Puran vähän ajatuksia

[vieras4]

Elän 8v kestäneessä parisuhteessa. Meillä on 2 lasta. Olen viime aikoina miettinyt rakastanko miestäni. Enkä vieläkään tiedä. Arki sujuu meillä mukavasti ja tulemme hyvin juttuun keskenämme. Kipinä vain puuttuu täysin, tuntuu kuin eläisin kämppiksenä mieheni kanssa. Välitän hänestä kyllä mutta rakastanko, en tiedä. Seksihaluni ovat lähes täysin kadonneet jo aikoja sitten, sängyssä on toimintaa vain miehen mieliksi. Hän ei kyllä tiedä näitä ajatuksiani. Tiedän että mieheni rakastaa ja haluaa minua, itse en vain kykene samaan. Jos meillä ei olisi lapsia, lähtisin tästä suhteesta koska tuntuu etten saa tästä sitä mitä kaipaan. Lasten vuoksi jatkan tätä kämppisoloista elämääni näin. Kyllä meillä halataan ja pussataankin mutta minun osaltani se on teatteria, teen niin koska niin kuuluu tehdä.

En tiedä mitä tällä kirjoituksellani haen, tuli vain sellainen olo että haluan tämän jollekkin kertoa.

 

[ap]

Turha viestihän tämä taisi olla...

 

[ymmärrän sinua]

Minulla on samantapainen tilanne paitsi että lapsia on neljä ja toisinaan melkein vihaan miestäni, hän osaa olla niin inhottava henkisellä tasolla. Lasten takia olemme yhdessä vielä, muuten olisin jo lähtenyt. Välillä tilanne on ihan ok, mutta olemme kuin kavereita. Seksihaluja ei minullakaan ole ollut enää aikoihin ja seksi on "pakollista" miehen mieliksi. Tunnen olevani lähinnä muiden toiveita ja vaatimuksia täyttävä olento täällä.

 

[jeps]

Arki on tylsää. Se latistaa..

Rakkauskin on semmonen tunne, että se tulee ja menee ja joskus on poissa pidempään, useamman vuodenkin.. palatakseen taas, jos sille antaa tilaa ja mahdollisuuden.
Rakkaus ei ole mikään itsensä ulkopuolella oleva, itsestä riippumaton tunne joka tulee ja vie ihmisen mennessään - tällä tarkoitan, kun monet kertoo, miten vain rakastui johonkin (vaikka oli / on parisuhteessa) eikä voinut tunteelle mitään ja kas niin petettiin ja pidettiin suhdetta ja erottiin sen toisen takia.. ja plaaplaa.

ei se niin mene. Ei se noin ole.
rakkaus on tahdon asia. Tahdotko rakastaa? Siitä on kyse.

Ehkä kannattaisi katkaista arki, mennä miehen kanssa jonnekin kahdestaan, viettää erilainen ilta tai kokonainen erilainen viikonloppu.

Ehkä kannattaisi jutella miehellesi, aloita vaikka varovaisin sanoin, kerrot että se ihanin kipinä on kadonnut ja toivot löytäväsi sen uudelleen.. voitasko alkaa ikään kuin seurustelemaan taas.. tms.
Samaa kipinää vanhaan tuttuun kumppaniin ei välttämättä enää löydy, siis välttämättä, mutta saattaa kyllä. Mutta ainakin joku rakkaus tuttuun ja mukavaan, turvalliseen ja luotettavaan kumppaniin.

Kuten tuolla filosofioin, rakkaus on tahtolaji. Ei mikään itsensä ulkopuolella oleva tunne, vaan itsensä sisällä oleva TAHTO rakastaa puolisoaan.

 

[ap]

Kohtalotoveri... Jotenkin helpottaa kun kuulee ettei ole ainoa vaikka kyllähän sen tiesi etten varmasti ainoa ole.

Kyllä tahtoisin rakastaa. Silti olo on tyhjä, tuntuu että tätäkö loppuelämäni on. Haaleaa ystävyystunnetta vaan. En uskalla jutella miehelleni, tiedän hänen vain suuttuvan jos alan ajatuksiani puhumaan. Hän ottaa kaikki tunteidenpurkukeskusteluni syytöksinä vaikka en niitä mielestäni sellaisina esitä.

 

[vakiharmaavierailija]

Arki on tylsää. Se latistaa..

Rakkauskin on semmonen tunne, että se tulee ja menee ja joskus on poissa pidempään, useamman vuodenkin.. palatakseen taas, jos sille antaa tilaa ja mahdollisuuden.
Rakkaus ei ole mikään itsensä ulkopuolella oleva, itsestä riippumaton tunne joka tulee ja vie ihmisen mennessään - tällä tarkoitan, kun monet kertoo, miten vain rakastui johonkin (vaikka oli / on parisuhteessa) eikä voinut tunteelle mitään ja kas niin petettiin ja pidettiin suhdetta ja erottiin sen toisen takia.. ja plaaplaa.

ei se niin mene. Ei se noin ole.
rakkaus on tahdon asia. Tahdotko rakastaa? Siitä on kyse.

Ehkä kannattaisi katkaista arki, mennä miehen kanssa jonnekin kahdestaan, viettää erilainen ilta tai kokonainen erilainen viikonloppu.

Ehkä kannattaisi jutella miehellesi, aloita vaikka varovaisin sanoin, kerrot että se ihanin kipinä on kadonnut ja toivot löytäväsi sen uudelleen.. voitasko alkaa ikään kuin seurustelemaan taas.. tms.
Samaa kipinää vanhaan tuttuun kumppaniin ei välttämättä enää löydy, siis välttämättä, mutta saattaa kyllä. Mutta ainakin joku rakkaus tuttuun ja mukavaan, turvalliseen ja luotettavaan kumppaniin.

Kuten tuolla filosofioin, rakkaus on tahtolaji. Ei mikään itsensä ulkopuolella oleva tunne, vaan itsensä sisällä oleva TAHTO rakastaa puolisoaan.

 

[vakiharmaavierailija]

Arki on tylsää. Se latistaa..

Rakkauskin on semmonen tunne, että se tulee ja menee ja joskus on poissa pidempään, useamman vuodenkin.. palatakseen taas, jos sille antaa tilaa ja mahdollisuuden.
Rakkaus ei ole mikään itsensä ulkopuolella oleva, itsestä riippumaton tunne joka tulee ja vie ihmisen mennessään - tällä tarkoitan, kun monet kertoo, miten vain rakastui johonkin (vaikka oli / on parisuhteessa) eikä voinut tunteelle mitään ja kas niin petettiin ja pidettiin suhdetta ja erottiin sen toisen takia.. ja plaaplaa.

ei se niin mene. Ei se noin ole.
rakkaus on tahdon asia. Tahdotko rakastaa? Siitä on kyse.

Ehkä kannattaisi katkaista arki, mennä miehen kanssa jonnekin kahdestaan, viettää erilainen ilta tai kokonainen erilainen viikonloppu.

Ehkä kannattaisi jutella miehellesi, aloita vaikka varovaisin sanoin, kerrot että se ihanin kipinä on kadonnut ja toivot löytäväsi sen uudelleen.. voitasko alkaa ikään kuin seurustelemaan taas.. tms.
Samaa kipinää vanhaan tuttuun kumppaniin ei välttämättä enää löydy, siis välttämättä, mutta saattaa kyllä. Mutta ainakin joku rakkaus tuttuun ja mukavaan, turvalliseen ja luotettavaan kumppaniin.

Kuten tuolla filosofioin, rakkaus on tahtolaji. Ei mikään itsensä ulkopuolella oleva tunne, vaan itsensä sisällä oleva TAHTO rakastaa puolisoaan.

 

[vakiharmaavierailija]

Arki on tylsää. Se latistaa..

Rakkauskin on semmonen tunne, että se tulee ja menee ja joskus on poissa pidempään, useamman vuodenkin.. palatakseen taas, jos sille antaa tilaa ja mahdollisuuden.
Rakkaus ei ole mikään itsensä ulkopuolella oleva, itsestä riippumaton tunne joka tulee ja vie ihmisen mennessään - tällä tarkoitan, kun monet kertoo, miten vain rakastui johonkin (vaikka oli / on parisuhteessa) eikä voinut tunteelle mitään ja kas niin petettiin ja pidettiin suhdetta ja erottiin sen toisen takia.. ja plaaplaa.

ei se niin mene. Ei se noin ole.
rakkaus on tahdon asia. Tahdotko rakastaa? Siitä on kyse.

Ehkä kannattaisi katkaista arki, mennä miehen kanssa jonnekin kahdestaan, viettää erilainen ilta tai kokonainen erilainen viikonloppu.

Ehkä kannattaisi jutella miehellesi, aloita vaikka varovaisin sanoin, kerrot että se ihanin kipinä on kadonnut ja toivot löytäväsi sen uudelleen.. voitasko alkaa ikään kuin seurustelemaan taas.. tms.
Samaa kipinää vanhaan tuttuun kumppaniin ei välttämättä enää löydy, siis välttämättä, mutta saattaa kyllä. Mutta ainakin joku rakkaus tuttuun ja mukavaan, turvalliseen ja luotettavaan kumppaniin.

Kuten tuolla filosofioin, rakkaus on tahtolaji. Ei mikään itsensä ulkopuolella oleva tunne, vaan itsensä sisällä oleva TAHTO rakastaa puolisoaan.

 

[vakiharmaavierailija]

Arki on tylsää. Se latistaa..

Rakkauskin on semmonen tunne, että se tulee ja menee ja joskus on poissa pidempään, useamman vuodenkin.. palatakseen taas, jos sille antaa tilaa ja mahdollisuuden.
Rakkaus ei ole mikään itsensä ulkopuolella oleva, itsestä riippumaton tunne joka tulee ja vie ihmisen mennessään - tällä tarkoitan, kun monet kertoo, miten vain rakastui johonkin (vaikka oli / on parisuhteessa) eikä voinut tunteelle mitään ja kas niin petettiin ja pidettiin suhdetta ja erottiin sen toisen takia.. ja plaaplaa.

ei se niin mene. Ei se noin ole.
rakkaus on tahdon asia. Tahdotko rakastaa? Siitä on kyse.

Ehkä kannattaisi katkaista arki, mennä miehen kanssa jonnekin kahdestaan, viettää erilainen ilta tai kokonainen erilainen viikonloppu.

Ehkä kannattaisi jutella miehellesi, aloita vaikka varovaisin sanoin, kerrot että se ihanin kipinä on kadonnut ja toivot löytäväsi sen uudelleen.. voitasko alkaa ikään kuin seurustelemaan taas.. tms.
Samaa kipinää vanhaan tuttuun kumppaniin ei välttämättä enää löydy, siis välttämättä, mutta saattaa kyllä. Mutta ainakin joku rakkaus tuttuun ja mukavaan, turvalliseen ja luotettavaan kumppaniin.

Kuten tuolla filosofioin, rakkaus on tahtolaji. Ei mikään itsensä ulkopuolella oleva tunne, vaan itsensä sisällä oleva TAHTO rakastaa puolisoaan.

peesaan!

 

[ap]

Luin. Tuota tahtoa on riittänyt, yritän joka päivä ajatella hyviä asioita miehestäni ja muistella alkuaikoja. Silti se tyhjä tunne jatkuu...

 

[vakih.]

sori tuli monta kertaa kun samalla imetan..jatkan kohta

 

[kohtalotoveri]

minullakin on samantyyppinen tilanne, paitsi meillä se olen nyt vuorostaan minä, joka sitä seksiä kaipaa - edes joskus. aiemmin se on minullekin ollut pakkopullaa. nyt kun tuo makuuhuoneelämäkin näkyy hiipuvan aivan tyystin niin joudun todella etsimään sitä TAHTOA rakastaa vielä. sitä joutuu etsimään miltei joka päivä. osotan vaan että tämä kausi menee taas ohi ja tulee päiviä jolloin se tahto rakastaa tulee ihan itsestään.
allekirjoitan siis tuon saman "rakkaus on tahdon asia", pitää vaan tahtoa niinäkin päivinä kun ei huvittaisi.

 

[kohtalotoveri]

minullakin on samantyyppinen tilanne, paitsi meillä se olen nyt vuorostaan minä, joka sitä seksiä kaipaa - edes joskus. aiemmin se on minullekin ollut pakkopullaa. nyt kun tuo makuuhuoneelämäkin näkyy hiipuvan aivan tyystin niin joudun todella etsimään sitä TAHTOA rakastaa vielä. sitä joutuu etsimään miltei joka päivä. osotan vaan että tämä kausi menee taas ohi ja tulee päiviä jolloin se tahto rakastaa tulee ihan itsestään.
allekirjoitan siis tuon saman "rakkaus on tahdon asia", pitää vaan tahtoa niinäkin päivinä kun ei huvittaisi.

 

[Labamba]

kannataa myös ajatella fakta siitä, että meillä on vain ja ainoastaan tämä yksi elämä. Mielestäni sitä kannattaa elää joka päivä kiitollisena ja tyytyväisenä JOS niihin asioihin pystyy itse vaikuttamaan. On tietenkin eri asia ne kohtalot, joille emme voi mitään, silloin nekin on vain pakko hyväksyä osaksi elämää ja koettaa jatkaa niiden kanssa.
Koen olevani itse onnekas tällä hetkellä, rahaa on liian vähän ja tokihan tämä on joskus aika rankkaakin. Se mikä tekee mieleni onnelliseksi on tämä arki, jonka olen taistellut minulle ja lapsilleni. Tätä kaurapuuroarkea elän kuitenkin onnellisena. Tsempit teille!

 

[vakiharmaavierailija]

ensinnakin, ap:n kirjoituksesta kay ilmi, etta hanella on vain TUNNE kateissa arjen keskella, muuten myontaa etta hanella on hyva mies.en nyt tarkoita etta jos miehesi hakkaa sinua tai juoksee vieraissa yms. niin sinun pitaisi jaada ja etsia tunnetta vaikka mista.mutta jokaisessa normaalissa parisuhteessa on aikoja (varsinkin kun lapset ovat pienia) jolloin arjen alle peittyy kaikki muu, ja tama on siis NORMAALIA.anteeksi kun sanon, mutta olen saanut sen vaikutelman, etta Suomessa on niin helppo erota ettei kukaan enaa ole valmis tekemaan mitaan parisuhteen onnistumisen eteen, vaan heti jaetaan lapset ja tavarat kun ei asiat suju niinkuin oli suunnitellut ja toivonut.ja kuka karsii ? lapset ja yksinaisyys vain lisaantyy.
tunteet tulevat ja menevat,myos silloin kun ollaan uudessa ja hohdokkaassa parisuhteessa,arki tulee lopulta eteen.todellinen rakkaus on sita, kun vuosikymmenien jalkeen hellasti voi katsoa puolisoonsa ja muistaa miten kaikkien aikojen yli paastiin yhdessa.rakastettiin myota ja vastoinkaymisissa ja silloinkin kun ei tuntunut miltaan.se on turvallisuutta kun toinen ei lahde heti etsimaan uutta "rakkautta" kun ei juuri tunne mitaan muuta kuin kumppanuutta, ja siihen perustuu todellinen rakkaus.
sori huono suomenkieleni,toivottavasti ajatus tuli selvaksi.
parempi panostaa kaikkensa hyvaan kumppanuuteen kuin hyppia sinne tanne etsien jotain mita ei ole olemassa.JUURI siksi kun meilla on vain ja ainoastaan tama yksi elama!!

 

[vieras]

Elän 8v kestäneessä parisuhteessa. Meillä on 2 lasta. Olen viime aikoina miettinyt rakastanko miestäni. Enkä vieläkään tiedä. Arki sujuu meillä mukavasti ja tulemme hyvin juttuun keskenämme. Kipinä vain puuttuu täysin, tuntuu kuin eläisin kämppiksenä mieheni kanssa. Välitän hänestä kyllä mutta rakastanko, en tiedä. Seksihaluni ovat lähes täysin kadonneet jo aikoja sitten, sängyssä on toimintaa vain miehen mieliksi. Hän ei kyllä tiedä näitä ajatuksiani. Tiedän että mieheni rakastaa ja haluaa minua, itse en vain kykene samaan. Jos meillä ei olisi lapsia, lähtisin tästä suhteesta koska tuntuu etten saa tästä sitä mitä kaipaan. Lasten vuoksi jatkan tätä kämppisoloista elämääni näin. Kyllä meillä halataan ja pussataankin mutta minun osaltani se on teatteria, teen niin koska niin kuuluu tehdä.

En tiedä mitä tällä kirjoituksellani haen, tuli vain sellainen olo että haluan tämän jollekkin kertoa.

Tämähän oli ihan kuin minun ajatukset.

 

[Keittiönoita]

Mä olen jäävi oikeastaan tähän mitään sanomaan, yh kun olen. Mutta vanhempani ovat olleet naimisissa jo yli 50 vuotta. Mutsi aikoinaan sanoi, että avioliitossa ei kyse ole juuri muusta kuin tahdosta. Ja lisäsi siihen perään, että eipä hän aikoinaan papin edessä muuta luvannutkaan. Omia vanhempiani seuratessani olen useinkin miettinyt, eikö niiden olisi jo oman onnensa takia fiksumpaa erota. Mutta jostain kummasta ne aina osaa kaivaa esiin sen heidän yhteisen onnensakin. Muutama vuosi sitten isäni sanoi, että toisen ihmisen (= äitini ) kunnioittaminen ja arvostaminen on tärkeämpää kuin sen hetkinen mielentila. Uskoisin ymmärtäväni, mitä isäni tarkoitti.

 

[vakiharmaavierailija]

hienosti sanottu isasi lause, keittionoita!siihen tiivistyi koko asian ydin!!toivotan sinulle etta vastaasi tulee henkilo joka tayttaa taman!!