kolme viikkoa, lähtisit itse lomalle ja jättäisit lapset mummon ja papan hoitoon. takananne olis ero väkivaltaisesta miehestä. jonka kanssa lapsetkin kokeneet kovia. olisit itse jo löytänyt uuden miehen, jonka kanssa lähtisit reissuun
pystyisitkö olemaan erossa pienistä lapsistasi
- Viestiketjun aloittaja viisikymppinen isoäiti
- Ensimmäinen viesti
Kai sitä nyt saa paheksua ihan mitä haluaa, mutta on se minusta vähän matalamielistä. Jos kyseessä on väkivaltaisesta suhteesta toipuva nainen (aloitustekstin perusteella tulee kuva, että matka liittyy toipumisprosessiin), niin on aika ylenkatsovaa ryhtyä itse besserwisseröimään, miten "kyllä pitää toipua toisella tavoin". Mistäs sen tietää, mikä on syynä tuollaiseen ratkaisuun.
V
vierailija
Vieras
Lapsi saa olla vanhemmistaan erossa niin monta yötä kuin lapsella on ikävuosia. Eli yksivuotias yhden yön, kaksivuotias kaksi yötä, jne. Eli ennen kouluikää viikkokin on liian pitkä aika.
No, jos ajatellaan että ihminen saattaa joutua olemaan lapsista erossa pitempiäkin aikoja kuin kolme viikkoa - joskus, jostain syystä - ja hekään eivät siihen kuole, vaikka vaikealta tuntuisikin, niin kyllä minä uskon, että sinänsä "pystyisin" olemaan erossa lapsista kolme viikkoa, jos olisivat isovanhempien luona hoidossa. Eli vastaus kysymykseen: pystyisin. Eri asia on toki se, tekisinkö niin, mutta eipä elämä ole sellaista tilannetta eteen heittänyt, että olisi täytynyt asiaa miettiä. Useimmille ei sellaista tilannetta tulekaan.
Mitä tarkoitat, että saa? Mitä seuraamuksia tulee, jos tästä poiketaan?
Odotan vastausta mielenkiinnolla, koska toisen lapsen ollessa 2-vuotias olin neljä yötä pois kotoa. Joudunko tästä oikeuteen? Ja itse asiassa nyt tuo samainen lapsi on 4-vuotias ja lapset ovat pariin otteeseen olleet isän kanssa melkein viikon keskenään.
Kun itse olin 10-vuotias, isäni oli kahden viikon ajan työmatkalla. Onko rikos jo vanhentunut, vai voinko haastaa vanhempani - tai isäni silloisen työnantajan - oikeuteen siitä, että isä oli pois useamman yön kuin minulla oli ikävuosia?
S
Softy
Vieras
V
vierailija
Vieras
En pystyisi. Jos minulla olisi kolme viikkoa lomaa, ja rahaa niin paljon että voisin matkustella, olisi päivänselvää että olisin sen kolme viikkoa lasten kanssa ja käyttäisin rahat johonkin meidän yhteiseen tekemiseen. Se olisi toipumisloma kaikille meille, loma jonka aikana voi miettiä lastensa vointia ja tarpeita ja vastata niihin. Hoivata niitä pieniä jotka ovat kokeneet niin kovia. Vaikeuksista ei voi selvitä perheenä niin, että perheen isä tai äiti keskittyy vain itseensä. Jos äiti lähtee kolmeksi viikoksi uuden rakkaan kanssa jonnekin, niin lapset kyllä tajuaa, että heistä halutaan eroon ennemmin tai myöhemmin, koska äiti ei voi olla täysin onnellinen uuden miehensä kanssa, jos lapsetkin ovat läsnä. Ensin meni isä, sitten äitikin näyttää torjuvan lapset. Niitten kanssa haluaa olla, jotka on tärkeitä, lapset haluavat olla äidin kanssa ja äiti sitten ihan jonkun toise ihmisen kanssa. Pienikin lapsi tajuaa mitä se tarkoittaa.
Onnea vaan ja menestystä äidille, joka kolmen viikon jälkeen todnenäköisesti tulee kotiin jo valmiiksi vittuuntuneena siitä, että joutuu taas olemaan äiti. Eiköhän tämä uusi suhde ole nopeasti tekosyy sille, että se vähäinenkin yhteinen aika lasten kanssa loppuu, kun äidin pitää olla miesystävän kanssa milloin missäkin ihan kahdestaan, että jaksaa ja on onnellinen. Lasten pitää sitten jaksaa ja olla onnellisia milloin kenenkin luona heittopussina ilman, että ketään kiinnostaa heidän vointinsa.
Niin, ja onnea vaan ja menestystä sillekin, joka joutuu olemaan se kuunteleva korva näissä uusissa ihmissuhdedraamoissa, joissa todennäköisesti on luvassa monenlaista säpinää. Ja joka ei saa sanoa omaa mielipidettään, koska ei kuitenkaan mistään mitään ymmärrä, eikä vain halua, että tämä ihminen olisi kerrankin onnellinen kaiken kokemansa jälkeen.
Onnea vaan ja menestystä äidille, joka kolmen viikon jälkeen todnenäköisesti tulee kotiin jo valmiiksi vittuuntuneena siitä, että joutuu taas olemaan äiti. Eiköhän tämä uusi suhde ole nopeasti tekosyy sille, että se vähäinenkin yhteinen aika lasten kanssa loppuu, kun äidin pitää olla miesystävän kanssa milloin missäkin ihan kahdestaan, että jaksaa ja on onnellinen. Lasten pitää sitten jaksaa ja olla onnellisia milloin kenenkin luona heittopussina ilman, että ketään kiinnostaa heidän vointinsa.
Niin, ja onnea vaan ja menestystä sillekin, joka joutuu olemaan se kuunteleva korva näissä uusissa ihmissuhdedraamoissa, joissa todennäköisesti on luvassa monenlaista säpinää. Ja joka ei saa sanoa omaa mielipidettään, koska ei kuitenkaan mistään mitään ymmärrä, eikä vain halua, että tämä ihminen olisi kerrankin onnellinen kaiken kokemansa jälkeen.
lapset ei päässyt mukaan, koska mies maksoi matkan vain naiselle ja naisella ei ole varaa maksaa lapsia mukaan
Miten tuo kuulostaa siltä, että naisella on taas joku valtaakäyttävä mies? Silloinhan se nainen tarvitsisi apua, rohkaisua ja itsetunnon kohotusta eikä sättimistä ja paheksuntaa.
V
vierailija
Vieras
Pystyisin. En kuitenkaan tekisi sitä. Miksikö? No ihan siksi, että en (ainakaan parisuhdeväkivallan jälkeen) hakeutuisi heti uuteen suhteeseen, en varsinkaan tuon tyyppisen ihmisen kanssa. Toki voi kuulostaa siltä, että jälkiviisaus on helppoa, mutta kuten vanha sananlasku sanoo, virheistä kannattaa ottaa opiksi, yleensä myös toisten virheistä. Itselläni ei omakohtaista kokemusta lähisuhdeväkivallasta onneksi ole, mutta läheltä joitakin tällaisia tilanteita seuranneena tekisin näin.
Onneksi ne lapset eivät kärsineet siitä väkivaltaisesta suhteesta ja heidän turvallisuudentunnettaan varmaan lisää se, että äiti katoaa kolmeksi viikoksi.
Mutta hei, mitä lapsista. Kyllä ne pärjää.
Eikö se sinusta kuulosta sille?
Minusta kuulostaisi aika erikoiselle, että minulla olisi mies, joka haluaa lähteä kanssani matkalle kolmeksi viikoksi ja maksaa matkan, mutta ei halua kustantaa sitä lapsilleni.
Sehän kuulostaa älyttömän manipuloivalle ja itsekeskeiselle toiminnalle.
Kyse olikin siitä, haluaisiko joku vanhempi olla vapaaehtoisesti poissa pienten lastensa luota kolme viikkoa, ei siitä, että joutuu olemaan erossa jostain syystä.
Ja jos lasten tekeminen perustuu vain siihen, että ne pysyy hengissä, niin kannattaa varmaan jättää tekemättä, vaikkakin se on oleellinen osa lapsen kasvatusta ja hoitoa pitää ne hengissä.
enpä osaa sanoa tuohon, fiksulta mieheltä vaikuttaa, mutta koskaanhan ei voi tietää mikä ihminen oikeesti on.
V
vierailija
Vieras
En haluaisi 3 viikon lomalle ilman lapsiani vaikka lapset olisivat isänsä kanssa tai isovanhempien luona, ilman mitään vanhoja traumoja taustalla.
Joku viikonloppureissu ilman muksuja joskus tekee ihan hyvää varmasti, mutta 3 viikon matkalla ole koskaan edes ollut (ei aikaa eikä rahaa) enkä kyllä nauttisi noin pitkästä reissusta ilman lapsiani. Joten ihan hullua lähteä.
Minusta on kurjaa jättää lapset kotiin, on tosi kiva järkätä reissuja ja elämyksiä myös lapsille.
Joku viikonloppureissu ilman muksuja joskus tekee ihan hyvää varmasti, mutta 3 viikon matkalla ole koskaan edes ollut (ei aikaa eikä rahaa) enkä kyllä nauttisi noin pitkästä reissusta ilman lapsiani. Joten ihan hullua lähteä.
Minusta on kurjaa jättää lapset kotiin, on tosi kiva järkätä reissuja ja elämyksiä myös lapsille.
itse olen ollut muutaman päivän reissuissa ilman lapsia, ja vaikka ovat olleet jo kymmen vuotiaita silloin, on aina tullut huono omatunto jättäessä. yhdessä on ollut kiva matkustaa. toki on aina pitänyt miettiä mihin on vara mennä kuuden lapsen kanssa.
Viimeksi muokattu:
V
vierailija
Vieras
Mun äitini joutu psykoosiin kun oli 4 ja sisko 2. Oltiin 4 viikkoa mummolassa.
Arvaa mitä? Me selvittiin täyspäisinä ja hengissä. Ja itseasiassa varmaan parempi niin että saatiin olla kuvioissa joissa ei pahaa tarttenut muistella.
Jos äiti on tuossa kokenut rajusti kovia, ei hänellä välttämättä ole juuri tällä hetkellä henkistä kapasiteettia hoivata lapsia siten kuin he tarvitsisivat. Mä tiedän millaista on kasvaa henkisesti kipuilevan vanhemman kanssa ja silloin ne tasapainoisemmat, mun tapauksessa isovanhemmat, on todella tärkeä tekijä. Jos kuvio nyt ei ole täydellinen niin taatusti parempi kuin kylmä huostaaotto.
V
vierailija
Vieras
Tämähän kertoo vaan sinun kyvyttömyydestä antaa lasten olla erillisiä sinusta. On aina huolestuttavaa jos äiti ei kykene ymmärtämään ettei ole "kaikki kaikessa" lapselle vaan että lapsi kykenee olemaan onnellinen vaikka äiti muutaman päivä pois olisikin. Äidin kuuluu kyetä elämään omaa elämää, eikä elää lasten kautta.
Kysymys kuului, lähtisitkö vapaaehtoisesti pienten lastesi luota 3 viikoksi.
Kysymys ei kuulunut, uskotko lapsesi selviävän hengissä ja täyspäisenä äidin ollessa sairaalahoidossa 4 viikkoa.
Mun mielestä sä et voi verrata psykoosissa ollutta äitiäsi perheeseen, jossa on ollut pahoinpitelyjä joista lapset ovat kärsineet ja äiti lähtee huvikseen hermolomalle uuden heilansa kanssa.
Ja kyllä, on mahtavaa, että isovanhempasi ottivat teidät hoivaansa ja äitinne sai toipua rauhassa.
Viimeksi muokattu: