Rakastan vauvaani ihan mielettömästi - voiko rakastaa liikaa?

[vihdoin äiti]

Meillä on nyt 6kk ihana, rakas, suloinen, viaton lapsi.

Olenko jotenkin outo, kun en millään raaski jättää häntä hoitoon?
Joskus tekisi kyllä mieli "omaa aikaa", mutta sitten kun olen poissa kotoa ja lapsi on isänsä kanssa (joka hoitaa hyvin), niin olen hirmu levoton.

Iltaisin joskus ennen nukahtamista tulee sellaisia ajatuksia, että jos syystä tai toisesta menettäisin lapsen, niin mulla ei olis mitään enää jäljellä, mä olisin vaan ihan tyhjä kuori.

Ihmettelen lähes päivittäin, mitä niin hyvää olen tehnyt että olemme saaneet hänet.

Parhaiten nukun, kun vauva on vieressä.
Parasta "omaa aikaa" on se, kun vauva nukkuu näkö- ja kuuloetäisyydellä ja puuhaan jotain itsekseni.
Parhaita hetkiä elämässä on ihan tavallinen arki-ilta, kun hoidamme lasta yhdessä, ihmettelemme mitä kaikkea hän on oppinut ja ihastelemme häntä.

Johtuukohan tämä nyt siitä, kun luulimme vuosia ettemme voi saada omaa biologista lasta?

Miehellä siis tällaista ei ole, hän rakastaa vauvaa, mutta elää kuten ennenkin.
Oli juuri kavereiden kanssa mökkireissulla pitkän viikonlopun ja hyvin kuulemma meni.
Minä taas ihmettelin, eikö ollut ihan hirveä ikävä vauvaa.
Ei kuulemma häiritsevästi, hän tiesi että meillä on kaikki hyvin ja se riitti.

Onko tämä ihan normaalia?

 

["Susimieli"]

Kuulostat tyypilliseltä äidiltä.

 

[vihdoin äiti]

Kiitos "Susimieli", hyvä kuulla.

 

[yyyy]

Joo siis todella kummallista ja outoa!











Eih...

 

[vihdoin äiti]

Mun oli pakko varmistaa, kun muutama ystävä (äitejä hekin) on ihmetelleet kun en raaski jättää vauvaa vaikkapa yöksi hoitoon.

Joo, tais olla tyhmä kysymys...sorry.

 

[Rockwood]

Normi äidiltä kuulostat, onnea paljon vauvasta.:flower:
Meillä on nuorimmainen 1.v enkä pysty jättämään häntä vielä yöksi hoitoon, päivällä on ollut mummilla 3h hoidossa, ja koko senkin ajan ajattelin vauvaa, tai taaperohan tuo on jo.=)

 

[yhden äiti]

Meillä on 2,5-vuotias, enkä ole nähnyt mitään tarvetta jättää häntä yöksi hoitoon, enkä haluaisi olla hänestä erossa niin pitkään. Muutaman tunnin jo mielelläni vietän omaa aikaa jossain muualla kuin kotona, mutta sen enempää en halua.

 

["Sipuli"]

Sympbioosissa on ihan hyvä elää, kunhan alkaa irrotella siellä kahden ja kolmen ikävuoden välissä jotta lapsikin pääsee itsenäistymään ja olemaan irrallinen osa äitiä=oma itsensä

 

[puuh]

Ei ole mitään outoa siinä ettei raaski jättää 6kk ikäistä yöksi hoitoon, kuulostat oikein hyvältä normiäidiltä.

 

[N:O]

Ihan normaaliahan tuo on mutta musta on ihan normaalia raahtia jättää vauva myös yökylään jos siltä tuntuu ja pystyy ei rinnassa enää. Mun mielestä äitien pitäisi osata ajatella enemmän sitä miltä itsestään tuntuu eikä sitä mitä ne kaverit/naapurin elsa tai muut ajattelee..

 

[AikaKaukanaTäydellisestä]

No mun mielestä tunnut olevan just sellainen takertuja joka ei tajua myöhemminkään yhtään irtautua siitä lapsesta.

 

[Bonaire]

No mun mielestä tunnut olevan just sellainen takertuja joka ei tajua myöhemminkään yhtään irtautua siitä lapsesta.

peesi ja et kai sä oikeasti jätä lasta omalle isälle hoitoon?

 

[Saraldo]

Ei sussa mitään vikaa ole . Mutta mun mielestä lasta voi kyllä rakastaa liikaakin. Silloin se tarkoittaa sitä, ettei lapselle anneta tilaa kehittyä itsenäisemmäksi ja vanhemmista riippumattomaksi ihmiseksi, vaan ikään kuin kahlitaan sille tasolle, missä hän ei pärjäisi ilman vanhempiaan. Ei anneta leikkiä muiden lasten kanssa, ettei hän vain viihtyisi muiden kanssa. Ei anneta missään vaiheessa hetkeksikään muiden hoitoon. Kun lapsi aloittaa koulun, äiti ei itke liikutuksesta vaan siitä, että joutuu olemaan muutaman tunnin päivässä ilman lastaan ja antamaan lapsensa muiden aikuisten armoille. Se on sairaalloista ja vaikka äiti tarkoittaakin sillä hyvää, se vahingoittaa lasta.

 

[piina]

Rakastaa ei voi liikaa, lasta pitääkin rakastaa täysillä. Mutta lapsen voi liikaa sitoa itseensä. Lapselle on väärin, jos vanhempi ei anna hänelle mahdollisuutta muihin läheisiin aikuissuhteisiin tai jos vanhempi ei anna hänelle tarpeeksi tilaa kasvaa ja kehittyä. Vanhempi saattaa myös liikaa ohjata lasta haluamaan niitä kaikkia asioita, joita hän itse haluaa. Jos toista rakastaa, pitää muistaa antaa hänelle se kasvualusta jonka hän tarvitsee, eikä sitä minkä itse haluaa ja minkä itse tarvitsee.

 

[vicy]

Ihan normaali äiti olet. Ei 6kk ikäistä vielä tarvikkaan pystyä jättämään hoitoon. Ei alle 1v tarvi vielä mitään muita aikuiskontakteja kuin äidin ja isän, kyllä niitä keritään luomaan sitten myöhemmin kun lapsellakin on valmiudet siihen.

 

["Vieras"]

No eipä mun 3 vuotias ja 1,5 vuotias kumpikaan ole ollut yöhoidossa koskaan. Että eipä sen perusteella vielä kannata tuollaista pohtia. Mulla ei ole ollut sellaisia menoja että yöksi olisi hoitoon pitänyt laittaa. Kyllä tuo isompi silti ihan reipas ja kokoajan " itsenäisempi" on, eikä arastele vieraita yms.

 

["alma"]

Kyllä tuo helpottaa, kun uhmaikä iskee päälle...
mutta niinkuin moni sanonutkin, ei siihen lapseen saa liikaa takertua. Ihmiset on toki erilaisia, mutta kyllä minä ihan hyvillä mielin jätin vauvan isänsä hoitoon. En mä usko, että se mikään rakkauden määrän mittari on.

 

["mammanen"]

Ihanaa että vielä löytyy äitejä joille äitiys on tärkeintä !
Kyllä ne lapset itsenäistyvät vaikka äiti rakastaisikin heitä niin ettei haluaisi viedä hoitoon ja ottaa "omaa aikaa" ilman lasta, meidän esikoisestammekin tuli kovin itsenäinen nuori vaikkei ollut erossa perheestään kuin koulutunnit.
Kuopus tuossa, 2 vuotta, ei ole ollut sekuntiakaan muiden kuin isänsä tai minun "hoidettavana" ja taatusti hänkin itsenäistyy kun on sen aika.

Rakasta lastasi ihan rauhassa, sinun ei todellakaan tarvitse olla näitä nykyään niin yleisiä äitejä jotka haluavat elää ja mennä kuten aikana ilman lasta !

 

["vieras"]

Taidat imettää vielä? Itselläni imetysaikana oli kova ikävä vauvaa esim. jos menin nukkumaan aikaisemmin, vaikka hän oli isänsä sylissä seinän takana toisessa huoneessa...

 

["Nisu"]

Normaalia Kai..

Meidän poika on jo 6v, mutta en edelleenkään malttaisi olla hänestä erossa!

 

["Mari"]

Minä olen aivan rakastunut vauvaani <3 Jaksan jokapäivä ihmetellä, että miten paljon voikaan pientä murusta rakastaa Meillä on myös leikki-ikäinen, jota rakastin ja rakastan edelleen yhtä paljon Ehkäpä vauvan rakastaminen on sen takia voimakasta kun olet vauvaan vasta tutustunut ja rakastunut. Ihan sama kuin kun rakastuu toiseen aikuiseen; rakastumisen tunne on tosi voimakas ja siitä se sitten tasoittuu rakastamiseksi. Eli olet vastarakastunut ja se on normaalia <3

 

[vihdoin äiti]

Kiitos paljon vastauksistanne!

Tosiaan minulla on muutama ystävätär ihmetellyt, että miksi en voi jättää yöksi hoitoon, kuvittelenko olevani "superäiti".
Mutta kuten muutama muukin täällä kirjoitti, en vain halua, ajatuskaan ei tunnu hyvältä. En halua lähteä viikonlopun laivareissulle ilman lasta bilettämään kuten ennen, se ei vain ole enää tärkeää.

Vauva on muuten ollut mumminsa hoidossa pari tuntia ja kun tulin kotiin, oli ihan tosiaan sellainen tunne, että tulin KOTIIN, paikkaan jonne minä kuulun ja jossa rakastan ja olen rakastettu.

Samoin minusta tuntui ihanalta lukea, että monesta muusta äidistä tuntuu samanlaiselta.

Esim. tämä pienen Eerikan tapaus järkytti minua sydänjuuriani myöten ja on ihanaa lukea miten niin moni rakastaa vauvaansa ja haluaa olla tämän kanssa.

Lisää näitä ihania kirjoituksia, kertokaa millä lailla teidän vauva on erityisen ihana?
Mikä on parasta vauvan / perheen kanssa?

 

[-]

No joo kyllähän tuo ihan normaalilta kuulostaa, ettei esim. halua jättää vauvaa yöhoitoon.

Mutta muista ja huomioi nämä pari seikkaa:

Ensinäkin, sinulla ei ole oikeutta omia vauvaa itsellesi, vaan myös isällä on oikeus lapseensa. Tuo särähti korvaan, ettet edes isälle raaski jättää HOITOON pariksi tunniksi.

Toisekseen onko tuo rakkaus vauvaan pistänyt miehen kokonaan sivuun? Sekin on normaalia, että vauva tulee tietysti ykkösenä, muttei sitä parisuhdettakaan kannata ihan unohtaa tai saat kohta olla vauvan kanssa ihan kahdestaan, kun mies lähtee lätkimään.

Kolmannekseen kannattaa yrittää olla hieman kauaskatseisempi. Jos nyt laiminlyöt ystäviäsi täysin ja ainoat keskustelun aiheesi ovat luokkaa "ihana vauvani sitä ja tätä" niin turha sitten ihmettellä, kun ystäviä ei enää olekaan, kun heitä alat kaivata.

 

[vihdoin äiti]

Siis mitä ihmettä, kirjoitinko jossain kohtaa jättäväni lapsen isälle hoitoon? Omasta mielestäni kirjoitin että "kun olen poissa kotoa" .

Ja sitten vielä toiseksi mielestäni kirjoitin että parasta arkea on se kun olemme yhdessä kotona, hoidamme vauvaa ja ihastelemme häntä.

Mistä kohtaa kirjoituksestani sait käsityksen, etten anna isän olla vauvan kanssa?

 

[-]

Siis mitä ihmettä, kirjoitinko jossain kohtaa jättäväni lapsen isälle hoitoon? Omasta mielestäni kirjoitin että "kun olen poissa kotoa" .

Ja sitten vielä toiseksi mielestäni kirjoitin että parasta arkea on se kun olemme yhdessä kotona, hoidamme vauvaa ja ihastelemme häntä.

Mistä kohtaa kirjoituksestani sait käsityksen, etten anna isän olla vauvan kanssa?

No hyvä jos näin ei ole. Käsitin väärin, kun luin koko ketjun putkeen ja muistin väärin aloituksen sekoitten sen vastauksiin.