Pyysin kihlajaispäivän kunniaksi tulppaaneja, en saanut ja nyt se sitten kuitenkin toi niitä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kilahdin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mikä teitä naisia täällä oikein vaivaa?

Ymmärrän hyvin Aloittajaa, jos ei ukko voi edes KERRAN vuodessa huomioida puolisoaan vuosipäivänä, vaikka etukäteen vielä sai vinkkiä.
Mä en ymmärrä miksi miehet on noin epäromanttisia.

Ja naisten pitäisi tyytyä johonkin käskyllä marketista tuotuun kukkakimppuun ?

Jos kerran löydät miehen joka oikeasti ymmärtää arvostaa sinua ja yllättää sinut välillä romanttisesti, vaikka vain siksi että tietää miten tärkeää se sinulle on, LUPAAN ettet palaa takaisin tuollaiseen mörököllimieheen.
Kokeiltu on.
 
[QUOTE="vieras";25983800]Mikä teitä naisia täällä oikein vaivaa?

Ymmärrän hyvin Aloittajaa, jos ei ukko voi edes KERRAN vuodessa huomioida puolisoaan vuosipäivänä, vaikka etukäteen vielä sai vinkkiä.
Mä en ymmärrä miksi miehet on noin epäromanttisia.

Ja naisten pitäisi tyytyä johonkin käskyllä marketista tuotuun kukkakimppuun ?

Jos kerran löydät miehen joka oikeasti ymmärtää arvostaa sinua ja yllättää sinut välillä romanttisesti, vaikka vain siksi että tietää miten tärkeää se sinulle on, LUPAAN ettet palaa takaisin tuollaiseen mörököllimieheen.
Kokeiltu on.[/QUOTE]
Jos se ei niitä rehuja ite tuo niin ei ne käskienkään pitäis kivoja olla. Joten ap hommaa mies joka tuo rehuja tai sitten ostat ite. Ja se siitä.
 
  • Tykkää
Reactions: Micosa
[QUOTE="vieras";25983800]Ja naisten pitäisi tyytyä johonkin käskyllä marketista tuotuun kukkakimppuun ?

[/QUOTE]
Ap:hän nimenomaan halusi mieheltä ne käskyllä marketista tuodut tulppaanit. Se selviää jo aloituksessa: ei lahjoja, vaan tulppaanit. Ei jättänyt miehen päätöksen varaan sitä, miten mies haluaa naistaan vuosipäivänä muistaa, vaan käskytti. Ja kun sai mitä pyysi, niin sekään ei kelvannut.
 
Ap:hän nimenomaan halusi mieheltä ne käskyllä marketista tuodut tulppaanit. Se selviää jo aloituksessa: ei lahjoja, vaan tulppaanit. Ei jättänyt miehen päätöksen varaan sitä, miten mies haluaa naistaan vuosipäivänä muistaa, vaan käskytti. Ja kun sai mitä pyysi, niin sekään ei kelvannut.

Eihän se niitä tuonut, kauppaan lähti vasta jälkeenpäin hyvitelläkseen, kun oli jo huudot saanut.

Lahjat annetaan ajoissa, ei esim. päivää myöhässä, ei vasta sitten kun lahjan saaja muistuttaa ja kyselee lahjasta.

Tuo on NIIN VÄHÄN vaadittu mieheltä, onneton tunari on jos ei pysty noin pienestä iloiseksi tulevaa vaimoaan vuosipäivänä tekemään onnelliseksi.
 
Ap:hän nimenomaan halusi mieheltä ne käskyllä marketista tuodut tulppaanit. Se selviää jo aloituksessa: ei lahjoja, vaan tulppaanit. Ei jättänyt miehen päätöksen varaan sitä, miten mies haluaa naistaan vuosipäivänä muistaa, vaan käskytti. Ja kun sai mitä pyysi, niin sekään ei kelvannut.

Mieshän kysyi, mitä ap haluaa ja ap pyysi niitä tulppaaneja. Ei se ollut alunperin mitään käskyttämistä.Minäkin olisin halunnut ne tulppaanit saada siinä vaiheessa, kun mies tulee kotiin eikä sitten illalla kauppareissulta.

Mulla on myös tuollainen jörrikkä miehenä ja joskus palaa hihat, kun ei voi millään huomioida mua, kun sellainen ei nyt vaan satu olemaan hänen listallaan kovin korkealla. Ja olen ihan suoraan kertonut, mikä ilahduttais, en odota miehen lukevan ajatuksia. Ite se kyllä tykkää, kun sitä hemmotellaan, mutta toisin päin on aika hiljaista... En nyt ala miestä vaihtaa sen takia, mutta kilahdettu on välillä.

Ap:lle sympatiat!
 
  • Tykkää
Reactions: nöppönen
[QUOTE="vieras";25983914]Eihän se niitä tuonut, kauppaan lähti vasta jälkeenpäin hyvitelläkseen, kun oli jo huudot saanut.

Lahjat annetaan ajoissa, ei esim. päivää myöhässä, ei vasta sitten kun lahjan saaja muistuttaa ja kyselee lahjasta.

Tuo on NIIN VÄHÄN vaadittu mieheltä, onneton tunari on jos ei pysty noin pienestä iloiseksi tulevaa vaimoaan vuosipäivänä tekemään onnelliseksi.[/QUOTE]
Mua ihmetyttää, miksi nainen haluaa naimisiin miehen kanssa, joka ei saa häntä kokemaan että olisi arvostettu.

Lienee ongelmat oikeasti syvemmällä kuin tulppaaneissa. Meillä tuo olisi kuitattu naurulla. Ehkä siksi, että saan kuitenkin huomiota & huomionosoituksia muutenkin kuin merkkipäivänä kerran vuodessa (ja silloinkin pyytämällä). Mikään kerran vuodessa- muistaminen ei mieltä paljoa lämmittäisi, ei edes silloin jos mies olisi tuonut ne ap:n pyytämät tulppaanit heti kotiuduttuaan. Tai ei ainakaan mun mieltä lämmittäisi.

Ap haluaa huomionosoituksia. Mies ei halua (tai osaa, tajua?) niitä antaa. Joko hyväksyy kumppaninsa sellaisena kuin tämä on, tai lähtee kohti uusia seikkailuja.
 
  • Tykkää
Reactions: Micosa
Onneksi en ole mies... Olen varmaan maailman huonoin muistamaan mitään päiviä. Jopa ne ystävänpäivät, äitien/isänpäivät yms mistä vaahdotaan jokapuolella meinaavat silti vaan unohtua. Syntymäpäivät on myös tuollaista"ai, oliko se huomenna/tänään/eilen?"- kamaa. Jos olisin mies, vaimoni olisi saanut kilahdella vähän väliä...

Onneksi nuo vuosipäivät eivät ole kuitenkaan ainoa mahdollisuus muistaa puolisoa.
 
Minulle on tärkeää muistaa juhlapäivät. Muistan miestäni aina jotenkin, joskus ihan lahjalla, useimmin pienieleisesti onnitteluilla ja suukoilla, kortilla tai ruualla.
Muutaman minuutin vaiva, ei ole paljon pyydetty.

Tämä ei sulje pois sitä etten puolisoani huomioi arjessa.
 
Onneksi en ole mies... Olen varmaan maailman huonoin muistamaan mitään päiviä. Jopa ne ystävänpäivät, äitien/isänpäivät yms mistä vaahdotaan jokapuolella meinaavat silti vaan unohtua. Syntymäpäivät on myös tuollaista"ai, oliko se huomenna/tänään/eilen?"- kamaa. Jos olisin mies, vaimoni olisi saanut kilahdella vähän väliä...

Onneksi nuo vuosipäivät eivät ole kuitenkaan ainoa mahdollisuus muistaa puolisoa.
Ystävänpäivää en muista koskaan...isänpäivän kyllä, koska lapset muistavat sen :D. Miehen synttärit on unohtuneet monta kertaa. Ja hääpäivä; vaikka muistankin sen vielä paria päivää ennen, niin usein se unohtuu kuitenkin - tänä vuonna yritän tsempata koska tulee 10 vuotta täyteen :)

Miestäni lahjon kyllä silti. Ja kyllähän mä muistan nämä merkkipäivätkin joskus. Joskus oikeaan aikaan ja joskus myöhässä :D. Mieheni ei siitä pahastu, ja hyvä niin.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
Mä jollain tapaa kyllä ymmärrän aloittajaa. Mä en ole IKINÄ saanut mieheltäny yhtään lahjaa, en yhtään kukkakimppua, en mitään. Yhdessä ollaan oltu 4 vuotta, 1 lapsi.
 
[QUOTE="vieras";25984008]Minulle on tärkeää muistaa juhlapäivät. Muistan miestäni aina jotenkin, joskus ihan lahjalla, useimmin pienieleisesti onnitteluilla ja suukoilla, kortilla tai ruualla.
Muutaman minuutin vaiva, ei ole paljon pyydetty.

Tämä ei sulje pois sitä etten puolisoani huomioi arjessa.[/QUOTE]
Niin ja se ei kerro mitään jos ostaa lahjan tai tuo tulppaaneja. Se on niin helppoa. Näistä lahjusjutuista tulee niin helposti muodollisuuksia jotka eivät tule luonnostaan.

Kaikki varmaankin tietävät joulun paniikin kun sillekin ja tollekin vielä pitäisi lahja ostaa, mitä mä keksin?!?
 
Meillä mä silloin suhteen ensimmäisinä vuosi(kymmeninä) aina muistin kaikki merkki- ja juhlapäivät, vaikka mies oli sitä mieltä että turhaa vaivaa ja turhaa roinaa nurkkiin vaan, ihan joutavaa hommaa. Sitten lopetin. Ja kappas, eipä mennyt kauaakaan, kun mies alkoi ihmetellä, että "etkö sä enää välitä musta kun et mitään merkkipäiviäkään muista"... Että elä sit näitten kanssa. Oisko niin että miestä pitää kyllä muistaa ettei tuu paha mieli, vaimolla ei sit oo niin väliä... (No ei meillä ENÄÄ ole näin, vaan pikemminkin toisinpäin... Ukkokulta oppi läksynsä :) )
 
Periaatteessa ymmärrän, mutta sitten kuitenkaan en. On ikävää, jos tuntee, ettei tule huomioiduksi.
Mutta jos on valmiiksi esittänyt / määrännyt tavan, jolla tulee tulla huomioduksi, ei minusta huomionosoitus välttämättä ole Huomionosoitus, ( sellainen, jonka olisi itse ennalta miettinyt juuri toista ajatellen) vaan vähän niinkuin ostaisi yhden asian kauppalistalta, jonka toinen on sanellut.

Ja jos sen sanellun asian sitten unohtaa, ja huomaa unohduksensa ja huomaa toisen loukkaantuneen, j pyrkii korjaamaan virheensä- ei saakaan kiitoksen sijaan kuin kiukkua, sitä voi olla myös vaikeaa ymmärtää tai ottaa vastaan.

Ymmärrän, ettei monesti" muistutettu# tulpaanikimppu ehkä ilahduta, koska niiden ostaminen ei ole ehkä saajansa mielestä hyväntahdon ele. Mutta eihän se kukkien kauneutta muuta.
 
Periaatteessa ymmärrän, mutta sitten kuitenkaan en. On ikävää, jos tuntee, ettei tule huomioiduksi.
Mutta jos on valmiiksi esittänyt / määrännyt tavan, jolla tulee tulla huomioduksi, ei minusta huomionosoitus välttämättä ole Huomionosoitus, ( sellainen, jonka olisi itse ennalta miettinyt juuri toista ajatellen) vaan vähän niinkuin ostaisi yhden asian kauppalistalta, jonka toinen on sanellut.

Ja jos sen sanellun asian sitten unohtaa, ja huomaa unohduksensa ja huomaa toisen loukkaantuneen, j pyrkii korjaamaan virheensä- ei saakaan kiitoksen sijaan kuin kiukkua, sitä voi olla myös vaikeaa ymmärtää tai ottaa vastaan.

Ymmärrän, ettei monesti" muistutettu# tulpaanikimppu ehkä ilahduta, koska niiden ostaminen ei ole ehkä saajansa mielestä hyväntahdon ele. Mutta eihän se kukkien kauneutta muuta.

Kylläpä on tylyä porukkaa taas liikkeellä. Olenkin aina ihmetellyt, että miksi naisilla ei mene parisuhteissaan sen paremmin, mutta onko se ihme, jos toiset naiset koko ajan vetävät mattoa alta. Joko ollaan pyydystämässä toisen miestä, tai sitten todetaan että ihan paska mies ja idiootti olet itsekin jos tuon pidät, tai sitten ollaan moralisoimassa, että mikäs luulet olevasi. Jopa silloin, kun ajatolla anatolia on säälivinään ap:tä kun tämä tyytyy niin vähään, niin piiskaa tulee samaan aikaan siitä, että mikään ei riitä.

Huomionosoituksia ei varmasti saisi tässä maassa monikaan nainen, ellei siihen ensin miestään opettaisi. Ap on yrittämässä tätä, ja tekee sen pehmeästi ja pyytää jotain hyvin yksinkertaista. Sitten mies olisi illalla todennut, että pitkällepä yksi kukkapuska voikin riittää.

Mutta mies on kuin teini-ipana. Ei ymmärrä ollenkaan symbolifunktiota, ja meinaa että se puska nyt oli vain yksi kohta kauppalistassa joka unohtui. Ja kun sitten näkee ekstravaivaa mielestään palaamalla yhden kohdan takia sinne kauppaan, niin on mielestään tehnyt uroteon. Ja nyt suuttuu siitä, että väärin kohdeltu, ja jos ei suuttuisikaan niin puolen suomen Kunnolliset Naaraat suuttuvat hänen puolestaan.

Ainoa tapa tehdä pojasta mies on laittaa se oppimaan kovan kautta, että naistaan jos ei viitsi oppia juhlimaan, niin korvista menee kuulo. Jos teillä jollain on jo mies, niin veikkaan että joku on sen opetusvaiheen jo hoitanut. Jos tekee pyhäinhäväistyksen, niin siitäkin voi selvitä ja asia siirtyy syntilistalta anekdoottiluetteloon. Mutta se tarkoittaa, että niiden jälkiehkäisytulppaanien lisäksi tuodaan jotain ekstraa ihan vain osoittaakseen, että viesti on ymmärretty ja moite hyväksytty.

Näitä teinipoikuuteen juuttuneita puolisoita on niin paljon, että niille pitäisi vissiin ruveta eloonjäämiskursseja pitämään. Ja vissiin naarassusille myös?
 
Jos on muuten hyvä mies, mutta kukkakimppu silloin tällöin unohtuu, niin so what... kiukuttelisin, mutta tämmöset unohtuu melko pian. riippuu tietysti siitä millä tuulella oon :)
 
No milläs muullakaan? hyvässä parisuhteessa tuodaan kukkia automaattisesti ja tää oli minusta esimerkki siitä että parisuhde ei taida taaskaan toimia...
mä sentään annan jotain neuvoja enkä vain analysoi :D

Hyvässä suhteessa puhutaan avoimesti ja suoraan. Ei vihjailla, ei mietitä kostosuunnitelmia...ei puolisolle kosteta, puoliso ei ole vihollinen.

Hyväksytään se tosiasia, että toista ei voi pakolla muuttaa. Mutta itseään ja suhtautumistaan voi. Ja kun se muuttuu, saattaa puolisokin muuttua, koska suhde on kahden kauppaa aina.

Ja jos suhde ei toimi, sekin pitää hyväksyä. Jos se ei toimi parannusyritysten jälkeenkään niin turha roikkua väkisin suhteessa (ei toimimaton suhde ainakaan papin aamenella paremmaksi muutu!).
 
  • Tykkää
Reactions: Micosa
Eipä ole kukkia tullut koskaan.
LAhjat on eri asia. Me kyllä lahjotaan toisiamme usein ja minä hellittelen miestäni usein ylläreillä, kuten leipomalla hänen lempiherkkujaan tai tuomalla pullon jotain erikoisolutta kun käyn kaupassa. Koska mä ajattelen häntä ja haluan ilahdutaa pienillä yllätyksillä. Näköjään mieheni viis veisaa mun ilahduttamisestani.
Kyseessä on pieni asia, tiedän, mutta kyllä mä oikeesti tunnen oloni joskus aika arvottomaksi kun tuotakaan pientä asiaa ei voi mun takia tehdä.

Kävikö miehesi kaupassa silloin aiemmin? Just oli jossain juttu siitä, että eri ihmiset ja etenkin miehet vastaan naiset luulevat ilahduttavansa toisensa jollain asialla jota toinen ei koe ollenkaan erikoisena! Jos sun miehes ajattelee sua, niin sille ei silti välttämättä tule todellakaan mieleen että sen pitäis OSTAA sulle jotain, siis "mitä tekemistä niillä on toistensa kanssa?"-tyyliin.
 

Yhteistyössä