19.1.2006 Talven kylmin pakkas-yö. Äidin silmään ei uni ota tullakseen, pelko ja ahdistus on valtava, tuska kauhea.
Rakas lapseni sairaalassa lastenosastolla. Äiti haluaisi olla siellä, mutta tuskainen sydän ei kestäisi katsoa väsyneen lapsen taistelua. Paha, musta olo vallitsee, äiti tuntee kuoleman läsnäolon. Pelko eron aiheuttamasta tuskasta on valtava. Äiti tuntee tuskaa siitä, kun haluaisi olla lapsen vieressä, tuskaa siitä, kun äidin rakastava sydän ei kestäisi nähdä lapsen loppua.
Uni tulee hetkeksi..kohta havahdun hereille..ja sitten se tapahtuu. Keskellä yön pimeää hiljaisuutta puhelin alkaa soimaan. Tuntuu kuin pala itsestä revittäisiin väkisin irti. Kuinka kestän tämän tulevan? Mieli vaipuu mustaan pimeyteen. Ilmoitus tuli, rakas lapseni on loppumaisillaan.
Aika pysähtyy.
Äiti ja isi,pimeässä yössä, autossa istuen, soitto sairaalaan, Rakas lapsemme olemme tulossa. Mutta Korkeamman tahto oli toinen, väsynyt pieni taivaantaimi oli päässyt rauhaan ennen äidin ja isän tuloa.
Tuska lapsen pois lähdöstä on kauhea, mutta silti äidin mielen valtaa suunnaton kiitollisuus, Rakkaan lapsen ei tarvi enää ikinä kärsiä.
Lastenosastolla yön hiljaisuudessa, pieni eloton lapsi äidin ja isän sylissä. Enkeleiden seurassa rakkaan lapsen on paras paikka olla. Siellä ei ole tuskaa, siellä ei ole lääkkeitä, siellä ei tarvi kärsiä.
Saimme viettää kanssasi vuoden ja melkein kaksi kuukautta päälle. Ne muistot tulevat olemaan korvaamattomia. Sinun paikkasi äidin sylissä on tyhjä, eikä se täyty ennen kuin jälleen kohtaamme. Kiitos rakas erityislapsemme, isin spesiaalityttö, avasit meille ikkunan taivaaseen.
Rakas lapseni sairaalassa lastenosastolla. Äiti haluaisi olla siellä, mutta tuskainen sydän ei kestäisi katsoa väsyneen lapsen taistelua. Paha, musta olo vallitsee, äiti tuntee kuoleman läsnäolon. Pelko eron aiheuttamasta tuskasta on valtava. Äiti tuntee tuskaa siitä, kun haluaisi olla lapsen vieressä, tuskaa siitä, kun äidin rakastava sydän ei kestäisi nähdä lapsen loppua.
Uni tulee hetkeksi..kohta havahdun hereille..ja sitten se tapahtuu. Keskellä yön pimeää hiljaisuutta puhelin alkaa soimaan. Tuntuu kuin pala itsestä revittäisiin väkisin irti. Kuinka kestän tämän tulevan? Mieli vaipuu mustaan pimeyteen. Ilmoitus tuli, rakas lapseni on loppumaisillaan.
Aika pysähtyy.
Äiti ja isi,pimeässä yössä, autossa istuen, soitto sairaalaan, Rakas lapsemme olemme tulossa. Mutta Korkeamman tahto oli toinen, väsynyt pieni taivaantaimi oli päässyt rauhaan ennen äidin ja isän tuloa.
Tuska lapsen pois lähdöstä on kauhea, mutta silti äidin mielen valtaa suunnaton kiitollisuus, Rakkaan lapsen ei tarvi enää ikinä kärsiä.
Lastenosastolla yön hiljaisuudessa, pieni eloton lapsi äidin ja isän sylissä. Enkeleiden seurassa rakkaan lapsen on paras paikka olla. Siellä ei ole tuskaa, siellä ei ole lääkkeitä, siellä ei tarvi kärsiä.
Saimme viettää kanssasi vuoden ja melkein kaksi kuukautta päälle. Ne muistot tulevat olemaan korvaamattomia. Sinun paikkasi äidin sylissä on tyhjä, eikä se täyty ennen kuin jälleen kohtaamme. Kiitos rakas erityislapsemme, isin spesiaalityttö, avasit meille ikkunan taivaaseen.