Pyysin kihlajaispäivän kunniaksi tulppaaneja, en saanut ja nyt se sitten kuitenkin toi niitä...

[Kilahdin]

Meillä on tänään kihlajaispäivä. Siis vuosipäivä. Sovittiin miehen kanssa että ei osteta lahjoja vaan pyysin miestä tuomaan mulle tulppaanikimpun. Ylläri oli taas että eipä tullut tulppaaneja Edes kerran vuodessa kun niitä pyydän niin ei.
Mua harmittaa. Itse ostin hyvää kuoharia ja uudet alusvaaatteet että oltais voitu illalla juhlistaa, mutta menipä fiilikset. En ilmeisesti ole edes tulppaanikimpun arvoinen.
Sit mieheni lähti äsken vaan kauppaan ja toi sieltä niitä tulppaaneja. paljon ne nyt enää ilahduttaa kun jo ehdin sanoa sille että kiitos taas tyhjästä. Sama olis ollut itse ne ostaa. Sanokaa vaan lapselliseksi, mutta olisi musta kiva ollut saada kukkia edes kerran vuodessa! En saanut silloinkaan kun lapsemme syntyi.

 

["eee"]

:/ Perseestä.

 

["vieras"]

Monesko kihlapäivä on? Ettekö te naimisissa ole kun kihloja pitää juhlia?

 

["Minnie"]

Siis jos se unohti vahingossa? Mutta haki kuitenkin kun huomasi, että pahoitit mielen!

 

[kilahdin]

[QUOTE="vieras";25983219]Monesko kihlapäivä on? Ettekö te naimisissa ole kun kihloja pitää juhlia?[/QUOTE]

Vuosi ollaan oltu kihloissa ja kesällä mennään naimisiin.

 

["eee"]

Pyysikö anteeksi, oliko aidosti pahoillaan?

 

["joo"]

Ei kukko käskemällä laula, enkä mä. Mä en vaan voi käsittää et jos sä haluat noin palavasti kukkia, niin mikset osta niitä itse. Kaikenlainen kerjääminen on mun mielestä perseestä, en taatusti olis ostanu mäkään. Mies parka yritti korjata tolanteen, ja vikaan meni taaskin. On vaan ajan kysymys kun se älyää nostaa kytkintä..

 

["vieras"]

Todella typerää käytöstä sinulta, mitä alat ruikuttamaan jos ne ei sitten enää kelpaa?

 

[kilahdin]

[QUOTE="joo";25983244]Ei kukko käskemällä laula, enkä mä. Mä en vaan voi käsittää et jos sä haluat noin palavasti kukkia, niin mikset osta niitä itse. Kaikenlainen kerjääminen on mun mielestä perseestä, en taatusti olis ostanu mäkään. Mies parka yritti korjata tolanteen, ja vikaan meni taaskin. On vaan ajan kysymys kun se älyää nostaa kytkintä..[/QUOTE]

Se itse kysyi mitä haluan! Ja sanoin etten halua kuin kimpun tulppaaneja.
MItä sitten kysyy jos ei kuitenkaan aio ostaa. Ja muisti kyllä, kun eilen sitä multa kysyi.
Onko se niin vaikea jotenkin huomioida tulevaa vaimoaan KERRAN VUODESSA?!
Ja ihan turhaa "korjata tilannetta" lähtemällä kauppaan vaan siksi että mua harmittaa. Jos olisi muistanut mua niin ei olisi harmittanut alunperinkään.

 

[vaimo jo 20 vuotta]

Se itse kysyi mitä haluan! Ja sanoin etten halua kuin kimpun tulppaaneja.
MItä sitten kysyy jos ei kuitenkaan aio ostaa. Ja muisti kyllä, kun eilen sitä multa kysyi.
Onko se niin vaikea jotenkin huomioida tulevaa vaimoaan KERRAN VUODESSA?!
Ja ihan turhaa "korjata tilannetta" lähtemällä kauppaan vaan siksi että mua harmittaa. Jos olisi muistanut mua niin ei olisi harmittanut alunperinkään.

Se joka väittää etää naiset ei turhasta kilahda, niin ei kyllä ole parisuhteessa... Grow up!

 

[pidä tunkkis]

Huomioida kerran vuodessa? Entäs synttärit? Hääpäivä? Joulu? Naistenpäivä? Nimipäivä?

 

["tii-"]

Mä olisin varmaan pahoittanut mieleni kanssa ja sit ei enää riitä se kukkakimppu... Kun yhtä asiaa pyytää, mutta ei edes sitä viitsi tehdä kerran vuodessa (kirjoittaisi lapulle, muistutus kännykkään jos tietää olevansa huonomuistinen). Mut mäkin oon päättänyt vaan tottua siihen, että esim. itse mietin ja vatvon sopivaa joululahjaa, ostan sen ajoissa ja sitten aatonaattona mies ryntää kauppaan ja ostaa jotain (ellen toivo jotain spesifiä tuotetta). Toiset vaan on erilaisia ja kyllähän se mies omalla tavallaan mua muistaa usein arkena.

 

[kilahdin]

Huomioida kerran vuodessa? Entäs synttärit? Hääpäivä? Joulu? Naistenpäivä? Nimipäivä?

Eipä ole kukkia tullut koskaan.
LAhjat on eri asia. Me kyllä lahjotaan toisiamme usein ja minä hellittelen miestäni usein ylläreillä, kuten leipomalla hänen lempiherkkujaan tai tuomalla pullon jotain erikoisolutta kun käyn kaupassa. Koska mä ajattelen häntä ja haluan ilahdutaa pienillä yllätyksillä. Näköjään mieheni viis veisaa mun ilahduttamisestani.
Kyseessä on pieni asia, tiedän, mutta kyllä mä oikeesti tunnen oloni joskus aika arvottomaksi kun tuotakaan pientä asiaa ei voi mun takia tehdä.

 

["vieras"]

Miksi menet naimisiin kanssa miehen kanssa, jos hän ei kerran huomioi sinua ikinä?

 

["joo"]

Se itse kysyi mitä haluan! Ja sanoin etten halua kuin kimpun tulppaaneja.
MItä sitten kysyy jos ei kuitenkaan aio ostaa. Ja muisti kyllä, kun eilen sitä multa kysyi.
Onko se niin vaikea jotenkin huomioida tulevaa vaimoaan KERRAN VUODESSA?!
Ja ihan turhaa "korjata tilannetta" lähtemällä kauppaan vaan siksi että mua harmittaa. Jos olisi muistanut mua niin ei olisi harmittanut alunperinkään.

Joo, muisti eilen, tänään saattoi olla jo ihan eri. Ja sitä paitsi mistä helkkarista tiedät ettei sillä ollu pöytävarausta teille illaksi, kukat tilattuna sinne valmiiksi tjtn.. Mun mielestä sä ylireagoit, mutta onneks on plussa jonne purkaa, niin ei sit enää tarvi miehelle kiukutella

 

[Ymmärrän]

Huolimatta muiden vastauksista, kehtaan sanoa ymmärtäväni sua. Nimittäin itseäni harmittaa, kun mies ei huomioinut mua mitenkään lapsen syntymän jälkeen (siitä olen ollut visusti hiljaa). Kilahdin vasta kuukausi tämän jälkeen, kun mies ei edes äitienpäivää vaivautunut huomiomaan, ennen kuin olin tiukkasanaisesti asiasta maininnut. Nooh, mies ol sitten pari tuntia pois ja oli käynyt poimimassa valkovuokkoja ja hakenut jotain kuivahtaneita leivoksia huoltamolta. Eipä tosiaan paljoa enää lohduttanut...

 

["niin"]

Huolimatta muiden vastauksista, kehtaan sanoa ymmärtäväni sua. Nimittäin itseäni harmittaa, kun mies ei huomioinut mua mitenkään lapsen syntymän jälkeen (siitä olen ollut visusti hiljaa). Kilahdin vasta kuukausi tämän jälkeen, kun mies ei edes äitienpäivää vaivautunut huomiomaan, ennen kuin olin tiukkasanaisesti asiasta maininnut. Nooh, mies ol sitten pari tuntia pois ja oli käynyt poimimassa valkovuokkoja ja hakenut jotain kuivahtaneita leivoksia huoltamolta. Eipä tosiaan paljoa enää lohduttanut...

Ja ongelma onkin siinä, että ei sanota ajoissa mitään ja sitten johonkin yksiin tulppaaneihin tai äitienpäivään kasaantuu niin hirveät paineet, että vähemmästäkin kilahtaa jos se ei mene niin kuin odotti. Se suu pitää avata ajoissa, puhua siitä mikä itselle on tärkeää, KYSYÄ mikä toiselle on tärkeää jne. Miten toinen haluaa itseään huomioitavan, miten on kokenut tähän asti huomioineensa puolisoaan, kertoo itse omista toiveista jne. KESKUSTELEE. Niin meillä ainakin arki pyörii ihanasti eikä tarvitse kyräillä ja räjähdellä.

Muuten yksi inhimillinen unohdus voi kärjistyä valtavaksi riidaksi ja jopa eron uhaksi. Huh!

 

["silakka"]

Onneksi mun mies huomioi mua joka päivä

Niin.. mun mielestä on ihan persiistä tollatteet latteudet ja sopimukset ja et PITÄÄ jotain. Jos sä jo alkujaan erikseen pyysit niitä tulppaaneja niin eiks se oo vähän se ja sama jos olisit ostanut ne ite?

Me ei juurikaan miehen kanssa toisillemme ostella mitään merkkipäivien kunniaksi. Eikä se kyllä oo mitenkään pois meiltä. Mut tää ollaan katsottu meille sopivaksi ja ei välttämättä kait sovi kaikille.

 

["vieras"]

Huolimatta muiden vastauksista, kehtaan sanoa ymmärtäväni sua. Nimittäin itseäni harmittaa, kun mies ei huomioinut mua mitenkään lapsen syntymän jälkeen (siitä olen ollut visusti hiljaa). Kilahdin vasta kuukausi tämän jälkeen, kun mies ei edes äitienpäivää vaivautunut huomiomaan, ennen kuin olin tiukkasanaisesti asiasta maininnut. Nooh, mies ol sitten pari tuntia pois ja oli käynyt poimimassa valkovuokkoja ja hakenut jotain kuivahtaneita leivoksia huoltamolta. Eipä tosiaan paljoa enää lohduttanut...

Miehet eivät osaa lukea ajatuksia. Mies ei välttämättä tajua, että sinulle äitienpäivä on iso juttu. Tai, että sinua pitäisi huomioida kun sait lapsen mikä on minusta ihan hassua, koska samalla tavalla myös miehestä tuli vanhempi. Jos haluat, että mies huomio sinua, kerro hänelle asiasta.

 

[tb.o]

Älkää menkö naimisiin. Kasva ensin aikuiseksi.

 

[_Pigeon_]

Huolimatta muiden vastauksista, kehtaan sanoa ymmärtäväni sua. Nimittäin itseäni harmittaa, kun mies ei huomioinut mua mitenkään lapsen syntymän jälkeen (siitä olen ollut visusti hiljaa). Kilahdin vasta kuukausi tämän jälkeen, kun mies ei edes äitienpäivää vaivautunut huomiomaan, ennen kuin olin tiukkasanaisesti asiasta maininnut. Nooh, mies ol sitten pari tuntia pois ja oli käynyt poimimassa valkovuokkoja ja hakenut jotain kuivahtaneita leivoksia huoltamolta. Eipä tosiaan paljoa enää lohduttanut...

Vähän ot, mut mä en oo ees osannu ajatella et miehen pitäisi mulle lahja ostaa synnytyksen jälkeen. Onko se yleinenkin tapa?

 

["vieras"]

Vähän ot, mut mä en oo ees osannu ajatella et miehen pitäisi mulle lahja ostaa synnytyksen jälkeen. Onko se yleinenkin tapa?

Tätä minäkin ihmettelin. Pitäisikö äidinkin sitten ostaa isälle lahja synnytyksen jälkeen?

 

[Anatolia]

[QUOTE="joo";25983244]Ei kukko käskemällä laula, enkä mä. Mä en vaan voi käsittää et jos sä haluat noin palavasti kukkia, niin mikset osta niitä itse. Kaikenlainen kerjääminen on mun mielestä perseestä, en taatusti olis ostanu mäkään. Mies parka yritti korjata tolanteen, ja vikaan meni taaskin. On vaan ajan kysymys kun se älyää nostaa kytkintä..[/QUOTE]
Aamen...

En ikinä jaksaisi olla tuollainen marttyyri. Ap halusi kukkia ja sai ne. Miksi siis kiukkuaa?

 

["vieras"]

Miehen logiikalla nyt ei lähdetä ostamaan niitä kukkia erikseen. Varmaan alunperinkin oli suunnitellut ostaa ne muutenkin kaupassa käydessä. Tuskin kävi ostamassa niitä pelkästään.

 

["vieras"]

Ryntäsikö mies ostamaan niitä rehuja kun sai kuulla sulla olevan uudet alusvaatteet?