Purkautumista 3-vuotiaan levottomista yöunista

Meillä poika tuli nyt tammikuussa 3v ja meillä tää yöllinen seikkailu alkoi samalla kun vaihdettiin poika laidattomaan, eli jatkettavaan. Pystyi nukkumaan pinniksessä kohtuu pitkään kun on niin pieni, mut nyt tosiaan ensin laukkuutti nukkumaan mennessä ja narutti meitä ihan hermo romahduksen partaall, mut nyt se on kuiten saatu sujumaan ja max 5 kertaa tulee enää poissa (kop kop koputan puuta) ja yleensä 2-3 kertaa..

Meillä poika herää hyvinä öinä 2 kertaa ja huonoina 5-6 kertaa joku huutaa äitiä, tai sit tulee sängyn viereen. Joskus sanoo itse että pissattaa, ja joskus ei puhu mitään, ja minä ohjaan vaan takaisin sänkyyn. Meillä on vielä käytössä yö vaippa ja en usko et vähään aikaan siittä luovutaan kun kuitenkin niin märkä yleensä kuiten aamulla on, mut on ollut myös "kuivia öitä väliin".
Meillä vääliin oli myös sitä kun aamulla otin pojan viereen nukkumaan (koska monesti heräsi ennen siskoaan), niin alkoi sit tahtoon jo öisinkin viereen kun eihän tuon ikäinen kelloa ymmärrä, joten en enää ottanut aamuisinkaan viereen vaan herätään sit yleensä kun ei enää uni maita yleensä 7-7.30 aikaan.

Niin ei mulla oikeastaa neuvoja sulle oo, tosiaan kuin se et sinnikkäästi vaan palautat sänkyyn ja toistat esim samaa lausetta, et nyt on uniaika ja itse aina sanon et kaikki nukkuu omassa sängyssä. Meillä poika on aikalailla hyvä nukkuja ollut sen jälkeen kun 7kk maha vaivat hellittivät. Mut tosiaan levottomattomaksi nyt sit muuttunut..

Voimiahan se kysyy, mut yleensä ne ponnistelut vissiin sit palkitaan...kai.
Tiedän itsekkin kuiten kuin väsynyt voit olla kun unethan ne aina sit katkeaa ja raskasta on jos ei koko yönä saa 2h pidempää pätkää nukkua...

 

Moi! Jos lapsi on terve ja perhepeti haittaa koko perheen unia, on vaihtoehtona vain yksi: Oma sänky! Nyt sit vaan miettimään miten siihen lapsi rauhoittuu ja yöt sujuu hyvin. Mielestäni sitkeys palkitaan tässäkin, ja niinkuin jo oletkin kokeillut, viet vain lasta sänkyyn aina kun hän tulee viereen. Hyvä, et nyt jo nukkumaan mennessä kerroit lapselle, et nyt ei ravata vaan nukutaan omassa sänkyssä. Nyt on lupauksen lunastamisen aika! Kun lapsi tulee, viet omaan sänkyynsä, sanot hyvää yötä ja lähdet pois. Rankkaa kyllä tulee olemaan ja tarvitset myös isän tähän projektiin mukaan. Mutta olen varma, että kun nyt pysyt sitkeänä, lapsi huomaa, että äiti on tosissaan.

 

Huoh... niin tuttua niin tuttua Meillä alkoi kans kaikenlaiset nukkumisongelmat kaikkinen heräilyineen ja painajaisineen ynnä muineen tuossa n. 5kk iässä ja jatkui aina tuonne 4 vuoteen!!!

Nyt poika on 5v ja nukkuu edelleen meidän vanhempien huoneessa, ei puhettakaan että uskaltaisi omassa huoneessa nukkua. Mutta nykyään kuitenkin kohtalaisesti nukahtaa, tosin välillä aina tosi vaikee ja yöllinen heräilykin on vähentynyt sekä painajaiset tosin aina ajottain niitäkin vielä on. Sairaana kaikki nukkumisongelmat aina tulee edelleen esiin ja sit taas valvotaan. Pahimpina kausina aikanaan valvoin jopa 4 tai 5 vrk putkeen, koska en voinut pojan takia nukkua öisin ja rytmini meni niin sekaisin ettei uni tullut enää päivälläkään....onneksi ne ajat ohi kuitenkin jo!

 

Kiitos teille ja voimia! Onko kukaan muuten kysellyt neuvolasta näistä uniongelmista, luokitellaanko ne jossain kohtaa jo unihäiriöiksi?

Joo tämä heräily laittaa mutkin ihan kierroksille ja sitten ensinnäkin valvon puoleenyöhön, koska yleensä eka huuto on silloin. Sen jälkeen menen nukkumaan ja nukunkin sikeästi kunnes tulee seuraava herätys, siinä sitten joko pilkin ja nukahdan kesken kaiken nukuttamisen tai sitten jään valvomaan, laittamaan pyykkiä yms. Kunnes väsyttää uudestaan. Päivät menee välillä sumussa ja todella usein on hermot kireällä eli tulee huudettua tms. turhaa, kun ei jaksa enää olla kärsivällinen Mä niin toivon, että pikkusisko ei aloita noita kukkumisia missään vaiheessa! Ainakin alku on lupaavampi, kun on kuitenkin jo 1,5-v, eikä mitään monen yön putkia ole tähän mennessä valvottanut.

Meela: Ihan uteliaisuuttani kyselen, että onko poika ainoa lapsi? Meinasin vaan, että eikö uskaltaisi edes sisaruksen kanssa samassa huoneessa nukkua?

 

Tuli muuten mieleen, että luin netistä silloin, kun kauhukohtauksia oli, että usein niihin liittyy isot nielu-/kitarisat. Voisivatkohan ne häiritä muutenkin yöunia? Tyttö kuorsaa joskus, kun nukkuu vähän huonossa asennossa... Itselläni on molemmat risat viety lapsena, koska olivat isot.

 

voi voi näitä nykyvanhempia..unihäiriöitä ja periaatteita. Unihäiriöt ovat länsimäinen ilmiö, miksiköhän? Täällä tavataan jostain kumman syystä sysätä pienetkin lapset omiin huoneisiinsa nukkumaan ilman vanhempiaan. Voi voi.. Pienellä lapsella on tarve olla lähellä vanhempaansa eikä se tarve lopu yöllä. Miksi sinä nukut miehesi vieressä mutta pieni lapsi joutuu nukkumaan yksin eri huoneessa? Eikö se ole vähän epäreilua? Kuvittelepa itsesi lapsesi asemaan ja tee pieni ajatusleikki. Miehesi nukkuu toisessa huoneessa ja hiippailet keskellä yötä hänen viereensä hakemaan turvaa mutta miehesi torjuu sinut jatkuvasti ja palauttaa takaisin toiseen huoneeseen yksin. Miltä se tuntuisi? Nyt otat sen pääsi pois perseestäsi ja heivaat ne periaatteet niin kauas kuin pippuri kasvaa. Sitten kannat lapsen sängyn teidän sängyn viereen ja yrität luoda lapsellesi turvallisen olon myös nukahtamistilanteessa. lapset ovat lapsia myös öisin eikä sinun velvollisuus olla vanhempi lopu yöaikaan. Vai eikö sinunkin mielestäsi olisi helpompi vaan ottaa lapsen kädestä kiinni ja sanoa että äiti on tässä, nyt nukutaan ja jatkaa unia nousematta sängystäsi kuin rampata koko yö toisessa huoneessa??

 

voi voi näitä nykyvanhempia..unihäiriöitä ja periaatteita. Unihäiriöt ovat länsimäinen ilmiö, miksiköhän? Täällä tavataan jostain kumman syystä sysätä pienetkin lapset omiin huoneisiinsa nukkumaan ilman vanhempiaan. Voi voi.. Pienellä lapsella on tarve olla lähellä vanhempaansa eikä se tarve lopu yöllä. Miksi sinä nukut miehesi vieressä mutta pieni lapsi joutuu nukkumaan yksin eri huoneessa? Eikö se ole vähän epäreilua? Kuvittelepa itsesi lapsesi asemaan ja tee pieni ajatusleikki. Miehesi nukkuu toisessa huoneessa ja hiippailet keskellä yötä hänen viereensä hakemaan turvaa mutta miehesi torjuu sinut jatkuvasti ja palauttaa takaisin toiseen huoneeseen yksin. Miltä se tuntuisi? Nyt otat sen pääsi pois perseestäsi ja heivaat ne periaatteet niin kauas kuin pippuri kasvaa. Sitten kannat lapsen sängyn teidän sängyn viereen ja yrität luoda lapsellesi turvallisen olon myös nukahtamistilanteessa. lapset ovat lapsia myös öisin eikä sinun velvollisuus olla vanhempi lopu yöaikaan. Vai eikö sinunkin mielestäsi olisi helpompi vaan ottaa lapsen kädestä kiinni ja sanoa että äiti on tässä, nyt nukutaan ja jatkaa unia nousematta sängystäsi kuin rampata koko yö toisessa huoneessa??

Häh, ap:han on yrittänyt kyllä perhepetiä, sillä seurauksella että kukaan ei nuku kunnolla...

Ja ei kyllä mun vieressä saisi nukkua mieskään, jos potkisi mua jatkuvasti ja alkaisi keskellä yötä vaatimaan juuri mun peittoani itselleen. Vanhemmuus ei tarkoita sitä, että ihminen tulisi toimeen ilman unta.

 

luitko ollenkaan tekstiäni? Ehdotin lapsen sängyn siirtämistä vanhempien sängyn viereen! (tosin vähän ikävään sävyyn, se myönnettäköön..) mua vaan ärsyttää nykymeininki, kun vanhemmat eivät enää kuuntele mitä lapset yrittävät heille viestiä. ap:n tapauksessa yöheräilyt, uniongelmat, kauhukohtaukset ja kastelu (juu kyllä, kolmevuotiaan tulisi olla jo kuiva) ovat selkeitä viestejä siitä, että lapsi kokee olonsa turvattomaksi isojen muutosten kuten pikkusiskon syntymä ja toistuvat(!) kodin vaihdot,keskellä! Suoraan sanoen olisi ihme jos lapsi tuollaisissa olosuhteissa nukkuisi yksin heräämättä kaiket yöt! Nyt otat lastasi kädestä kiinni ja kerrot hänelle että kaikki on hyvin ja äiti ymmärtää että sinua pelottaa ja hämmentää kaikki nämä isot muutokset. Ole lähellä niin kauan kuin lapsesi sitä tarvitsee ja kantakaa sänky yhdessä takaisin lapsen omaan huoneeseen kun hän itse on siihen valmis. hyvää yötä!

 

En tiedä miksi vaivaudun, mutta vastaanpa kuitenkin sinulle, joka ikävänsävyisesti itseäsi ilmaiset. Tytön sänky ei mahdu meidän sängyn viereen. Tytöllä on tosiaan pikkusisko, ei tarvitse ypöyksin nukkua, vaikka sekään ei mun mielestä olisi este. Yksi esimerkki miksi jaan sängyn mieheni kanssa, mutta en tyttöni: Mies ei tosiaan potki päähän yön aikana... Toistuvat kodinvaihdot, jep, jep! Jos myydään talo, jotta ostetaan sitten toinen, niin voi hyvinkin olla, että siinä välissä joutuu muuttamaan hetkeksi vuokralle.

Sitten viime yöhön: Tyttö huusi 23.20 ja 0.20, molemmilla kerroilla rauhoittui nopeasti, kun istuin hetken vieressä ja kehoitin jatkamaan uniaan. Pissalle ei suostunut menemään. Pikkusisko huusikin sitten seuraavat vuorot eli 0.40 ja 4.30. Sisko harvemmin siis huutelee, mutta kun huutaa, niin se vaikuttaa helposti isosiskoonkin. No hän heräsikin sitten 4.30 aikoihin ja oli todella päättäväisesti tulossa meidän sänkyyn, mutta en antanut. 45min istuin ja pilkin samassa huoneessa, mutta tämä ei nukahtanut! Lopulta sanoin todella tiukkaan sävyyn, että nyt äiti menee nukkumaan, että jaksan huomenna tehdä jotain teidän kanssa. Huutohan siitä tuli, mutta pienen lisärauhoittelun jälkeen jäi omaan sänkyyn, kunhan ovi sai olla auki Sen jälkeen pikkusisko huuteli vielä muutaman kerran, mutta nukuttiin siis kaikki vielä klo 5.45-7. Ja onneksi näin, tuossa taannoin tytöt heräsivät molemmat yhtenä yönä klo 2.30, eivätkä nukahtaneet uudestaan ennen kuin klo 7 aamulla, kun olivat aamupalan syöneet!

Kehuin vielä tyttöä, kun koko yön pysyi lopulta omassa sängyssään, niin hän jopa innostui väittämään, että "Nukuin ihan koko yön, aina vaan"

 

Monta huonetta teidän asunnossa on? Onko lastenhuone isompi kuin vanhempien makkari?

Mä yrittäisin järjestää niin, että sen 3-vuotiaan sänky olisi vanhempien makkarissa. Eikö tosissaan lapsen sänky mahdu millään tavoin vanhempien makkariin?

Ja kaikista eniten pisti silmään sun periaatteet. Että niistä ei jousteta. Ehkä siksi olette ajautuneet tällaisiin vaikeuksiin. Ja kun lapsi on herkkä eikä nähtävästi uskalla nukkua yksin, niin siinäpä on soppa valmiina

 

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä.

Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia.

Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.

Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?

Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.

Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

 

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedissä tai samassa huoneessa nukkuvat vanhemmat ja lapset nukkuvat yleensä paremmin. Koska äiti on lähellä, lapsen ei tarvitse herätä täydellisesti ja itkeä saadakseen huomiota.

 

Niin siis tuo Jukka Mäkelä on lastenpsykiatri.

 

Huoneita löytyy, mutta mikään ei ole niin iso, että sinne menisi meidän ja tyttöjen sängyt (seuraavaksi varmaan ehdoteaan väliseinän purkua). Pitäisihän pikkusiskokin siirtää sitten samaan huoneeseen, jos tommoiseen alkaisi. Mitä tulee mun periaatteisiin, kuulostavat muiden korviin varmaan todella itsekkäiltä jne. Mutta ne ei pekästään ole esteenä perhepedille vaan se, ettei meillä kukaan nuku siinä hyvin, ei edes tyttö! Ja silloinhan se ei ketään palvele, siis meidän perheessä.

Kiitos, tiedän siis perhepedin edut, se on hyvä heille, joilla se toimii Meillä ei, koska kukaan ei nuku kunnolla...

 

Huoneita löytyy, mutta mikään ei ole niin iso, että sinne menisi meidän ja tyttöjen sängyt (seuraavaksi varmaan ehdoteaan väliseinän purkua). Pitäisihän pikkusiskokin siirtää sitten samaan huoneeseen, jos tommoiseen alkaisi. Mitä tulee mun periaatteisiin, kuulostavat muiden korviin varmaan todella itsekkäiltä jne. Mutta ne ei pekästään ole esteenä perhepedille vaan se, ettei meillä kukaan nuku siinä hyvin, ei edes tyttö! Ja silloinhan se ei ketään palvele, siis meidän perheessä.

Kiitos, tiedän siis perhepedin edut, se on hyvä heille, joilla se toimii Meillä ei, koska kukaan ei nuku kunnolla...

Pakko vielä vähän sanoa, että te ette ole kokeilleet sitä versiota, missä lapsella on oma sänky siellä vanhempien makkarissa. Eli se vois kyllä toimia tosi hyvin!! Kaikilla olis hyvin tilaa nukkua eikä tarvi pelätä potkuja naamaan lapsen taholta.

Ja lapsen sängyn ei tartte olla vanhempien sängyssä kiinni. Mielikuvitusta kehiin. Vaihtakaa huonetta esim.

 

Niin ja teillä ei myöskään toimi yhtään tuo, että 3 v nukkuu yksinään. Sähän olet ihan jaksamisesti äärirajoilla.

 

YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

 

Pystyykö tuosta ketjureaktiosta poimimaan yhden asian, johon hakee muutosta?

Minä poimisin tuon ummetuksen. Lääkäriltä resepti esim Movicol junior ja ruokavalio kuntoon. (vehnäleseitä puuroon, nesteitä ums. ) Lapsen olo kaikkiaan rauhoittuu, kun ei ole epämukava olo ummetuksen takia. Vasta tuon jälkeen ne vaippa-asiatkin ratkeavat.

SAmalla lääkärireissulla varmaan katsotaan korvat ja kurkkukin.

Aloittaisin noista fyysisistä ongelmista ja sitten siirtyisin vähitellen henkisiin juttuihin. Yrittäkää te vanhemmat päästä hotelliin tai mummolaan välillä nukkumaan, yksin tai kaksin.

 

perhepedin hienot hyödyt kyllä kumoutuvat täysin, kun kukaan perheessä ei saa kunnolla nukuttua ja kaikki ovat väsyneitä . Väsymys lisää kiukkua, makeanhimoa, tapaturmia, hidastaa kaikkea toimitaa päivällä, vie ilon elämästä.

 

Kieltämättä tuntuu oudolta tuo perhepetitoitotus ihmisille joilla se ei selkeästikään toimi. Iloitsisit vain kaikessaonnessasi siitä, jos se itselläsi onnistuu. Noi tutkimukset joiden mukaan vanhempien vieressä nukkuneet lapset olis jotenkin paremmin pärjääviä kuin omassa sängyssä nukkuneet, voi tosissaan jättää omaan arvoonsa - ihan sama kuin toteaisi että "sä et voi olla koskaan täysin onnellinen, kun vanhempasi erosivat/ryyppäsivät tms. Antakaa nyt hyvänen aika toisillekin tilaisuus...

Olin itse 3 v kun sisko syntyi ja sen yhteydessä jätin (ilmeisesti mielenosoituksellisesti) äidin vieressä luetun iltasadun pois. Nukuin alusta lähtien omassa sängyssä. Musta tuli ihan kunnon kansalainen. Oma tyttö nukkuu nyt samalla tavalla omassa sängyssä. Joskus on heräilyjen yhteydessä yritetty nukuttaa hänet "helppuoden vuoksi" meidän viereen, mutta hän ei siellä osaa nukkua, vaan alkaa aina seurustella ja virkistyy lopullisesti.

Olen niin herkkäuninen, etten voi kuvitellakaan nukkuvani lapsen vieressä. Kakkoskodissa, kun nukutaan samassa huoneessa, mun on pakko pitää korvatulppia. Mies on puolestaan niin sikeäuninen että vauvan en antaisi nukkua hänen vieressään. Serkkuni mies oli joutua lapsen korvatulehduskierteen aikaan sairaslomalle, koska 10-15 herätystä yössä romutti työkunnon. Ei varmaankaan ole kohtuullista vaatia, että lapsen nukkumisen takia molemmat vanhemmat jäisivät vuosiksi pois työelämästä.

Yleensä huonoimmat neuvot tulee niiltä, joilla on itsellä vähiten ongelmaa nukkumisen ja jaksamisen kanssa. Kannattaa kysellä neuvolasta ja testata saman kokeneiden neuvoja. Kaikki jaksamista parantavat konstit vaan käyttöön! Tsemppiä ja jaksua!

 

[QUOTE="hankey";23352609]perhepedin hienot hyödyt kyllä kumoutuvat täysin, kun kukaan perheessä ei saa kunnolla nukuttua ja kaikki ovat väsyneitä . Väsymys lisää kiukkua, makeanhimoa, tapaturmia, hidastaa kaikkea toimitaa päivällä, vie ilon elämästä.[/QUOTE]

No ei nykyinenkään tilanne ruusuinen ole. Äiti joutuu nousemaan vuoteestaan lukuisia kertoja yössä, joutuu istumaan keskellä yötä sängyn laidalla ja rauhoitella lasta, joka haluaisi nukkua vanhempiensa huoneessa. Hei haloo. Juuri nyt tilanne on tuo, että ollaan väsyneitä ja kiukkuisia, koska lapsen paikka nähdään omassa huoneessa, seurasi siitä sitten tuota jokaöistä valvomista ja väsymistä.

Ap ei ole kokeillut sitä, että se sänky roudataan vanhempien makkariin. Ehkä sit ei tarvis nousta ylös sängystä eikä lapsen tarttis huutaa = kaikki nukkuis. Mut jos tää ei mene kaaliin, niin ei väkisin.

 

[QUOTE="Vaappu";23352697] Serkkuni mies oli joutua lapsen korvatulehduskierteen aikaan sairaslomalle, koska 10-15 herätystä yössä romutti työkunnon. Ei varmaankaan ole kohtuullista vaatia, että lapsen nukkumisen takia molemmat vanhemmat jäisivät vuosiksi pois työelämästä.![/QUOTE]

Tässähän haetaan ratkaisua, koska NYKYTILANNE EI TOIMI. Lapsen sänky vanhempien huoneeseen. Eiköhän se "ongelma" ole sillä ratkaistu. Ongelma on siis henkinen. Lapsi ei kykene nukkuu erillään vanhemmistaan ja lasta pelottaa.

 

Uniapnean mahdollisuus kannattaa ehdottomasti selvittää kun sanoit että tyttö kuorsaa (uniapnea lapsilla siis johtuu niistä risoista). Erityisesti nukkuuko suu auki? Meillä leikkaus paransi ratkaisevasti yöunien syvyyttä.
http://www.kimmosaloranta.com/artikkelit/kuorsaavalapsi.html

 

Tyttö heräilee 2-3 kertaa puolesta yöstä lähtien ja yleensä on tulossa meidän sänkyyn.

Alkuun vein tytön takaisin omaan sänkyynsä ja istuskelin vieressä kunnes nukahti uudestaan. No se alkoi viemään niin ison osan omista yöunista, että en pysynyt hereillä tai sitten olin vaan päivisin tosi väsynyt.

Jossain vaiheessa annoin siis periksi, että tulkoot meidän sänkyyn, jos sitten nukkuu siellä. Mutta nyt on menty siihen, että tyttö alkaa yöllä valittaa, että täällä on ahdasta ja haluaa tietyn peiton ja tyynyn.

Ratkaisu: nyt ihan oikeasti teette sellaisen huoneen, johon mahtuu parisänky ja lastensänky. Eiköhän siihen lopu öinen ralli. Jos haluat nukkua yösi ja olla levännyt ja virkeä, niin kannattaa kokeilla sitä!!!

 

Ratkaisu: nyt ihan oikeasti teette sellaisen huoneen, johon mahtuu parisänky ja lastensänky. Eiköhän siihen lopu öinen ralli. Jos haluat nukkua yösi ja olla levännyt ja virkeä, niin kannattaa kokeilla sitä!!!

Voi että mua ärrrsyttää nämä pätijät, jotka kertovat mielipiteitään, vaikka eivät ole lukeneet koko ketjua edes läpi :headwall: Aloittajahan tuolla ylempänä tällä sivulla on kertonut, että huoneita talossa on, mutta ei yhtään sellaista, mihin mahtuisi SEKÄ vanhempien ETTÄ lapsen sänky. Eli ainoa vaihtoehto olisi siis purkaa joku väliseinä ja tehdä isohko remontti vastamuutettuun taloon, jotta kolmevuotias saisi tahtonsa läpi tässä asiassa?? Anteeksi, mutta antakaa mun kaikki kestää. Kun ihan yhtä hyvä (ja lapselle turvallinen) ratkaisu on pysytellä tiukkana ja palauttaa lapsi sänkyynsä, johon hän varmasti oppii nukahtamaan ja nukkumaan kunnolla, kun vanhemmat jaksavat siitä tehdä turvallisen ja mukavan paikan.

Nythän tilanne näyttää jo taas paljon valoisammalta, yksikin paremmin mennyt yö on askel eteenpäin Tsemppiä eklalle!