räjähdän itkemään (12 vuotiaan yksinäisyys)

Taustaa: tyttärelläni on aina ollut paljon kavereita, on ollut bestis, mutta aina myös muita kavereita luokaltaan. Syksyllä koulun alkaessa luokassa tapahtui muutoksia; 2 tyttöä lähti luokalta pois (molemmat muuttivat asuinalueelta) ja yksi tyttö tuli tilalle. Jotenkin tämä mullisti koko luokan "toimintamallin". Kaverisuhteet meni uusiksi jakoon ja yllättäen tyttäreni jäi ulkopuoliseksi. Varsinaista kiusaamista ei ole, mutta koulun ulkopuolella on totaalisen yksin. En edes muista koska hänelle on viimeksi joku kaveri soittanut tai tekstannut (ennen se soi koko ajan!)

Olen ollut yhteydessä opettajaan, kuraattoriin, tyttöjen vanhempiin mutta mitään ei ole tapahtunut. Opettajakin on aivan neuvoton ja ymmällään muuttuneesta tilanteesta ja sanoo, että tyttäreni on sama iloinen ja sosiaalinen itsensä, eikä itsekään ymmärrä mistä tämä johtuu. Blokki on siis totaalinen, mitään riitaa ei ole, mutta vastaukset kavereilta on aina "ei me jakseta olla" soitan sulle kun voin olla". Tyttö raukka itkee ja odottaa soittoa, oma sydämeni murtuu.

Hän itse kuvasi tilannettaa "painajaiseksi, joka päätyy yläkouluun mentäessä toivottavasti" En tiedä miksi hän ajattelee yläkoulun muuttavan tilanteen, mutta tässä on vielä pitkä 6-luokka edessä.

Kannattaisiko vaihtaa koulua? Meillä olisi periaatteessa mahdollisuus valita myös toinen saman etäisyyden päässä oleva koulu, asumme alueella jonka oppilaat jakautuvat näihin kahteen kouluun. Onko 6-luokalla helppo saada uusia kavereita, kun pääsisi aloittamaan ns. puhtaalta pöydältä vai olisiko se tytölle vain yksinäisyyden jatkumo? Harrastuksissa ei tällaista ongelmaa ole luojan kiitos, mutta harrastuskaverit eri kouluissa ja heillä omat "vapaa-ajan" kaverinsa. Olen neuvoton, surullinen ja erittäin hädissäni.

 

Ai. onko luokassa vain 3 tyttöä?

 

On myös hyvä osata olla yksin. Miten 12vuotiaita voi pakottaa olla jonkun kanssa?
Reippaasti harrastamaan ja etsimään uusia kavereita.

 

Kuinka pitkään tätä on jatkunut? Voihan olla, että tilanne on ensi viikolla jo ihan toinen... Kurjaa kyllä tuollainen. Koulun vaihtaminen kuulostaa kyllä melko radikaalilta, ja eihän se takaa että sieltä uudesta koulusta löytyisi kavereita sen enempää.

 

Onneksi tytölläsi on noita harrastuskavereita kuitenkin!

Auttaisikohan, jos hän etsisi kirje/mesekavereita? Olisi edes joitain omanikäisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Muistan, että itseäni se aikanaan auttoi.

Se, miten koulunvaihto vaikuttaa, on luultavasti ihan tuuripeliä. Yläasteelle mennessä sensijaan koko luokka laitetaan taas sekaisin ja dynamiikka muodostuu uudestaan, joten hyvin todennäköisesti uusia kavereita löytyy. Voi tietysti olla, että sitä ennenkin joku kyllästyy bestikseensä ja nykyisen luokan kuviotkin vaihtuvat.

Noi tuonikäisten tyttöjen bestiskuviot vastaa kyllä hyvin pitkälle parisuhteita kaikkine muiden ulkopuolelle sulkemisineen.

 

Onko siellä uudessa koulussa tytölle ketään tuttua kaveria? Itse vaihtaisin tytön koulua, sillä pitkittyessä tuo tilanne voi johtaa kiusaamiseen tai sit itsetunnon mentykseen. Tietyllä tavallahan tuokin on kiusaamista. Itsellä tuli vähän sama ongelma eteen kuutosluokalla. Yhtäkkiä kaikki olivatkin valinneet kaverinsa keskenään ja minä jäin ulkopuolelle. Ja vaikka minusta pidettiin ja otettiin silloin tällöin mukaankin juttuihin jopa vapaa-ajalla, niin silti vietin koko yläasteen melkeinpä kotona koulun jälkeen telkkaria katsellen kun muut kulkivat kavereidensa kanssa missä sattui. Ja kaikki "juhlat" esim. vaput, uudet vuodet yms. sain ruinata kaveria, sillä en oikein mahtunut kenenkään suunnitelmiin. Kaikki ajattelivat, että minulla on jotain omia kavereita keiden kanssa olen. Niinpä olin suuren ajan yksin, vaikka minua ei koskaan varsinaisesti kiusattukaan ja bestiksiäkin oli vielä yläasteellakin.

 

Voimia sinne! Kuullostaa todella ikävältä tilanteelta. Onko tytöllä koulun ulkopuolelta kavereita joidenkanssa voisi viettää vapaa-aikaansa ( esim.harrastuksista)? Onko teille perhetuttuja joilla samoissa ikäluokissa olevia lapsia joita voisi tutustuttaa keskenään? Koulun vaihto voi olla vaihtoehto, mitä mieltä tyttö asiasta on? Tilanne voi silloinkin olla vaikea. Tyttö olisi uusi oppilas ja porukkaan voisi olla vaikeaa päästä mukaan. Toisaalta taas uusi oppilas on myös kiinnostava.

 

Niin, tarkoitus ei olekaan että ketään joutuisi olemaan pakosta tyttöni kanssa. Minä toivoisin, että lapseni olisi haluttu ystävä niillä ominaisuuksilla, kuin hänellä on. Ja luokalla ei ole 3 tyttöä, vaan 10, mutta tarkoitin että kun kokoonpano muuttui, menivät kaverisuhteet täysin uusiksi. Tyttö on reipas, käy leireillä ja harrastuksissa, mutta itkee päivittäin, miksi kukaan ei soita hänelle ja miksi hän on jäänyt totaalisen yksin luokalta. Opettaja, kuraattori ja psykologi ovat kaikki tavanneet tyttöä sekä muita luokan tyttöjä yhdessä ja erikseen. He eivät tiedä syytä tähän, "mitään poikkeavaa ei ole tullut ilmi". Tytöllä kyllä koulussa kavereita, vapaa-ajalla ei ensimmäistäkään. Ei ole siis kiusattu, on toisille kuin ilmaa

 

Mä laittaisin oman lapseni toiseen kouluun tuossa tilanteessa. Jos kerran on joutunu ulos kuvioista, niin tulee AINA olemaan muiden silmissä se vähempiarvoinen, jota voi syrjiä ja jättää porukan ulkopuolelle vastaisuudessakin, vaikka lapsi onnistuiskin nykyisestä asemaansa parantamaan.

 

Mä laittaisin oman lapseni toiseen kouluun tuossa tilanteessa. Jos kerran on joutunu ulos kuvioista, niin tulee AINA olemaan muiden silmissä se vähempiarvoinen, jota voi syrjiä ja jättää porukan ulkopuolelle vastaisuudessakin, vaikka lapsi onnistuiskin nykyisestä asemaansa parantamaan.

Tätä minäkin olen ajatellut. Siihen välinpitämättömyyteen mitä olen muiden vanhempien taholta kokenut olen myös pettynyt.

 

Niin, tarkoitus ei olekaan että ketään joutuisi olemaan pakosta tyttöni kanssa. Minä toivoisin, että lapseni olisi haluttu ystävä niillä ominaisuuksilla, kuin hänellä on. Ja luokalla ei ole 3 tyttöä, vaan 10, mutta tarkoitin että kun kokoonpano muuttui, menivät kaverisuhteet täysin uusiksi. Tyttö on reipas, käy leireillä ja harrastuksissa, mutta itkee päivittäin, miksi kukaan ei soita hänelle ja miksi hän on jäänyt totaalisen yksin luokalta. Opettaja, kuraattori ja psykologi ovat kaikki tavanneet tyttöä sekä muita luokan tyttöjä yhdessä ja erikseen. He eivät tiedä syytä tähän, "mitään poikkeavaa ei ole tullut ilmi". Tytöllä kyllä koulussa kavereita, vapaa-ajalla ei ensimmäistäkään. Ei ole siis kiusattu, on toisille kuin ilmaa

Kyllä sieltä sitten kaveri löytyy. Miksi tyttösi ei soita itse.

 

Kyllä sieltä sitten kaveri löytyy. Miksi tyttösi ei soita itse.

Heh, voi niitä kymmeniä kertoja kun on kysynyt. Tänäänkin soitti yhdelle ja tekstasi toiselle. Molemmat vastasi EI NYT. Semmosta. Ja kyllä, ensimmäisen kuukauden minäkin olin toiveikas ja uskottelin, että kun uusi tyttö asettuu ja kahden muun lähdön jälkeen arki asettuu uomiinsa, niin tyttöni paikkansa löytää. Ei vaan käynyt näin

 

Minulle jää koko kuviossa päällimmäiseksi kummastus. Tytöllä on harrastuksia ja siellä kavereita, hän on aktiivinen ja käy leireillä. Pääosin siis kuulostaa, että elämä on mukavaa. Tulee myös mieleen, mitä te teette perheenä? Eikö harrastusten jälkeen olisi kiva viettää aikaa kotona ja perheenjäsenten kanssa yhdessä puuhaten? Miten ihmeessä tytöllä on "joka päivä" aikaa itkeä, "kun kukaan ei soita"?

Kerrot olevasi pettynyt siihen välipitämättömyyteen, jota olet muiden vanhempien taholta kokenut. Siis SINÄ OLET kokenut?

 

Minulle jää koko kuviossa päällimmäiseksi kummastus. Tytöllä on harrastuksia ja siellä kavereita, hän on aktiivinen ja käy leireillä. Pääosin siis kuulostaa, että elämä on mukavaa. Tulee myös mieleen, mitä te teette perheenä? Eikö harrastusten jälkeen olisi kiva viettää aikaa kotona ja perheenjäsenten kanssa yhdessä puuhaten? Miten ihmeessä tytöllä on "joka päivä" aikaa itkeä, "kun kukaan ei soita"?

Kerrot olevasi pettynyt siihen välipitämättömyyteen, jota olet muiden vanhempien taholta kokenut. Siis SINÄ OLET kokenut?

Juu, kyllä hän haki nytkin kaupungin leirille, eli yhdeksi viikoksi kesäksi tekemistä. Siihen kun lisätään meidä 4 viikon loma, jolloin matkustelemme ja teemme yhdessä perheenä kaikenlaista, niin yksinäisyyttä ei jääkään kuin puolet lomasta. Kyllä se 5 viikkoa voi lasta itkettää. Kaksi säännöllistä harrastusta on, joista toinen jää kesäksi tauolle. Eli kahtena iltana viikossa on nyt harrastus ja 5 iltaa on yksinoloa. Kyllä perheenä teemme kaikenlaista, mutta äiti, isä ja pikkusisarukset eivät valitettavasti korvaa puuttuvaa ystävää.

 

Johtuisiko se siitä, että tyttäresi kaverit alkavat "aikuistua" eli tupakka, alkoholi ym astuivat kuvaan mutta tyttäresi rohkeasti jättäytyi sellaisista kivoista pois...

 

[QUOTE="vieras";23506446]Johtuisiko se siitä, että tyttäresi kaverit alkavat "aikuistua" eli tupakka, alkoholi ym astuivat kuvaan mutta tyttäresi rohkeasti jättäytyi sellaisista kivoista pois...[/QUOTE]

Tätä opettajakin ehdotti, kuulemma yksi tyttö on jäänyt tupakasta kiinni ja kahdella oli ollut jonkinlainen siiderikokeilu. En sitten tiedä ja opettajakin sanoi, että saattaa olla hieman etsimällä etsitty syy

 

Juu, kyllä hän haki nytkin kaupungin leirille, eli yhdeksi viikoksi kesäksi tekemistä. Siihen kun lisätään meidä 4 viikon loma, jolloin matkustelemme ja teemme yhdessä perheenä kaikenlaista, niin yksinäisyyttä ei jääkään kuin puolet lomasta. Kyllä se 5 viikkoa voi lasta itkettää. Kaksi säännöllistä harrastusta on, joista toinen jää kesäksi tauolle. Eli kahtena iltana viikossa on nyt harrastus ja 5 iltaa on yksinoloa. Kyllä perheenä teemme kaikenlaista, mutta äiti, isä ja pikkusisarukset eivät valitettavasti korvaa puuttuvaa ystävää.

Minusta tässä voisi sitten olla asennekasvatuksen paikka. Koska sinäkään et halua pakottaa ketään olemaan lapsesi ystävä, niin on - ainakin juuri nyt - aika hyväksyä tilanne ja opetella ajattelemaan, että pari kivaa harrastusta ja mukava perhe hyvinkin korvaavat puuttuvan ystävän.

Huonompi tilanne on niillä, jotka hakevat ystävistä/"ystävistä" korviketta puuttuville vanhemmille.

 

Minusta tässä voisi sitten olla asennekasvatuksen paikka. Koska sinäkään et halua pakottaa ketään olemaan lapsesi ystävä, niin on - ainakin juuri nyt - aika hyväksyä tilanne ja opetella ajattelemaan, että pari kivaa harrastusta ja mukava perhe hyvinkin korvaavat puuttuvan ystävän.

Huonompi tilanne on niillä, jotka hakevat ystävistä/"ystävistä" korviketta puuttuville vanhemmille.

Selvä, kiitos empatiasta. Kellään mitään ideaa koulunvaihdosta, siitä olisi kiva kuulla?

 

Selvä, kiitos empatiasta. Kellään mitään ideaa koulunvaihdosta, siitä olisi kiva kuulla?

Ole hyvä vain. Harmi jos ei kelvannut.

Et varmaan liioin halua palata kommentoimaan siihen välipitämättömyyteen, jota olet muiden vanhempien taholta kokenut...?

Tosiaan toinen vaihtoehto on jäädä jauhamaan kavereiden puutetta vuosikausiksi ja jankata opettajille/kuraattoreille/muiden vanhemmille siitä, miten tyttösi suljetaan ulkopuolelle. Ja se toinen on nauttia siitä hyvästä, mitä elämässä on.

 

Toivotaan että tilanne muuttuu.

 

Onko tyttäresi koittanut kysyä niitä harrastuskavereita joskus myös vapaa-ajankavereiksi? Vaikka heillä onkin oma kaveripiirinsä, niin kysyminen ei maksa mitään. Koulun vaihto on yksi mahdollisuus, mutta ei ole mitään takeita siitä, että uudesta koulusta löytyisi sen enempää kavereita. Sielläkin voi olla jo luokassa omat kaveriporukkansa eikä uuden tulokkaan aina ole helppoa päästä mukaan. Vuoden päästä joka tapauksessa pakka menee uudestaan sekaisin ja yläasteella on taas edessä uusi kaveripiirin muodostaminen. Löytyisikö kavereita muualta kuin kouluympyröistä? Naapurustosta? Lasten kaverisuhteissa kieltämättä on ikävänä puolena se, että perheet muuttavat eikä lapsilla ole muuton jälkeen yleensä samanlaisia mahdollisuuksia pitää yhteyttä ja tavata vanhoja kavereitaan kuten aikuisilla on. Varsinkaan, jos on muuttanut kauemmas edellisestä asuinpaikasta.

 

Järjestä lastenkutsut ja sinne kutsutaan luokkatoverit? Yhteistä illanviettoa, pelejä, hauskanpitoa. Jospa se siitä lähtisi käyntiin?

 

Meillä kanssa takana vaikea kuudes luokka, mutta olen todella iloinen siitä että voin sanoa että meille "pelastus" oli siirtyminen yläasteelle (vaikka pelkäsin sen vaan pahentavan tilannetta). Pari kuukautta ennen kutosen loppumista mekin pohdimme koulun vaihtoa. Tyttäreni sanoi kestävänsä tuon ajan joten koulua ei vaihdettu.

 

Ei mitään järkeä vaihtaa koulua kun on jo loppukevät.

 

Kuvaamasi tilanne on koulukiusaamista. Eristäminen on yksi kiusaamisen muoto.
Ihmetyttää minuakin näiden muiden lasten vanhemmat, itse ainakin tulen rankasti puuttumaan jos omat lapseni tapaan harrastamasta toisen dissaamista tai muuta kiusaamista. Nykyajan vanhemmilta osalta puuttuu selkäranka kokonaan ja monelta puuttuvat ihan alkeellisetkin käyttäytymissäännöt - omassa yksityiselämässäänkään, joten se puuttuu kasvatuksestakin. Sitä ei voi antaa mitä ei ole. Vanhemmat tässä ovat avainasemassa ratkaisemaan tämä tilanne ja asennekasvatuksen paikka on nimenomaan niissä kodeissa, joissa 12-vuotiaiden annetaan käyttäytyä lapsellisesti ja suorastaan luokattomasti.

Koululla sinällään on eväät monessa kohtaa lopussa, hyvin pitkälti opettajien ammattitaidon puutteesta. Meillä on huippukoulutetut ammattilaiset kyllä, mutta paljon opetuksessa toimii myös epäpäteviä sijaisia. Kelvottominta on usein koulujen organisointi joka johtuu huonosta johtamisesta ja siitä, millaisia käytäntöjä koulun arjessa pyöritetään. Aika monet niistä suorastaan ruokkivat kiusaamista. Kumma kyllä.

Harrastuksissa voi tottakai olla kavereita, mutta koulussa ollaan niin paljon, että tilanne on tyttäresi kannalta kyllä korjattava. Mikäli tilanne ei kevään ja kesän aikana parane, lapsi uuteen kouluun.