Puoliso vaihtaa alaa ja tulotaso romahtaa

[Kysymys???]

Mitä vattua te lainailette koko tekstin ja sen sisällä olevan tekstin ja sen sis... Tulee sekavaa luettavaa. Kaikista tyhmintä on muutaman, kuten no nikin kayttämä alinailu johon hän vastaa sanoilla samaa mieltä.

 

[vaimo ja opiskelija]

Elikkäs meillä on semmonen tilanne, että vaimo on ansainnut mukavasti rahaa tuoteryhmäpäällikkönä. Nyt hänen päähänsä on tullut ajatus, että hän vaihtaa alaa ja alkaa tehdä jotakin hoitoalan työtä. En oikein edes tiedä, mitä se on, mutta jonkinlaista energiahoitoa tms. Koska hän jäisi yrittäjäksi, niin hän on laskeskellut tulotasoaan. Tulot tulevat romahtamaan ja alussa jopa vaaditaan rahaa esimerkiksi toimitilojen vuokraamiseksi.

Onko oikein, että puoliso voi vaihtaa alaa tuosta noin vain? Minusta vaimon olisi pitänyt pyytää minulta lupa ammatin vaihtamiseen. Olemme riidelleet tästä aika paljon. Kun minä sanoin, että mitä jos minäkin haluaisin vaihtaa alaa sellaiseen hommaan, joka ei kannata, niin vaimo vain totesi, että turha jossitella, kun et kuitenkaan vaihda alaa. Pitääkö minun mukisematta niellä vaimon romahtava tulotaso ja vain kiltisti elättää häntä? Kun halusin nähdä vaimon laskelmia tarkemmin ja kysellä näistä raha-asioista, niin hän suuttui heti.

Mieheni ei ollut aluksi kovin tyytyväinen kun ilmotin jääväni opintovapaalle ja aloitin opiskelun uuteen ammattiin. Maalaili aluksi piruja seinille mutta kun huomasi että olen tosissani, on tukenut minua sataprosenttisesti. Puoli vuotta olin miehen tuloista riippuvainen mutta sen jälkeen olen tehnyt opintojen ohella töitä ja lyhentänyt asuntolainaamme. Mies ei enää stressaa ja elämme ihan hyvin. Opintoja on jäljellä vielä pari vuotta.

Jos mies olisi kieltänyt minua, olisin silti jatkanut opintoja ja jättänyt miehen. Mutta onnekseni olen nainut miehen joka on MIES eikä itke täällä elleissä. Mieheni on oikea kultakimpale! Kun valmistun, palkitsen hänet. Siihen asti silittelen hänen paitoja. ; )

 

[On yrittäjiä ja yrittäjiä]

Näissä jutuissa menee nyt puurot ja vellit sekaisin siinä mielessä että yrittäjyyden onnistumisen kannalta on aika ratkaisevaa se minkä alan yrittäjäksi ryhtyy ja millä ammattitaidolla. On yksi juttu jos vaikka kokenut kirjanpitäjä jolla on jo verkostollinen liiketuttavia valmiina perustaa oman tilitoimiston. Niissä hommissa on aina kysyntää ammattitaitoiselle yrittäjälle ja yritysten tilit on pakko tarkastaa, oli lamat sun muut. Ihan toinen juttu on taas sitten jos elämäänsä kyllästynyt myyntipäällikkö perustaa pystymetsästä ja ilman aikaisempaa alan kokemusta jonkun yhden hengen päänhierontalaitoksen laman keskelle. Kenenkäänhän ei ole pakko hierotuttaa päätään viidelläkympillä laaki kerran viikossa, kun silläkin rahalla saisi perheelle ruokaa ja vaatetta. Kuinka moni teistä jotka kehutte onnistuneenne mahtavasti yrittäjänä puolison vastustuksesta huolimatta oli jälkimmäisen tyyppisessä tilanteessa? Epäilen että yritysalanne oli hiukan ennemmän jalat maassa tyyppiä.

Ja olen kyllä sitä mieltä että avioliitossa on ehdottomasti keskusteltava asioista joilla on suuri vaikutus toisen puolison ja lasten elämään. Kun alkaa harkitsemaan jotain näinkin suurisuuntaista juttua kuin apn vaimo, olisi hyvä kysyä itseltään muutama tärkeä kysymys ennenkuin edes esittää asiansa. Miten tämä vaikuttaa mieheni ja lasteni elämään? Joutuvatko he tekemään uhrauksia minun unelmani toteutumisen takia, ja miten suuria? Onko reilua pyytää heitä tekemään näitä uhrauksia? Pystynkö tekemään joskun puolisolleni vastapalveluksen jotta hänkin pääsee toteuttamaan omaa unelmaansa? Ja jos koko juttu menee mynkään, miten takaan ettei se tee mieheni ja lasten elämää hankalaksi.

Valitettavasti monet ihmiset ovat liian itsekkäitä ottaakseen huomioon muita kuin itsensä ja omat tuikitärkeät unelmansa. Niillä eväillä ei rakenneta onnellista avioliittoa eikä menestyvää yritystä.

 

[no]

Jos mies olisi kieltänyt minua, olisin silti jatkanut opintoja ja jättänyt miehen. Mutta onnekseni olen nainut miehen joka on MIES eikä itke täällä elleissä. Mieheni on oikea kultakimpale! Kun valmistun, palkitsen hänet. Siihen asti silittelen hänen paitoja. ; )

On kai hieman eri asia aloittaa opiskelu ja ammatinvaihto, kuin alkaa yrittäjäksi. Minusta on typerää edes verrata tuota tilannetta alkuperäisen tilanteeseen ja vielä lopuksi haukkua hänet. Eipä ole sinunkaan onnesi kovin tukevalla pohjalla, kun osaat noin ilkeä olla.

 

[Lillukka.]

Eikös nyt ollut kyse lähinnä rahasta? Ei ne opiskelijan tulot ole sen suuremmat kuin aloittelevan yrittäjän. Taitavat olla usein miten pienemmät, ellei yritys sitten tuota nollatulosta.

Kaiken kaikkiaan minusta on jo lähtökohtaisesti onneton tuo tilanne, että puoliso nähdään lähinnä vain tuottavana hyödykkeenä, eikä kumppanina jolle suotaisiin mahdollisuus tehdä työtä, joka olisi mielekkäämpää ja luultavasti stressittömämpää kuin nykyinen työ.

Parisuhteessahan pitäisi olla aina neuvottelu- ja kopromissimahdollisuus. Myös tapa jolla asian esittää on oleellinen.
Onkohan tässä(kin) tapauksessa niin, että vaimo on kyllä puhunut, jopa pitkäänkin, yrittäjähaaveestaan, mutta mies on ohittanut ne 'akkojen hömpötyksellä'?

Olette ilmeisesti nyt tappelukierteessä, jossa ei puhumisesta tule mitään. Ehdottaisinkin koko hommalle uutta aloitusta. Istukaa pöydän ääreen, avatkaa viinipullo ja pohtikaa realistisia mahdollisuuksia pyörittää firmaa. Tehkää laskelmia, ottakaa selvää starttirahoituksesta -onkohan sellaista vielä? Jne.

 

[no]

Eikös nyt ollut kyse lähinnä rahasta? Ei ne opiskelijan tulot ole sen suuremmat kuin aloittelevan yrittäjän. Taitavat olla usein miten pienemmät, ellei yritys sitten tuota nollatulosta.

No ei nyt tasan tarkkaan ollut raha tässä ainoa, joka ap:tä sapetti. Jokainen ihminen ymmärtää opiskelun tärkeyden ja opiskelun myötä elämässä aukenee uusia mahdollisuuksia. Kaikki eivät sen sijaan ymmärrä, jos puoliso haluaa elämäntapaintiaaniksi ja sysätä vastuun koko perheestä toiselle.

 

[Lillukka.]

Nimenomaa tuli useaan otteeseen ap: kirj. esille se, kuinka talous romahtaa. Eli tasan tarkkaa oli kyse rahasta. Jos aapeen vaimo olisi keksinyt liikeidean joka tuottaisi vähintään yhtä paljon kuin nykyinen työ, ei aloittajalla olisi mitään estettä työn vaihtoon.

Jos vaimo lähtisi opiskelemaan vaikkapa 3-5 vuodeksi, niin tulotaso romahtaisi jopa enemmän kuin tässä tilanteessa. Ainahan on mahdollista palata takaisin oravanpyörään, jos homma ei toimi. Eiköhän se vaimo edelleen kantasi kortensa kekoon myös myös perheen vastuukysymyksissä. En usko, että heidän lapsensa ovat kuitenkaan enää mitään rintaruokinnassa olevia pilttejä joita täytyy vahtia ympäri vuorokauden.

 

[Ehdotus!]

Olisiko mahdollista, että ap:n vaimo perustaisi yrityksensä aluksi ns. sivutoimisesti? Totta kai vaatii jaksamista olla ensiksi päivät nykyisessä leipätyössään ja sitten illat ja viikonloput - tai lauantait - omassa yrityksessään, mutta jos innostus on suuri, niin eiköhän sitä jaksaisi? Minä opiskelin työn ohessa uuden tutkinnon ja vaikka välillä tuntuikin, ettei vapaa-aikaa ole, kun päivät oli töissä ja illat luennoilla ja viikonloput teki tehtäviä ja luki tenttiin sen jaksoi kuitenkin, sillä olinhan sitä itse halunnut.

Moni varmasti varaisikin mielellään hoitoaikoja illoiksi ja viikonlopuiksi, ettei heidän itsensä tarvitsisi kesken päivän lähteä itseään hoitamaan.

Sitten jos asiakkaita alkaisi tulla niin paljon, että yritys kannattiaisi, voisi vaimo luopua palkkatyöstään.

Olisi meinaan vaimollekin helpompaa, kun ei tarvitsisi murehtia raha-asioita. Nyt laman aikana ei ehkä ole kaikkein helpointa aloittaa uutta yritystä, eikä myöskään saada uutta palkkatyötä, jos yritys ei kannattaisikaan.

 

[Lillukka.]

Ap:n huoli oli myös se, että hän joutuisi hoitamaan ja kuskaamaan lapsia.

 

[no]

Ap:n huoli oli myös se, että hän joutuisi hoitamaan ja kuskaamaan lapsia.

Niin ja se ei ole mikään pieni huoli, jos sitä yksin tekee illat.

 

[Ehdotus!]

Ap:n huoli oli myös se, että hän joutuisi hoitamaan ja kuskaamaan lapsia.

Tuskin vaimolla olisi aluksi niin paljon asiakkaita, että hän joutuisi ihan jokaisen illan töitä olan takaa paiskimaan, eiköhän hänellekin jäisi aikaa osallistua lasten hoitoon?! Jos asiakkaita taas olisi heti pilvin pimein, niin sittenhän kummankaan ei tarvitsisi olla huolissaan rahojen riittämisestä.

Kauneudenhoito- ja hoitoalan yrityksiin (esim. kosmetologit, kampaajat, hierojat jne. jne.) varataan ajat yleensä etukäteen, joten sen, milloin asiakkaita on tulossa, tietää jo ennakkoon.

 

[Lillukka.]

Ehdotus, näin on. Uskoisin myös, ettei lapsilla ole joka ilta harrastuksia.
Onkohan ap tähän asti hoitanut kuljetukset puoliksi vaimon kanssa?
Ja noo edelleen -lapset tuskin ovat mitään pilttejä, joita täytyy hoivata vierihoidossa kellon ympäri.

 

[Lillukka.]

Olen siis alkuperäinen kirjoittaja. Mielenkiintoista lukea, että osa on samaa mieltä kuin vaimoni, että ammatti ja työpaikka on täysin itsensä valittavissa. Osa on samaa mieltä kuin minä, että avioliiton aikana tapahtuvat muutokset tulotasossa pitäisi sopia yhdessä.

Autot ovat minun hankkimia. Myös suurin osa huonekaluista, lomamatkoista ja semmoisista on minun ostamia. Ansaitsen enemmän ja olen tietysti esimerkiksi lasten synnyttyä vastannut melkein kaikista kuluista. .

Voi tätä tavara -ja rahakeskeisyyttä ja minä-asennetta. Olisitko ollut valmis jäämään hoitovapaille yms? Olisitko siinä tapauksessa muistanut korostaa, että vaimo on hankkinut autot, matkat, huonekalut, jne?

Todella usein muutenkin miesten puheissa korostuu se, kuinka he ovat hankkineet ja kustantaneet kun vaimo on ollut kotona (lasten kanssa).

 

[Ehdotus! menee nyt vähän aiheen ohi]

Meillä lapsilla on sellainen harrastus, jota he harrastavat lähes joka ilta ja meidän kuskausvuorot hoitaa aina mies, sillä minulla ei ole ajokorttia, mutta mieheni vuorottelee muiden isien/vanhempien kanssa, eli yhtenä iltana kuskaa yksi, toisena toinen, kolmantena kolmas jne. Näin pakollisia kuskausiltoja ei tule kuin 1 - 2 per viikko, eikä aina sitäkään. Minä olen sitten vuorostani "huoltopäällikkö", kuten mieheni asian ilmaisee, osallistun harrastukseen muilla tavoin.

Eli luulisi keinoja löytyvän, jos olisi halua. Luulisin Lillukan tavoin, että jos lapset olisivat pikkupilttejä, ei äiti edes suunnittelisi uuden yrityksen perustamista.

 

[Lillukka.]

Jos vaimosi olisi yksinhuoltaja ts. hänen pitäisi elättää itsensä ja lapsensa tällä yrittämisellä, niin lapset olisivat heitteillä illat; rahat tuskin riittäisivät asumiseen, lasten menoihin ja omiin menoihin.

No hui, mitä kauhukuvia näet! Miten niin, lapset olisivat heitteillä illat -olisihan heillä kaikesta huolimatta edelleen isä, joka omalta osaltaan kantaa vastuunsa lapsista.

Mistä ihmeestä olet muutenkin saanut tuo kuvan, että yksinhuoltajat ovat joissakin kälysisissä vuokrayksiöissä sossun armoilla olevia luusereita ja lapset kriminaalitapauksia.

BTW -etkös sinä ole yksinhuoltaja, puhut kenties omasta kokemuksesta?

Minun täytyy omalta kohdaltani sanoa, että minun tulo -eikä elintasoni pudonnut lainkaan eron myötä. Ex-mieheni kantoi myös tunnollisesti vastuunsa lapsistaan. Lapset harrastivat kuten ennenkin ja minä pidin vuorotteluvapaan, matkustelimme, jne. Oikeataan uskon, että jos en olisi eronnut, niin minulla ei olisi ehkä ollut inspistä toteuttaa kaikkia asioita joita olen tehnyt (mm juuri tuo vapaa) ym joista en viitsi tässä mainita.

Joskus jämähtäneen elämäntavan muutos kannattaa. Se, että on aina ollut 'näin' ei tarvitse tarkoittaa että vastakin 'näin' tulee oleman. Rohkeutta siihen elämiseen!

 

[no]

Yksinhuoltajat ovat kyllä purjeissa murrosikäisten kullannuppujensa kanssa, aina on helpompaa , jos on useampi jakamassa vastuuta siinä perheessä , missä lapset ovat. Etävanhempi ei tätä vastuuta hetkestä voi kantaa. Ei ole ruusuillatanssimista.

 

[lillukka.]

Edelleen, miksi näet yh:t luusereina?

 

[Lillukka.]

Ajattelinkin, että heität taas mutua. Sanomansa ja väittämänsä luulisi jokaisen osaavan perustella. Uskon, että hyvin harva -jos kukaan, uskoo 'näkemiseen' laillasi. Eli visio ap:n vaimon elämän romahtamisesta (tai kenen tahansa yh:ksi jäävän) perustuu korkeintaan sinun itsesi kokemaan eron jälkeiseen elämään.

Eikä ap tainnut olla eroamassa.

 

[Ehdotus! hyppää nyt aivan sivuraiteille]

Mieheni on ollut aiemminkin naimisissa ja eronnut entisestä vaimostaan (tai vielä oikeammin hänen entinen vaimonsa halusi sitä eroa ja minä tapasin mieheni vasta suht pitkän ajan kuluttua eronsa jälkeen, eli ei, en ole rikkonut kenenkään perhettä), MUTTA siitä huolimatta hän on koko ajan osallistunut vanhimman lapsensa elämään täysipainoisesti, vaikka etävanhempi olikin.

Mies vei häntä harrastuksiin, kävi kaupoissa, auttoi koulutehtävissä, lomaili, piti huolta ja oli läsnä. Nyt mieheni vanhin lapsi on aikuinen ja hän elää omaa elämäänsä, on koulut käynyt, toimii hyvässä ammatissa ja on kaikin puolin kunnollinen ja loistava nuorimies. Hän ja isänsä ovat edelleen paljon tekemisissä keskenään ja myös minulla on hänen kanssaan lämpimät välit.

Tämä nyt menee niin sivuraiteille, mutta alkoi särähtää korvaan tuo nimimerkin "no" pessimistinen asenne. Ei avioero tarkoita sitä, että toinen vanhempi lakkaisi olemasta, lakkaisi ottamasta vastuusta tai että jälkikasvusta tulisi automaattisesti psykopaatti ja kirvesmurhaaja.

 

[ehdotus]

Edelleen, miksi näet yh:t luusereina?

Nimmarini on Ehdotus, ollut jo kuukausia, ja ehdottaisin teille, jotka lisäätte sen perään huutomerkin jne, että keksisitte jonkun originellimman version, muuten hyppäätte tuon nimmarin valinnalla todellakin aivan sivuraiteille.

 

[Lillukka.]

Edelleen, miksi näet yh:t luusereina?

Nimmarini on Ehdotus, ollut jo kuukausia, ja ehdottaisin teille, jotka lisäätte sen perään huutomerkin jne, että keksisitte jonkun originellimman version, muuten hyppäätte tuon nimmarin valinnalla todellakin aivan sivuraiteille.

Nyt meni ohi. Miten sinun nikkisi liittyy tuohon minun juttuuni?

 

[ehdotus]

Edelleen, miksi näet yh:t luusereina?

Nimmarini on Ehdotus, ollut jo kuukausia, ja ehdottaisin teille, jotka lisäätte sen perään huutomerkin jne, että keksisitte jonkun originellimman version, muuten hyppäätte tuon nimmarin valinnalla todellakin aivan sivuraiteille.

Nyt meni ohi. Miten sinun nikkisi liittyy tuohon minun juttuuni?

Sori, en huomannut poistaa lainausta yläpuolelta.

 

[no]

Edelleen, miksi näet yh:t luusereina?

Sinä sen sanoit. En minä näe yh:ta luuserina, vaan ihmisenä , jolla on todella raskasta ja paljon vastuuta, jos hän ei voi näitä muiden kanssa jakaa.

 

[Ehdotus!]

Anteeksi, en tiennyt, että täällä on ollut jo ehdotus-nimimerkki, en lue näitä juttuja läheskään joka päivä, enkä lukiessanikaan lue kaikkia juttuja. Käytän aina samassa ketjussa samaa nimimerkkiä, joten siksi jatkoin sen käyttämistä.

 

[Aikuisen ihmisen vastuu]

Kaiken kaikkiaan minusta on jo lähtökohtaisesti onneton tuo tilanne, että puoliso nähdään lähinnä vain tuottavana hyödykkeenä, eikä kumppanina jolle suotaisiin mahdollisuus tehdä työtä, joka olisi mielekkäämpää ja luultavasti stressittömämpää kuin nykyinen työ.

Näinhän ap:n vaimo juuri tekee. Näkee ap:n vain maksuautomaattina, joka kyllä huolehtii perheen taloudesta ja toimeentulosta, kun vaimo saa toki tehdä ihan niinkuin haluaa, perheen toimeentulosta välittämättä. Viis siitä että kaikki ja stressi vastuu lankeaa sitten ap:lle, kyllähän sitä pitää itseään saada toteuttaa ihan niinkuin haluaa, ja ap:n nyt vain pitää toimia holhoojana ja maksajana aikuiselle ihmiselle.