän eteensä isojakin uhrauksia, mutta omat lapset ovat silti aina etusijalla.

Kyllä minä voin silti rakastamisesta puhua, vaikka ilmanmuuta minulla omat lapset menee aina ja kaiken edelle. Se että rakastan jotain muutakin lasta ei ole mitenkään pois omiltani. En rakasta heitä yhtään sen vähempää sen takia.

Samaa mieltä ap, ei ole omilta pois jos toisiakin rakastaa. tykkään lapsista kamalasti, toisista ihan hirveästi. Mutta ei se ole omiltani pois että muistakin tykkään. Omani ovat rakkaimmat mutta se ei estä etteikö muitakin saa rakastaa!!

 

[ap]

Mä vaan mietin, että mun mies pitää mua ihan sekopäänä ja ei kohta jaksa mun hössötystä, mutta mä vaan olen niin onnellinen.

 

[Gloria Mundi]

En erityisemmin, valitettavasti, silla en nae heita kuin ehka kerran vuodessa, jos hyvin kay. Ja tunnen itseni tosi vaivautuneeksi kun olen heidan seurassa silla vaikka haluaisin olla 'tati' en osaa silla en tosiaankaan tunne lapsia ollenkaan. :ashamed:

 

[Cheetah]

Oliko imettäminen heti sinusta ihan luontevaa vai tuntuiko oudolta imettää toisen vauvaa?

Ihan luontevaa oli. Sitä vois verrata luovutettuun äidinmaitoon paitsi että maito juodaan suoraan tissistä. Siinä tilanteessa tärkeintä oli saada lapselle ruokaa, ja kun pullosta ei osannut juoda niin sitten imetin
Serkkuni on myös aikanaan imettänyt veljeäni, kun häneltä tuli paljon maitoa (luovutti osan) ja äidiltäni ei juurikaan.

 

[villiäinen]

Rakastan :heart:

 

[ap]

Oliko imettäminen heti sinusta ihan luontevaa vai tuntuiko oudolta imettää toisen vauvaa?

Ihan luontevaa oli. Sitä vois verrata luovutettuun äidinmaitoon paitsi että maito juodaan suoraan tissistä. Siinä tilanteessa tärkeintä oli saada lapselle ruokaa, ja kun pullosta ei osannut juoda niin sitten imetin
Serkkuni on myös aikanaan imettänyt veljeäni, kun häneltä tuli paljon maitoa (luovutti osan) ja äidiltäni ei juurikaan.

Minkä ikäinen vauva oli?

 

[Cheetah]

Minkä ikäinen vauva oli?

3 kk

 

[Madicken04]

Juu, tai siis siskon esikoista ainakin. Suurinpiirtein samalla tapaa kuin omia lapsiani, omalla tavallaan koenkin hänet "esikoisekseni". Olin aikanani niin kiinteästi mukana hänen odotuksessaan ja elämässään ensimmäisinä vuosina kun asuttiin vielä samassa kaupungissa. Kummipoikani hän on ja nykyisin todella harmittaa kun ei nähdä kuin muutama kerta vuodessa, poika jo 9v ja kasvaa kovaa vauhtia, yhteinen kielikin haasteellista (eivät asu suomessa ja suomea hälle puhuu vain äiti enkä minä ymmärrä tanskaa). Silti hän yhä tuntuu niin omalta! :heart:

Siskon nuoremmat lapset taas... Tottakai heistä pidän ja rakastankin koska ovat rakkaan siskoni lapsia. Mutta rehellisyyden nimissä me ei ikinä olla nähty kuin se muutama kerta vuodessa ja tuona aikana minulla on ollut omat, samanikäiset lapset siinä hoidettavina etten edes koskaan ole kerennyt noihin niin keskittyä ja heille omistautua. Vaikka kuinka ihania tapauksia ovat niin minulle ovat jääneet paljon vieraammiksi mitä isoveljensä.

 

[täti_]

Niin, tosi kateellisena luin näitä viestejä, tuollaisia tunteita haluisin että itsellänikin olisi, olen lapsirakas ja omat ihan älyttömän tärkeitä (myös muuten pidän lapsista)
MUTTA nämä sisaren lapset ovat tosi rasavilleja ja huonokäytöksisiä, pienempi puree, lyö potkii meidän lapsia, riehuu ja rikkoo tavaroita. Isompi on nykyisin kivempi mutta huonokäytöksinen edelleen.

Omat on aina olleet rauhallisia, kilttejä ja hyväkäytöksisiä, ihan musta jo "syntyessään" nämä sisaren lapset on niin erilaisia joten ei osaa tuntea niin positiivisia tunteita kun haluisi. Ajattelin että oltais hurjasti tekemisissä kun hänkin saa lapsia, mutta enää se ei tunnukaan kivalta (erityisesti ton nuoremman takia joka on väkivaltainen ja riehuu, eikä "osaa" leikkiä)

Yritän olla ihan kiva täti, mutta tuntuu että se näkyy kilometrin päähän, etten ihan oikeasti kovasti heistä tykkää. Toivon mukaan suhde muuttuu kun lapset kasvaa...