T
tuhlaajan vaimo
Vieras
Sorry pitkä sepustus, mutta helpottaa, kun saan purkautua.
Meillä siis normaalitilanne on se, että minä tienaan reilut 2000 euroa/kk ja mies vajaat 3000 euroa/kk (brutto). Viimeiset neljä vuotta on ollut kuitenkin poikkeuksellista, koska olemme saaneet kaksi lasta.
Ensin olin vuoden äitiysvapaalla ja päälle 1,5 kk hoitovapaata. Olosuhteiden pakosta (ostimme talon, otimme ison asuntolainan ja miehen painostuksesta) palasin töihin esikoisen ollessa 11,5 kk ikäinen. Sovimme tällöin, että sitten kahden lapsen kanssa olen kauemmin hoitovapaalla. Ehdin olla vuoden töissä, kun kakkonen syntyi. Vanhempainvapaan jälkeen olin hoitovapaalla vuoden ja hoidin kaksi lastamme kotona. Tuloni ovat siis olleet kolmen vuoden ajat todella pienet ja olen joutunut käyttämään säästöjän, jotta selvisin hoitovapaasta.
Miehen periaatteisiin ei kuulu perheensä elättäminen, vaan hän patisti minua takaisin töihin, heti jos aloin valittaa rahan vähyydestä. Omista kalliista harrastuksistaan hän ei suostunut tinkimään. Minä lopetin oman rakkaan harrastukseni lasten syntyessä ja lopetin kaiken muunkin turhan kuluttamisen. Ei ollut vaihtoehtoja. Olen siis kituuttanut kolme vuotta pienillä tuloillani ja rahoittanut puolet perheen pakollisista maksuista. Sen verran mies tuli vastaan, että maksoi lasten hoitomaksuja vastaavan summan yhteisiin menoihin enemmän hoitovapaani aikana, koska minä hoidin lapset. Käytännössä hänen tulotasoonsa tai menojensa suuruuteen minun kotonaoloni ei vaikuttanut mitenkään, koska jos olisin mennyt töihin, niin lapsista olisi mennyt vastaava maksu joka tapauksessa kunnalle. Ainoa kärsijä rahallisesti siis olin minä.
Jokainen hoitovapaalla ollut tietää, ettei tuollaisella rahalla pitkälle pötkitä. Kun joskus valitin hänelle rahan epäreilua jakautumista, niin vastaus oli, että hän on rahansa itse ansainnut ja saa käyttää ne itseensä, eikä niitä anna minulle, jotta saisin leikkiä prinsessaa. Idioottimaisinta, mitä olen kuullut. Lisäksi hän vielä kehtasi valittaa siitä, että lapsilisärahat menevät minun tililleni.
Syksyllä palasin töihin ja olen samalla osittaisella hoitovapaalla eli palkkani on edelleen pieni, alle 2000 euroa/kk (brutto). Minä hoidan lapsia kotona yhden päivän viikossa ja otan tämän hoitomaksuissa saadun hyvityksen itselleni.
Nyt mies jäi työttömäksi ja alkoi valittamaan, että hänenkin pitäisi saada jotain hyvitystä, koska hänen tulotasonsa tippuu. En todellakaan ymmärrä hänen kitinöitään. Ensinnäkään hän ei ole halukas hoitamaan lapsia kotona, vaan lapset ovat edelleen päiväkodissa. Sanoin, että heti, kun hän alkaa hoitamaan lapsia, niin tulee kyllä saamaan vastaavasti hyvitystä alentuneista hoitomaksuista. Ei kelvannut ukolle.
Toisekseen hänen saamansa ansiosidonnainen tulee olemaan suurempi kuin minun vanhempainrahani oli, eikä nykyinenkään palkkani juuri sitä suurempi ole. En siis ymmärrä, millä perusteella hän kuvittelee, että minä alkaisin tässä tilanteessa maksamaan hänelle jotain ylimääräistä hyvitystä. Elintasoaan hän ei edelleenkään suostu laskemaan. Käytännössä siis minun pitäisi maksaa hänen turhat harrastuksensa.
Kolmanneksi minä maksoin 1-2 vuotta sitten isomman summan lainanlyhennystä kuin hän joutuu nyt maksamaan, koska nyt korkotaso on paljon alempi. Eli tuloni olivat pienemmät, maksoin isomman summan yhteisiä menoja ja lisäksi vielä hoidin lapsia kotona. En siis näe mitään perusteita ukon kitinöille siihen, että nyt minun pitäisi maksaa yhteisistä menoista enemmän, kun hän jäi työttömäksi. Kyllä minä olen ottanut takkiini paljon enemmän näiden vuosien aikana ja vaikutus ulottuu vielä pitkälle tulevaisuuteenkin, koska eläke jää pienemmäksi lasten hoidon takia.
Tarjosin miehellekin mahdollisuutta jäädä vanhempain- tai hoitovapalle, muttei hän suostunut. Pelkästä 3 viikon isyyslomastakin valitti, kun tulot tippuvat.
En jaksaisi riidellä näin typerästä asiasta, koska tämä asia minun mielestäni on päivänselvä, mutta mies kuvittelee joutuvansa nyt kaltoinkohdelluksi. Ottaa tosissaa pattii tuollainen idioottimaisuus.
Meillä siis normaalitilanne on se, että minä tienaan reilut 2000 euroa/kk ja mies vajaat 3000 euroa/kk (brutto). Viimeiset neljä vuotta on ollut kuitenkin poikkeuksellista, koska olemme saaneet kaksi lasta.
Ensin olin vuoden äitiysvapaalla ja päälle 1,5 kk hoitovapaata. Olosuhteiden pakosta (ostimme talon, otimme ison asuntolainan ja miehen painostuksesta) palasin töihin esikoisen ollessa 11,5 kk ikäinen. Sovimme tällöin, että sitten kahden lapsen kanssa olen kauemmin hoitovapaalla. Ehdin olla vuoden töissä, kun kakkonen syntyi. Vanhempainvapaan jälkeen olin hoitovapaalla vuoden ja hoidin kaksi lastamme kotona. Tuloni ovat siis olleet kolmen vuoden ajat todella pienet ja olen joutunut käyttämään säästöjän, jotta selvisin hoitovapaasta.
Miehen periaatteisiin ei kuulu perheensä elättäminen, vaan hän patisti minua takaisin töihin, heti jos aloin valittaa rahan vähyydestä. Omista kalliista harrastuksistaan hän ei suostunut tinkimään. Minä lopetin oman rakkaan harrastukseni lasten syntyessä ja lopetin kaiken muunkin turhan kuluttamisen. Ei ollut vaihtoehtoja. Olen siis kituuttanut kolme vuotta pienillä tuloillani ja rahoittanut puolet perheen pakollisista maksuista. Sen verran mies tuli vastaan, että maksoi lasten hoitomaksuja vastaavan summan yhteisiin menoihin enemmän hoitovapaani aikana, koska minä hoidin lapset. Käytännössä hänen tulotasoonsa tai menojensa suuruuteen minun kotonaoloni ei vaikuttanut mitenkään, koska jos olisin mennyt töihin, niin lapsista olisi mennyt vastaava maksu joka tapauksessa kunnalle. Ainoa kärsijä rahallisesti siis olin minä.
Jokainen hoitovapaalla ollut tietää, ettei tuollaisella rahalla pitkälle pötkitä. Kun joskus valitin hänelle rahan epäreilua jakautumista, niin vastaus oli, että hän on rahansa itse ansainnut ja saa käyttää ne itseensä, eikä niitä anna minulle, jotta saisin leikkiä prinsessaa. Idioottimaisinta, mitä olen kuullut. Lisäksi hän vielä kehtasi valittaa siitä, että lapsilisärahat menevät minun tililleni.
Syksyllä palasin töihin ja olen samalla osittaisella hoitovapaalla eli palkkani on edelleen pieni, alle 2000 euroa/kk (brutto). Minä hoidan lapsia kotona yhden päivän viikossa ja otan tämän hoitomaksuissa saadun hyvityksen itselleni.
Nyt mies jäi työttömäksi ja alkoi valittamaan, että hänenkin pitäisi saada jotain hyvitystä, koska hänen tulotasonsa tippuu. En todellakaan ymmärrä hänen kitinöitään. Ensinnäkään hän ei ole halukas hoitamaan lapsia kotona, vaan lapset ovat edelleen päiväkodissa. Sanoin, että heti, kun hän alkaa hoitamaan lapsia, niin tulee kyllä saamaan vastaavasti hyvitystä alentuneista hoitomaksuista. Ei kelvannut ukolle.
Toisekseen hänen saamansa ansiosidonnainen tulee olemaan suurempi kuin minun vanhempainrahani oli, eikä nykyinenkään palkkani juuri sitä suurempi ole. En siis ymmärrä, millä perusteella hän kuvittelee, että minä alkaisin tässä tilanteessa maksamaan hänelle jotain ylimääräistä hyvitystä. Elintasoaan hän ei edelleenkään suostu laskemaan. Käytännössä siis minun pitäisi maksaa hänen turhat harrastuksensa.
Kolmanneksi minä maksoin 1-2 vuotta sitten isomman summan lainanlyhennystä kuin hän joutuu nyt maksamaan, koska nyt korkotaso on paljon alempi. Eli tuloni olivat pienemmät, maksoin isomman summan yhteisiä menoja ja lisäksi vielä hoidin lapsia kotona. En siis näe mitään perusteita ukon kitinöille siihen, että nyt minun pitäisi maksaa yhteisistä menoista enemmän, kun hän jäi työttömäksi. Kyllä minä olen ottanut takkiini paljon enemmän näiden vuosien aikana ja vaikutus ulottuu vielä pitkälle tulevaisuuteenkin, koska eläke jää pienemmäksi lasten hoidon takia.
Tarjosin miehellekin mahdollisuutta jäädä vanhempain- tai hoitovapalle, muttei hän suostunut. Pelkästä 3 viikon isyyslomastakin valitti, kun tulot tippuvat.
En jaksaisi riidellä näin typerästä asiasta, koska tämä asia minun mielestäni on päivänselvä, mutta mies kuvittelee joutuvansa nyt kaltoinkohdelluksi. Ottaa tosissaa pattii tuollainen idioottimaisuus.
Mutta ei silti tulisi mieleenkään erota, pitkä liitto takana ja paljon hyviä vuosia vielä edessäkin. 