rakas erityislapsemme

19.1.2006 Talven kylmin pakkas-yö. Äidin silmään ei uni ota tullakseen, pelko ja ahdistus on valtava, tuska kauhea.

Rakas lapseni sairaalassa lastenosastolla. Äiti haluaisi olla siellä, mutta tuskainen sydän ei kestäisi katsoa väsyneen lapsen taistelua. Paha, musta olo vallitsee, äiti tuntee kuoleman läsnäolon. Pelko eron aiheuttamasta tuskasta on valtava. Äiti tuntee tuskaa siitä, kun haluaisi olla lapsen vieressä, tuskaa siitä, kun äidin rakastava sydän ei kestäisi nähdä lapsen loppua.

Uni tulee hetkeksi..kohta havahdun hereille..ja sitten se tapahtuu. Keskellä yön pimeää hiljaisuutta puhelin alkaa soimaan. Tuntuu kuin pala itsestä revittäisiin väkisin irti. Kuinka kestän tämän tulevan? Mieli vaipuu mustaan pimeyteen. Ilmoitus tuli, rakas lapseni on loppumaisillaan.

Aika pysähtyy.

Äiti ja isi,pimeässä yössä, autossa istuen, soitto sairaalaan, Rakas lapsemme olemme tulossa. Mutta Korkeamman tahto oli toinen, väsynyt pieni taivaantaimi oli päässyt rauhaan ennen äidin ja isän tuloa.
Tuska lapsen pois lähdöstä on kauhea, mutta silti äidin mielen valtaa suunnaton kiitollisuus, Rakkaan lapsen ei tarvi enää ikinä kärsiä.

Lastenosastolla yön hiljaisuudessa, pieni eloton lapsi äidin ja isän sylissä. Enkeleiden seurassa rakkaan lapsen on paras paikka olla. Siellä ei ole tuskaa, siellä ei ole lääkkeitä, siellä ei tarvi kärsiä.

Saimme viettää kanssasi vuoden ja melkein kaksi kuukautta päälle. Ne muistot tulevat olemaan korvaamattomia. Sinun paikkasi äidin sylissä on tyhjä, eikä se täyty ennen kuin jälleen kohtaamme. Kiitos rakas erityislapsemme, isin spesiaalityttö, avasit meille ikkunan taivaaseen.
 
Rakas lapseni sairaalassa lastenosastolla. Äiti haluaisi olla siellä, mutta tuskainen sydän ei kestäisi katsoa väsyneen lapsen taistelua. Paha, musta olo vallitsee, äiti tuntee kuoleman läsnäolon. Pelko eron aiheuttamasta tuskasta on valtava. Äiti tuntee tuskaa siitä, kun haluaisi olla lapsen vieressä, tuskaa siitä, kun äidin rakastava sydän ei kestäisi nähdä lapsen loppua


Miksi et hallunnut olla lapsesi vierellä??????


Suruvalittelut :'(
 
Myrtti harmaana
Osanottoni rakkaan pienokaisenne menetettyänne. Olet varmasti hyvin uupunut. Voimia Sinulle ja miehellesi jaksaa eteenpäin ja muistella rakasta lastanne. Taivas on lähellä. :hug:
 
Kovasti voimia suuren surun keskelle :hug:

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento.
Olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.
(Eino Leino)

Marup
 
:hug: :hug: :hug: Voimia jaksaa surussanne!

Tässä vielä erään Kaija Koon kappaleen sanat.

Jos sua ei ois ollut

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut

ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan
tyhjyyteen he sanovat mun kuulee
sua aina rakastan

tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää

en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin

olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
vuoteeseeni kuvitellut
sulle kadulla puhunut

hiljaisuutena öissä
ääriviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin vöissä
ilman sua lakastun

saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää

en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin

olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa

kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se olis kuvitelmaa

olet jokaikinen yön ääni
osa lempeää valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa

oo valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan




 
keskustelu palsta
Hei!
Olen täällä palstalla lukenut kirjoituksiasi aikaisemminkin, ja heti nimimerkistäsi muistin...

Sanattomaksi näiden tapausten jälkeen tulee...
Nyt todella paljon voimia sinulle, ja koko perheellenne. Toivotaan teidän saavan tukea ja apua mitä tulette nyt tarvitsemaan, jotta jaksatte eteenpäin muiden lasten kanssa.

Halauksin pienen pojan äiti...
 
Eilen saatoimme pienen rakkaan enkelimme haudan lepoon.

"Vain hetkeksi lainaan me saimme,
tuon lapsemme pienoisen.
Vain hetkeksi elämän liekin sai,
tyttömme kultainen.
Kun lapsemme elämän liekki,
hiljaa hiipuvi sammuen,
silloin siirtyvi sielu tuon lapsen,
luo taivahan enkelten.
Siellä lapsen on paras olla,
missä vaivat ei ahdista.
Siellä meidänkin toive on olla-
lapsen luona taivaassa."

Lämmin kiitos kaikille muistaneille! :hug: :'(
 
Lämmin osanottoni teidän perheelle :hug: Nyt lapsi saa levätä ilman kipuja ja tuskaa!Saanko kysyä että mitä hänelle tapahtui?Ja eikös teillä ole kotona ihan pikkuinen vauvakin?Paljon voimia ja jaksamisia teidän koko perheelle!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 31.01.2006 klo 15:48 vieras kirjoitti:
Lämmin osanottoni teidän perheelle :hug: Nyt lapsi saa levätä ilman kipuja ja tuskaa!Saanko kysyä että mitä hänelle tapahtui?Ja eikös teillä ole kotona ihan pikkuinen vauvakin?Paljon voimia ja jaksamisia teidän koko perheelle!
Kiitos! Saa kysyä. Joo on meillä vauva, kohta kolmen kuukauden ikäinen aurinko. :heart: Niin, tuosta mitä lapsellemme tapahtui: ihan alkuun mainittakoon, että iinahan oli kauttaaltaan hypotoninen ja hänellä oli vaikeahoitoinen epilepsia, plus keuhkoissa yks heikko kohta, mikä alkoi aina keräämään limaa, eli iina oli aina limainen. Sitä mukaa kuin iina kooltaan kasvoi, ongelmat vain lisääntyivät. Epilepsiaa ei saatu hallintaan. ja kun tyttö kasvoi ja paino nousi, niin hengitys kävi aina vaan työläämmäksi. Iina oli viimesten kolmen viikon aikana viis päivää kotona, muutoin sit lastenosastolla lisähapen tarpeen ja jatkuvien limaimujen vuoksi. Viimesen viikon aikana hänellä meni epilepsia tilanne sit niin hankalaksi, että oli jatkuva kohtaus päällä, ei siis loppunu ollenkaan, se tuli ilmi kun suostuttiin vihdoinki ottaan eeg, kun tyttö meni siihen kuntoon, että "nukkui" vain, ei siis reagoinu mihinkään, ei mm. syönyt, tai yskinyt räkää irti edes silloin, kun imettiin. Nuo kaks, siis epilepsia ja kauhkojen heikko tilanne veivät sit tytön niin, että alkoi tuleen hengityskatkoksia ja sit ei enää pikkuinen jaksanut, vaan hengitys pysähtyi ja tyttö nukkui pois. Näin äitinä voi vilpittömästi sanoa, että vaikka itellä ikävä lasta on valtava, niin kaikkien iinan lyhyen elämän aikana koettujen sairastelujen takia, lapselle mielellään suo ikuisen helpotuksen niistä ja on onnellinen lapsen puolesta kun rakkaan pienen ei tarvi enää niistä kärsiä. :heart:
 
Taivaan Isän varjelusta perheellenne ja osanottoni. Olen käynyt palstalla muutaman kerran lueskelemassa ja nimimerkkisi on jäänyt mieleeni, koska elämässäsi tuntui olevan niin monia yhtymäkohtia oman elämäni kanssa [kaikki lapset aika lailla samanikäisiä, meilläkin kolmas erityislapsi (mm. hengitysvaikeudet), joka viettänyt monta kuukautta sairaalassa, tosin hänen kohdallaan tilanne on koko ajan parantunut kasvun myötä, yms.]. Voimia koko perheellenne!
 

Yhteistyössä