L
laika
Vieras
Heti alkuun sanon, että muuten parisuhde toimii loistavasti ja yhteistä taivalta takana 10 vuotta enkä todellakaan aijo erota moisen seikan takia, mutta pakko johonkin purkaa taas kiukkua ja ärsytystä kun koitan keksiä minne saisin taas mahtumaan kirjahyllyjen ja tuolien päälle kerääntyneet kirja yms. kasat. Ärsyttää kun omat tavarani olen karsinut aivan minimiin, että miehen kirjat, cd:t ja pleikkaripelit mahtuvat. Ostelee niitä useamman kerran viikossa ja mittän ei koskaan halua antaa pois tai mitään ei saisi viedä varastoon säilytykseen. Paljon cd:tä, pelejä ja dvd elokuvia on muovikääreissä kun ei ehdi niitä katsoa ja ne unohtuvat kun ostaa uusia.
Aina kun kysyn mielipidettä huonekaluista, seinien väristä yms. sanoo, ettei kiinnosta/ihan sama ja ei tarvitse mitään uutta, vanhatkin on hyviä jne. Ikinä en ole häntä saanut mukaan kauppaan jos olen ostanut uusia huonekaluja, lamppuja, mattoja tai katsellut netistä vaihtoehtoja ei halua nähdäkään kuvia jne. Kerran tuli kanssani rautakauppaan ja toista kertaa en "pakota" mukaan, nurisi kokoajan, että lähdetään nyt ja eikö voitaisi vaan nopeasti ottaa joku maali ja muut tarvikkeet voin hakea myöhemmin yksin jostain muusta kaupasta ettei hänen tarvitse odottaa niin kauaa. Hän ei ole koskaan auttanut remontoimisessa mitenkään, koska kaikki tällainen on hänen mielestään täysin turhaa. Esim. kun ostimme nykyisen asuntomme oli olohuoneen tapetti repeytynyt monesta kohdasta ja muutamasta kohdasta lattiasta kattoon asti oli suikaleita kokonaan irti. Tästäkin sanoi, ettei noin pienet repeämät haittaa mitään ja valitti jatkuvasti kun vaihdoin tapetit koska se häiritsi hänen tv:n katselua. Kertaakaan en edes pyytänyt häneltä apua vaikka oli kotona eikä hän tarjoutunut auttamaan vaikka istui samassa huoneessa. Välillä sanoo ostamastani lampusta, matosta tai vastaavasta, että ompas ruma (miksi menin ostamaan sellaisen) tai ihan jees, mutta kuitenkaan ei halua lähteä kauppaan tai katsoa netistä kuvia kun olen aikaissa ostaa jotain uutta.
Kuitenkin jos syntyy riitaa esim. siitä, että hänen olisi syytä karsia jotain tavaroitaan koska ne eivät yksinkertaisesti mahdu minnekkään järkevästi, alkaa kamala valitus siitä kuinka koti on täysin minun laittama enkä ole laisinkaan kuunnellut hänen mielipidettään ja olen halunnut heittää kaikki hänen vanhat huonekalunsa pois jne. Kyllä olen antanut pois hänen vanhan kapean sänkynsä kun lapsemme syntyi eikä se oikein enää mahtunut olemaan missään (eikä sitä ollut vuosiin käyetty kertaakaan) samoin kun vein hänen vanhan lipastonsa kaatopaikalle koska hän ei sitä korjannut puolen vuoden aikana jonka annoin määräajaksi ennen kun hävitän sen. Lipastosta puuttui melkein puolet vetimistä ja kaikista laatikoista yhtä lukuunottamatta oli pohja pettänyt, joten siellä ei voinut edes paljoa säilyttää mitään. Lipasto oli sellainen lastulevyhirvitys minkä saa sotkasta tarjouksessa varmaankin 29 ja pistin aikarajan, että mikäli mies ei sitä korjaa puolenvuoden sisällä vien sen kaatopaikalle. Mitään ei tapahtunut reiluun puoleenvuoteen ja kun menin heittämään sen pois en huomioinut kuulemma ollenkaan, että lipasto oli hänen ja kuinka haluan heittää kaiken hänen tavaransa pois.
Huoh, minulle olisi tärkeää, että koti olisi viihtyisä mutta ärsyttää kun miehen mielestä vanhat on hyviä ja turhaa tuhlata uusiin huonekaluihin tai maalata, tapetoida tai muuta vastaavaa. Vaikka en koskaan pyydä häntä osallistumaan huonekalu- tai remontointikuluihin tai auttamaaan mitenkään tulee valitusta siitä jos en ehdi tehdä kaikke sillä aikaa kun hän ei ole kotona. Lisäksi vaikka kysyn mielipiteen lähes aina ennen kaikkia isoimpia ostoksia suunnitelmia ja saan vastaukseksi ei kiinnosta/ihan sama nostaa hän riitatilanteissa esille sen kuinka en huomioi hänen mielipidettään kotia laittaessa.
Aina kun kysyn mielipidettä huonekaluista, seinien väristä yms. sanoo, ettei kiinnosta/ihan sama ja ei tarvitse mitään uutta, vanhatkin on hyviä jne. Ikinä en ole häntä saanut mukaan kauppaan jos olen ostanut uusia huonekaluja, lamppuja, mattoja tai katsellut netistä vaihtoehtoja ei halua nähdäkään kuvia jne. Kerran tuli kanssani rautakauppaan ja toista kertaa en "pakota" mukaan, nurisi kokoajan, että lähdetään nyt ja eikö voitaisi vaan nopeasti ottaa joku maali ja muut tarvikkeet voin hakea myöhemmin yksin jostain muusta kaupasta ettei hänen tarvitse odottaa niin kauaa. Hän ei ole koskaan auttanut remontoimisessa mitenkään, koska kaikki tällainen on hänen mielestään täysin turhaa. Esim. kun ostimme nykyisen asuntomme oli olohuoneen tapetti repeytynyt monesta kohdasta ja muutamasta kohdasta lattiasta kattoon asti oli suikaleita kokonaan irti. Tästäkin sanoi, ettei noin pienet repeämät haittaa mitään ja valitti jatkuvasti kun vaihdoin tapetit koska se häiritsi hänen tv:n katselua. Kertaakaan en edes pyytänyt häneltä apua vaikka oli kotona eikä hän tarjoutunut auttamaan vaikka istui samassa huoneessa. Välillä sanoo ostamastani lampusta, matosta tai vastaavasta, että ompas ruma (miksi menin ostamaan sellaisen) tai ihan jees, mutta kuitenkaan ei halua lähteä kauppaan tai katsoa netistä kuvia kun olen aikaissa ostaa jotain uutta.
Kuitenkin jos syntyy riitaa esim. siitä, että hänen olisi syytä karsia jotain tavaroitaan koska ne eivät yksinkertaisesti mahdu minnekkään järkevästi, alkaa kamala valitus siitä kuinka koti on täysin minun laittama enkä ole laisinkaan kuunnellut hänen mielipidettään ja olen halunnut heittää kaikki hänen vanhat huonekalunsa pois jne. Kyllä olen antanut pois hänen vanhan kapean sänkynsä kun lapsemme syntyi eikä se oikein enää mahtunut olemaan missään (eikä sitä ollut vuosiin käyetty kertaakaan) samoin kun vein hänen vanhan lipastonsa kaatopaikalle koska hän ei sitä korjannut puolen vuoden aikana jonka annoin määräajaksi ennen kun hävitän sen. Lipastosta puuttui melkein puolet vetimistä ja kaikista laatikoista yhtä lukuunottamatta oli pohja pettänyt, joten siellä ei voinut edes paljoa säilyttää mitään. Lipasto oli sellainen lastulevyhirvitys minkä saa sotkasta tarjouksessa varmaankin 29 ja pistin aikarajan, että mikäli mies ei sitä korjaa puolenvuoden sisällä vien sen kaatopaikalle. Mitään ei tapahtunut reiluun puoleenvuoteen ja kun menin heittämään sen pois en huomioinut kuulemma ollenkaan, että lipasto oli hänen ja kuinka haluan heittää kaiken hänen tavaransa pois.
Huoh, minulle olisi tärkeää, että koti olisi viihtyisä mutta ärsyttää kun miehen mielestä vanhat on hyviä ja turhaa tuhlata uusiin huonekaluihin tai maalata, tapetoida tai muuta vastaavaa. Vaikka en koskaan pyydä häntä osallistumaan huonekalu- tai remontointikuluihin tai auttamaaan mitenkään tulee valitusta siitä jos en ehdi tehdä kaikke sillä aikaa kun hän ei ole kotona. Lisäksi vaikka kysyn mielipiteen lähes aina ennen kaikkia isoimpia ostoksia suunnitelmia ja saan vastaukseksi ei kiinnosta/ihan sama nostaa hän riitatilanteissa esille sen kuinka en huomioi hänen mielipidettään kotia laittaessa.