Rakas päiväkirja osa II

[wiltsujohanna]

No niin. Taisin aloittaa aikuiselämäni alusta. Nollasta.
Täytän kohta 52 vuotta...
Aloitin just opinnot ihan uudelle ja kiehtovalle alalle, olen siis päätoiminen opiskelija. Minulla on kotona vielä kaksi opiskelevaa nuorta ja sanoin heille, että minä aloitin nyt opiskelut ja saas kattoo, koska muutan pois kotoo. Tuhahtivat.
On mielenkiintoista nähdä, mihin tämä toinen elämäni johtaa. Ensimmäisen aikuiselämäni elin vaihtamalla kumppania tasaisin väliajoin ja kasvattamalla kaikki lapseni aikuisiksi - nyt minulla on ihan kummallisen rauhallinen ja silti outo olo. Nautin elämästäni ja opinnoistani suunnattomasti - minulla ei oikeastaan ole tällä hetkellä mitään huolia mistään; se on varmaankin se oudon olon yksi syy. Ajan rämällä autolla, tuunaan vanhoja vaatteitani käyttökelpoisiksi, ostin armeijan repun, johon ompelin pitsipeitosta purkamiani pitsitähtiä, kodistani on tullut kääntymispaikka ja opiskelija-asuntola... Jos en saa rahaa kasaa kaikkien meidän opiskelijoiden ruokaan, käsken noiden muiden opiskelijoiden nostaa opintolainaa.
Ensimmäistä kertaa elämässäni sallin itseni nauttia myös usean miehen huomiosta yhtä aikaa; siitä kihelmöivästä tunteesta, että minä voin rauhassa katsella ja olla vaan. Antaa miesten pyöriä ja jos kyllästyvät pyörimiseen, menkööt menojaan - uskallan olla rauhassa, uskallan olla vaan. Minä pärjään ja selviän yksin, ilman miestä siis! Ja se on kyllä maailman kannattelevin tunne - ainakin minulle nyt.
Ainiin, tää tais olla väärä palsta, kun minulla ei ole sitä parisuhdetta, en sitä edes kaipaa enkä surkuttele menneitä parisuhteitakaan, mutta olen tällä palstalla näitä parisuhdeseikkailuitani veivannut, joten menkööt tämäkin - ja kyynisimmät kyllä aattelevat, tiedän, että kauankohan tätäkin parisuhteetonta aikaa elämässäni mahtaa jatkua....toisaalta huomisesta ei tiedä kukaan, en edes minä itse... Enkä vanno mitään!

 

[nolla]

... missä se nolla nyt meidän kenenkin kohdalla on..
... sulla on lapset, asunto, useita parisuhteita takana, työhistoria, elämän kokemusta....
Mitätöit aika raskaasti menneen elämäsi ja rakkaat ihmisesi, jos sanot, että aloitat taas nollasta.

Eikö olisi helpompaa, jos jatkaisit vaan eteenpäin ilman sen kummempia tilityksiä ja selityksiä?

 

[Kiva]

Jesses Wiltsujohanna! SULLA ei ole mies kierroksessa. Aika monta tarinaa niistä onkin luettu, mutta tämä opiskelujuttu on uutta. Onko sinusta(kin) tullut aikuinen?

Oikeasti, on mahtavaa, kun aikuinen nainen alkaa opiskelut. Aikoinaan aikuisopiskelijana minäkin nautin siitä suunnattomasti, koska sitä mitä siitä sain, ei tarvinnut jakaa kenenkään kanssa, sain pitää sen kaiken itselläni, hyödyn myös. Ei sitä äiti-ihminen monta asiaa voikaan pitää vain itse.

Lykkyä tykö!

 

[Hellevi]

olen eri mieltä äiti-ihmisten omista asioista.
Omasta mielestäni minulla ei ole koskaan ollutkaan mitään muuta kuin pelkkiä omia asioita .

Mulla on 4 lasta (24-21-18-17 v), jäin yksin kun nuorimmainen oli 3 v. Olen ainoa lapsi, vanhempani asuivat kauempana, miehellä oli vanhemmat, ei sisaruksia. Anoppi ja appiukko olivat todella ihania ihmisiä, mutta kun he kuolivat, niin miehen puoleinen suku oli hyvin pitkälle siinä. Jonkun verran on pidetty yhteyttä anopin siskon lapsiin, silleen kerran vuodessa. Yhtäkaikki olen ollut lasteni elämässä se ainoa aikuinen 24/7 jonka puoleen he on joutuneet kääntymään viimeiset 13 vuotta.

Uutta miestä en ole saman katon alle ottanut asumaan syystä tai toisesta. Useamman lapsen kanssa kahden perheen yhdistäminen on ollut vastenmielistä ja työllistävän tuntuista ja sekin että jonkun lapsettoman miehen sovittaminen omaan porukkaan, sekin on vaan tökkinyt niin etten sitä vaivaa ole halunnut nähdä.

Mutta tässä lista näistä mun omista asioista.
1. mun duunijutut, eipä niissä ole lapsilla ollut koskaan mitään sanomista. Olen aina käynyt töissä ja käyn jatkossakin. Jos olen vaihtanut työpaikkaa, niin kyllä mä sen olen ihan sellasena ilmoitusluontoisena asiana lapsille kertonut. Hei äiti menee parin viikon päästä töihin tuonne ja uus puhelinnumero sinne on tämä ja tämä. Muksujen vastaus on ollut tyyliä ai onks se kivempi paikka kuin entinen, voidaanks me tulla joskus käymään, ketä muita siellä on töissä ja siinä se.

2. harrastukset: olen käynyt 2 krt viikossa harrastamassa yhtä juttua viimeiset 26 vuotta eikä loppua ole näkyvissä. Samaten sunnuntain 2h kävelylenkki on pysynyt vakiona. Kun kersat olivat pieniä, he olivat mukana, 12 ikävuoden jälkeen eihän ne ole edes heränneet vielä aamu kymmeneltä kun lähden lenkille joten rauhassa yksikseen on saanut kävellä iät ajat.

3. vaatteet: pidän päälläni just niitä vaatteita mitä haluan. Tosin nykyään tytär (vanhin) käy vaatekaapillani penkomassa kun on saman kokoinen ja"retrot" on kuulemma muotia, mutta ei vie mitäänpois ilman lupaani.

4. ystäväni: En ole ikinä hyväksyttänyt ystäviäni lapsillani enkä tule hyväksyttämään.
Jos/kun miesystäviä on ollut, tosin ei nyt joka vuosi niin eipä nuo ole paljon kersoja heilauttanut suuntaan eikä toiseen, kun eivät ole meidän kotiin asumaan tulleet eikä muksuja ole ikinä hoitamassa olleet.

5. koti: omat huoneensa ovat saaneet laittaa mieleisekseen, mutta muuten meillä sisustetaan ja eletään mun mieltymysten mukaan. Hyvin ovat silti viihtyneet, melkein väkisin on vanhemmat ipanat saanut ovesta ulos työntää, samaten kersojen kaverit joita on aina pyörinyt meillä iltaisin.

6. kodin rutiinit: meillä on aina hypitty mun pillin mukaan. Minä ole ollut lasteni piika enkä palvelija. Hyvin ovat pojat oppineet pyykien pesun, ruuan laiton ja siivoamisen. Tyttö oli vähän uppiniskaisempi ja riitojakin oli kotihommista, mutta nyt kun omassa kodissaan asuu, niin jopa on tatsi löytynyt häneltäkin. Ei ole enää tiskiallas täynnä kuivuneita lautasia kun niiden hinkkaamiseen menee kuulemma hirveen paljon enemmän aikaa versus siihen jos pesee valmistusastiat ja lautasen pois heti syötyään . Mieli teki sanoa, mitä minä sanoin

7. kaikki raha-asiat, ostopäätökset yms:
En ole lapsiltani kysellyt neuvoa raha-asioihin. Minä olen ollut se perheen aikuinen joka pitää huolen siitä, että rahat riittää ja jokainen saa sen mitä tarvitsee silloin kun asiaa tarttee.
Teini-iässä saivat lapsilisänsä käyttöönsä ja niitä he käyttivät ns. henkilökohtaisiin menoihinsa.
Kun ovat menneet töihin, muttaneet pois, siitä alkaen ovat huolehtineet itse kaikesta. Toki kääntyvät mun puoleen monestikin kysellen miten heidän kannattaisi tehdä, mutta toisinpäin, ei he mun rahoihin ole koskaan sekaantuneet. Olen pystynyt ostaan itselleni just sitä mitä olen halunnut, ei ole kukaan syyllistänyt eikä komennellut, että miks tota tai tätä.

 

[Kiva]

olen eri mieltä äiti-ihmisten omista asioista.
Omasta mielestäni minulla ei ole koskaan ollutkaan mitään muuta kuin pelkkiä omia asioita .

Mulla on 4 lasta (24-21-18-17 v), jäin yksin kun nuorimmainen oli 3 v. Olen ainoa lapsi, vanhempani asuivat kauempana, miehellä oli vanhemmat, ei sisaruksia. Anoppi ja appiukko olivat todella ihania ihmisiä, mutta kun he kuolivat, niin miehen puoleinen suku oli hyvin pitkälle siinä. Jonkun verran on pidetty yhteyttä anopin siskon lapsiin, silleen kerran vuodessa. Yhtäkaikki olen ollut lasteni elämässä se ainoa aikuinen 24/7 jonka puoleen he on joutuneet kääntymään viimeiset 13 vuotta.

Uutta miestä en ole saman katon alle ottanut asumaan syystä tai toisesta. Useamman lapsen kanssa kahden perheen yhdistäminen on ollut vastenmielistä ja työllistävän tuntuista ja sekin että jonkun lapsettoman miehen sovittaminen omaan porukkaan, sekin on vaan tökkinyt niin etten sitä vaivaa ole halunnut nähdä.

Mutta tässä lista näistä mun omista asioista.
1. mun duunijutut, eipä niissä ole lapsilla ollut koskaan mitään sanomista. Olen aina käynyt töissä ja käyn jatkossakin. Jos olen vaihtanut työpaikkaa, niin kyllä mä sen olen ihan sellasena ilmoitusluontoisena asiana lapsille kertonut. Hei äiti menee parin viikon päästä töihin tuonne ja uus puhelinnumero sinne on tämä ja tämä. Muksujen vastaus on ollut tyyliä ai onks se kivempi paikka kuin entinen, voidaanks me tulla joskus käymään, ketä muita siellä on töissä ja siinä se.

2. harrastukset: olen käynyt 2 krt viikossa harrastamassa yhtä juttua viimeiset 26 vuotta eikä loppua ole näkyvissä. Samaten sunnuntain 2h kävelylenkki on pysynyt vakiona. Kun kersat olivat pieniä, he olivat mukana, 12 ikävuoden jälkeen eihän ne ole edes heränneet vielä aamu kymmeneltä kun lähden lenkille joten rauhassa yksikseen on saanut kävellä iät ajat.

3. vaatteet: pidän päälläni just niitä vaatteita mitä haluan. Tosin nykyään tytär (vanhin) käy vaatekaapillani penkomassa kun on saman kokoinen ja"retrot" on kuulemma muotia, mutta ei vie mitäänpois ilman lupaani.

4. ystäväni: En ole ikinä hyväksyttänyt ystäviäni lapsillani enkä tule hyväksyttämään.
Jos/kun miesystäviä on ollut, tosin ei nyt joka vuosi niin eipä nuo ole paljon kersoja heilauttanut suuntaan eikä toiseen, kun eivät ole meidän kotiin asumaan tulleet eikä muksuja ole ikinä hoitamassa olleet.

5. koti: omat huoneensa ovat saaneet laittaa mieleisekseen, mutta muuten meillä sisustetaan ja eletään mun mieltymysten mukaan. Hyvin ovat silti viihtyneet, melkein väkisin on vanhemmat ipanat saanut ovesta ulos työntää, samaten kersojen kaverit joita on aina pyörinyt meillä iltaisin.

6. kodin rutiinit: meillä on aina hypitty mun pillin mukaan. Minä ole ollut lasteni piika enkä palvelija. Hyvin ovat pojat oppineet pyykien pesun, ruuan laiton ja siivoamisen. Tyttö oli vähän uppiniskaisempi ja riitojakin oli kotihommista, mutta nyt kun omassa kodissaan asuu, niin jopa on tatsi löytynyt häneltäkin. Ei ole enää tiskiallas täynnä kuivuneita lautasia kun niiden hinkkaamiseen menee kuulemma hirveen paljon enemmän aikaa versus siihen jos pesee valmistusastiat ja lautasen pois heti syötyään . Mieli teki sanoa, mitä minä sanoin

7. kaikki raha-asiat, ostopäätökset yms:
En ole lapsiltani kysellyt neuvoa raha-asioihin. Minä olen ollut se perheen aikuinen joka pitää huolen siitä, että rahat riittää ja jokainen saa sen mitä tarvitsee silloin kun asiaa tarttee.
Teini-iässä saivat lapsilisänsä käyttöönsä ja niitä he käyttivät ns. henkilökohtaisiin menoihinsa.
Kun ovat menneet töihin, muttaneet pois, siitä alkaen ovat huolehtineet itse kaikesta. Toki kääntyvät mun puoleen monestikin kysellen miten heidän kannattaisi tehdä, mutta toisinpäin, ei he mun rahoihin ole koskaan sekaantuneet. Olen pystynyt ostaan itselleni just sitä mitä olen halunnut, ei ole kukaan syyllistänyt eikä komennellut, että miks tota tai tätä.

Kappas, kiva, jotta olet onnistunut noin hirveän hyvin. Jostain syystä en ole pitänyt noita asioita erityisesti omina ansioinani tai ominani, vaan itsestäänselvyytenä. Tyyliin asioita opetellaan elämää varten ja kotona kunnioitetaan toisiamme. Ihmisiä niistä lapsista tuli ja kovin siisteissä kodeissa asuvat. Vaikka olimme toisaalta tasa-arvoisia ja toisaalta vanhemmat päättävät...
Opiskeluni oli ihan omani.

 

[Hellevi]

Kappas, kiva, jotta olet onnistunut noin hirveän hyvin. Jostain syystä en ole pitänyt noita asioita erityisesti omina ansioinani tai ominani, vaan itsestäänselvyytenä. Tyyliin asioita opetellaan elämää varten ja kotona kunnioitetaan toisiamme. Ihmisiä niistä lapsista tuli ja kovin siisteissä kodeissa asuvat. Vaikka olimme toisaalta tasa-arvoisia ja toisaalta vanhemmat päättävät...
Opiskeluni oli ihan omani.

Eikös tämä elämä ole pääasiassa itsestään selvyyksiä, samojen asioiden toistamista ja arkipuuhastelua omaan tyyliin?
Eikös se opiskelukin muutu tavalliseksi arjeksi jo ensimmäisen koulupäivän jälkeen?

Sitähän se töissä käyminen, perheen huolto sun muu elämä on, omanlaisen elämän rakentamista.
Tietysti jos olet joutunut vuosikymmenet elämään toisten ehdoilla, niin toki sitä taustaa vasten ymmärrän "oma juttu" näkökannan.

Minä en ole omasta mielestäni onnistunut hirveän hyvin vaan ihan tavallisesti niinkuin muutkin, esimerkiksi ystäväni ovat onnistunet. Olen yrittänyt rakentaa jokaisesta päivästä oman näköistä arkea ja olen tyytyväinen siihen, että olen ollut tyytyväinen omiin ratkaisuihini. Ei ole tarvinnut ruoskia itseään, että isoissa asioissa, mikset tehnyt näin tai noin.

 

[wiltsujohanna]

... sulla on lapset, asunto, useita parisuhteita takana, työhistoria, elämän kokemusta....
Mitätöit aika raskaasti menneen elämäsi ja rakkaat ihmisesi, jos sanot, että aloitat taas nollasta.

Taisit nyt lukea jonkun ihan oman tulkintasi tekstistäni. Mitään mitätöinyt, rakkaat ihmiset ovat ympärilläni rakkaina ihmisinä.

 

[wiltsujohanna]

Ei ole tarvinnut ruoskia itseään, että isoissa asioissa, mikset tehnyt näin tai noin.

Vaihdat ajatuksia toisen keskustelijan kanssa, mutta tähän lauseeseen kommentoin.
Kenenkään ei pidä ruoskia itseään menneistä - mennyt on mennyttä. Ei se tarvi mitään vakuutteluja suuntaan eikä toiseen eikä mitään pätemistä. Vankilassa istunut huumediileri on aivan yhtä hyvä kuin sinä, koska ihmisellä on vain tämä hetki.
Minä en olisi juuri tässä juuri minuna ilman jokaista käännettä elämässäni. Ja minä ainakin haluan olla juuri tässä juuri minuna!

 

[wiltsujohanna]

Jesses Wiltsujohanna!

Lykkyä tykö!

Kiitos!

 

[Mc Pilven Veikko]

Vankilassa istunut huumediileri on aivan yhtä hyvä kuin sinä, koska ihmisellä on vain tämä hetki.

No, ei todellakaan ole, ellet itse ole tehnyt vastaavaa rikosta! Yhteiskunnassa mennään niiden säännöillä, jos et niihin sopeudu, niin putoat parhaasta a-ryhmästä pois. Näin se vaan kulkee, eikä sinun henkilökohtaisella mielipiteelläsi ja huumemyönteisyydelläsi ole mitään arvoa. Ja muuten, suurin osa näistä huumehemmoista palailee vanhoihin kuvioihin heti vapaduttuaan, se on heidän maailmansa.

 

[wiltsujohanna]

No, ei todellakaan ole.

Todellakin on! Jos ihminen suhtautuu elämäänsä niin, että on vain tämä hetki, ei menneellä ole mitään merkitystä, koska loppuelämä rakentuu tässä olevien hetkien varaan.
Sinä käsittelit nyt asiaa eri näkökulmasta - yhteiskunnallisen. Minä yksilön näkökulmasta.

Ja miten niin, "jos et itse ole tehnyt vastaavaa rikosta." Mitä se sun mielestä muuttaisi tilanteessa?

 

[MOT]

Todellakin on! Jos ihminen suhtautuu elämäänsä niin, että on vain tämä hetki, ei menneellä ole mitään merkitystä, koska loppuelämä rakentuu tässä olevien hetkien varaan.

Mielipiteeni. Näinhän nämä kriminaalit suhtautuvat tehtyihin rikoksiin: lusittu ja anteeksi annettu. Mutta kun fakta on, että suurin osa tekee niitä rikoksia edelleenkin. Hyvin harvassa on yhden hairahduksen ihmeet, jotka oikeasti katuvat tekojaan, eikä kiinni jäämistään. Sinun pumpulimaailma ei ikävä kyllä ole todellinen. Kuinkahan monta kaltaistasi, Jeesuksen morsianta, onkaan luullut pelastavansa näitä elämäntaparikollisia, uskoen juurikin tuohon sinun illuusioon?
Olen sata-varma, jos lapsesi seurustelisi tuomitun rikollisen kanssa, niin kyllä sinun mieleesi hiipisi ajatuksia, "mitä jospa tuo mies edelleen käyttää/välittää huumeita, raiskaa naisia, lyö ihmisiä kiivastuksissaan, tappaa puolisonsa... jne. Kyllä menneellä ON merkitystä, aivan varmasti.

 

[just joo!-!]

rikollisilla on aina päällimmäisenä se mitä ne itse tuntee ja mitä itselle joku toinen tekee.
Jos vituttaa se antaa oikeuden pätkiä jotain sivullista pataan. Hups tää sivullinen kuolee, kriminaali on kuukauden että voi voi mitä kauheeta tuli tehtyä. Sitten tullaan uskoon ja hups, eipähän tässä enää mitään, itselle pitää antaa anteeksi ja nyt voi jatkaa vuoden parin lusimisen jälkeen entistä elämää. Jos hyvin käy, niin joku ymmärtäjälehti tekee jopa juttuja kääntymisestä ja voi antaa luentojakin asiasta ympäri kyliä.

Mun mielestä rikolliset voisivat pitää omasta eteenpäin menemisestään ja itselleen anteeksi antamisesta hiukka vähemmän ääntä ja ajatella kerrankin uhriensa omaisten tunteita.
Mutta eihän sitä voi hiljaa olla, päällimmäisenä on aina ja iankaikkisesti se, mitä hän itse tuntee ja mitä itselleen haluaa!

 

[kahvipulla]

Aika outoa kommentointia nimimerkille Wiltsujohanna. Hän kertoi yh-äidin arjestaan ja siitä, että aloitti opiskelut. Ihan kiva juttu, eipä tuossa mitään niin erikoista ole. Ja sitten jengi tulee puhumaan jostain rikollisista ja huumeidenkäyttäjistä, siis mitä ihmettä nämä nyt aloitukseen liittyvät?

Onnea sinulle Wiltsujohanna opintoihin ja elämään muutenkin.
Nimim. "itsekin aikuisena uuden ammatin opiskellut"

 

[talvilomamietteitä]

Ainahan se olisi kiva opiskella uusia asioita, jos siihen olisi varaa.
Itselläni on vielä jonkun verran asuntolainaa + teini-ikäiset lapset, niin pakko on painaa tylsässä työssä vielä ainakin muutama vuosi eteenpäin ennenkuin voi edes miettiä heikennyksiä taloudelliseen tilanteeseen. Onneksi on hyvä palkka ja mukavat työkaverit, muuten tekisi henkisesti tiukkaa.

Parisuhteeseen sen verran, että minun ex-mieheni oli ja on täysi huithapeli, tekee velkaa ja menee aina pankkitili miinuksella eteenpäin.
Esikoisemme oli vahinko, tulin raskaaksi puolen vuoden seurustelun jälkeen kondomin pettäessä. Olin vasta 17, mieheni oli silloin 22 ja totta kai olimme hyvinkin rakastuneita. Pois en poikaani ikinä antaisi, enkä nuorimmaistakaan , enkä kadu lapsien saamista sekuntiakaan, mutta muuten kadun kyllä eksäni kanssa viettämiäni vuosia.
Äitini katsoi poikaa siitä alkaen kun poika oli 3 kk aina 2 vuotiaaksi saakka. Oli tosi lyhyt äitiysloma, mutta kun sain vakituisen työpaikan, pakko jonkun oli ajatella perheen toimeentuloa. Mieheni opiskeli vielä silloin. Nuorimmainen syntyi kun vanhin oli 3 vuotias.
Lapsia eksä olisi kyllä tehnyt enemmänkin pitääkseen minut kotona, mutta minkäänlaista vastuuta ei kyennyt niistä ottamaan. Esim kun lähdin lenkille ja muksulle tuli kakat vaippaan, mies tyynesti odotti jopa pari tuntia, että minä tulen takaisin vaihtamaan. Ei puhettakaan että olisi itse hoitanut asian kuntoon. Tai jos lapsilla oli nälkä, odotettiin että äiti tulee kotiin.

Menin töihin takaisin kun nuorin oli 10 kk.
Otin eron silloin kun nuorin oli vuoden vanha.
Olin täysin kypsä eksään tuossa vaiheessa. Kävin töissä, tein kaikki kotityöt ja huolehdin lapset. Mies tuhlasi sekä omat, että minun palkkarahani ja vaati vielä, että olisin passanut häntä plus tarjonnut seksipalveluita siihen päälle. Itse en saanut vastineeksi häneltä mitään muuta kuin lisää työtä ja rahahuolia.

Eksä ei ole muuttunut, esittelee yhäkin lapsille uusia "lelujaan" (auto, moottoripyörä, iPad, 700€ kännykkä) mutta ei anna lasten koskea niihin. Ja jostain syystä aina kun muksujen tarpeista, esim vaatteiden tai kenkien ostosta tulee puhe, niin rahaa ei eksältä löydy, kun on niin ja niin paljon muita menoja. Anoppi käy yhä siivoamassa poikansa kodin, pesee pyykkejä ja huolehtii suurinpiirtein ruuankin suuhun. Elatusmaksut maksaa jotenkuten, hyvin usein ne ovat myöhässä, mutta en jaksa enää ottaa pulttia niistä kun se ei siitä kiukuttelemalla mihinkään muutu.

Ei ihme, että lasten mielenkiinto isänsä seuraan vähenee vuosi vuodelta. Vanhin (15v) ei ole enää kuukausiin, ehtinyt edes käymään isänsä luona, kun faija kuulemma istuu vaan tietokoneella ja viestittelee naisystäviensä kanssa. Poika saa puuhastella yksikseen mitä puuhastelee. Isä ei juttele mistään mitään, ei käy lasten kanssa urheilemassa eikä vie heitä minnekään.

Ehkä tämän vuoksi olen ollut hyvin varovainen uusissa miessuhteissa. Suhteita on ollut, mutta ei mitään vakavaa, eikä kiikarissa ole ketään joka edes kiinnostaisi. Jos tämä järki päässä pysyy, en tule enää ikinä kenenkään kanssa yhteistalouteen muuttamaan. Jo ajatuskin siitä, että joku aikuinen ihminen käyttäisi minun rahojani, se vaan nostaa yhä karvat pystyyn.
Enkä minä halua saada keneltäkään senttiäkään omiin menoihini, koska takaraivossa on koko ajan pieni pelko, että joudun vastavuoroisesti antamaan omistani hänelle.

Tsempit Wiltsulle ja uudelle alulle.
Minä odottelen siihen saakka, että saan molemmat muksut maailmalle. Tiedä vaikka sen jälkeen myisin asunnon pois ja muuttaisin jonnekin Portugaliin eläkepäiviä viettämään .

 

[Pullanmuru nokassa?]

[QUOTE="kahvipulla, post: 33678668, member: 24023"Ja sitten jengi tulee puhumaan jostain rikollisista ja huumeidenkäyttäjistä, siis mitä ihmettä nämä nyt aloitukseen liittyvät?

[/QUOTE]
"Kenenkään ei pidä ruoskia itseään menneistä - mennyt on mennyttä. Ei se tarvi mitään vakuutteluja suuntaan eikä toiseen eikä mitään pätemistä. Vankilassa istunut huumediileri on aivan yhtä hyvä kuin sinä, koska ihmisellä on vain tämä hetki."

Väännetäänkö rautalangasta? Keskustelun on tapana edetä ja jossain vaiheessa se eteni myös tähän suuntaan. Eli ihan itse virtaska alkoi puhumaan/puolustelemaan huumehörhöistä ym.

 

[kahvipulla]

No ei kai tässä nyt ollut kyse siitä, että aloittaja olisi ollut joku ex-humeidenkäyttäjä? Hän vaan halusi aloittaa uuden elämän opiskelemalla uuden ammatin. Mitä ihmeellistä siinä on? Tosin ehkä aloitus olisi sopinut paremmin sinkun elämää -puolelle kuin tänne.

 

[eipäs kun]

No ei kai tässä nyt ollut kyse siitä, että aloittaja olisi ollut joku ex-humeidenkäyttäjä? Hän vaan halusi aloittaa uuden elämän opiskelemalla uuden ammatin. Mitä ihmeellistä siinä on? Tosin ehkä aloitus olisi sopinut paremmin sinkun elämää -puolelle kuin tänne.

Eikös se oo jo uudessa parisuhteessa?