"Näkymätön Ninni"
Minä en ole koskaan rakastanut. En ole koskaan tuntenut mitään hyvää äitiäni kohtaan. Ainoastaan vaan jäätävän kylmää pelkoa ja ahdistusta. Pelkkä läsnäoloni saa äitini vihaiseksi ja ahdistuneeksi vieläpä jos kysyn tai sanon jotain hän on vaikeampi. äitini on kylmä. ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua eikä ole halannut vaan torjuu ja työntää minut pois. hän haukkuu ja arvostelee sekä syyttelee minua aina ja kaikesta. näin on olluyt lapsesta asti ja jatkuu vieläkin. äitini takia minulla ei ole minkäänlaista itsetuntoa eikä oman arvontunnetta. äitini on polkenut minut maahan kaikilla mahdollisilla tavoilla ja tämän takia pelkään uusia tilanteita ja ihmisiä ja ahdistun helposti. miksi näin? siihen hän ei ole koskaan vastannut. tiedättekö te? onko muilla samanlaisia kokemuksia?