räjähdän itkemään (12 vuotiaan yksinäisyys)

Olen samaa mieltä: kyllä saa.

Itse en anna oman tyttöni olla vapaa-ajalla tekemisissä yhden luokkakaverinsa kanssa, erinäisistä syistä. Koulussa ovat kavereita, ja tyttö haluaisi olla ko. lapsen kanssa vapaallakin, mutta näkemäni ja kuulemani perusteella en vaan uskalla antaa...

Tokihan voit vapaa-ajalla kieltää vaikka mitä; mutta päiväkodissa et voi vaikuttaa kenen kanssa lapsesi on

 

[QUOTE="öö";23512092]Tokihan voit vapaa-ajalla kieltää vaikka mitä; mutta päiväkodissa et voi vaikuttaa kenen kanssa lapsesi on[/QUOTE]

Ei mun tyttö ole päiväkodissa, ja vapaa-aikaa onneksi voin vielä hallita sekä tytön että pojan kohdalla.

 

[QUOTE="mä";23512082]Mistäs sinä tiedät, miten lapsi kokee? Häntä ei kiusata koulussa, mikä on todettu. Kotona sen sijaan hänen äitinsä heittäytyy lattialle volisemaan, kun pikkuprinsessalla ei muka mene hyvin. Kuinkahan monta kertaa aloittaja on välittänyt niistä pikkuprinsessan muinaisista luokkakavereista, jotka eivät tuolloin mahtuneet pikkuprinsessan kaveripiiriin? Mä veikkaan, että aloittajalle se oli yks paskan hailee. Äidin pitää näyttää lapselle mallia siitä, miten eletään. Jos mutsi vaan pillittää ilman mitään järkevää syytä ja roikkuu tolla tavalla pikkuprinsessassa, on aivan varmaan, että ongelmavyöry alkaa ihan oikeasti.[/QUOTE]
Ohoh. Ai tähän ketjuun saa näinkin vastata? Mielestäni vastasin ekalla sivulla ihan samansuuntaisesti, mutta vähemmän syyttävästi ja ehkä jotenkin asiallisempaan sävyyn. Jouduin siitä melkoisen haukun kohteeksi...

Minusta Keittis vastasi aika nätisti jossakin viestissään, että 12-vuotiasta voisi jo "koulia" elämää varten. Ehkä myös äitiä tosiaan...

 

[QUOTE="just";23511851]Mä väitän että sä et tiedä kuinka raskaana ap;n lapsi tilanteen kokee. Se' että sä et koe jotain asiaa samallalailla kun joku toinen, ei tee sitä yhtään vähäpätösemmäksi.

Jokainen lapsi kokee asiat eritavalla, ja sitä lapsen kokemusta on myös kunnioitettava[/QUOTE]

Mutta kuinka moni vanhempi heijastaa sen oman raskaan olotilan lapseen? Mitä jos ap:n lapsi itkee, koska ap ottaa asian raskaaksi ja vaatii nniitä soittoja ja kavereita? vaikka moni tuon ikäinen joutuu jo käyttää aika paljon aikaa läksyihin ja harrastuksiin ja muuhun yksinoloon (lukeminen, kirjoittaminen, soittaminen). Suuri osa lapsista valitsee perheen /vanhemmat, jos se on vaihtoehtona. Yli kavereiden.

 

Loput illat kuluvat harrastuksessa (vaativa kilpaurheilu), musiikkiharrastuksessa, leireillä ja kilpailuissa (viikonloppuisin), ihan vain kotona lököilyssä (saattaa esim. katsella Idolsia tms ja tekstailla kavereille samalla, mutta ei varmasti jaksa lähteä niin myöhään mihinkään), lisäksi näemme viikonloppuisin koko perhe ystäviämme ja sukulaisiamme, mökkeilemme, lapsemme näkee myös harrastuskavereitaan vapaa-aikanaan. Tyttäremme luokalla on 9 tyttöä ja ainakin viidellä on aika samanlainen kuvio - tämä jättää aika vähän aikaa kovin tiiviiseen bestistyyliseen jokapäiväiseen kaverikuvioon ja oma lapseni tuntuu olevan erittäin tyytyväinen sosiaaliseen elämäänsä. Kaikki eivät siis todellakaan "kiusaa" vaikka eivät kovinkaan usein jaksa/halua/ehdi pyynnöstä huolimatta "olla kaverin kanssa".

 

[QUOTE="vieras";23513228]Loput illat kuluvat harrastuksessa (vaativa kilpaurheilu), musiikkiharrastuksessa, leireillä ja kilpailuissa (viikonloppuisin), ihan vain kotona lököilyssä (saattaa esim. katsella Idolsia tms ja tekstailla kavereille samalla, mutta ei varmasti jaksa lähteä niin myöhään mihinkään), lisäksi näemme viikonloppuisin koko perhe ystäviämme ja sukulaisiamme, mökkeilemme, lapsemme näkee myös harrastuskavereitaan vapaa-aikanaan. Tyttäremme luokalla on 9 tyttöä ja ainakin viidellä on aika samanlainen kuvio - tämä jättää aika vähän aikaa kovin tiiviiseen bestistyyliseen jokapäiväiseen kaverikuvioon ja oma lapseni tuntuu olevan erittäin tyytyväinen sosiaaliseen elämäänsä. Kaikki eivät siis todellakaan "kiusaa" vaikka eivät kovinkaan usein jaksa/halua/ehdi pyynnöstä huolimatta "olla kaverin kanssa".[/QUOTE]
Aivan. Tunnen useammankin lapsen/teinin, jolla on paljon harrastuksia ja muuta menoa ja jotka yksinkertaisesti vaan välillä haluavat olla yksin.

 

Tää on vähän sama tilanne, kun jos baarissa joku mies käy pyytämässä pöydän jokaista naista tanssimaan vuorotellen ja jokainen kieltätyy peräjälkeen - kukaan ei halua olla se "kakkonen", jota pyydetään sitten kun joku muu kieltätyy. Tyttäresi on voinut bestiksen menetettyään ja kovassa kaverinkaipuussaan toimia samalla tavalla, hän haluaa kaverin "kenestä tahansa", pyytää jokaista tytöä vuorotellen kaverikseen ja se taas aikaansaa sen, että kukaan ei oikeastaan tunne olevansa tyttärellesi erityisen tärkeä eikä siksi ole hirveän innostunut hänen seurastaan.

En osaa sanoa, miten tämä korjaantuu, mutta ehkä kannattaisi vähentää radikaalisti kavereille soittelua ja tekstailua, mikäli tämä johtaa aina vain kieltäytymisiin. Kannattaa olla mielummin hieman vaikeammin tavoiteltava (=kiinnostava) kuin epätoivoinen. Lisäksi kannattaisi keskustella tytön kanssa siitä, miksi hän kokee yksin olemisen niin vaikeaksi ja surkeaksi - mikäli tytölläsi on koulussa kavereita ja kukaan ei kiusaa, niin asiathan eivät loppujen lopuksi ole lainkaan huonosti.

Lisäksi ehkä voisitte panostaa perheen yhteiseen tekemiseen, perheenä ystävien tapaamiseen tms. puuhaan joka antaa sopivalla tavalla positiivisia sosiaalisia tuntemuksia tyttärelllesi - hän ei ole yksin, vaikka ei viikonloppuna olekaan nähnyt luokkakavereitaan.

 

Löysin kuin löysinkin tämän keväällä kirjoittamani ketjun. Halusin kertoa kuinka lopulta kävi, jos joku on samankaltaisessa tilanteessa ja miettii ratkaisua.

Tyttö vaihtoi toiseen kouluun ja elämä muuttui täysin. Ystäviä on paljon ja vaihtelevasti, eli ei mustasukkaista yhden kanssa kaveeraamista vaan muutama, joita näkyy lähes päivittäin ja yökyläilevät viikonloppuisin, käyvät leffassa jne. Tämän lisäksi on naapuri luokan tyttöjä välillä ja usein hengailevat isommalla porukalla ja pelailevat futista, ovat koulun yhteydessä olevassa nuorisotilassa jne. Nyt tällä hetkellä ovat viikonloppuleirillä kolmen muun luokan tytön kanssa!

Olen valtavan huojentunut, helpottunut ja iloinen. Tyttö on jälleen iloinen, reipas ja sosiaalinen itsensä ja on joka viikko onnellinen siitä, että tämä irtiotto tehtiin. Vanhassa luokassa samat meininki jatkuu, eli nyt on uusi tyttö ulkokehällä toiminnasta, paljon riitoja ja välien setvimistä. Meillä koulun vaihto sujui ilman mitään sopeutumisongelmia, tyttö solahti luokan joukkoon kuin olisi ollut siellä aina. Rohkaisuksi teille, jotka pohtivat samaa, koulun vaihtamisesta voi todella olla apua!

 

alkoiko hänellä nyt siis 7 luokka?

 

ei vaan kutosella aloitti syksyllä

 

mulla on ihan kavereita mutta silti olen yksinäinen he puhuvat minusta pahaa ja en jaksaisi heitä sillä en ole sellainen olen muutenkin lapsellinen en uskalla nukkua omassa huonessa joten nukun äitin kanssa ja pelkään koulua.

 

Hei 12.v, voitko jutella huolistasi äidille tai vaikka terkkarille? Ei ole epätavallista, että ikäistäsi pelottaa nukkua yksin. Minäkin nukuin välillä äidin ja isän välissä kun olin 12. Ja oma 12 v tyttäreni kömpii joskus viereen nukkumaan kun häntä pelottaa. Mutta jos pelkäät koulua, ja se haittaa elämääsi, kannattaa asiasta ehdottomasti jutella.