Pyydätkö anteeksi, jos et koe tehneesi yhtään mitään väärin?

Otsikossahan se. Jos vaikka olisi tilanne, että olet ollut ystävän luona viikonlopun, ja ystävällä on ollut vaikea elämäntilanne meneillään. Ja olet yrittänyt kaikkesi, että kuuntelet ja tuet, välttänytkin jopa puhumasta omasta elämästä ettei toisesta tuntuisi pahalta, ja yrittänyt viimeiseen saakka välttää mitään konfliktia. JA olet yrittänyt lopettaa väärinkäsityksen siihen paikkaan, ja jatkaa iltaa ravintolassa miten kuten sitä pystyy sellaisen jälkeen jatkamaan.

Ja silti, saat puolen vuoden päästä viestin, jossa kerrotaan että olit tyly ja epäkohtelias, ja että sinun pitäisi pyytää käytöstäsi anteeksi, jotta ystävyys jatkuisi.

Näin minulla tänään. Painin itseni kanssa, olenko vaikea, kun en vain pysty sanomaan että anteeksi, sillä tiedän että se otetaan myönnytyksenä että kyllä, tein väärin. Vaikka itse yritin kaikkeni olla hyvä.

Naiset :kieh:

 

En.

 

No siihen asti olin valmis pyytämään, kunnes pääsin kohtaan "sinun pitäisi pyytää käytöstäsi anteeksi, jotta ystävyys jatkuisi".

Olisin voinut sanoa jotain tyyliin; "pahoittelen että sinusta tuntuu tuolta". Mutta en sittenkään, koska tuolleen ehdot laitetaan.

Enkä ole ees mielestäni pikkumainen.

 

No en kyl pyydä... Mutta jos oikein pahaksi äityy tilanne, niin voin pyytää anteeksi sitä, että en ole osannut esittää asiaani siten, että toinen olisi sen ymmärtänyt. eli jos toinen loukkaantuu mun sanoista, joita en ole tarkoittanut pahalla, voin yrittää selittää, että en tarkoittanut niitä siten, kuin ne ymmärrettiin ja pyydän silloin anteeksi sitä viestimistapaani.

Tosin näin toimin lähinnä oman mieheni kanssa, joku vaikea kaveri ei ehkä jaksais innostaa mua moiseen vaivannäköön.

 

Voisin pahoitella jos toinen tuntee noin, se ei ollut minun tarkoitus. Tämänkin tekisin suuren vitutuksen valassa ja vois ystävyys jäädä unholaan. En noin vaikeeta ihmistä kaipaisi elämääni.

 

Minulla on tällainen sukulainen, häneltä pyydän anteeksi ihan välien säilymisen kannalta, koska joudun kuitenkin hänen kanssaan tekemisissä olemaan. Ystävänä en jaksaisi sellaista katsella.

 

Jos joku alkais mua "uhkailemaan" noin, että jos et pyydä anteeksi niin en voi olla ystäväsi, vastaisin että heipparallaa. Jos puolen vuoden takaisia, ilmeisesti mitättömiä asioita on pakko alkaa kaivelemaan tollasilla ukaaseilla höystettynä, niin en usko että meillä muutenkaan olisi kovin ruusuista tulevaisuutta ystävyksinä.

Jos olisin ihan ehdottoman varma, etten ole tehnyt mitään väärää niin tekisin niinkuin Peyote ja pyytäisin anteeksi sitä, etten ilmaissut itseäni paremmin tai jotain.

 

No ilman tuota uhkailua olisin voinut sanoa, että "oon pahoillani jos tunsit noin, yritin kyllä kaikkeni", mutta tuollaisen jälkeen en todellakaan.

 

Todennäköisesti laittaisin viesti "anteeksi ymmärtämättömyyteni". Vastapuolesta sitten olisi kiinni katsoisiko hän tuon anteeksi pyynnöksi. En siis anelisi sitä että ystävän on annettava anteeksi jotta ystävyys voisi jatkua mutta yrittäisin ymmärtää että kommenti tai ystävän lähettämä viesti johtuu enemmän hänen omasta tilanteesta kuin siitä mitä minä ole tai tein.

 

Jotenkin haluaisin kyllä varmaan keskustella sen kaverin kanssa, että se vois selittää miten, ihan konkreettisesti, olen käyttäytynyt tylysti ja loukkaavasti. Jos oikeesti näin on tapahtunut, kaveri pystyy nimeämään ne jutut ja selittämään, mitkä tietyt asiat mun käytöksessä tai sanomisissa on loukannut. Jos taas se on semmosta "no oot niinku vaan niin tyly silleen, jotenkin vaan, en osaa selittää", niin sillon se juttu on ihan kaverin korvien välissä.

 

mä laittasin jonkun ei-niin-kovin-hyvin-piiloiteltua piilovittuilua sisältävän vastineen jossa toisin esille että vastapuoli on erehtynyt pahemman kerran

 

mä laittasin jonkun ei-niin-kovin-hyvin-piiloiteltua piilovittuilua sisältävän vastineen jossa toisin esille että vastapuoli on erehtynyt pahemman kerran

No sit on sama katkasta suoraan välit... Parempi antaa toiselle tilaa perääntyä.

 

No sit on sama katkasta suoraan välit...

saattaapi vain olla niinkin

 

Jotenkin haluaisin kyllä varmaan keskustella sen kaverin kanssa, että se vois selittää miten, ihan konkreettisesti, olen käyttäytynyt tylysti ja loukkaavasti. Jos oikeesti näin on tapahtunut, kaveri pystyy nimeämään ne jutut ja selittämään, mitkä tietyt asiat mun käytöksessä tai sanomisissa on loukannut. Jos taas se on semmosta "no oot niinku vaan niin tyly silleen, jotenkin vaan, en osaa selittää", niin sillon se juttu on ihan kaverin korvien välissä.

Olen tässä päivän mittaan yrittänyt, typerää käydä tällaista tietokoneen välityksellä, mutta hän asuu kaukana, en voi vaan mennä kylään ja istua alas ja puhua. Kyse on jostain sellaisesta, että hän kokee minun ilveilleen jossain vaiheessa ja olleen täysin ymmärtämättä häntä.

Sanoin monessa viestissä, että en ymmärrä, mitä hän ajaa takaa ja että en saa kiinni mistään samasta. En nyt voi enkä halua koko tarinaa kertoakaan tässä, mutta sanoin myös etten voi täysin ymmärtää mitään sellaista, mitä en itse ole kokenut.

 

Puolen vuoden jlk miettisin kyllä miten mut on ymmärretty väärin ja lähtisin tältä pohjalta selvittämään asiaa, eli haluisin kuulla mistä toinen on noin suuttunut. Kulunut aika kuitenkin kertoo aika vahvasti siitä, että molempien näkemykset kyseisestä asiasta ovat hyvinkin erilaiset. Mitä jos se oma näkemys asiasta ei kuitenkaan ole se ihan oikea?

 

No sit on sama katkasta suoraan välit... Parempi antaa toiselle tilaa perääntyä.

Minä en suoraan sanottuna jaksa enkä halua lähteä mihinkään draamaan, jossa ensin vittuillaan ja sitten katkaistaan välit suurieleisesti. Vaikka kielen päällä on kaikenlaista, haluan vaan ymmärtää. Heh, edelleen.

 

heivaa tuollainen kaveri. jotakin psyykepuolen vikaa.

 

Olen tässä päivän mittaan yrittänyt, typerää käydä tällaista tietokoneen välityksellä, mutta hän asuu kaukana, en voi vaan mennä kylään ja istua alas ja puhua. Kyse on jostain sellaisesta, että hän kokee minun ilveilleen jossain vaiheessa ja olleen täysin ymmärtämättä häntä.

Sanoin monessa viestissä, että en ymmärrä, mitä hän ajaa takaa ja että en saa kiinni mistään samasta. En nyt voi enkä halua koko tarinaa kertoakaan tässä, mutta sanoin myös etten voi täysin ymmärtää mitään sellaista, mitä en itse ole kokenut.

okei... taitaa olla vähän herkässä tilassa sun kaveris, jos se oikeesti kokee että olet "ilveillyt", jos et ole. Voihan sille sanoa, ettet ole ainakaan mitenkään tietoisesti ilveillyt tai ajatellut pahasti, vaan se on vaan tulkinnut väärin herkässä mielentilassa. Jos ei usko, niin ethän sä voi enempää tehdä. ehkä se on jotenkin sairas kun keksii tommosia.

 

en.

 

Mä tekisin niin, että sanoisin etten ole tarkoittanut mitenkään loukata ja että on vain tulkinnut väärin. Sitten antaisin asian vaan olla.

 

En pyytäisi anteeksi. En välttämättä edes vastaisi mitään, antaisin miettiä uudelleen rauhassa.

 

kannattaa muistaa neuvo tuolta kaupalliselta alalta, odota vuorokausi ennenkö vastaat, vaikka kuin vatuttais.

 

Ens alkuun hätäisesti luettuna tilanteestasi, ajattelin että - en todellakaan lähde mitään anteeksi pyytelemään. Tai ainakaan en oikeasti edes ymmärtäisi, että mitä itseasiassa mun pitäisi anteeksipyydellä. Sitäkö, että olin tukena ja olkapäänä, suurena korvana ja sydämenä hänelle? Sitäkö, että annoin hänelle aikaani, jotta hän voisi selvitellä ajatuksiaan ja saada myös tilalle jotain aivan muuta ajateltavaa?

Toisaalta - kun näitä vastauksia tässä olen silmäillyt, niin kerran tilanne on ajatunut siihen, että vaakalaudalla on "joko tunnustat syntisi tai sitten emme enää ikinä toisiamme kohtaa"..ja tätä toinen osapuoli on miettinyt tykönänsä jo puolen vuoden ajan???!!!

Joo. En pyytäisi anteeksi. En. Pahoillani toki voisin olla. Siitä, että hänellä on niin kovin paha olla. Omassa elämässänsä.

Sitä paitsi asioiden selvittäminen kasvotusten olisi mieluusti suotavaa tässä vaiheessa. Sikäli mikäli nyt tässä enää mitään selvitettävää nyt onkaan.

 

kannattaa muistaa neuvo tuolta kaupalliselta alalta, odota vuorokausi ennenkö vastaat, vaikka kuin vatuttais.

Tätä täytyy noudattaa. Tuli sellainen viesti, että oksat pois

 

Tätä täytyy noudattaa. Tuli sellainen viesti, että oksat pois

:hug: - ota selkeetä etäisyyttä. Koeta jaksaa mutta älä syyllistä itseäsi ollenkaan, kun siihen ei ole tarvetta.