Raivokohtaukset

[Pitili]

Meillä tälläinen tilanne, että mies alkanut saamaan raivakohtauksia mitä pienimmistäkin asioista. Sellaisista etten voi käsittää. Joudun olemaan vähän varpaillani mitä sanon ettei alkaisi huuto turhasta.

Pyysin hiljentämään musiikkia, joka oli tosi täysillä ja naapurissa asuu valittava henkilö. Siitä mies sai raivokohtauksen. Viikko sitten mies oli kuin maansa myynyt naamastaan ja kypsän/veemäisen näköinen, kun tulin iloisin mielin töistä viikonlopun viettoon. Kotona ei ollut tapahtunut mitään riitaa tai muutakaan vaan aamulla oli ollut vielä kaikki aivan hyvin. Koitin kysyä mikä vaivaa. Kun yritin puhua niin siitä alkoi huutamaan ja raivoamaan, kun väitti inhoavansa jankkaamista (en todella jankannut). Mies ei siis halua/pysty puhua paitsi, että se on oma asia; ei kuulu sinulle. Sai hirveät raivarit kun koitin kysellä. Ja minä loukkannuin ja itkin..Koko viikonloppu pilalla.

Luonteeltaan mies on kiltti ja hyväntahtoinen (ollut?). Arvelisin, että hänellä ollut raha/työhuolia ja pidempään jatkuneita potenssiongelmia, josta olen ollut lähes tulkoon hiljaa etten tee enempää paineita. Tietää kuitenkin, että haluaisin useammin ja elän puutteessa.
Olen luonteeltani kiltti ja herkkä. En ole tottunut turhaan huutamiseen. Tulee todella paha olo ja olen itkenyt tuntikausia. Minulla on myös raskas elämäntilanne työssä ja iäkkään isäni kanssa, mutta olen tuonut sitä kotiin niin vähän kuin suinkin. Huomaan kuitenkin etten jaksa enää oikuttelevaa miestä tähän saumaan ollenkaan vaan romahdan ja hän tietää sen.

Miehellä on mm. diabetes. Voisiko raivoilut johtua siitä vai päästä? Olen jo sanonut, että on mielenterveysongelmaa, kun ei hillitse hermojaan. Ero on todella lähellä, jos en saa miestä puhumaan eikä kuulu ees anteeksi pyyntöjä. Onko kellään vähääkään vastaavaa tilannetta?

 

[En ole lääkäri...]

...mutta miehelläni on diabetes ja kun hänellä laskee verensokeri liian alas, saa hänkin helposti raivokohtauksia. Siitä tiedämme molemmat, että nyt on syytä mitata sokeriarvot ja toimia sen mukaisesti.

Mutta jos sokeriarvojen heilahtelu on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, olisi syytä käydä lääkärissä/diabeteshoitajalla tarkistuttamassa, että lääkitys on oikeanlainen!

 

[Vaemo]

Kuulostaa tutulta... Meillä oli samankaltainen tilanne parin-kolmen vuoden ajan, kun miestäni vaivasi työuupumus. Välillä en uskaltanut päivää sanoa, ettei isäntä saa raivaria. Ei puhettakaan, että olisin voinut kysyä kuinka työpäivä meni. Hermot meni ihan mitättömistä asioista, ja meillä oli tappeluja tämän tästä. Olin hämilläni, ahdistunut ja turhautunut tilanteeseen - kaikki muut näkivät että mies ei ole kunnossa, mutta hän ei suostunut myöntämään burn outtiaan. Olisin halunnut keskustella hänen kanssaan asiasta, mutta mies sulkeutui vain syvemmälle kuoreensa. Jos uskalsin ehdottaa lääkärille menoa, niin raivarithan siitä syntyi.

Itse kävin muutaman kerran juttelemassa perheterapeutin kanssa, jotta en olisi aivan romahtanut, ja opin antamaan mieheni ahdistukselle tilaa. Huomasin, että puolisonikin olo vähän helpottui, kun kävin purkamassa ulkopuolisen kanssa tuntojani. Miehestä kun ei keskustelijaksi silloin ollut. Työpaineiden lisäksi häntä kiristi minun ahdistus, joka johtui hänen stressistään!

Vihdoin ja viimein, kun hän lopulta suostui menemään työterveyslääkärille uupumisensa vuoksi, niin meillä elämä helpottui heti ensimmäisestä sairaslomapäivästä lähtien! Hän oli useita kuukausia pois töistä, ja keskustelut psykologin kanssa vielä kohensivat miehen vontia. Tänä päivänä isäntä on elämänsä kunnossa ja parisuhteessamme pyyhkii hyvin. Välillä pitää vähän "testimielessä" kysyä, että miten päivä meni, ja vastaus tulee ihan asiallisesti...

 

[Mih]

Diabetes aiheuttaa juuri kuvaamiasi oireita; raivareita ja muita käytöshäiriöitä,eikä asianomainen mahda sille mitään. Verensokerin heilahteluja tulee jos lääkitys ei ole kohdallaan. Vaikuttaa myös potenssiin. Yritä saada hänet lääkäriin,sieltä saa avun myös potenssiongelmiin. Soita terveyskeskukseen ja kerro ongelmasta, sieltä voit saada apua miehesi suostutteluun vastaanotolle.Tee se mahdollisimman pian.

Jaksamista!

 

[Samaa täällä]

Perheen rahatilanne ollut tiukilla ja työtilanteet molemmilla vaihdelleet. Meillä molemmilla pinna palaa vähän väliä,ihan mitättömistä asioista. Olen kironnut RAHAN alimpaan helvettiin,miksi se on ylipäätään keksitty ja miksi sen puuttuminen on maailmanloppu.
Joskus kun ollaan rentoutuneempia, ajatellaan onhan meillä vielä terveys,lapset,koti ja toisemme. Välillä se kantaa,toisen kerran ei. Elämä on kovaa. Puhumaan pitää oppia vaikeuksista,mutta ei taas jauhamaan niitä liikaa. Pitäisi kumminkin nauttia elämästä,vaikka olisikin huoli huomisesta,mutta miten? Siinäpä kysymys.

 

[noinhan se aina menee]

"Pyysin hiljentämään musiikkia, joka oli tosi täysillä ja naapurissa asuu valittava henkilö. Siitä mies sai raivokohtauksen".

Vai asuu naapurissa valittava henkilö!!! Pitää olla todella vähäjärkinen idiootti, joka soittaa musiikkia suurella ja häiritsee toisia asukkaita. V*tuttaa tuollaiset idiootit. Ette te asu yksin, jokaisella on velvollisuus ottaa naapurit huomioon ja jättää metelöimättä!!!!!!!!

Itse jouduin vuosia kärsimään v*ttumaisten naapureiden musiikinmöykkeestä! En halunnut valittaa enkä riidellä, JOTEN MINÄ FIKSU NAAPURI KÄRSEIN!!! Onneksi sitten tuli sellainen "valittava" asukki taloon, joka teki roskaläjien metelöinnistäl opun.

Sun ukko on kyllästynyt sinuun ja siksi saa raivareita.Haluaa päästä sinusta eroon kun on löytänyt toisen. Ei siinä muuta syytä ole. Typerä olet jos et sitä itse huomaa. Sillä on satavarmasti toinen ja kuksii toisen kanssa.On vain ajan kysymys milloin potkii sua perseelle.

 

[alkuperäinen]

Kiitos vastauksistanne! Oli hyvä saada tietää ettei meidän perhe ole ainoa raivokohtausen kourissa painiva. Tosiaan kyse oli vasta toisesta raivarista, mutta koska kärsin niistä todella ja mies myös omalla tavallaan niin asialle on tehtävä jotakin.

Sovittiin eilen, että mies menee lääkäriin diabeteksesta ja kertoo potenssistaan ja raivareistaan siellä. Sen tiedän, että potenssiasiastaan kärsii. Se johtuu sairaudesta/laakkeista, koska alkoi samoihin aikoihin kun sairaus diagnotisoitiin. On vaan kumma miten vaikea miehen on mennä lääkäriin, vaikka on omasta terveydestä kyse. Että toivottavasti menee..

Sen myös tiedän ettei miehellä ole toista naista. Luotamme toisiimme. Olemme sopineet, että jos on tarvetta muille niin eroamme ensin ja sitten vasta on muut naiset ja miehet kuvioissa mikäli siltä tuntuu. Näin olen elämässäni aina toiminut kuten myös mieheni. Olemme jo nelikymppisiä. Ketään ei ole silloin tarvinnut pettää. Toivon kuitenkin, että raivokohtaukseksia ei enää tulisi ainakaan montaa...

 

[Uteliaana]

Oletteko kauan olleet naimisissa?

 

[alkuperäinen]

Naimisissa ei olla. Avoliitossa oltu pari vuotta. Seurusteltu ennen yhteenmuuttamista myös 2 vuotta. Mies haluaisi naimisiin. Minä jostain syystä en ole ollut innostunut ajatuksesta. Se on pieni klikki.

 

[Tikkas]

Meillä miehellä on samantyyppisiä raivokohtauksia. Sanoo olevan töistä hermot niin kireällä. Silloin kun suostuu sanomaan mitään. Raskasta se on.

 

[Remma2]

Diabetes aiheuttaa juuri kuvaamiasi oireita; raivareita ja muita käytöshäiriöitä,eikä asianomainen mahda sille mitään.

Ai jaa? Olen ykköstyypin diabeetikko, ollut ikäni kaiken, ja mitä rauhallisin ja malttavaisin henkilö myös läheisteni mielestä. Aina, ja kaikissa tilanteissa.

Vai että käytöshäiriöitä! Alhaisissa verensokereissa joillekin voi tulla niin syvä hypo, etteivät aivot enää toimi oikein, mutta ei se nyt jeesus sentään selitä käyttäytymistä ylipäätään.

Nyppii tämä enakkoluuloja ruokkiva omituinen kuvitelma, että diabeetikot jotenkin voisi sivuuttaa normaalista käyttäytymisestä tällaisella aataminaikusella selitysmallilla.

 

[Ketjun ensimmäinen vastaaja]

Vai että käytöshäiriöitä! Alhaisissa verensokereissa joillekin voi tulla niin syvä hypo, etteivät aivot enää toimi oikein, mutta ei se nyt jeesus sentään selitä käyttäytymistä ylipäätään.

Ei varmasti selittäkään sitä, jos henkilö käyttäytyy kuin raivopää jatkuvasti! Sanoin ensimmäisessä viestissäni, että kun miehelläni laskee verensokeri liian alhaiseksi, hän voi saada raivokohtauksen (eli tiuskaista/huutaa minulle aivan asiattomasti ja täysin "normaalin" käyttäytymisensä vastaisesti), mutta siitä tiedämme molemmat, että nyt kannattaa pikaisesti mitata verensokeri ja toimia sen vaatimalla tavalla ja että jos sokerit heittelevät alinomaan, on syytä käydä tarkistuttamassa lääkitys, sillä se nimen omaan ei ole normaalitila.

Jos joku saa oikein kunnon raivareita useamman kerran vuodessa, syy on aivan varmasti jossakin muualla kuin diabeteksessä.

 

[Huilunen]

Oma mieheni on koko ikänsä ollut raivopää, nyt vasta vanhempana on selvinnyt että hänellä on "päässä vikaa", oli jonkun aikaa pöpilässäkin. En olisi ikinä nuorempana uskonut että sellaiseen paikkaan joutuisi.

Hänellä on mielialalääkitys, se lisää onnellisuushormoonia siis, ilman sitä en enää kestäisi häntä. Hän vaikuttaa rauhalliselta, mukavalta ihmiseltä, mutta vaikka on lääkityksessä, raivostuu silloin tällöin, etenkin iltamyöhään, kun lääke ei enää vaikuta niin paljon.

Jos haluat elää "hullun" kanssa, niin siitä vaan, neuvon kuitenkin rohkeasti etsimään normaalin miehen, ei näitä hulluja kannata katsella, itse olen usein katunut etten nuorena lähtenyt, nyt vanhana ei jaksa.

 

[alkuperäinen]

Väsyin totaalisesti kuuntelemaan turhia ravokohtauksia ja miehen ilkeilyä lähinnä minulle. Niinpä sanoin, että erotaan ja selitin etten todella enää jaksa. Mies muutti pois. Niin väsynyt olenkin etten olisi enää kesää jaksanut samaa touhua. Toivottavasti ymmärtäisi hakea apua lääkäristä ennen kuin on liian myöhäistä. Niin ei loppujen lopuksi siis suostunutkaan menemään lääkäriin, vaikka lupasi ja se oli viimeisiä niittejä.

 

[Harmin paikka]

etttei mennyt sinne lääkäriin. Koko ongelma olisi voinut ratketa siellä. Väkisellä ei kuitenkaan aikuista hoitoon viedä.

Potenssiongelmat tuossa iässä ovat miehelle niin kova juttu, että ilmeisesti juuri sen vuoksi ei kehtaa lääkäriin mennä. Jopa siellä on liian vaikeaa puhua näistä asioista miehisellä miehellä! - ja aiheuttaa ongelmia eniten itselleen tällä asenteella.