Puolet vuodesta erossa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuskaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tuskaa

Vieras
Mies on aloittanut sen sortin reissutyöt, että ehkäpä noin puolet vuodesta(pienemmissä, muutaman kuukauden tms jaksoissa) on reissunpäällä milloin missäkin maassa. Minusta tämä on äärimmäisen raskasta. Toista ei voi oikeastaan edes odotella kotiin, koska saattaa samantien ollakin lähdössä seuraavaan paikkaan. Mukaan on hankala mennä, mulla oma työ täällä ja nuo lähdötkin niin lyhyellä varoajalla.

Tämä on ikuista toisen odottamista ja yksinäisyyttä. Vaikka on ystävät, niin se ei korvaa sitä omaa rakasta. Sitä yhdessäoloa toisen kainalossa rankan päivän jälkeen tms.
Paljon tästä on puhuttu, mies tietää kielteisen kantani ja itse taas nauttii uusista mahdollisuuksista. Haluaisin olla hänen kanssaan, mutta tuntuu että käytännössähän en nytkään sitä voi tehdä. Yksinhän mä olen melkein jatkuvasti. Kun hän on kotona, se on melkein toipumista edellisestä reissusta ja seuraavaan valmistautumista. On ikävä katsella koko ajan matkalaukkuja ja pakkaamista, tuleva ero mielessä kaiken aikaa. Miestä taas suututtaa, miksi mun pitää ajatella tulevaa eroa enkä voi nauttia tästä hetkestä kun hän on luonani. Mulla se ei vain onnistu ihan niin..
Jaksaisitteko muut? Mitä tekisitte? Tokihan voin keksiä aina lisää harrastuksia jne. mutta kaipaisin juuri seurustelusuhdetta, jota voisi syventää ja suunnitella tulevaisuuttakin.

Ja kun mä sanon, etten tiedä miten tätä jaksan jatkuvasti, mies sanoo että olen epäreilu. Että suhde ei voi olla muutamista kuukausista kiinni, jos en sitä jaksa niin en häntäkään rakasta. Koitan selittää, että tottakai jaksan pari kuukautta, mutta jatkuvia kuukausien eroja.. se on ihan eri asia. Kun loppua ei näy. Tuntuu, että elää jotenkin puolinaisesti tällaisessa.

Mies sanoo, etten voi olla niin tiukka, että asetan vastakkain joko meidän suhteen ja hänen työnsä.
Tämä tuntuu toivottamalta. Tietysti tahdon hänelle kaikkea hyvää työn kannalta, en tahdo olla esteenä. Mutta mielestäni tässä tapauksessa jo ihan oikeutettua asettaakin tavallaan jotain ehtoja. Itse en koe olevani liian tiukka, jos toivoisin itselleni suhdetta jossa ei olisi jatkuvaa eroa. Miten tämän saa selvitettyä?
 
Koska olette selvästikin keskustelleet asiasta ja molemmilla on oma kantansa, josta ei voi luistaa, niin olette patti-tilanteessa. Kyse on siitä mitä elämältään haluaa ja miten paljon on valmis uhraamaan onnensa puolesta. Se kuuluisa rakkaus ei aina ole kakkivoipa voima, vaikka niin paljon uskotaankin eli parisuhteessa tarvitaan paljon muutakin.

Sinä kaipaat sitä arkirakkautta, joka tilanteessanne on mahdotonta. Miehellä on varmasti kiinostava työ, joka menee vielä sen edelle, että aloilleen haluaisi asettua. Hmmm... siinä sitä on pohdittaavaa, mutta elämähän on valintoja!
 
Joillekin reissutyö sopii, toisille ei. Vaimo joskus kysyi, mitä olen mieltä, jos hän lähtisi toiselle ulkomaille töihin. Sanoin, ettei se kertakaikkiaan käy. Kysyi, mitä tekisin ja vastasin, että eroaisin.

Vaimo ihmetteli, että niinkö vähän häntä rakastan. Vastasin, ettei kyse ole siitä, vaan siitä, ettei hän rakasta minua, eikä välitä tunteistani, jos omasta halustaan muuttaa toiselle puolelle maapalloa.

Ei ole vielä muuttanut, enkä minä ole muuttanut mieltäni. Elämä on valintoja, eikä etäsuhde olisi minun valintani. Väliaikaisena ratkaisuna, esim. työkomennuksen tai opiskelun takia tietenkin hyväksyisin tilanteen, mutten pysyvämpänä ratkaisuna.
 
Minä en aikoinani edes harkinnut seurustelua miehen kanssa, joka olisi muutaman kuukauden päästä lähtenyt ulkomaille töihin, jos olisi sieltä saanut parempipalkkaisen työn.

Ei se raha niin paljon mulle merkinnyt, sitäkin enemmän läheisyys ja muut yhteiset asiat.

Kumma juttu joillakin. Yksi toinenkin mies etsi siihen aikaan kesäksi suhdetta, kun syksyksi olisi palannut kotiseudulleen pohjoiseen.

Kuka haluaisikaan alkaa surustelemaan muutamaksi kuukaudeksi, jos tietäisi toisen kuitenkin muuttavan pois määräajan jälkeen. Ei siinä silloin rakkaudesta ole kysymys !

Ja ap:n kysymykseen: riippuisi tietenkin suhteen vakavuudesta, kestosta ja muusta, voisinko itse järjestelyyn suostua. Joksikin ajaksi kyllä, mutta pidemmän päälle en haluaisi elää suhteessa, jossa toinen on koko ajan poissa.

 
Eli mies ei kokonaan lähde ulkomaille, vaan tekee jatkuvasti keikkahommia, jotka voivat kestoltaan olla moni kuukausia. Normaaleja sellaiset 1-3kk jutut ainakin. Kun tulee edelliseltä, seuraava voi hyvin jo olla tiedossa. Välillä kotona välissä pidempään, välillä vain ihan vähän aikaa.
Jaksaisitteko tällaista?
 
Joillekin sopii, joillekin ei. Mieheni tekee paljon töitä Norjassa, jossa on tälläkin hetkellä, mutta joskus myös muualla Euroopassa, ja pisin eromme on tähän mennessä ollut kahdeksan kuukautta.

Olin jo ennen naimisiinmenoa itsenäinen ja jopa hieman erakkomainen tyyppi, joten osaan kyllä viettää aikaa yksiksenikin, mutta koska ikävä kuitenkin tuppaa vaivaamaan kumpaakin, asiat järjestetään niin, että miehelläni on aina nettiyhteys käytettävissään, jotta voimme illat istua yhdessä irkissä. Lisäksi tekstarit lentelevät tiuhaan silloin, kun jompi kumpi ei ole koneen ääressä. Olemme myös päättäneet, että aina, kun hänellä on käytössään asunto, jonne saa mahdutettua minutkin, lennän lomillani hänen seurakseen (kuten aion tehdä myös nyt tämän kuun lopulla) ja viipyä siellä niin pitkään kuin mahdollista.

Olemme olleet nyt yhdessä seitsemisen vuotta, josta mies on ollut reissussa melko ison osan. Mutta silti rakkautta riittää - liekö eroilla jopa virkistävä vaikutus suhteeseen? Netti on osoittautunut todella loistavaksi yhteydenpitovälineeksi, etenkin kun kumpikin meistä on enemmän tai vähemmän nörtti :) Ilman nettiä olo olisi kieltämättä huomattavasti orvompi.

Tiedän kyllä reissumiesten maineen, ja olenpa onnistunut siellä paikan päällä jopa melkoista sikailua sivusta seuraamaankin, mutta oma mieheni on onneksi varsin poikkeuksellinen luonne, ja koska en ole naiivi - ja hänkin loppuseltaan vain ihminen - muistutan hänelle aika ajoin, että _mikäli_ ylittämätön kiusaus kuitenkin iskee, kondomia on käytettävä! Kaiken muun voi tietyin ehdoin antaa anteeksi, mutta ei sukupuolitautia! :) Eli järjen käyttö on todellakin sallittua.

Mutta tuonne irkkiinpä hän taas näemmä pölähti töittensä jälkeen, joten aika mennä taas virtuaalipusimaan kultaa :D
 
No, omani on kaikkea muuta kuin nörtti. Enpä tiedä miten reissussa käyttäytyy, sen verran realistinen olen.
Minkäslaista touhua siellä sitten on? Varatuillakin?
Onko reissussa aikaa etsiä seuraa? Omani sanoo, että vapaapäiviä viikossa yleensä vain yksi.
 
Huom! Nämä kommentit ovat nyt sitten oman subjektiivisen kokemukseni perusteella kirjoitettuja.

Vaikka mieheni alalla tehdään välillä pitkääkin päivää, illalla pojilla tuntuu kuitenkin olevan ihan riittävästi vapaa-aikaa kapakassa käymiseen, etenkin viikonloppuisin. Viikolla porukka vaikuttaisi olevan väsyneempi, ja töitten jälkeen ne, jotka ovat kaljan perään, kipaisevat kauppaan ostamaan muutaman oluttölkin ja töllöttävät telkkua loppuillan.

Viikonloppuisin meno onkin sitten villimpää, ja optimistisen arvioni mukaan ehkä noin kolmasosa tyypeistä on sellaisia, joilla on suoranainen pakkomielle iskettää naista, vaikka kotona vaimo tai tyttöystävä odottaisikin =P Puhelimessa näille kyllä sitten jutellaan pehmoisia minkä ehditään. Tosin olenpa törmännyt sellaiseenkin pariin, jossa miesparka oli niin kotona odottavan vaimonsa narussa, että joutui jatkuvasti tekemään tälle tiliä liikkeistään ja tienesteistään ja lähetti tälle joka äyrin kotiin - omasta ruoastaankin pihistellen - jotta rouva saattoi ostaa uuden turkin ja ajella mersulla päivät pitkät joutilaana. :)

Se on niin pitkälti luonnekysymys. Millainen miehesi on humalassa - maailmanomistaja vai rauhallinen tassuttelija? Omani ei onneksi käytä alkoholia käytännöllisesti katsoen lainkaan. Mutta totuus on, että kyllä siellä reissussa ehtii juhliakin vähästä vapaa-ajasta huolimatta, jollei sitten ole jumissa esimerkiksi öljynporauslautalla, jossa huvit jäävät vähiin.

Sanotaan, että mitä ei korva kuule, sitä ei sydän murehdi. Ja toisaalta toisen menoja on mahdoton valvoa; kumppaniinsa on vain yksinkertaisesti pakko luottaa. Jos siihen ei pysty, miehen on etsittävä toinen duuni - tai sitten on ero edessä. Reissumiesten eroprosentti on kieltämättä aika korkea, ja moni reissumies jää yksineläjäksi loppuelämäkseen.

Mieheni alalla tienaa todella mukavasti, jos vain malttaa olla tuhlaamatta rahojaan viinaan. Raha onkin mielestäni erittäin hyvä syy lähteä töihin ulkomaille. Olemmekin aika ajoin keskustelleet siitä, että muuttaisimme molemmat pois Suomesta, sillä täällä ei työllä todellakaan pääse rikastumaan, jos sitä työtä ylipäätään sattuu saamaan. En väitä, että elo muualla olisi välttämättä sen auvoisampaa, mitä arkeen tulee, mutta ainakin tienesti olisi varmempi kuin täällä kotomaassa, jossa koulutuksellakaan ei enää voi taata itselleen menestystä työelämässä.
 
Meillä on ollut luottamuspulaa miehen kanssa, alkuaikoina hänellä oli muitakin naisyhteyksiä ja selän takana kirjoitteli näiden kanssa ja väitti minulle muuta. Siitä jäänyt ylipäänsä epäilyksiä miehen suhteen. Toisekseen on harvinaisen innokas katselemaan naisia, ei haittaa vaikka minä olen siinä vieressä. Saattaa tiirata jotain naista ties miten pitkään. Tietystihän katsoa saa ja sitä rataa.. Mutta viittaako tuo sitten siihen, että pitkissä eroissa se ei jää välttämättä pelkkään katsomiseen?
 
Tuli vain mieleen, että onnistuukohan tuo tuttavuuksien tekeminen niin vain jos kielimuuri on välissä? Monissa paikoissa eivät paikalliset puhu edes englantia, eikä reissaajat välttämättä paikallista kieltä. Mitenkäs siinä tuttavuuksia tehdään?
 
Et sinä minusta ole epäreilu tai tiukka tuossa tilanteessa. Tuollainen suhde rajoittaa omaakin elämääsi pahasti, esim. mahdolliset omat reissusi ystäviesi kanssa, harrastusmenot ym. sinun on sitten aina pyrittävä ajoittamaan siten, ettet ole poissa miehesi palatessa kotiin, jos häntä yhtään haluat nähdä. Samoin sinun on kaikissa muissakin, esim. kotia koskevissa päätöksissä aina otettava miehesikin mielipide huomioon, vaikka hän ei ole edes paikan päällä. Henk.koht. olisin mieluummin sinkkuna kuin tuollaisessa suhteessa, olisin ainakin vapaa.

Miehesi on valintansa tehnyt (kysyikö hän sinun mielipidettäsi asiasta?) ja nyt sinun on valittava, haluatko jatkaa elämistä noin, ja edettävä sitten sen mukaisesti. Parisuhde on kuitenkin kahden kauppa, ja siinä on molempien oltava onnelliset.
 
Ohikselle: ainakin nämä reissarit, joita itse tunnen, puhuvat jo vallan sujuvasti norskia, jonka avulla pärjäävät sitten niin Ruotsissa kuin Tanskassakin. Saksakin osalta luonnistuu.

Heh... ja syntyyhän suomalaisille noita ""lomaromanssejakin"" esimerkiksi Thaimaassa ja Välimeren maissa harva se päivä, vaikka sanavarasto olisi vain ai lav juu ;)

No, jokainen on yksilö, joten en halua turhaan pelotella ketään. Tosiasia on kuitenkin se, että toisissa suhteissa se välimatka vain lähentää ja toisille siitä syntyy ongelma. Kannattaa kuitenkin olla optimistin ohella realisti. Jos kumppani on kunnollinen ja todella rakastaa puoliskoaan, kaikki voi mennä oikein kivasti, kunhan vain osaa itse keksiä itselleen tekemistä kotosalla toisen poissaollessa. :)
 
Työskentelen motelli-ravintolassa ja työni puolesta pääsen aitiopaikalta seuraamaan näiden reissupoikien vapaa-ajan käyttöä...se on sellaista touhua viinan ja naisten kanssa, että se ei välttämättä ole heikompihermoisten vaimojen kuultavaa ollenkaan. Tai enhän minä tiedä heidän siviilisäätyään, mutta outoa on jos ne kaikki työpaikallani asiakkaina olevat miehet olisivat vapaita, mutta lähes kaikki ainakin käyttäytyvät kuin vapaat. Ikävä tosi asia.
 
Kyllä, Suomessa työskentelen. Ei näytä maasta riippuvan tämä reissumiesten touhu, riittää kun on riittävän kaukana kotoa ja oletan työkavereiden keskuudessa vallitesevan vaitio-olovelvollisuuden toisten touhuja kohtaan. Toki pitää huomioida, että joukossa saattaa olla joskus ihan kilttejä miehiä, jotka tosiaankin olevat illan katsomassa telkkaria tai saunomassa, mutta harvemmassa nämä valitettavasti on olleet ainakin meidän asukaskunnissa, joihin kuuluu niin rakennusporukoita, asfalttiväkeä, monenlaista asennusväkeä jne eli ei liene voi yhdistää tätä touhua vain johonkin tiettyyn ammattiryhmään.
 
Samanlaisia kokemuksia löytyy itsellänikin työni puolesta, olen hotellivirkailijana.

Ikään, siviilisäätyyn ja ammattiin katsomatta tätä pettämistä ja kännisikailua harrastavat yhtään liioittelematta ainakin 70% asiakkaistamme, ketä lähes joka ilta eri naisen tai saman vakkarin kanssa, ketä harvemmin, mutta kuitenkin.

Mutta kaikilla tätä harrastavilla on yksi yhteinen tekijä: majoituskorttien mukaan jokainen heistä on merkinnyt vakituiseksi osoitteekseen paikkakunnan, joka sijaitsee vähintään 100 km:n päässä. Ilmeisesti tilaisuus tekee varkaan ja riittävän kaukana kotoa ei ole pelkoa, että naapuri tulee vastaan kesken hauskan pidon.

Uskomatonta miten ne jaksavatkin pitkän työpäivän jälkeen äkkiä suihkuun ja hotellin pubiin/tanssisaliin pokaamaan naisia ja juomaan ja aamulla reippaana(?) töihin ja illalla taas sama rumba. Viikonpäivällä ei ole mitään merkitystä.Lienee sanomattakin selvä, että aamuisin vastaanoton virkailijalta kysytyimpiä asioita ovat erilaiset energiajuomat, vitamiinipillerit ja päänsärkytabletit...katumuspillereitä ei vielä tietääkseni ole kukaan asiakkaista tullut pokalleen pyytämään ainakaan meiltä:)

Mutta oli siinä kasvojen peruslukemien pitämisessä työtä kun komea n.35-vuotias mies pyysi puhelimensa soidessa vieressään olevaa naista olemaan hiljaa ja leikki puhelun ajan kilttiä perheenisää. Ei tiennyt itkettäisikö vai naurattaisiko...

Ja välillä on näitä tapauksia kun niillä on oma vakituinen seuralainen mukana ja tämä mies majoittautuu alusta loppuun asti seuralaisensa kanssa omaan huoneeseen ja muut työkaverit majoittautuu keskenään. Tai voihan se seuralainen olla oma julkinenkin kumppani, mutta osoitetiedot usein kutienkin ovat majoituskorteissa eri.

En tuomitse ketään asiakkaistamme tekojensa tai tekemättä jättämisiensä takia, mutta tässä on vain joka viikko itse sivullisena näkemääni asiaa.
Näin meillä Turussa päin...
 
..jotka olette joutuneet seuraamaan reissumiesten sähläyksiä, voisitteko olla itse suhteessa jossa mies tekee reissutyötä? Joko Suomessa tai ulkomailla. Onko väliä kohteella?
Mitä jos teillä olisi jo kumppani, joka sitten alkaisi reissailemaan -miten suhtautuisitte? Jatkaisitteko suhdetta? Ettehän voi tietää mihin kastiin omanne kuuluisi. Toisaalta paha tuomitakaan silloin.
 
Vaikea sanoa...oletan, että jos en tietäisi työni puolesta tätä reissumiehen käytäntöä työmatkoilla, niin saattaisin sinisilmäisesti uskoa kaiken mitä mieheni sanoo, mutta... oletan, että vaikkei suhteessa entuuden olisi luottamuspulaa, niin siinä tilanteessa saattaisin kyllä olla paljon epäluuloisempi kuin mitä olisin, jos en tietäisi sitä, että miten se homma enemmistöllä menee.
Eihän ihan kaikki niin toimi reissussa, mutta epäilisin varmasti, että miksi minulla olisi niin hyvä tuuri, että mieheni kuuluisi siihen todellakin uskollisten reissareiden vähemmistöön.
 
""Ei etäsuhteelle""

Ehdollistit juuri rakkautesi vaimoosi tyyliin 'rakastan sinua, mutta VAIN jos teet, kuten haluan'.

Mielestäsi ei ole rakkautta ilman fyysistä läsnäoloa. Samalla lätkäisit vaimosi eteen siis oman rakkauden määritelmäsi ainoana oikeana, tällä kertaa tyyliin 'sinun rakkautesi ei ole sitä oikeaa rakkautta, jos ulkomailla työskentely mielestäsi liittyy siihen'.

Yhtä hyvin vaimosi voisi sanoa, että sinä et rakasta häntä tarpeeksi, koska et halua muuttaa hänen kanssaan ulkomaille. Niinhän oikea mies olisi tehnyt; olisi vastannut vaimonsa kysymykseen 'Tottakai ulkomaille muutto sopii. Milloin me muutetaan?'. Miltäs nyt tuntuu, kun sinun rakkautesi ei olekaan sitä oikeaa rakkautta?

Olet itsekeskeinen ihminen. Yök.
 
On totta, että joitakin yksittäisiä tapauksia työssä ollaan huomattu, että myös naiset syyllistyvät tähän reissurakkauteen, mutta lieneekö hoitavat sen huomaamattomammin ainakin meidän henkilökunnan silmien alla. Ja kun miehet kuitenkin ovat valtaosa majoittautuneista (meillä ainakin), niin heihin kiinnittää paremmin huomiota. Mutta ei missään nimessä voi poissulkea sitä, että tämä vain olisi miesten juttu.
 
No minkähänlaista on meno ulkomailla? Siis niillä jotka ovat reissussa jossain muualla kuin Suomessa pidemmän aikaa. Mikä teille olisi maksimiaika jonka odottaisitte kiltisti puolisoa ulkomaan reissulta? Jaksaisitteko jatkuvaa reissaamista?
 
Et ole yksin tilanteesi kanssa. Minä seurustelin pari vuotta ""reissumiehen"" kanssa. Hänen työnsä vaati jatkuvaa poissaoloa. Näimme enemmän jos minä matkustin perässä tai jos hän tuli muutamaksi päiväksi kotiin.. ja lähti taas. Puhelimessa puhumista se oikeastaan oli. Hyvin raastavaa olla toisesta erossa ja ikävöidä jatkuvasti. Se kuluttaa pirun paljon ja joskus aloin ajatella elämääni ilman häntä. Ehkäpä löydän sellaisen miehen joka olisi kanssani aina, ajattelin. Mutta pian hänen reissusta tuli esille se toinenkin puoli. Hän petti minua reissuillaan enkä enää voinut hänen kanssa jatkaa. Luottamus on kaiken a ja o reissumiehissä. En usko että sinulla on sitä ongelmaa mutta sanoinpa nyt vain miten päädyin eroon ja toki sekin vaikutti että en vain jaksanut sitä jatkuvaa odottelua.

Voimia sinulle jos jaksat miestäsi jatkuvasti odottaa. Oletko muuten koskaan ehdottanut hänelle että hän karsisi osan reissuistaan? Pieni loma kiahden voisi tehdä teille hyvää. JAKSAMISIA!
 
Kiva lukea että kokemusta löytyy muiltakin, toisaalta ahdistavaa kun teidän suhteessa tapahtui juuri samat mitä minä pelkään. Jatkuva erossaoloa, pettäminen ja sitä kautta eroaminen. Mistä sait tietää, että miehesi petti sinua? Kertoiko itse? Minkä tyyppinen ihminen hän ylipäätään oli? Matkustiko hän Suomessa vai ulkomailla?
Pattitilanteelta tämä tuntuu, ei tiedä miten tästä pois pääsisi.
 

Similar threads

M
Viestiä
14
Luettu
2K
Perhe-elämä
Vähän sama..
V
N
Viestiä
9
Luettu
589
I
E
Viestiä
42
Luettu
19K
2
E
Viestiä
7
Luettu
518
K

Yhteistyössä