Puolet vuodesta erossa

[tetta]

täällä myös etäsuhteessa, opiskelujen takia,
ahdistaa niin vietävästi, nytkin ulkona on niin hieno ilma, kaikki vähäiset kaverit jossain, yksin kävin kirjastossa, kaupassa, taidan tästä lähteä lenkille,
ei mua se haittaisin jos yhdessä oltaisiin viikolla ja yksin tekisin edel. mainitut, kun tietäisin että illalla on kulta kotona, voitais käydä saunassa ja kattoo illan leffa. tms. ja viikonlopuiksi ei raaski sopia ikinä mitään.
ihan pelottaa miten jaksan tulevan syksyn! ollaan vielä kesäkin erossa töitten takia. niin paha olo iskee välillä ja järjen selitykset ei auta! tähän ei taida koskaan tottua..? ja vaikka viikko on muka lyhyt, niin se ei vaan tunnu siltä.

 

[Enkeli]

Mieheni reissasi myös ennen, sekä kotimaassa että ulkomailla. Itse sen vielä jaksoin, mutta sanoin, että lapsia en reissumiehen kanssa tee. Mieheni vaihtoi työpaikkaa ja lapsia on siunaantunut neljä. Valintoja nämäkin.

 

[minä]

Miten sä pystyit luottamaan, että mies on ""kiltisti"" reissuillaan vaikka pitkään poissa? Puhuitteko asiat selviksi? Mua ahdistaa ajatella mitä toinen saattaa tehdä, itse jo odottaa ja toinen touhuileekin mitä sattuu..

 

[Enkeli]

Miksi surisin ja miettisin mitä toinen tekee. Tulihan hän kuitenkin joka kerta takaisin luokseni. Ja luuletko, ettei hän miettinyt mitä minä tein yksinäisinä iltoina hänen ollessa reissussa?

 

[poika]

No tämähän on selvä homma, hankit ""salarakkaan"", joka on itseäsi huomattavasti nuorempi, mutta kerrot toki miehellesi että, tälläinen on nyt kuvioissa ja sinä elät hänen kanssaan.

Voitte viettää ""salarakkaasi"" kanssa ihania hetkiä yhdessä, mutta säilytät suhteesi mieheesi kumminkin

Salarakkaat ovat parisuhteen ""suola""

= niin tappavat, mutta kumminkin niin mukavat

 

[she]

tetta:

Täälläkin opiskelujen vuoksi etäsuhdetta takana vuosia. Ensin minä asuin 500km päässä rakkaasta, sitten muutettiin vuodeksi yhteen, sitten muutin 300km päähän vuodeksi, ja nyt viime syksynä 70km päähän. Nähdään vain viikonloppuisin ja lomilla, minulla on opiskelut ja työ ja miehellä työ.
Mutta kaikkeen tottuu; me nautimme yhteisestä ajasta täysillä, tuntuu kuin vastarakastuneelta vaikka suhdetta takana yli 5v. Toisaalta koska yhdessä vaiheessa asuimme jo päälle vuoden yhdessä, niin arkikin on koettu ja tiedämme sen sujuvan.
Minä harrastan paljon kaikenlaista yksikseni, olen lemmikkieläimeni kanssa, teen kouluhommia ja töitä. Kyllä siinä ajan saa kulumaan
toisinaan tietysti toivoisi että toinen olisi jakamassa kodin; laittaisimme yhdessä ruokaa, kävisimme kaupassa, joku olisi keittänyt aamukahvin valmiiksi, olisi makutuomarina leivonnaisilleni ... jne ihan tavallisia asioita.

 

[she]

ps. muutamme ensi syksynä yhteen - toivottavasti lopullisesti

 

[tetta]

no meilläkin on tässä jo yli 5 vuotta takana, ensin me asuttiin opiskelujeni takia kaukana toisistamme, sitte asuttiin 2 vuotta yhdessä(intti välissä) ja taas toinen opiskeluun ,toisella työ.
jotkut on jopa sanonut että eikö se ole kivaa olla välillä erossa ja kun näkee niin on sit viel kivempaa tms. voin vaan sanoa ettei todellakaan.
tänään vois sit yrittää siivota yms.
tässä tulee kyllä jonkin sortin nettiriippuvaiseksi.

 

[saman kokenut]

Sain kuulla sen naisen ystävältä, jonka kanssa exmieheni petti minua. exmiehelläni on oma firma ja hän rakentaa työkseen taloja. Pelkästään suomessa hän reissaa, aika paljon pohjoisessa. Hän katuu tekoaan, mutta luotto meni jo. Ilmeisesti pitkään reissussa viihtyvä tarvitsee lämmittäjän joka paikkakunnalla.En yleistä nyt kuitenkaan. Hänellä oli vähän casanova tausta jo silloin kun me aloimme seurustella mutta kuvittelin hänen rauhoittuvan minun kanssani. Mutta minkäs mies perusluonnolleen mahtaa. Yritä olla vahva ja miettiä mikä sinut tekee onnelliseksi.

 

[kyrsii tää tilanne]

Jos en pysty ajattelemaan niin, että hän on takuuvarmasti luotettavaa sorttia, niin onko minun järkeä odotella häntä kuukausia? Mitä jos itse vain odottelen kiltisti, toinen elelee siellä juuri sellaista reissumiehen elämää mistä negatiivisissa puheissa puhutaan. Mitä te ajattelisitte? Kuitenkin haluaisitte olla sen toisen kanssa, tosin ne näkemiset olisi hirveän vähässä.

 

[Hellu]

Mä en jaksais. Eikä jaksais moni muukaan. Joillekin tekee tiukkaa jo paljon lyhyemmätkin erot. Ystäväni mies on esim. pois pari päivää viikossa (joskus useammankin). Eikä edes joka viikko. Ja sekin jo harmittaa ystävääni. He eivät kyllä ole olleet kovin kauaa yhdessä ja naimisissa. Että on ehkä vaikeampi olla erossa toisesta päiväkin...

Kyllä monelle pariskunnalle tuollainen työ aiheuttaa ongelmia. Ja erojakin varmaan tulee aika paljon. Kuinka moni on ilmoittanut eron syyksi ""yhteisen ajan puute""?

Ehkä jokin aika menisi tuollaista, esim. pari vuotta. Mutta jos toinen on ajatellut jatkaa noita hommia hamaan tulevaisuuteen...

Miten niin et rakastaisi? Jos et rakastaisi niin sillonhan sinulle olisi ihan sama missä mies on ja kuinka kauan mies viipyy. Sinäkin voisit väittää, että mies ei rakasta sinua kun pitää työtään tärkeämpänä. Eikö mies voi mitenkään vähentää noita reissuja? Voi tietysti olla, että ei voi.

Hankala tilanne.

 

[kyrsii tää tilanne]

Mies sanoo, että tuollainen työ on niin vaihtelevaa, mielenkiintoista, hyväpalkkaista jne. että tahtoo tehdä. Paikallaan töissään kävisi tylsäksi.
Tietysti kun hän on töissään myöntymisen merkkejä tuohon osoittanut ja hänet valittu noita tekemään, ei hän myöskään voi noin vain kieltäytyä tai antaisi varmasti huonon kuvan itsestään. Mutta kai tässä nyt olennaista on se, että mies itse noita haluaa...
Minä taas haluan olla hänen kanssaan, mutta joudun sitten kestämään jatkuvat puheet reissuista, jatkuvat pakkaamiset, jäähyväiset, yksinäisyyden, epävarmuuden.....
Mies kysyy, että enkö osaa sitten olla yksin jos niin kovasti vain odotan. Mielestäni ei ole ihan kyse siitäkään. Olisi helpompi olla sitten kokonaan sinkkuna. Silloin ei olisi ketään jota tarvisisi ikävöidä, voisi ajatella että koska vain tilanne voi muuttua ja voi vaikka huomenna tavata kivan ihmisen tai käydä rauhassa treffeillä ja sitten taas jatkaa kivaa sinkkuelämää jne. Tuntuu, että tässä mun tilanteessa jää sinkkuuden ja seurustelun parhaimmat puolet kokonaan pois, huonot puolet vaan tulee. Jos kukaan ymmärtää mitä tarkoitan.

 

[tetta]

joo ymmärrän hyvin kuin ottaa päähän ettei toinen tunnu tajuavan edes sanaa ikävä yms.

 

[tetta]

mitä ideoita olisi kun mun jäppinen ei aina vastaa puhelimeen ja mun alkaa mielikuvitus laukata ihan vaikka että nyt se ei haluu vastata,
meillä on joskus ollut pieni erokin välimatkan yms takia, enää ei taida luotto olla kohdalla. ?! hän kyllä välittää ja soittaakin sitten, mut se onkin tässä kaukosuhteessa kamalaa että kun tulee joku juttu mieleen tai tarvis lohdutusta..

 

[she]

Mulla ei muuten enää kalva tuo jos hän ei heti vastaa, mutta silloin kun tiedän hänen olevan viihteellä.. yleensä kyllä vain tekstaillaan silloin, kun eihän sitä baarissa tms oikein edes voi puhua. Mutta jos on sovittu vaikka että hän lähtee baarista klo02 ja sitten kun soitan vähän kahden jälkeen ei vastaakaan niin

Ja nyt kun mies on menossa kavereiden kanssa festareille juhannukseksi, ja minä maalle omien kamujen luo (aion olla selvin päin).. nyt jo sydäntä kylmää vaikka ei periaatteessa mitään syytä olisikaan. Mutta minä olen niin sekopään mustasukkainen kun sille päälle satun..

 

[ei]

Miesporukka ja festarit on aika huono yhdistelmä, mikset lähtenyt mukaan tai sitten sopineet jotain muuta yhteistä? Mä en saisi hetken rauhaa jos omani moisessa olisi.

 

[she]

Ennen on tehty niin, että mies menee esim. to-su ja minä la-su sitten mukaan.
Mutta nyt on niin, että
a)en halua dokata (morkkis edellisestä vielä)
b)en halua tuhlata pääsylippuun, kyyteihin jne. vaan säästää talven lomamatkaa varten
c)en tykkää festareista, olen enempi tanssibaari-ihminen (eli pitää saada peseytyä ja laittautua ja yö omassa pehmoisessa pedissä)

Olisin toki halunnut, että mies lähtee mun mukaan maalle koska ei sielläkään ole tarkoitus nyhjätä kotona vaan käydä kavereiden kanssa syömässä, rannalla, ehkä piknikillä, yhdellä olusella tms.

 

[ei]

Ymmärrän kyllä hyvin sua, itsekin olen samanlainen. Mutta en vain voisi hyvillä mielin olla jos omani riekkuisi festareilla. Mutta ehkä tiedät että hän on sellainen että voit luottaa ja nauttia sitten itsekin olostasi? Luottamushan se a ja o, mutta minkäs teet että välillä pistää epäilemään, varsinkin kun tietää miten kieroja miehet voivat olla ja miten kaveriporukassa on helposti ihan omanlaisensa säännöt.

 

[she]

Niin, luotan kyllä häneen ja hän minuun, käynhän toisinaan itsekin tyttöjen kanssa bailaamassa. Ja kun oikein ajattelee, niin kyllähän sitä voi joku tulla miestäni iskemään tms. vaikka kadulla keskellä päivää (minua itseasiassa on tultu! ) Olemme paljon puhuneet luottamuksesta ja pettämisestä, ja olen suoraan sanonut, että jos joskus hänelle tulee himo ja on tapahtumassa jotain peruuttamatonta niin jättää sitten minut. Kummallekin meistä pettäminen on niin paha homma, että suhdetta ei voi sen jälkeen enää jatkaa.

Minä sanoin hänelle, että inhottaa ne akat siellä festareilla, johon hän että ""miksi sinä niistä naisista välität kun en minäkään välitä"". Hän on kyllä sitä tyyppiä mies että en usko pettävän (ts.pussailu, seksi), mutta.. minua ahdistaa jo pelkät juttelut naisten kanssa.

 

[tetta]

mites teijän jussi nyt meni? meillä meni ihan hyvin loppujenlopuks. sai sitten vähän pidemmän vk.lopun. kohta alkaa kesäloma(muutama viikko) harmittaa kyllä jo tuleva syksy!