Rakastanko vai en :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ä77
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

ä77

Vieras
Avioliittoa vasta 4v takana ja välitän hirmusti miehestäni. Kerron rakastavani, mut todellisuudessa en tiedä, et mitä rakastaminen on.

Onko se "vain" välittämistä, erossa ollessa ikävää vai onko tämä kaikki vain sitä, kun ollaan totuttu olemaan yhdessä. Onnellinen olen, mutta kipinä puuttuu.

Kertokaa te viisaammat, et miltä rakastamminen tuntuu?
 
Sitä kun on niin vaikea pukea sanoiksi.
-Olen onnellinen kun saan herätä mieheni vierestä aamuisin.En osaa siihen muita kuvitella
-Suunnittelen elämäämme eteenpäin, yhdessä
-Pienet hipaisut ohimennessä saa toisinaan jalat veteläksi
-Yksi intensiivinen katse tuo sen ensihuuman mieleen...

Jotain tällaista..kyllä mie tiedän että rakastan :heart:
 
Me ollaan oltu 15v. naimisissa ja mulla on ollut nyt viimeisen vuoden aikan outoja tuntemuksia.Tiedän että rakastan miestäni,mutta välillä taas vaan tuntuu että olen ilmaa sille ja se mulle.Hitto kun vaikea selittää....Petipuuhat ei kiinnosta mua pätkän vertaa ja se on miehelle kova pala.Pärjäisin seksiä vaikka ilman lopun elämää.Jotenkin vaan ei natsaa mikään ja mitään hauskaa ei olla yhdessä tehty ei vuosi kausiin.Mies ei halua lähtee kahdestaan minnekkään ja olemmekin aina kotona.Mies töissä käy ja loppu ajan on kotona.Ei käy kun kerran pari vuodessa kotonaan.
 
niin :|
en tiedä...
meillä on tosi raskas kausi menossa,mies paahtaa töissä pahimmillaan 14h/pvä ja kyllähän se syö miestä ja koko perhettä...mies laukoo ihme letkautuksia joita en oo "kuunnellu" aijemmin,mutta eilen kun ystävälle asioista avauduin niin sitten vasta ymmärsin että ei noin saa toiselle puhua,sitten vasta ymmärsin että ne sanat saattuu vaikka lopussa vitsiksi heitetään :/

en muista (ihan oikeesti!) millon viimeksi mies olis sanonu rakastavansa mua,tiedän toki että välittää,mutta riittääkö se? tässä on vaan "helppo olla" mutta onko se oikein?eikö me ansaita mitään muuta?

laitan nämä vielä stressin piikkiin,mutta ehkä asioille täytyis tehdä jotain jos tämä meno jatkuu näin...
että en ap osaa vastata,en taida minäkään muistaa miltä rakkaus tuntuu muutakun omia lapsia ( :heart: ) kohtaan... :ashamed:
 
Rakkaus muuttuu syväksi ystävyydeksi. Välittäminen on hyvä syy pysyä yhdessä. On harhaa kuvitella, että rakkus olisi jokin staattinen tila, joka säilyy samanlaisena läpi elämän. Rakkus elää kausittain, välillä on seesteisempää. välillä taas eloisampaa.
 
tuo olikin hyvä kommentti :) ja tuon kyllä tiedän, mut jos niitä kausia, et tuntee varmasti rakkautta, niin ei oikein ole ollenkaan, niin pitää kait miettiä jo et missä vika
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Rakkaus muuttuu syväksi ystävyydeksi. Välittäminen on hyvä syy pysyä yhdessä. On harhaa kuvitella, että rakkus olisi jokin staattinen tila, joka säilyy samanlaisena läpi elämän. Rakkus elää kausittain, välillä on seesteisempää. välillä taas eloisampaa.

mutta kuin pitkään riittää pelkkä välittäminen? mistä sen tietää millon rakkaus on muuttunu pelkäksi välittämiseksi ja ystävyydeksi?
jos ei sano että rakastaa,niin pitääkö toisen vaan olettaa että kyllä se rakastaa? pitääkö sanoa vasta sitten kun ei rakasta?mitä jos ei sano sillonkaan ku ei tiedä tai jaksa? :ashamed:

mun miehessä ei ole mitään pahaa,se on just sellanen "ihanne mies",mutta en tiedä kaipaanko sellasta...yhdessä on oltu 8,5vuotta ja paljon koettu yhdessä,sekä hyvää että pahaa.nyt vaan jotenki on pitkään ollu ajatukset sekasin,molemmilla...
 

Yhteistyössä