..Vähän varmaan väärälle palstalle tämän viestini näpsyttelen, mutta mitä tuossa lueskelin niin tällä palstalla pyörii aikasta samoja asioita, kuin meidän arjessa -vaikka poju nyt täyttikin kaksi vuotta jo tuossa maaliskuussa 
Mutta nyt siis purnaukseen.. Pahoittelen tälläistä "valitusviestiä", mutta ajattelin kysäistä toisten äippien (miksei isienkin) mielipidettä asiaan.
Olemme eronneet mieheni kanssa, mutta koitamme pysyä "hyvissä väleissä" muksun takia ja tästä syystä näemme kohtalaisen useinkin. No, poitsukka täytti kaksi vuotta ja päätin vieroittaa hänet tutista ja tuttipullosta kertaheitolla samalla toimivaksi todetulla keinolla kuin vanhemmat muksutkin silloin aikoinaan. Eli kaksi-vuotislahjat vaihdettiin pussukkaan, joka sisälsi pojun sinne laittamat tutti-krääsät.
Päiväuniaikaan ja illalla sitten, kun poitsukka olisi halunnut tutin suuhun, niin annettiin sille (siis huom. yhdessä x-säni kanssa) kaksivuotislahjaksi saadut nallukat ja muistutettiin, että hän sai ne tutin tilalle.
No, ihme ja kumma poitsu nukahti aivan hienosti ilmankin tuttia nalle kainalossa.
Unet menivät mukavasti siihen asti, että poju meni yökylään iskän luokse.
Ihmettelin -hänen palattuaan kotiin, kun nukahtaminen tuottaa taas niin suuria vaikeuksia, mutta pistin sen iskän ikävöimisen piikkiin.
Juteltiin seuraavalla viikolla monesti pojan iskän kanssa tuttijutuista, joihin hän aina sanoi, että "ei tietenkään anna tuttia, vaikka poitsu itkisikin, eihän hän nyt hullu ole"..
Poju oli siellä välissä yötä, kun mulla oli yövuoro ja muuten kotona. Sama nukkumisongelma kotona jatkui, iskän luona kuulemma nukkui kuin pieni karhu, eli ei mitään kitinää. Isi ehti jo mainostaa, että poika vain haluaisi varmaan nukkua hänen luonaan mieluummin.
No, sitten mun piti käydä hakemassa pojan iskän luota matkasänky tässä yksi päivä.
Hain sen (omalla avaimellani -iskä oli töissä) ja yllätykseni ja harmini oli sanoinkuvaamaton, kun sängyssä oli -yllätys-yllätys- TUTTIPULLO, jossa oli aivan tuoretta maitoa vielä pohjalla muistona pojan edellisen päivän vierailusta.
Pasmat menivät aikasta kunnolla sekaisin.
En osannut sanoa aluksi pojan isälle yhtään mitään, kun tiesin mikä pirunmoinen riita siitä kuitenkin tulisi, mutta sitten seuraavalla viikolla, kun poitsu oli vaihteeksi hänen matkassaan, hän meni vahingossa paljastamaan, että poitsulla oli pullo silläkin hetkellä (oltiin puhelimessa ja hän kielsi väliin kovaan ääneen poikaa heilumasta pullon kanssa autossa kun maito roiskuu )
No, riitahan siitä tuli. Hän ei mielestään ole tehnyt mitään väärää, minä näen asian hieman toisin.
Nyt tilanne on se, että hän (kuulemma -niinkuin enää voisin uskoa!) ei pulloa eikä tuttia anna. Poika nukkuu siellä kuulemma edelleenkin hyvin ja kotona alkaa olla nukkumistilanteissa piru merrassa.
Juuri äsken meni koko päiväuniaika huutamiseen nukkumisen sijaan ja illalla ollaan sitten niin väsyneitä, että kaikesta pienestäkin tulee itku.
En tiedä oikein mitä tehdä. :headwall:
Teenkö oikeasti tässä kärpäsestä härkäsen? Mielestäni vain koko tilanne alkaa olemaan aika absurdi.. Paha äiti kieltää tutin ja kiltti iskä antaa.
Onko mulla edes mitään toivoa saada pojua tutista irti, jos toisaalla saa syödä ja toisaalla ei???
Ja mitä pirua voin asialle tehdä? (tai no joo, toivoa, että hän otti opikseen, eikä tuttia enään anna)
Vai onko asia teidän mielestänne niin, että tässäkin asiassa toimii sääntö "kodissa kodin tavalla"? Mielestäni tätä pystyy soveltamaan moneen eri asiaan (vaikkapa siihen saako keksiä syödä sohvalla vai pöydän ääressä, mutta ei kuitenkaan tutin syömiseen...)
Mutta kiitos, jos joku tämän PIIIITKÄN purkauksen jaksoi lukea
(helpotti muuten hieman vihaa jo kirjoittaminenkin )
ja suuri kiitos, jos joku jaksaa jotain jopa vielä kommentoida :flower:
Mutta nyt siis purnaukseen.. Pahoittelen tälläistä "valitusviestiä", mutta ajattelin kysäistä toisten äippien (miksei isienkin) mielipidettä asiaan.
Olemme eronneet mieheni kanssa, mutta koitamme pysyä "hyvissä väleissä" muksun takia ja tästä syystä näemme kohtalaisen useinkin. No, poitsukka täytti kaksi vuotta ja päätin vieroittaa hänet tutista ja tuttipullosta kertaheitolla samalla toimivaksi todetulla keinolla kuin vanhemmat muksutkin silloin aikoinaan. Eli kaksi-vuotislahjat vaihdettiin pussukkaan, joka sisälsi pojun sinne laittamat tutti-krääsät.
Päiväuniaikaan ja illalla sitten, kun poitsukka olisi halunnut tutin suuhun, niin annettiin sille (siis huom. yhdessä x-säni kanssa) kaksivuotislahjaksi saadut nallukat ja muistutettiin, että hän sai ne tutin tilalle.
No, ihme ja kumma poitsu nukahti aivan hienosti ilmankin tuttia nalle kainalossa.
Unet menivät mukavasti siihen asti, että poju meni yökylään iskän luokse.
Ihmettelin -hänen palattuaan kotiin, kun nukahtaminen tuottaa taas niin suuria vaikeuksia, mutta pistin sen iskän ikävöimisen piikkiin.
Juteltiin seuraavalla viikolla monesti pojan iskän kanssa tuttijutuista, joihin hän aina sanoi, että "ei tietenkään anna tuttia, vaikka poitsu itkisikin, eihän hän nyt hullu ole"..
Poju oli siellä välissä yötä, kun mulla oli yövuoro ja muuten kotona. Sama nukkumisongelma kotona jatkui, iskän luona kuulemma nukkui kuin pieni karhu, eli ei mitään kitinää. Isi ehti jo mainostaa, että poika vain haluaisi varmaan nukkua hänen luonaan mieluummin.
No, sitten mun piti käydä hakemassa pojan iskän luota matkasänky tässä yksi päivä.
Hain sen (omalla avaimellani -iskä oli töissä) ja yllätykseni ja harmini oli sanoinkuvaamaton, kun sängyssä oli -yllätys-yllätys- TUTTIPULLO, jossa oli aivan tuoretta maitoa vielä pohjalla muistona pojan edellisen päivän vierailusta.
Pasmat menivät aikasta kunnolla sekaisin.
En osannut sanoa aluksi pojan isälle yhtään mitään, kun tiesin mikä pirunmoinen riita siitä kuitenkin tulisi, mutta sitten seuraavalla viikolla, kun poitsu oli vaihteeksi hänen matkassaan, hän meni vahingossa paljastamaan, että poitsulla oli pullo silläkin hetkellä (oltiin puhelimessa ja hän kielsi väliin kovaan ääneen poikaa heilumasta pullon kanssa autossa kun maito roiskuu )
No, riitahan siitä tuli. Hän ei mielestään ole tehnyt mitään väärää, minä näen asian hieman toisin.
Nyt tilanne on se, että hän (kuulemma -niinkuin enää voisin uskoa!) ei pulloa eikä tuttia anna. Poika nukkuu siellä kuulemma edelleenkin hyvin ja kotona alkaa olla nukkumistilanteissa piru merrassa.
Juuri äsken meni koko päiväuniaika huutamiseen nukkumisen sijaan ja illalla ollaan sitten niin väsyneitä, että kaikesta pienestäkin tulee itku.
En tiedä oikein mitä tehdä. :headwall:
Teenkö oikeasti tässä kärpäsestä härkäsen? Mielestäni vain koko tilanne alkaa olemaan aika absurdi.. Paha äiti kieltää tutin ja kiltti iskä antaa.
Onko mulla edes mitään toivoa saada pojua tutista irti, jos toisaalla saa syödä ja toisaalla ei???
Ja mitä pirua voin asialle tehdä? (tai no joo, toivoa, että hän otti opikseen, eikä tuttia enään anna)
Vai onko asia teidän mielestänne niin, että tässäkin asiassa toimii sääntö "kodissa kodin tavalla"? Mielestäni tätä pystyy soveltamaan moneen eri asiaan (vaikkapa siihen saako keksiä syödä sohvalla vai pöydän ääressä, mutta ei kuitenkaan tutin syömiseen...)
Mutta kiitos, jos joku tämän PIIIITKÄN purkauksen jaksoi lukea
(helpotti muuten hieman vihaa jo kirjoittaminenkin )
ja suuri kiitos, jos joku jaksaa jotain jopa vielä kommentoida :flower:
