Rahaton mies

[Kati]

Ja nyt sitten nostat kytkintä sillä omissa nimissäsi olevalla autolla heti.

Ei tosta mitään tule. Elätin yhtä miestä n. vuosi sitten ja se totta vie riitti. Olen itse ihan tavallinen palkollinen ja ei näillä tuloilla kahta ihmistä pitkään ruokita. Koko ajan toivoin, että business alkaa kulkea, vaan eipä sitten alkanut. Saamattomuutta, osaamattomuutta tai ties mitä lienee ollut... En jäänyt ottamaan selville. Ja sitten vielä muita naisia siinä sivussa yritti hoidella. Ei helvetti.

Joku tolkku sentään kanojakin piiskatessa.

 

[höynäytetty nainen]

Hassu juttu tuo 7 vuotta, myös minä elätin niin kauan miestä ja paljon myös hänen lapsiaan. Olin myös ns. toinen nainen. En kestänyt ajatusta, että lapset tulevat iskälle, eikä ole rahaa ostaa ruokaa. En kestänyt ajatusta kärsimyksestä, kun ei ole rahaa ostaa syntymäpäivälahjaa yms. Niin, rakkaus on sokea ja rakastava nainen erityisen sokea.Odotin kauan, uskoin ja luotin, että olemme vielä kerran yhdessä. Lapsien takia ei voinut erota, olivat liian pieniä jne. Hän erosi kyllä, löysi nuoren uuden rakkaan, jonka kanssa muutii yhteen pari kuukautta rakastumisen jälkeen. Ja vieläkin hän yrittää pitää minua rinnallaan - ainakin aina silloin, kun hätä on suuri ja rahat loppu. Kaiken muun olisin antanut anteeksi, mutta en sitä, että hän käytti tieten tahtoen hyväkseen tunteitani ja
myötätuntuntoani hänen ahdinkoaan kohtaan.

 

[Rahaton mies minullakin]

Voit onnistua suhteessasi tai sitten et. Pieni apu on tällaisessa tilanteessa hyvästä, mutta iso apu pahasta.
Eli kun miehesi huomaa, että saa sinulta rahaa miten paljon
tahtoo, siinä tarpeet kasvaa sitä mukaa.
Tämän hetkinen suhteeni on kestänyt kuusi vuotta, josta osa yhteistä asumista. Alkuaikoina mieheni oli ns. täysin rahaton, opintovelkojakin oli kertynyt huimia summia päättyneistä ja aiemmin keskeytyneistä opinnoista. Suhteemme alkuaikoina hän pääsi töihin, ensin osaksi vuotta ja viime vuosina on ollut vakinaisessa työssä. Rahatilanne on siinä suhteessa parantunut, että hän on maksellut opintolainojansa ja osallistunut vuokra-, ruoka-, ym. kuluihin. Lisäksi hän on hankkinut auton, joka on osaksi meidän yhteisessä käytössä. Auton kulut, polttoaineita lukuunottamatta hän maksaa kokonaan itse. Minä maksan sitten vastaavasti muut kodin hankinnat (huonekalut yms). Näin voimme eron sattuessa eritellä mitä kumpikin omistaa. Olen joutunut lainaamaan hänelle pieniä summia rahaa suhteemme aikana, tosin hänkään ei ole itse ollut ensimmäisenä rahaa saatuaan niitä minulle takaisin maksamassa, mutta itse olen välittömästi huolehtinut rahani takaisin. Auton hankintaan en rahaa hänelle lainannut, sillä mistä olisin saanut vakuuden, että koskaan saisin rahojani takaisin. Hän lainasi rahat muualta. Näin ollen voin sanoa, että sinun on syytä olla varovainen antaessasi miehellesi rahaa ja maksaessasi hänen laskujaan. Lisäksi kehoittaisin säilyttämään kuitit kaikista hankinnoista, jotka tulevat yhteiseen talouteen, sillä niitä voit tarvita tulevaisuudessa todistaaksesi hankkimiesi tavaroiden oikean omistajan.
Lisäksi perusteelliset keskustelut raha-asioista on syytä käydä välittömästi, eli miten miehesi tulee jatkossa raha-asiansa hoitamaan .... eli suunnitelman tekeminen on paikallaan. Muuten mukavaa kesää teille molemmille.

 

[älä anna enää rahaa]

aiaiai noin lyhyen seurustelun jälkeen olet ollut aivan liian avokäteinen!! itse en noin suureen elättämiseen ihan heti lähtisi edes 4 vuoden jälkeen. muuten on kyllä tullut lainattua eikä siitä ole ollut riitoja, tiedän että saan rahat takaisin.

voisihan mies mennä hetkeksi vaikka varastoduuniin, et sinä voi häntä elättää! mahtaako hän edes arvostaa apuasi vai pitääkö sinua vain kätevänä elättäjänä. kyllä suhteessa täytyisi olla omat rahat ainakin ekan vuoden, parin ajan.

 

[Jessika]

Jos miehellä ei 47-vuotiaana ole vielä yhtään mitään muuta kuin tuulen huuhtoma perse, en paljon pistäisi likoon tulevaisuudenkaan puolesta.

Kyllä näitä toisten rahoilla eläviä mukamas bisnesmiehiä riittää. Velkaa sinne ja tänne ja luottotiedot vekessä. Muorin huushollissa elellään vielä viiskymppisinä. Se kun ei hevillä ulos pistä, muut sen olis jo tehneet.

Ei ole äijä tuohon ikään vielä uskonut, ettei osaa näitä kuvioita, ja olis paras pistää pillit pussiin ja mennä oikeisiin töihin.

Mistä näitä oikein sikiää näitä tapauksia? Joka jutusta ne pyrkii jotain hyötymään ja aina niillä kuitenkin on asiat päin persettä.

Sitten on vielä naisia, jotka uskoo näiden tyhjäntoimittajien haihatuksiin ja on valmiit niitä tukemaan. Kun saa niin loistavaa seksiä. Sehän se onkin kaiken tae.

En jäis tuollaisen miehen haaviin, vaikka ainoa maan päällä olisi. Mua ottaa niin hitosti päähän kaikki nää turhapurot, joilla ei muuta ole kuin suuret puheet. Pystytkö kuinkakin korkealle arvostamaan tätä miestä? Onko tällaisesta miehestä sinulle elämääsi turva, jos sinulle jotakin sattuisi?

En ole mikään rahaa yli kaiken arvostava naisihminen, mutta jotain realismia on elämässä sentään oltava. Tyhjätaskut taiteilijat ja taivaanrannan maalarit on asia erikseen, ja he seurustelkoot kaltaistensa kanssa. Itse tarvitsen elämääni edes jonkinlaisen perustan. Miljonääri ei miehen tarvitse olla, mutta raha-asiansa hoitava kuitenkin. Elämässä voi tulla eteen vaikka mitä.

 

[kake]

nää bisnesmiehet on parhaita kumppaneita. pidä se hinnalla millä tahansa

 

[ap]

Osuvia kommentteja.

Vielä viisi vuotta sitten olisin jättänyt tuollaisen miehen ilman harkintahetkeäkään. Nyt (olen 38 v) olen oppinut, ettei täydellisiä suhteita ole, tai ainakaan minä en sellaista löydä. Jostain joutuu aina tinkimään...

Jessika pohti, olisiko tällaisesta miehestä tiukan paikan tullen turvaa? No tietenkään ei olisi, mutta kenestä nyt satavarmuudella on... Ihminen on maailmassa (ja läheisissä ihmissuhteissa) aika yksin.

Hain (riistin) johtaja turhapuron tänään äitinsä luota juhannuksen viettoon. Mies oli sen sunnutaillisen tappelun jälkeen niin surkea ja sinisenmustankirjava, ettei tullut mieleen nalkuttaa. Kaljaa ei edes pystynyt juomaan, jugurttia vaan. Ei ollut kahteen päivään syönyt mitään (äiti ei osaa ruokkia? ilmoitus lastensuojeluviranomaisille).

Muistutti mustine silmineen, kasarityylisinen aurinkolaseineen ja sänkipartoineen tosiaan niin paljon oikeaa Turhapuroa, että mun piti keksiä nauravani lukemalleni kirjalle, kun en voinut välttää nauruntyrskähdyksiä. Sinänsä asia ei kyllä ole hauska - fyysinen väkivalta on inhottavaa.

Mulla on ystävätär, jolla oli monta hakkaavaa miestä putkeen. Itselläni taas ei ole koskaan ollut perheväkivaltaista miestä. Tässä en usko sattumaan, vaan emmeköhän me aina vedä tiettyjä ihmistyyppejä puoleemme.

Seksistä maksamisesta (Jessikan viesti taas): eräs (varakas) miespuolinen ystäväni sanoi juuri, että kyllä hän mielellään maksaa seksistä, koska ammattilaisten kanssa seksi on niin paljon parempaa. Osaavat. Hänellä on todella kiva ja kaunis tyttöystävä (tämähän taas lujittaa uskoani parisuhteisiin).

Itse en maksaisi seksistä (laittasin nekin rahat mieluummin vaikka hevosiin). Muutaman Virosta tuodun kaljalaatikon voi sen sijaan uhrata siihen tarkoitukseen, että ugrimiehestä saa avoimemman ja puheliaammaan.

Sellaistaisikin suhteita olen kokeillut, ettei seksi ole kovin vilkasta (sex life tasoa 1-2 x kk). Mieluummin vaikka sitten joillakin muilla tasoilla huono suhde kuin sellainen...

 

[ap]

Elli, minäkin olisin ollut loukkaantunut, jos minulla olisi ollut ollut tuollainen yksin omilla rahoillaan matkusteleva mies. Periaate: kiinteät hankinnat kumpikin tekee oman ansiotasonsa mukaisesti. Elämäntyyli pitää kuitenkin voida jakaa.

 

[ap]

Nimim. 'näinkin voi käydä': seitsemän vuotta on varmasti riittävä aika seurata, matsaako toisen draivi oman kanssa. Jos ei, niin ei.

Kiinnostamaan jäi, löysitkö paremmin toimeen tulevan mieen, vai jatkuuko sinullakin tämä tyhjätaskukierre. Ja entä exäsi - ryhdistäytyikö hän, vai onko yhä työtön/opiskelija?

 

[ap]

'Höynäytetty nainen', kuinka moni pystyisi rauhassa katselemaan, kun muut perheenjäsenet näkevät nälkää. Ei mielestäni pidäkään katsella...

On kuitenkin tietty ihmistyyppi (osin myös naisia), joka vippejä ottaessaan on vakaasti sitä mieltä, että tulevaisuudessa (jo lähitulevaisuudessa!) kaikki on paremmin, ja tottakai he pystyvät silloin maksamaan takaisin/korvaamaan kaiken ruhtinaallisesti.

Ne lihavat vuodet eivät vaan koskaan koitakaan.

Jos tällaisilta optimistivippaajilta haluaa koskaan saada rahojaan pois, on syytä olla ensimmäisenä karhuamassa silloin harvoin, kun taivaanrannamaalareilla on hieman cashia.

 

[ap:lle]

Lopettakaa riitely ja ruvetkaa yhdessä miettimään miten tulevaisuudessa elätte ja hoidatte menot ja tulot.
Yksi hyvä tapa on laittaa kaikki ylös ja katsoa paljonko rahaa menee kuukaudessa. Siis kaikki kuitit Exceliin. Ja sen jälkeen miettikää, missä voisi säästää.
Yrittäjänä olo ei ole helppoa jos pitää aloittaa miinus tilanteesta. Tsemppiä! Minua on autettu ja olen siitä koko elämäni kiitollinen, uskoisin että myös miesystäväsi tulee olemaan.
Kaikki voivat olla samassa tilanteessa, joten lokanheittäjät ovat surkeita.
Hauskaa Juhannusta!

 

[Lilli]

Minulla ja alkuperaisella on nakojaan paljon yhteista.

1. Oma ika
2. Miehen ika
3. Miehen rahattomuus

Itse vedan myos puoleeni naita konkurssikypsia yrittajia tai muuten vain koyhtyneita miehia. Nain on ollut koko aikuisikani. Minulta on pummattu aina omasta taloudellisesta tilanteestani riippumatta, myos silloin kun itse olin opiskelija. Rahat olen tosin saanut aika hyvin takaisin. Tiettya kohtalonomaisuutta tassa vetovoimassa on ja itse lakkasin uskomasta sattumaan jo vuosia sitten.

Nykyisessa suhteessani olen elanyt 5 vuotta. Miehen liiketoiminta meni poskelleen jo ensimmaisten seurustelukuukausien jalkeen. Tata ennen han oli kuitenkin pystynyt elattamaan itsensa lahes 20 vuotta yrittajana. Eli kyseessa ei pitaisi olla mikaan toivoton tapaus, mutta raha-asiat ovat olleet rempallaan jo vuosikausia. Velkaa on valtavasti.

Paasaantoisesti seurustelen kuitenkin ihmisen enka hanen rahojensa kanssa. Itse en etsi turvaa suhteesta - miksi etsisinkaan, koska ei minulla ole turvaton olo. Ei ole koskaan ollutkaan. Minusta tuntuu, etta miehet etsivat turvaa MINUSTA. Minussa on tiettya ""peruskallio""-luonnetta, joka viehattanee haaksirikkoutuneita ihmisia.

Mutta koska raha on arjessa valttamatonta, niin siita joutuu puhumaan usein ja tietty oikeudenmukainen systeemi on jarjestettava kumppanusten kesken, jos yhdessaoloa aikoo jatkaa. Mina en maksa toisen velkoja enka sellaisia laskuja, jotka han on luvannut maksaa itse. Voin lainata joskus rahaa, mutta aluksi vain pienia summia. Tassa tulee testattua myos toisen luotettavuuden. Jotta elintasoero ei menisi aivan mahdottomaksi, mina huolehdin siita, etta kotona on kaikkea tarvittavaa. Suuremmat hankinnat ovat lahinna minun vastuullani, mutta mies on aktiivisesti mukana tekemassa valintoja. Bisnesmiesvaistot eivat ole konkurssin jalkeen kuitenkaan mihinkaan kaikonneet. Viime talvena han kavi ostamassa auton meille ja remppasi sen kuntoon. Han on muutenkin huolehtinut tuosta autosta yksin ja minulle on siina tarpeeksi korvausta sijoitettamalleni rahasummalle. Asun nyt ulkomailla ja mies kulkee mukanani. Ihan mukavaa minun kannaltani.

Itse olen oppinut tassa toisaalta huolehtimaan tarkasti omista asioistani, mutta toisaalta taas avokatisyytta. Itse tienaan ihan mukavasti vaikken rikas olekaan, ja minun puolestani toinen saa vapaasti nauttia minun elintasostani. En ole mitenkaan huomannut, etta itse jaisin puille paljaille, vaikka sijoittaisin toiseen muutaman sata euroa.

Alkuperaisen tapauksessa mies voi tietenkin testata, oletko hoynaytettava holmo ja han voi yrittaa lypsaa sinut taysin tyhjiin. Sellaistakin on tiettavasti maailmanhistoriassa tapahtunut. Mutta jos sinulla on raha-asiat tiukasti jarjestyksessa ja miehelle asettaa selkeat rajat, niin voihan tuosta suhteesta jotain tullakin. Miehen raha-asiat voivat parantua tai olla parantumatta, mutta tuskin sina hanen varallisuudelleen olet tata suhdetta perustamassa??? Ainoa asia, jota pitaa miettia on lapsenteko. Se ei olisi kovin haavia, etta aitiyslomalla olisi kaksi p..aukista hoitamassa vauvaa ja yhteista taloutta.

 

[höynäytetty nainen]

Ap:lle.Ei ollu minun perheenjäsenet kyseessä vaan hänen, hänen kauttaan kuitenkin minulle tärkeät. Minusta tuntuu, että ymmärrän tilanteesi oikein hyvin.Oma tilanteeni oli sellainen, että tiesin antaessani rahaa ja muuta aineellista tukea, että en milloinkaan saa rahojani takaisin. x rakkaani oli edellisen firmansa vuoksi todellla syvällä suossa.Ei kokonaan omaa syytään, voimat vaan oli mennyt yrittäessä hoitaa asioita ja ei oikein osannut eikä jaksanut kohdata totuutta silmästä silmään. Ei osaa sitä nyttenkään. On töissä ja yrittää kyllä tosissaan, mikään ei kyllä ulosoton jälkeen riitä mihinkään. Yritin tosissani rakastaa pyyteettömästi, syötin ja tuin taloudellisesti sivussa aikanaan myös hänen silloista vaimoaan. Kun toisesta välittää ja todella rakastaa niin kärsimystä on hirveän vaikea sivusta seurata auttamatta, jos siihen pystyy.
Asiat pitkittyi, hän rakastui toiseen - nyt yritän henkisesti selvitä tilanteesta katkeroitumatta ja yritän kovasti selittää itselleni, että tein kaiken rakkaudesta ja välittämisestä. En usko, että hän suunnitelmallisesti käytti minua hyväkseen, manipuloi kyllä valittamisella ja surkeudella eli tarttui ojentamaani oljenkorteen.En sure rahoja, ne menivät varmaan tarpeeseen, lasten harrastuksiin, vaatteisiin ja ruokaan. Ja minulla on kuitenkin edelleen rahaa tehdä mitä haluan. Rakkauden menetystä kyllä suren, hän oli elämäni suurin rakkaus.

 

[Näinkin voi käydä]

Elikkä niinkuin aikaisemmassa viestissä kerroin, olen vasta eronnut tästä miehestä ja opettelen uudelleen yksinoloa omassa rauhassani. Sen voin kyllä sanoa, että huolet väheni rutkasti, kun ""irtisanouduin"" hänen elämästään. Läheisyydenkaipuu on aivan hirvittävä, mutta arkipäivän huolien vähentyminen piristää kummasti. En ole uutta miestä löytänyt ja en ole kyllä kerennyt vielä hakeakaan, tosin tulevalla kierroksella tiedän, minkälaisia ominaisuuksia en tulevaan mieheeni halua. (kokemus toivottavasti opettaa) Rakastan toki exääni vielä todella paljon, mutta tiedän ettei meillä ole kunnon tulevaisuutta.

Miestä ero ei ole muuttanut. Yhtä lailla on peukalo keskellä kämmentä kuin ennenkin. Jouduin jopa olemaan avuksi miehen asunnonhankinnassa, jotta sain hänet pihalle. Ikävissään soittelee vielä perään ja kyselee apua käytännönhommiin. Rahaa ei onneksi pyytele, tietää jo, etten sitä antaiskaan. ja niin, ei töitä eikä edes opintoviikkoa plakkariin, mies elää vissiin sossun tuella nytten.

Ystäväni kauhistelevat kuinka voin luopua ihmisestä, joka rakastaa minua. Eikö se riitä? En osaa heille kunnolla vastata, tiedän vain sen, että loppupeleissä tämä suhde ei minulle riitä. Tällä hetkellä on toki tunteet aivan sekaisin, ja toivon että en tule ratkaisuani koskaan katumaan...

Mutta elämästä ei koskaan tiedä. Tällä hetkellä nostan maljan itselleni siitä rohkeudesta, että otin omaa elämääni niskasta kiinni ja luovuin ""äiti""-roolista. Nyt kun vielä löytyis se oikeanlainen, tasavertainen elämänkumppani.

Tsemppiä sulle ap, minne elämäsi ikinä sinua kuljettaakaan.

 

[samassa tilanteessa]

Minullakin on samantapainen tilanne. Olen seurustellut
yli 2,5 vuotta rahavaikeuksissa kamppailevan miehen kanssa. Hänelläkin on oma yritys, jossa menee tällä hetkellä aika huonosti.

Olen tehnyt töitä hänen yritykselleen korvauksetta 5-7 tuntia viikonloppuisin, tosin en enää tänä vuonna.
Lisäksi olen ostanut häneltä hänen yrityksensä kauppaamia kalliin puoleisia tuotteita (painostuksesta).

Nämä ovat hänen mielestään korvauksia siitä kun hän on joskus vienyt minut autollaan jonnekin lähelle. Yleensä on ollut kyseessä yhteinen matka.

Nyt hän on pyytänyt minulta lainaksi jotain 2 000 €.
Enpä taida antaa, vaikka oli puhetta velkakirjan tekemisestä.

 

[samassa tilanteessa]

Minullakin on samantapainen tilanne. Olen seurustellut
yli 2,5 vuotta rahavaikeuksissa kamppailevan miehen kanssa. Hänelläkin on oma yritys, jossa menee tällä hetkellä aika huonosti.

Olen tehnyt töitä hänen yritykselleen korvauksetta 5-7 tuntia viikonloppuisin, tosin en enää tänä vuonna.
Lisäksi olen ostanut häneltä hänen yrityksensä kauppaamia kalliin puoleisia tuotteita (painostuksesta).

Nämä ovat hänen mielestään korvauksia siitä kun hän on joskus vienyt minut autollaan jonnekin lähelle. Yleensä on ollut kyseessä yhteinen matka.

Nyt hän on pyytänyt minulta lainaksi jotain 2 000 €.
Enpä taida antaa, vaikka oli puhetta velkakirjan tekemisestä.

 

[Jessika]

Mitäpä tuohon sitten muuta voi kuin todeta, että siinähän sitten olet saanut mitä olet halunnutkin.

Tunnut puolustelevan suhdettasi. Ilmeisesti olet rakastunut täysillä. Ja omahan tuo onkin rakkautesi kuin myös ristisikin.

Ai että ""kenestä nyt satavarmuudella on""... nimittäin turvaa tiukan paikan tullessa? Rohkenen tässä mietiskellä. Omasta miehestäni ainakin on. Ja satavarmuudella. Siskoni miehestä myös. Nämä nyt ainakin heti tuli mieleen.

Jos isäni vielä eläisi, hänestäkin olisi.

On nimittäin miehiä, jotka jostakin syystä vaan osaavat hoitaa ne raha-asiansa. Minun mieheni ei ole ikinä pyytänyt minulta rahaa.

Ymmärrän aivan täysin rahavaikeudet, jos ne tulevat sellaisista syistä, joihin ihminen ei itse pysty vaikuttamaan. Työttömyys, sairaus tms. Jokainen ihminen voi joutua sellaiseen tilanteeseen. Se on eri asia.

Mut sitten on näitä ihmisiä, jotka ei opi ikinä mistään. Vaikka ne saisi kuun taivaalta, kohta ne on tärvänneet sen johonkin turhanaikaiseen ja taas ollaan pee-aa.

Eiks tämän sunkin miesystäväsi vaan kannattaisi etsiä itselleen työpaikka, eikä haihatella mitään yritystoimintoja, kun ei niistä mitään tule kuitenkaan?

Ei tässä voi muuta kuin toivottaa sulle onnea elämääsi tuon suuren yritysjohtajan rinnalla. Kohta olet yhtä pee-aa sinäkin, mutta sittenhän teillä on vielä enemmän yhdistäviä asioita elämässänne.

Oikeasti kuitenkin toivoisin, että lähtisit omille teillesi. Sun kirjoituksestasi huokuu jotenkin sellainen asenne, että et usko sinulle olevan olemassakaan ketään viisaampaa tyyppiä. Se on kuitenkin aivan väärä luulo. Mutta toisaalta, eihän se rakkaus katso näitä asioita.

 

[ap]

Kiitos kommenteista! On kiva myös kuulla, että tällaisistakin tilanteista voi jopa selvitä.

Pariin otteeseen kyllä risoi jussina, kun taas oli olo, että saan yksin pyörittää koko sirkusta. Mutta jos tämä suhde kaatuu, ei se sitten yksinomaan rahaongelmiin keikahda, vaan sitten siihen, että ollaan molemmat hankalia ihmisiä.

Lilli antoi sen vaikutelman, että kun omat asiat ovat riittävän järjestyksessä, kyllä ne toisen pienet finanssikuprut siinä ajan mittaan oikenevat. Noinhan sen pitää ollakin: oli mies tai nainen, parempi tulla omillaan toimeen ja luottaa vaan itseensä.

Lilliin olen muuten törmännyt aivan toisellakin palstalla. Ja uskon siihenkin, että mitä antaa toisille, se tulee kyllä aina jossakin muodossa takaisin (ei kuitenkaan välittömästi puhtaana käteen...).

Tuo lasten hankkiminen onkin kimurantimpi juttu. Exäni kanssa yritimme kolme vuotta tuloksetta... Ja adoptiotakin olen miettinyt... Olisipa vaan vielä kymmenen vuotta aikaa miettiä/järjestellä asioita, mutta kun ei ole...

 

[Lilli]

Jep, kirjoittelen eraalla astro-palstalla. Lilli on tosin melko yleinen nikki, taallakin on ollut muita samalla nimimerkilla kirjoittelevia henkiloita. Minut on tosin nyt helppo tunnistaa, koska ä ja ö -kirjaimet puuttuvat tekstista .

Totuuden nimissa on sanottava, etta ei se ole itselleni mikaan ihannetilanne, etta toinen on rahaton. Eika se ole ihanteellista sille toisellekaan. Nyt kun asumme ulkomailla ja tienaan melko mukavasti, olen luvannut huolehtia mieheni perustarpeista ja muista suuremmista kuluista. Mutta ylpeydelle se tuntuu miehella ottavan, itsestaan huolehtiminen olisi hanelle tarkeaa. Nyt han elaa korostuneesti oman elintasonsa mukaan (tyokkarin ja sossun tulojen mukaan) ja yrittaa vieda minutkin mukaan kerjalaisen aatemaailmaan. Kaikessa pitaisi elaa t-o-d-e-l-l-a pihisti, vaikkei siihen ole tarvetta. Han haluaa ajatella, etta han paattaa yhteisista raha-asioistamme, vaikka minun palkkani ei kuulu hanen valtapiiriinsa enka sita missaan tapauksessa sita sinne haluakaan. Mita rahaan tulee, niin kaipa meissa on todella syvalle juurtuneita sukupuolisidonnaisia odotuksia siita, kuka on paavastuussa perheen toimeentulosta. Kun nama odotukset jotenkin olosuhteiden pakosta keikahtavat nurinkurin, niin ongelmiksi ne koetaan. Miten lie miehilla, onko heilla vaikeutta arvostaa kotirouvia, jotka elavat puolisoidensa tuloilla lapsia ja kotia hoitaen? Harvemmin olen tasta valitusta kuullut. Mutta kun mies on kaiket paivat kotona ja puoliso toissa, niin jonkinlainen arvostusongelma siita itselleni ainakin tulee, ei voi mitaan.

Suhteemme on tosiaan kehittynyt siihen malliin, etta mies on alkanut huolehtia sellaisista juoksevista asioista, joihin minulla ei ole aikaa, halua tai kykya paneutua (nama eivat ole kuitenkaan yleensa perinteisia kotitoita, joista mina enimmakseen huolehdin). Suhteessa eletaan myos enemman minun kuin hanen ehdoillaan (talla hetkella). Eli tietylla tapaa han antaa puuttuvan rahapanoksen ilmaisina palveluina. Mita siihen puhtaaseen kateiseen tulee, niin olen luultavasti ryhtynyt ajattelemaan hyvinkin miesmaisesti tyossakaynnista: koska olen paavastuullinen perheen taloudellisesta toimeentulosta, niin palkan maaralla on valia. Tama on tehnyt minusta ehka tyoelamassa rohkeamman ja kehtaan pyytaa tekemastani tyosta kunnon korvauksen. Aikansa kun pyytaa, niin joskus sita sitten saakin sen kunnon korvauksen.

Mutta naisista tyoelaman pyorteissa saisikin aivan oman aiheensa, enka taida tasta taman enempaa kirjoitella.

Terv. Lilli

 

[ap]

Jessikan kommentti tuli eilen samaan aikaan kun kirjoitin omaa juttuani. Kiitos siitäkin, ja pari ajatusta...

En ole niin sokeasti rakastunut, että suodattaisin mitä vaan. Pari kertaa olen kyllä eläissäni ollut niin ihastunut, että silloin olisin voinut tehdä mitä järjetöntä tahansa. Pikemminkin olen nyt toppuutellut tunteeni ja katsonut, että uskaltaisko tätä rakastaa.

Onnittelut Jessikalle, jos olet löytänyt miehen, johon voi täysillä luottaa. Sellaisia ihmisiä on kuitenkin suht. pieni prosentti, joten olet saanut eräänlaisen lottovoiton. Fakta on, että joka naiselle tuollaista aarretta ei riitä.

Mulla (siis 38 v) on takanani monenlaisia suhteita, kaksi avioliittoakin, ja tiedän ettei sitä täydellisen sopivaa miestä kannata etsiä. Siihen asiaan olen laittanut menneinä vuosina aika paljon ruutia.

Ylipäätään edes suht. sopivan kumppanin löytäminen on VAIKEAA. Mulla on tuttavapiirissä paljon sinkkuja, myös sellaisia jotka ovat jo 'luovuttaneet'.

Yksinoloakin olen itsekin kokenut - avioliittojeni välillä elin neljä vuotta yksin. Tuolla Sinkun elämää -palstalla oikein kehuskellaan ja hehkutetaan, kuinka ihanaa on elää yksinään. Kuka on ollut kymmenen vuotta, kuka 15 vuotta yksin... Minun mielestäni se ei ole niin hienoa. Parempi vaillinainen suhde kuin se vaihtoehto.

Tämän raha-aspeksin luulen jotenkin sinnitteleväni. Jos nykysuhde kaatuu, se tosiaan kaatuu muihin ongelmiin... Rehellisyysdestä ja muutamista muista ominaisuuksista en kyllä ole valmis tinkimään...

 

[Viheltäjä]

Onneksi on olemassa noin tyhmiä naisia, ne kun ovat minunkin pelastus. Yksi kun jättää, niin on helppo löytää toinen samanlainen. Tosin, tiedän että seuran vuoksi ja yksinäisyyttään monet naiset haluavat elämäänsä sisältöä. Molemmat saa siis haluamaansa, eikä sitä kannata täällä foorumeissa valittaa. En minäkään valita, vaikka usein saan tyytyä huonoon seksiin.

 

[hmm]

Vittu miksi naiset ottaa tahalleen köyhän miehen? En ymmärrä ku noita amkn ja yliopston käyneitä janttereita joilla on hyvät tulot on niin paljon niin pitää sitte tyytyä johonki paskaan! Voi jeesus. Siis sellainen on idiootti joka sanoo että raha ei tuo onnea. Kuule kun minä ulkomailla makaan etelän auringon alla ja mietinettä ollako täällä vai kylmässä Suomessa lomaviikot niin kyllä sitä mieluummin siemailee drinksua lämpimässä.
Ja jos joku kysyy että ajanko mieluummin bemulla vai ladalla niin arvatkaa kaks kertaa! Voi naiset järki käteen. Mies ei tuo onnea vaan hyvä mies. Mieluummin Rikas ja terve ku köyhä ja kipee!
Tyhmyys pitäs oikeesti kieltää lailla!!!!!!!!!

 

[Lilli]

Tallaista olen ollut havaitsevinani, kun elamaa olen elellyt:

on olemassa joukko naisia, jotka ovat kauniita, alykkaita, seksikkaita, koulutettuja ja hyvin toimeentulevia, eivatka loyda itselleen millaan kumppania. Elintaso on omasta puolesta hyva, joten parisuhdetta ei tarvitse perustaa toisen rikkauteen. Bemarin voi kustantaa ihan omasta kukkarosta kuten ne etelanlomatkin. Erilaiset tunnepelit kuuluvat kuitenkin kuvioon ja miehet vaihtuvat vahintaan muutaman vuoden valein. Aina niissa tyypeissa on kuitenkin jotain vikaa, kukaan ei ole taydellinen. Tai jos mies on muuten hyva, niin tunteet puuttuvat. Kun ikaa karttuu, ns. hyvat miehet alkavat poistua markkinoilta ja vapaalla jalalla on lahinna luonnevikaisia, sitoutumiskammoisia, moniongelmaisia tai syrjaytyneita miehia. Eronneita miehia, joilla on suuri lapsilauma on myos markkinoilla jonkun verran. Yritapa sitten tasta joukosta loytaa se sielunkumppani tai Mr. Perfect. Jos sellaisen sattuu loytamaan, tuuria on todella paljon matkassa.

Sellaiset naiset, joiden taloudellinen elintaso ei paata huimaa, loytavat jo varhaisessa vaiheessa nama turvalliset, vakavaraiset ja kunnolliset miehet ja poimivat heidat visusti talteen. Heidan kanssaan elellaan sitten ns. perinteista perhe-elamaa, jossa nainen on kotona tai matalapalkkaisessa tyossa ja mies hoitaa rahapuolen noin paasaantoisesti.

Tieda sitten, kumpaan ryhmaan kuuluvat naiset ovat fiksumpia. Pitaa muistaa kuitenkin, etta kaikki eivat hae parisuhteesta samoja asioita. Toisille turvallisuus on tarkeinta, toisille rakkaus ja intohimo, joillekin jokin muu. Kukin taaplatkoon tyylillaan ja kantakoon valintojensa seuraukset.

 

[hmm]

No onneksi olen turvallisen ja hyvätuloisen miehen löytänyt jonka kanssa perustaa perhe. Ei ole luonnevikainen eikä alkoholiongelmainen. Mahtava sängyssä ja monta vuotta tukena ja turvana ollut. Ei petä eikä jätä ja aina kehuu kauniiksi ja tuo kukkia ja pitää hyvänä. Ja on silti ihan tavallinen suomalainen mies. Jotkut naiset ku ei kelpuuta ku renttuja... En kyllä ymmärrä miksi ku nykymaailman menoa katselee....

 

[hmm]

No onneksi olen turvallisen ja hyvätuloisen miehen löytänyt jonka kanssa perustaa perhe. Ei ole luonnevikainen eikä alkoholiongelmainen. Mahtava sängyssä ja monta vuotta tukena ja turvana ollut. Ei petä eikä jätä ja aina kehuu kauniiksi ja tuo kukkia ja pitää hyvänä. Ja on silti ihan tavallinen suomalainen mies. Jotkut naiset ku ei kelpuuta ku renttuja... En kyllä ymmärrä miksi ku nykymaailman menoa katselee....