Pyydätkö anteeksi, jos et koe tehneesi yhtään mitään väärin?

Pahoittelisin, etten ymmärrä mistä on kyse. Tällaisia tilanteita saattaa tulla elämässä vastaan ja silloin,jos tietää olevansa täysin syytön, on tarpeetonta lähteä vatkaamaan enää vanhaa juttua. Ongelma on ystävälläsi, ei sinulla. Olet ehkä ainoa, jolle hän uskaltaa purkaa katkeruuttaan ja ahdistustaan. Älä suostu olemaan oksennussankona.

 

Olen pyytänyt anteeksi ja pahoitellut etten ole kyllä tarkoittanut mitenkään loukata. Tosin niin paljon se turha kitinä luonnolle käy, etten paljon sen jälkeen ole tekemisissä ollut. Tuossa tilanteessa en tietäs mitä tekisin, kun tullaan puolen vuoden jälkeen kitisemään.

 

Pyytäisin anteeksi, ei se mulle mitään maksaisi. Varsinkin jos ei tartte katsoa toista silmiin pyytäessä. Ja siihen saisi ystävyys kuihtua ja loppua.

 

En toisi tälläistä asiaa keskustelupalstalle ilman toisen osapuolen lupaa

 

En toisi tälläistä asiaa keskustelupalstalle ilman toisen osapuolen lupaa

asiaa eikä nimiä mainittu niin mikä estää.

 

Tuskinpa haluaisin lähteä anteeksipyyntelyjen linjalle...

Uteliaisuus varmaan kuitenkin heräisi, eli kyllä kysyisin ihan suoraan mikä se asia oli josta veti hernarit nenään. Täytyyhän hänellä olla siitä joku täsmällisempi muistikuva, kun noin kauan on miettinyt asiaa päänsä sisällä...

Väärinkäsityksiä kyllä sattuu, mutta tämä vaikuttaisi olevan tod. tylsää ap.lle, jos ap. on täysin päinvastaista (=hyvää) tarkoittanut, ja saanut takaisin vain p*skaa.

 

Teen sellaista useinkin

 

Tuskinpa haluaisin lähteä anteeksipyyntelyjen linjalle...

Uteliaisuus varmaan kuitenkin heräisi, eli kyllä kysyisin ihan suoraan mikä se asia oli josta veti hernarit nenään. Täytyyhän hänellä olla siitä joku täsmällisempi muistikuva, kun noin kauan on miettinyt asiaa päänsä sisällä...

Väärinkäsityksiä kyllä sattuu, mutta tämä vaikuttaisi olevan tod. tylsää ap.lle, jos ap. on täysin päinvastaista (=hyvää) tarkoittanut, ja saanut takaisin vain p*skaa.

Me olimme ulkona syömässä, jossa tapahtui tavallaan yksi juttu, mutta siinäkään en suuttunut, vaan kyse oli enemmänkin minulle arasta aiheesta josta suostuin puhumaan... sillä seurauksella, että ystäväni hermostui. Siis minulle, positiivisuudestani ja siitä, etten hänen mielestä ymmärtänyt hänen kantaansa asiaan. Ymmärsin, sanoinkin ymmäetäväni monta kertaa, ja sitten yritin että oltaisiin annettu asioiden olla.

Tässä yhteydessä olen kuulemma ilveillyt, ollut kohtuuton ja ymmärtämätön, ja nyt sitten kaikkea muutakin vuosien varrella - tietämättäni, yrittämättä.

 

Otsikossahan se. Jos vaikka olisi tilanne, että olet ollut ystävän luona viikonlopun, ja ystävällä on ollut vaikea elämäntilanne meneillään. Ja olet yrittänyt kaikkesi, että kuuntelet ja tuet, välttänytkin jopa puhumasta omasta elämästä ettei toisesta tuntuisi pahalta, ja yrittänyt viimeiseen saakka välttää mitään konfliktia. JA olet yrittänyt lopettaa väärinkäsityksen siihen paikkaan, ja jatkaa iltaa ravintolassa miten kuten sitä pystyy sellaisen jälkeen jatkamaan.

Ja silti, saat puolen vuoden päästä viestin, jossa kerrotaan että olit tyly ja epäkohtelias, ja että sinun pitäisi pyytää käytöstäsi anteeksi, jotta ystävyys jatkuisi.

Näin minulla tänään. Painin itseni kanssa, olenko vaikea, kun en vain pysty sanomaan että anteeksi, sillä tiedän että se otetaan myönnytyksenä että kyllä, tein väärin. Vaikka itse yritin kaikkeni olla hyvä.

Naiset :kieh:

Minulla kyllä meni ohi tuosta aloitusviestistä, miksi piti erityisesti välttää konfliktia ja lopettaa väärinkäsitys. Siis edelsikö tuota tukemista ja kuuntelemista joku hässäkkä vai?

 

Minulla kyllä meni ohi tuosta aloitusviestistä, miksi piti erityisesti välttää konfliktia ja lopettaa väärinkäsitys. Siis edelsikö tuota tukemista ja kuuntelemista joku hässäkkä vai?

Heh, juuri tuohon ylemmäs yritin valottaa tätä.

 

Jos ei olisi laittanut tuota uhkausviestiä että "jos et nyt pyydä anteeksi, ystävyys ei jatku" niin olisin sanonut että sori, jos jotenkin tuntui että olin tyly tms. Aika pitkävihainen kaveri sulla kun puolen vuoden jälkeen vielä jaksaa kantaa kaunaa. :/ Huh.

 

Heh, juuri tuohon ylemmäs yritin valottaa tätä.

Okei. Eli aloitusviestin tilanne ei kertonut koko totuutta. Ja vähän jäi minulle ainakin vielä epäselväksi..

Mutta alkuperäiseen kysymykseen. Kyllä pyydän. Eihän sitä voi tietää, miten toinen asiat kokee.

 

Olen kyllä pyytänytkin, vaikka olen vahvasti ollut sitä mieltä, että toisessa isompi syy, mutta kun tilanne näyttää päätyvän umpikujaan ja haluaa asian etenevän, niin pakko sitten taipua. Mutta minulla kyse erittäin läheisestä ihmisestä, joten katsoin, että parempi näin.
Ihmisissä on monesti se vika, että he olettaa jonkun ajattelevan jotain, kysymättä onko näin ja monesti sanomisiakin väänellään,kun ei kuunnella ja puhuta päälle.
Olisiko aapeenkin tapauksessa kyse siitä, että kaveri on olettanut toisen ajattelevan asiaa toisin, ja sitten kaverille jäänyt se ajatus, että on aapee jopa sanonut niin. Ja monet yrittää onnettomat vielä ilmeistä ja eleistä lukea toisen ajattelun ja menee ihan metsään.

 

Me olimme ... Ymmärsin, sanoinkin ymmäetäväni monta kertaa, ja sitten yritin että oltaisiin annettu asioiden olla.

Tässä yhteydessä olen kuulemma ilveillyt, ollut kohtuuton ja ymmärtämätön, ja nyt sitten kaikkea muutakin vuosien varrella - tietämättäni, yrittämättä.

Ok. Tämä selvittää lisää kyllä .
Ei olekaan ehkä sitten väärinkäsityseksestä kyse, vaan jostain muusta. Lisäksi on vielä vanhempiakin kaunoja otettu esiin hänen toimestaan. Taitaa tykätä vaalia mustia ajatuksiaan jotenkin.

Aika pattitilanteelta näyttää.

 

Jatka elämääs ilman tota sekopäätä. Jos sä nyt pyytäisit anteeksi vaikkei sun kuuluisi niin tuo draama queen kyllä tulee keksimään lisää juttuja joissa olet häntä muka loukannut jne. Ei varmasti olisi viimeinen kerta joten älä tuhlaa energiaasi tuohon.

 

Sun kaveri on käynyt sun kanssa sun tietämättä jo vuosia jotain päänsisäistä keskustelua ja kuvittelee nyt yli puolet siitä, millainen sä olet ja miten häneen suhtaudut.

 

En. Paitsi.

Jos ihminen on läheinen josta välitän, voin pahoitella jos toinen pahoitti hyvin syvästi mielensä, mutta jos en ole toiminut väärin häntä kohtaan, niin sitä en pahoittele.

 

Ok. Tämä selvittää lisää kyllä .
Ei olekaan ehkä sitten väärinkäsityseksestä kyse, vaan jostain muusta. Lisäksi on vielä vanhempiakin kaunoja otettu esiin hänen toimestaan. Taitaa tykätä vaalia mustia ajatuksiaan jotenkin.

Aika pattitilanteelta näyttää.

En minäkään mitään aurinkoisia ajatuksia vaalinut silloin, kun on elämässä ollut vaikeita hetkiä. Tämä ihminen on ollut elämässäni pitkään, tunnen hänen tarinansa, eikä tämä käytös ehkä ihan puun takaa tule, nyt kun asiaa miettii tarkemmin. Mutta olkoon. En vastaa mitään.

Olisin voinut itsekin heittää soppaan mukaan hänen sanomiaan asioita, mutta en jaksa. Onkohan tällainen yleistäkin ihmisten keskuudessa, räjähtää vuosien jälkeen?

 

ihmisillä nyt vaan on tapana kaivaa se syyllinen jostain muusta kun itsestään.

 

Olen yrittänyt opetella tällaista "anteeksi pyyntöä" että olen pahoillani että pahoitit mielesi tarkoitukseni ei ollut loukata.

Huomenna sun "ystävä" laittaa itse välit poikki koska "tarvii aikaa rauhoittua ja jäähdytellä tilannetta" tai jotai muuta soopaa minkä voi vierittää sun syyks, ja laittaa varmaa vielä viestin perään ett "pallo on nyt sulla".

Vihanen katkera yksinäinen ja kuvitelee että pidät itseäsi häntä parempana.. huono yhdistelmä.
Sano hänel jotai kaunista lopuksi, nii jää ainakin itsellesi parempi mieli siitä ystävyydestä

 

olen pahoillani pahoittumisestasi oon aina huono. jos on syyllinen, niin se on vastuunpakoilua ja ei validoi toisen tunteita ja jos ei ole, niin ei auta toista kohtaamaan realiteetteja ja on taas vastuunpakoilua.

 

Olisin voinut itsekin heittää soppaan mukaan hänen sanomiaan asioita, mutta en jaksa. Onkohan tällainen yleistäkin ihmisten keskuudessa, räjähtää vuosien jälkeen?

:hug:

kyllä toi vähän jo pelottavaltakin kuulostaa, ja nythän säkin käytät aikasi tämän asian miettimiseen pääsi sisällä...eli siellä se asia istuu ja viettää aikaansa. Tai sinun aikaasi.

Eli suomeksi, toi tyyli nyt vaikuttaa mahdollisimmin inhottavalta, heitetään jotain itua kasvamaan puun takaa toisen päähän, ukaasilla säestettynä.

Hmmmm.
Minulla on irl yks tuttu, jolla on hiukan tota syndroomaa, enkä hänen kanssaan ole tekemisissä kuin minimin, jos sitäkään.
Hänellä on jnkn verran vainoharhaisuutta, mutta ne hyvät puolet hänessä tekevät sen, että voisimme tehdä erinäisiä projekteja yhdessä (ollaan testattukin että pystytään kyllä toimimaan tiiminä) mutta mutta...

Ja ketään muita tohon kategoriaan osuvia en kyllä tunne / en ole tekemisissä, mutta tämän yhden tyypin kanssa aina mietin, että voisihan sitä vielä joskus jossain onnistua hänen kanssaan, vaikka luonteemme ei mene yksiin.

Mutta on totta, että on monenlaista ystävyyttä.

 

Saattaisin pyytää. Varsinkin jos toinen on kokenut mun ilveilleen tms.

Tosin, jos tyyppi on aina noin hankala ja herkkä loukkaantumaan, niin en ehkä sitten. Ja tuossa tilanteessa, kun anteeksipyytöä tuohon sävyyn vaaditaan.

 

Voisin pahoitella jos toinen tuntee noin, se ei ollut minun tarkoitus. Tämänkin tekisin suuren vitutuksen valassa ja vois ystävyys jäädä unholaan. En noin vaikeeta ihmistä kaipaisi elämääni.

Tästä olen samaa mieltä.

 

Teen sellaista useinkin

Voisitko vähän valaista minkälaisissa tilanteissa/ miksi.